Lue keskustelun säännöt.
Miehen oikeus "omaan aikaan"??
02.02.2012 |
Meillä on vuoden ikäinen lapsi kotihoidossa toistaiseksi, mies päivätöissä. Asuntolainaa on jonkun verran ja kotihoidontuki ei päätä huimaa.
Nyt olisi minulla mahdollisuus alkaa tehdä etätyötä ja lisätä meidän perheen rahoja näin. Innostuin kovasti ja kerroin miehelleni että voisin alkaa tehdä vähän hommia etänä arki-iltaisin kun hänen työnsä on säännöllistä virka-aikana.
No mitä tuumaa ukko. Luulin että ilahtuisi, vaan ei. Tämä ei kuulemma sovi koska sitten hänellä ei ole ollenkaan omaa aikaa ja harrastusaikaa vaan pelkkää työtä ja lapsenhoitoa.
Kyllä pyörii mielessä taas muutama kaunis ajatus tästä tilanteesta... Mitä mä sanon tuolle siipalle kun ei edes halua kuunnella mun perusteluja, rahatilanteen paranemista, mitään?!
Kommentit (94)
tuota höpötystä "omasta ajasta"! Olisitte miettineet ennen kuin lapsia teitte! Lapsi vie ja tarvitsee vanhempien aikaa, mitä pienempi sen enemmän.
Kyllä silloin on luovuttava vanhempana jostain. Tätä se uusavuttomuus teettää: "pää ei kestä", voi rähmä!
"Omaa aikaa" tulee kyllä sitten, kun lapsi kasvaa. Ei toki tarvitse marttyyriksi heittäytyä, mutta nämä nyt vaan on elämän tosiasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastukset viikolla etätyön takia. Lisäksi viikonloppuisin olette lähinnä perheenä eli toistaiseksi kumpikin luopuisi harrastuksistaan. Itse en moiseen järjetelyyn lähtisi vaan pyrkisin vähintään yhden illan molemmille jättämään.
Minulle harrastus on henkireikä jota tarvitsen ehdottomasti. Jos taloudellisesti pakkorako niin silloin tilanne toinen.
eli kaikki harrastukset pois molemmilta vain rahan vuoksi? En suostuisi minäkään. Rahaa ehti tehdä vapaiden jälkeenkin. Rauhallinen elo lapsen kanssa harrastuksineen yms tavallisen arjen kera on parempaa kuin vain viikonloppuna olla tavallista perhettä.
mun mies käy töissä, tekee väitöskirjaa viikonloput ja harrastaa arki-iltaisin joka päivä urheilua 2,5h matkoineen, jonka jälkeen saunoo ja katsoo uutiset. hänellä ei itsensä mukaan ole vapaa-aikaa, koska hän tekee koko ajan "hommia" ja minulla taas hänen mukaansa on "vain aikaa" koska hoidat omakotitalon kaikki asiat, koiran ja kolme lasta. hän ei edes huomaa, ettei minulla on aikaa mihinkään omaan vaan siis omaa on kaikki tuo kotiäidin työ. tämä vaan ap:lle tiedoksi, että tällaisia nämä miehet ovat =) =)
vai miksi halusit avautua ap:lle?
En nyt ymmärrä. Minusta teidän työnjakonne on ihan helvetillisen väärin ja miehesi on putkiaivoinen kusipää. Mutta et sinäkään ihan täpöillä näytä raksuttavan, kun sinusta se on ihan normaalia ja hyväksyttävää, että olet ilmainen kotiorja miehellesi.
pakko sanoa, että noinhan se usein menee. Jos miehellä on asenne, että vaimon homma on hoitaa kaikki,
Mutta ei viestissäni ollut kyse siitä, että vaimon homma olisi hoitaa kaikki. Se ap:n mies varmaankin säikähti sitä, että häneltä viedään kaikki harrastukset ja oma aika kerralla ja tietenkin kummankin pitää joustaa, muuten ei yhteiselo suju. t. se, jolle vastasit
oli sitä mieltä, että JOS mies ei tee mitään, ei sellaista miestä kannata pitääkään. Joten SIITÄ tässä tosiaan puhutaan, ei ap:sta tai sinusta tai jostakin muusta hypoteettisesta.
Rajansa se on miehenkin jaksamisella. Jotta minä (vastaavassa tilanteessa oleva mies) edes harkitsisin tuollaiseen järjestelyyn ryhtymistä, pitäisi sen olla väliaikainen ja rahallisen vaikutuksen hyvin merkittävä. Minusta se, että illat saa olla yhdessä tai että toinen (meillä yleensä vaimo!) saa hetken ajan rentoutua tekemällä "omia juttujaan", on tärkeämpää kuin tulotason maksimointi.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ap puolestaan haluaisi tehdä noita töitä ja se taas olisi hänelle tärkeää ja hän jaksaisi tuon järjestelyn. Ei voi lähteä siitä, että ap:n mies saa täysin omista lähtökohdistaan päättää, miten toimitaan.
Olen siis tuo joka kirjoitti iltojen raskaudesta työpäivän jälkeen aiemmin.
Olisiko mahdollista työskennellä vain 1 ilta viikossa? Kävisikö se miehelle? Tai 2?
Rajansa se on miehenkin jaksamisella. Jotta minä (vastaavassa tilanteessa oleva mies) edes harkitsisin tuollaiseen järjestelyyn ryhtymistä, pitäisi sen olla väliaikainen ja rahallisen vaikutuksen hyvin merkittävä. Minusta se, että illat saa olla yhdessä tai että toinen (meillä yleensä vaimo!) saa hetken ajan rentoutua tekemällä "omia juttujaan", on tärkeämpää kuin tulotason maksimointi.
M33
mutta ap puolestaan haluaisi tehdä noita töitä ja se taas olisi hänelle tärkeää ja hän jaksaisi tuon järjestelyn. Ei voi lähteä siitä, että ap:n mies saa täysin omista lähtökohdistaan päättää, miten toimitaan.
EIkö saa? Saako silloin jos nyt mennään jaksamisen rajoilla ja jos kaikki yhteinen sekä oma aika lähtee pois, vetää ranteet auki tai ottaa eron?
Siis jos vaan ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1)miehet ei välttämättä ajattele ajankäyttöä kovinkaan järkevästi tai tasapuolisesti ns. vanhat asenteet
2) itse haluan olla kotona ja viettää aikaa lasten kanssa, tosin oma harrastus voisi olla kiva muukin kuin koiran lenkittäminen ja lasten pianonsoiton avustaja =)
Sitten kun se on tehty voi miettiä, että mitäs tulikaan tehtyä. Ei kannata polttaa sitä äijää loppuun. Vähäinenkin apu on kai parempi kun ei apua lainkaan? M39
Näinhän se ei mene. keskinäinen kunnioitus ja omanarvontunto- niillä mennään. Jos ei pelitä, niin parempi kunnioittaa itseään ja omaa arvoaan ja heittää tumpelo pihalle; on paljon helpompaa huolehtia kaikesta yksin hyällä mielellä kuin saada vähän apua ja siitä hyvästä kestää 24/7 jotain idioottia lähellään, ja vida huonosti. Mutta oletkin varmasti provoilija.
Sinä varmaankin olet se provoilija. Siis sanotko tosiaan, että jos yhdessä asiassa toinen haluaa joustaa vähemmän, niin sinun olisi parempi elää yksin lapsen kanssa ja laittaa koko ukko pihalle tai itse lähteä jonnekin?
asiasta vaan koko asenteesta! Miten joku voi tosisaan vinkua harrastustensa perään jos on se 1v talossa? Harrastetaan tietysti jos aikaa riittää. Paljon tärkeämpää kuin harrastus on se että äitikin saa mahdollisuuden pysyä työelämässä kiinni- se ei tällaisena aikana ole ollenkaan itsestäänselvyys. Enkä ole provo. Yritettyäni 10v saada jonkinlaista yhteistä tasavertaista ja molempien tarpeet yhtälailla (ja lasten tarpeet ensisijassa) huomioonottavaa arkea kyllästyin lapselliseen asenteeseen (ahdistuin toki ensin mon ta vuotta, ettei ihan kepeesti mennyt) ja otin eron. ja on paljon helpompaa todellakin huolehtia arjesta yksin kuin se jatkuva eripura ja ristiriita ja päivittäinen paha olo. Jos on hyvää tahtoa toista kohtaan, ei tule onglemaa, joka ap:lla on. Eli se asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ap puolestaan haluaisi tehdä noita töitä ja se taas olisi hänelle tärkeää ja hän jaksaisi tuon järjestelyn. Ei voi lähteä siitä, että ap:n mies saa täysin omista lähtökohdistaan päättää, miten toimitaan.
Olen siis tuo joka kirjoitti iltojen raskaudesta työpäivän jälkeen aiemmin.
Olisiko mahdollista työskennellä vain 1 ilta viikossa? Kävisikö se miehelle? Tai 2?
Rajansa se on miehenkin jaksamisella. Jotta minä (vastaavassa tilanteessa oleva mies) edes harkitsisin tuollaiseen järjestelyyn ryhtymistä, pitäisi sen olla väliaikainen ja rahallisen vaikutuksen hyvin merkittävä. Minusta se, että illat saa olla yhdessä tai että toinen (meillä yleensä vaimo!) saa hetken ajan rentoutua tekemällä "omia juttujaan", on tärkeämpää kuin tulotason maksimointi.
M33
Kysehän ei ole siitä, että mies olisi päättämässä miten toimitaan, vaan siitä, että ap haluaa muuttaa (oletettavasti yhdessä sovittua) toimintamallia.
M33
ranteet auki ap:n työvuoron aikana, niin on toki parempi, että ap luopuu haaveestaan.
mutta ap puolestaan haluaisi tehdä noita töitä ja se taas olisi hänelle tärkeää ja hän jaksaisi tuon järjestelyn. Ei voi lähteä siitä, että ap:n mies saa täysin omista lähtökohdistaan päättää, miten toimitaan.
EIkö saa? Saako silloin jos nyt mennään jaksamisen rajoilla ja jos kaikki yhteinen sekä oma aika lähtee pois, vetää ranteet auki tai ottaa eron?
Siis jos vaan ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin siihen mitään erityistä sopimusta tarvitaan, että toinen vanhempi on kotona töitä tekemättä kun on vauva talossa.
Mutta vaikka olisivat asiasta kirjallisestikin sopineet niin nyt ap:n toiveet ovat muuttuneet, mikä on ymmärrettävää kun lapsikin on kasvanut. Niinpä asioista on sovittava uudelleen. Kyse on perheestä, ei liikeyrityksestä.
(toki jos ap:n työssäkäynti on todella ihan oikeasti liikaa miehen jaksamiselle, niin sitten ei voi mitään ja ap:n on vaan mietittävä että ottaa seuraavassa elämässä jaksavamman miehen).
mutta ap puolestaan haluaisi tehdä noita töitä ja se taas olisi hänelle tärkeää ja hän jaksaisi tuon järjestelyn. Ei voi lähteä siitä, että ap:n mies saa täysin omista lähtökohdistaan päättää, miten toimitaan.
Olen siis tuo joka kirjoitti iltojen raskaudesta työpäivän jälkeen aiemmin.
Olisiko mahdollista työskennellä vain 1 ilta viikossa? Kävisikö se miehelle? Tai 2?
Rajansa se on miehenkin jaksamisella. Jotta minä (vastaavassa tilanteessa oleva mies) edes harkitsisin tuollaiseen järjestelyyn ryhtymistä, pitäisi sen olla väliaikainen ja rahallisen vaikutuksen hyvin merkittävä. Minusta se, että illat saa olla yhdessä tai että toinen (meillä yleensä vaimo!) saa hetken ajan rentoutua tekemällä "omia juttujaan", on tärkeämpää kuin tulotason maksimointi.
M33
Kysehän ei ole siitä, että mies olisi päättämässä miten toimitaan, vaan siitä, että ap haluaa muuttaa (oletettavasti yhdessä sovittua) toimintamallia.
M33
on yhtä rankkaa kun töissä käyminen :D Ap ehtisi tehdä töitään siinä päivälläkin ihan hyvin,miksi ne työt nimenomaan illalla pitää tehdä?
Minä ainakin kaipaan lepoa työpäivän jälkeen,enkä taatusti hoitaisi lasta yksin koko iltaa!
Mutta jos se lapsen yksin hoitaminen ei kerran ole rankkaa, niin mikset siis hoitaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun se on tehty voi miettiä, että mitäs tulikaan tehtyä. Ei kannata polttaa sitä äijää loppuun. Vähäinenkin apu on kai parempi kun ei apua lainkaan? M39
Näinhän se ei mene. keskinäinen kunnioitus ja omanarvontunto- niillä mennään. Jos ei pelitä, niin parempi kunnioittaa itseään ja omaa arvoaan ja heittää tumpelo pihalle; on paljon helpompaa huolehtia kaikesta yksin hyällä mielellä kuin saada vähän apua ja siitä hyvästä kestää 24/7 jotain idioottia lähellään, ja vida huonosti. Mutta oletkin varmasti provoilija.
Sinä varmaankin olet se provoilija. Siis sanotko tosiaan, että jos yhdessä asiassa toinen haluaa joustaa vähemmän, niin sinun olisi parempi elää yksin lapsen kanssa ja laittaa koko ukko pihalle tai itse lähteä jonnekin?
asiasta vaan koko asenteesta! Miten joku voi tosisaan vinkua harrastustensa perään jos on se 1v talossa? Harrastetaan tietysti jos aikaa riittää. Paljon tärkeämpää kuin harrastus on se että äitikin saa mahdollisuuden pysyä työelämässä kiinni- se ei tällaisena aikana ole ollenkaan itsestäänselvyys. Enkä ole provo. Yritettyäni 10v saada jonkinlaista yhteistä tasavertaista ja molempien tarpeet yhtälailla (ja lasten tarpeet ensisijassa) huomioonottavaa arkea kyllästyin lapselliseen asenteeseen (ahdistuin toki ensin mon ta vuotta, ettei ihan kepeesti mennyt) ja otin eron. ja on paljon helpompaa todellakin huolehtia arjesta yksin kuin se jatkuva eripura ja ristiriita ja päivittäinen paha olo. Jos on hyvää tahtoa toista kohtaan, ei tule onglemaa, joka ap:lla on. Eli se asenne.
pakko sanoa ettei sillä exällä tänä päivänäkään ole hajuakaan talonpidon ja kotitöiden määrästä. Välillä katuu kun asiat meni jotenkin pieleen, mutta halua tarkentaa omia asenteitaan saatikka muuttaa käytöstään ei näy. Mutta eipä rasita enää mun elämää. Arki sujuu oikein hyvin kun saa itse miettiä mikä on tärkeää ja mitä jaksaa ja mitä ei. Luulenma et aika moni nainen on nääntymäisillään siihen "naisen osaansa", mutta luulee sen kuuluvan asiaan- eikä miehelle pälkähdä mieleenkään et asetelmassa olis jotain vikaa. Sitten vaihdetaan parempaan kun vaimo on masentunut, lihonnut, lässähtänyt, tunteet ja ilo kuolleet. Lässähtäneenä menettää itsetuntonsa ja kilpailukykynsä ja on tosi vaikea palata työelämään ja löytää edes kohtuullisesti palkattua työtä. Ja mies on koko ajan pitänyt itsensä virkeänä työ-elämässä, viritellyt iloisia ihmissuhteita ja huolehtinut vapaa-aikansa fyysisestä suorituskyvystään. Luulenpa että näitä perheitä on tositosi paljon.
on omaa aikaa sitten, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Näin meillä muillakin on, että vuorokaudet täyttyy töistä ja lapsenhoidosta ja omaa kahdenkeskistä aikaa on vain illalla lasten mentyä yöpuulle.
tuskin siihen mitään erityistä sopimusta tarvitaan, että toinen vanhempi on kotona töitä tekemättä kun on vauva talossa.
Mutta vaikka olisivat asiasta kirjallisestikin sopineet niin nyt ap:n toiveet ovat muuttuneet, mikä on ymmärrettävää kun lapsikin on kasvanut. Niinpä asioista on sovittava uudelleen. Kyse on perheestä, ei liikeyrityksestä.
(toki jos ap:n työssäkäynti on todella ihan oikeasti liikaa miehen jaksamiselle, niin sitten ei voi mitään ja ap:n on vaan mietittävä että ottaa seuraavassa elämässä jaksavamman miehen).
mutta ap puolestaan haluaisi tehdä noita töitä ja se taas olisi hänelle tärkeää ja hän jaksaisi tuon järjestelyn. Ei voi lähteä siitä, että ap:n mies saa täysin omista lähtökohdistaan päättää, miten toimitaan.
Olen siis tuo joka kirjoitti iltojen raskaudesta työpäivän jälkeen aiemmin.
Olisiko mahdollista työskennellä vain 1 ilta viikossa? Kävisikö se miehelle? Tai 2?
Rajansa se on miehenkin jaksamisella. Jotta minä (vastaavassa tilanteessa oleva mies) edes harkitsisin tuollaiseen järjestelyyn ryhtymistä, pitäisi sen olla väliaikainen ja rahallisen vaikutuksen hyvin merkittävä. Minusta se, että illat saa olla yhdessä tai että toinen (meillä yleensä vaimo!) saa hetken ajan rentoutua tekemällä "omia juttujaan", on tärkeämpää kuin tulotason maksimointi.
M33
Kysehän ei ole siitä, että mies olisi päättämässä miten toimitaan, vaan siitä, että ap haluaa muuttaa (oletettavasti yhdessä sovittua) toimintamallia.
M33
Totta kai asioista voi sopia uudelleen, mutta ei vaimolla ole yhtään sen suurempaa oikeutta sanella menettelytapoja kuin miehelläkään.
M33
Jotenkin tuntuu, että moni nainen hokee tekevänsä kaiken lasten ja kodin suhteen koska on "siinä parempi jne" kuin alkaisi miettiä miksi miestä ei kiinnosta helpottaa yhteistä elämää tai halua tinkimään omasta, entisestä elämästään. Tästä mietinnässä kun päätyä ikäviin lopputuloksiin.
Mutta itse asiaan. Tottakai molemmilla on oikeus omaan aikaan ja sen pitää olla yhdessä sovittua. Kummallakaan ei ole siihen suurempaa oikeutta kuin toisella. Mutta sinulla ap on myös oikeus ja mahdollisuus mennä takaisin töihin ja näiden asioiden järjestelyihin miehen tulee myös osallistua ja tulla sinua vastaan. Voithan aina sanoa, että lapsi menee hoitoon, jotta sinä voit työskennellä, jos kerran mies ei pysty luopumaan omasta ajastaan lapsen ja sinun hyvinvoinnin hyväksi kuten sinä teet koko ajan. Aina jaksaa ihmetyttää miten päivähoidon aloittaminen on äidin työhön sidottu. Millä vuosikymmenellä vielä eletään?
Meillä exä tosissaan vaati sitä, että tulisin töistä aina kun hänkin (käytännössä tekisin n. kuuden tunnin työpäiviä), en saisi illalla harrastaa liikuntaa edes 1-2 iltana viikossa (olisin niistä ollut kotona kuuden tai seitsemän maissa lajista riippuen tai kävinkö ruokaostoksilla tullessa), ei ollut kyse mistään poikien kapakkailloista tms. vaan oikeasti kuntoilusta. Meillä ei ollut lapsia.
Sitten kun olin kotona häntä myöhemmin, sai kuunnella valitusta... voi kukin miettiä, innostaako sellainen olemaan kotona tai tulemaan kotiin...
Kun asiassa ei päässyt eteenpäin, ja kun painokin alkoi vähän nousta (ei auttanut vaikka perustelin että kuntoliikunta on tärkeätä keski-ikäiselle miehelle), en lopulta enää kuunnellut exäni vaatimuksia. Otin jopa lisätöitä ja olin sitten 2-3 iltana viikossa poissa, joista 1-2 iltana yhdeksään... Ja mieli lepäsi kotoa poissa ollessani!
Kyllähän sitä oltiin jo etäännytty ja erohan siitä sitten seurasi, josta olen onnellinen. Siis oli ihme määräilijä, en olisi saanut pitää yhteyttä sukulaisiinikaan hänen mielestään tai tehdä mitään muuta kuin hänen hyväksi asioita (jos autoin jotain muuta, niin en olisi enää ollut 100 % hänen kanssa...). Oli välillä hyvin mustasukkainenkin (kaupan kassan tervehdyskin oli hänelle joskus liikaa).
Syyttäkää vaan, että olen kauhea, mutta on oikeasti sellaisia naisia, jotka vaativat että mies olisi täydellisesti omistautunut hänelle eikä saisi olla mitään omaa aikaa tai tekemisissä muiden kanssa.
En sano, että olisiko ap sellainen. Tod.näk. ei ole.
minä alunperin kirjoitinkin, ja ehdotin mm. 1 työpäivä viikossa -ratkaisua.
tuskin siihen mitään erityistä sopimusta tarvitaan, että toinen vanhempi on kotona töitä tekemättä kun on vauva talossa.
Mutta vaikka olisivat asiasta kirjallisestikin sopineet niin nyt ap:n toiveet ovat muuttuneet, mikä on ymmärrettävää kun lapsikin on kasvanut. Niinpä asioista on sovittava uudelleen. Kyse on perheestä, ei liikeyrityksestä.
(toki jos ap:n työssäkäynti on todella ihan oikeasti liikaa miehen jaksamiselle, niin sitten ei voi mitään ja ap:n on vaan mietittävä että ottaa seuraavassa elämässä jaksavamman miehen).
mutta ap puolestaan haluaisi tehdä noita töitä ja se taas olisi hänelle tärkeää ja hän jaksaisi tuon järjestelyn. Ei voi lähteä siitä, että ap:n mies saa täysin omista lähtökohdistaan päättää, miten toimitaan.
Olen siis tuo joka kirjoitti iltojen raskaudesta työpäivän jälkeen aiemmin.
Olisiko mahdollista työskennellä vain 1 ilta viikossa? Kävisikö se miehelle? Tai 2?
Rajansa se on miehenkin jaksamisella. Jotta minä (vastaavassa tilanteessa oleva mies) edes harkitsisin tuollaiseen järjestelyyn ryhtymistä, pitäisi sen olla väliaikainen ja rahallisen vaikutuksen hyvin merkittävä. Minusta se, että illat saa olla yhdessä tai että toinen (meillä yleensä vaimo!) saa hetken ajan rentoutua tekemällä "omia juttujaan", on tärkeämpää kuin tulotason maksimointi.
M33
Kysehän ei ole siitä, että mies olisi päättämässä miten toimitaan, vaan siitä, että ap haluaa muuttaa (oletettavasti yhdessä sovittua) toimintamallia.
M33
Totta kai asioista voi sopia uudelleen, mutta ei vaimolla ole yhtään sen suurempaa oikeutta sanella menettelytapoja kuin miehelläkään.
M33
harrastukset viikolla etätyön takia. Lisäksi viikonloppuisin olette lähinnä perheenä eli toistaiseksi kumpikin luopuisi harrastuksistaan. Itse en moiseen järjetelyyn lähtisi vaan pyrkisin vähintään yhden illan molemmille jättämään.
Minulle harrastus on henkireikä jota tarvitsen ehdottomasti. Jos taloudellisesti pakkorako niin silloin tilanne toinen.