Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat helluntailaiset? Kerro uskonnosta
Kommentit (276)
Vanhempani olivat joskus helluntalaisia ja kielsivät minulta kaikki hyvät tv-ohjelmat. Muuten kaikki normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää luettavaa. Monen kirjoittajan viesteistä paistaa läpi, ettei heillä ole mitään todellista käsitystä helluntailaisista. Kuulopuheita ja mielikuvituksen tuotetta. Tämä ei ole oikea formaatti keskustella uskonasioista.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 04:09"]
miksi olla joku ns, lainen,esim.hellunt.tai lesta.jeho.mormo.ynms.eikö voi olla uskossa ilman mitään lahkoa tai järjestöä ,ihan omana itsenään .meillähän on kirkko johon voi kaikki tulla kuulemaan ,veisaamaan,rukoilemaan,ehtoolliselle,hiljentymään.ei siinä tarvi mitään huutamista jeesuksen veristä ,risteistä yms.ollaan hiljaa,silloin kuulemme enemmän,..hiljentykää...
Luterilaisuus ei ole mikään normi, josta kaikki muut ovat poikkeuksia. Evankelis-luterilainen kirkko on vain yksi monien kirkkokuntien ja herätysliikkeiden joukossa. Maailman mittakaavassa luterilaisia - joita löytyy lähinnä pohjoismaista ja Saksasta - on itse asiassa huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi helluntailaisia. Helluntailaisuus ei ole mikään lahko, vaan maailman suurin protestanttinen suunta. Enkä nyt suinkaan tarkoita, että helluntaiherätys olisi mitenkään luterilaista kirkkoa parempi tai oikeampi tms., mutta joskus suomalaiset luterilaiset tuntuvat pitävän itseään normina ja helluntailaisia niinä poikkeuksina.
On se.. kaikki muut on friikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Insestiä harrastetaan :( ja turha on kenenkään väittää vastaan, tiedän niin hyvin :(
Minä olen myös kokenut saman helluntailaisperheessä. Ja ulospäin oltiin niin uskovaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kokemukseni helluntailaisuudesta ahdistavat, sekä ennen liikkeeseen kuulumista ja varsinkin sen jälkeen kun siitä erosin. Itselläni suku on pääosin helluntailaista ja eron jälkeen se teki elämästäni helvetin. Helluntailaisten sukulaisten silmissä en ole enää yhtään mitään eivätkä he noteeraa minua millään tavalla. On raskasta olla suvun musta lammas. Minuun ei pidetä yhteyttä, mielipiteilläni ei ole arvoa, minua kartetaan eikä kutsuta mukaan sukulaisten tapaamisiin. Tai, jos koetan kutsua helluntailaisia sukulaisiani kylään niin kutsuihin ei vastata tai valitetaan kiirettä jne. Helluntailaisuudesta eroamisen jälkeen olen joutunut rakentamaan sosiaalisen verkostoni alusta alkaen uudestaan. Se on ollut vaikeaa myöhemmällä iällä. Irrottautumisen helluntailaisuudesta tekee vaikeaksi juuri se, että sen jälkeen ei ole juurikaan ystäviä. Helluntailaiset eivät katso hyvällä jos on ei-helluntailaisia ystäviä. Helluntaialisena minulla ei siis ollut juurikaan ei-helluntailaisia ystäviä ja kun erosin helluntailaisuudesta, rinnallani ei ollut oikeastaan ketään. Se oli hyvin vaikea jakso elämässäni.
Itsellä äiti on helluntailainen ja isä tavallinen luterilainen.
Olen kokenut koulussa syrjintää siitä syystä, että tulen hellentailaisesta perheestä ja olen aina saanut olla puolustuskannalla. Helluntailaisuuteen oman sudjektiivisen kokemukseni perusteella suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ja naureksien, jota pahentaa myös se että helluntailaisuus on ihmisen oma valinta. Esimerkiksi lestadiolaisuutta ei voi pitää aivan samanlaisena, sillä siinä painotetaan yhteisöllisyyttä ja siihen ei tavallaan käännytä vaan synnytään.
Olen kantanut niin ylä- kuin ala-asteen helluntailaisen ja kiihkouskovaisen leimaa otsassani perheeni takia. Minua on muistakin syistä kiusattu eikä elämä ole muutenkaan aina ollut ihan helppoa.
Siksi tiedän, etteivät uskontoihin kuulumattomat ihmiset aina ole suvaitsevaisia ja kaikkiin ennakkoluulottomasti suhtautuvia. Minun on mm. käsketty mennä leikkimään Raamatullani, toivoteltu ivallisella äänensävyllä siunausta jne. Olen aika väsynyt olemaan se erilainen, mutta juuri tästä syystä minua ei enää kaiken tämän ja koulun vaihtumisen jälkeen jaksa kiinnostaa yhtään kenenkään mielipiteet minusta ja tekemisistäni.
Olen saanut olla kahden suvun välissä se, joka ei tiedä kumpaan kuuluu tai kumman puolella olla.
Olen pelännyt maailmanloppua, olen kapinoinut ja tuntenut itseni ajoittain pahaksi, koska en ole suostunut omaksumaan kaikkia samoja ajatusmalleja kuin vanhemmat.
Lopulta sitten olen oppinut toimimaan juuri niinkuin itse haluan. Vaikka helluntailaisuus on antanutkin hyviä asioita, välillä olen ollut kovin turhautunut elämään pienellä paikkakunnalla pienissä piireissä.
Olen oppinut ymmärtämään aika varhain, että maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä ja tavallaan olen kiitollinenkin tästä taustasta, sillä olen oppinut aina esiintymään paljon ja heittäytymään, pohtimaan asioita, tiedän paljon asioita kristinuskosta, tiedän millaisen lapsuuden haluan "tarjota" omille lapsilleni joskus kun niitä tulee, tiedän että haluan itse tehdä omat valintani ja olla vapaa muiden määräilystä.
Uskon ettei Jumala halua ihmiselle mitään pahaa. Jumalasta ja uskosta on ollut myös paljon turvaa kun on ollut vaikeaa mutta haluan itse määritellä miten uskon ja miten sen näytän.
Ja minun elämäntapani on aika maallinen ja hurjistuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa. Monen kirjoittajan viesteistä paistaa läpi, ettei heillä ole mitään todellista käsitystä helluntailaisista. Kuulopuheita ja mielikuvituksen tuotetta. Tämä ei ole oikea formaatti keskustella uskonasioista.
Tyypillinen laput silmillä kulkevan hellarin kommentti.
Totuus on tarua ihmeellisempää. Henkilökohtaisesti saan näppylöitä hellarinäytelmistä.
Taisko kirjoitti:
Omat kokemukseni helluntailaisuudesta ahdistavat, sekä ennen liikkeeseen kuulumista ja varsinkin sen jälkeen kun siitä erosin. Itselläni suku on pääosin helluntailaista ja eron jälkeen se teki elämästäni helvetin. Helluntailaisten sukulaisten silmissä en ole enää yhtään mitään eivätkä he noteeraa minua millään tavalla. On raskasta olla suvun musta lammas. Minuun ei pidetä yhteyttä, mielipiteilläni ei ole arvoa, minua kartetaan eikä kutsuta mukaan sukulaisten tapaamisiin. Tai, jos koetan kutsua helluntailaisia sukulaisiani kylään niin kutsuihin ei vastata tai valitetaan kiirettä jne. Helluntailaisuudesta eroamisen jälkeen olen joutunut rakentamaan sosiaalisen verkostoni alusta alkaen uudestaan. Se on ollut vaikeaa myöhemmällä iällä. Irrottautumisen helluntailaisuudesta tekee vaikeaksi juuri se, että sen jälkeen ei ole juurikaan ystäviä. Helluntailaiset eivät katso hyvällä jos on ei-helluntailaisia ystäviä. Helluntaialisena minulla ei siis ollut juurikaan ei-helluntailaisia ystäviä ja kun erosin helluntailaisuudesta, rinnallani ei ollut oikeastaan ketään. Se oli hyvin vaikea jakso elämässäni.
Ikävä kuulla. Tuollainen on todella kurjaa. Onko kyseessä jonkun pienemmän paikkakunnan piirit?
Itse erosin helluntaiseurakunnasta 10 vuotta sitten - mikään ei muuttunut. Perhe, sukulaiset ja ystävät kohtelevat ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Myös muslimitaustainen poikaystäväni oli tervetullut sukuun. Ja silloinkin kun seurakuntaan kuuluin, minulla oli laaja ystäväpiiri ympäri maailmaa. Ei helluntailaisuus tai muut seurakuntalaiset kummastelleet mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Insestiä harrastetaan :( ja turha on kenenkään väittää vastaan, tiedän niin hyvin :(
Minä olen myös kokenut saman helluntailaisperheessä. Ja ulospäin oltiin niin uskovaisia.
Mutta tällä ei ole helluntailaisuuden kanssa mitään tekemistä. Insestiin ryhtyvä ihminen on sairas ja heitä sairaita on kaikissa ihmisryhmissä, maissa, uskonnoissa, kulttuureissa, ammateissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista asioiden liioittelua Nyymisellä, itselläni vain hyviä kokemuksia ko. poppoosta.
Minulla on kyllä vahvasti tuollainen fiilis kanssa. Kokemukset 80- ja 90-luvulta, kun lapsena pakotettiin menemään toimintaan mukaan. Nykyään saattaa olla avoimempaa porukkaa, en sitten tiedä. Astuin viimeksi helluntaiseurakuntaan varmaan joskus 1997.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanava, jossa voi tutustua helluntalaisuuteen ja heidän tapaansa uskoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yksi tunnettu bloggaaja on helluntalainen.
Kuka? :)
Itsekin löysin tämän ketjun, kun tulin lukemaan muiden kokemuksia.
Olen ev. lut. uskovainen, hyvä ystäväni on helluntailainen ja hänen kauttaan olen käynyt helluntaiseurakunnassa useamman kerran.
Ihmiset siellä ovat ainakin päällisin puolin aivan ihanan oloisia, omistautuvat todella uskolleen. Maksavat kymmenyksiä (10 % palkastaan ja enemmänkin) seurakunnan työlle ja tekevät paljon vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Ehkä juuri tuo on kuitenkin suurin syy siihen, etten käy siellä hirveän usein. Tulee olo kuin olisi vapaamatkustaja, jos käy vain istumassa ja saamassa sieltä eikä anna kuin vähäsen kolehtiin. Tulee olo kuin pitäisi sitten itsekin tehdä vapaaehtoistyötä siellä, osallistua evankeliointeihin (joita tekevät ahkerasti) yms. Siis se seurakuntaelämä ja usko on todellakin heille nro I. Ja lähes koko homma toimii vapaaehtoisvoimin!
Toinen juttu miksi en käy hirveän usein on julistuksen voimallisuus. Pyhä Henki kyllä liikkuu siellä ja vaikuttaa, mikä on upeaa. Kokonaisuudessaan tulee ehkä kuitenkin hieman levoton olo, tietty rauha mitä ev. lut. kirkossa on, puuttuu.
Ihana seurakunta kuitenkin, tosiuskovaisille.
Eivät ainakaan täälläpäin elä pröystäillen. Käyttävät vain vähän rahaa itseensä ja paljon hyväntekeväisyyteen. Kuitenkin saa olla muodikas, mm. hiukset värjätty ja laitettu, meikkiä, ajan mukaisia nättejä vaatteita yms. eli eri tyyli kuin vaikka lestadiolaisilla.
Hellari seurakunnissa taitaa olla aika paljon eroja jo keskenäänkin. Mutta omasta kokemuksesta, demoneja on kaikkialla. Tosin jeesukseen uskomalla ne väistyy joten ei se ole niin traumaattista kuin kuulostaa. Salaliittoteorioita on kaikkialla, kuussa ei ole käyty, saatana johtaa euta, saatana johtaa katolista kirkkoa, illuminati haluaa tuhota uskovat. Maailman lopun ennusteita tulee ja menee, kun ne ei toteudu kiitellään rukoilijoita joiden ansiosta ennuste peruuntui.
Entinen narkkari, nykyinen mielenterveyspotilas. Tuttavani siis joka on helluntalainen.
Taisko kirjoitti:
Omat kokemukseni helluntailaisuudesta ahdistavat, sekä ennen liikkeeseen kuulumista ja varsinkin sen jälkeen kun siitä erosin. Itselläni suku on pääosin helluntailaista ja eron jälkeen se teki elämästäni helvetin. Helluntailaisten sukulaisten silmissä en ole enää yhtään mitään eivätkä he noteeraa minua millään tavalla. On raskasta olla suvun musta lammas. Minuun ei pidetä yhteyttä, mielipiteilläni ei ole arvoa, minua kartetaan eikä kutsuta mukaan sukulaisten tapaamisiin. Tai, jos koetan kutsua helluntailaisia sukulaisiani kylään niin kutsuihin ei vastata tai valitetaan kiirettä jne. Helluntailaisuudesta eroamisen jälkeen olen joutunut rakentamaan sosiaalisen verkostoni alusta alkaen uudestaan. Se on ollut vaikeaa myöhemmällä iällä. Irrottautumisen helluntailaisuudesta tekee vaikeaksi juuri se, että sen jälkeen ei ole juurikaan ystäviä. Helluntailaiset eivät katso hyvällä jos on ei-helluntailaisia ystäviä. Helluntaialisena minulla ei siis ollut juurikaan ei-helluntailaisia ystäviä ja kun erosin helluntailaisuudesta, rinnallani ei ollut oikeastaan ketään. Se oli hyvin vaikea jakso elämässäni.
Tuota se just on näissä fanaattisissa liikkeissä. Samaa touhua kuin Jehovan todistajilla ja Lestadiolaisilla. Alkuun antavat oikein superparhaan kuvan itsestään, mutta kun heiltä rakkaus ja armo puuttuu, ei voi kuin sääliä uhreiksi joutuneita.
Ikävää, että et koskaan ole tullut uskoon, tulit vain helluntailaiseksi. Muuten viestissäsi on niin paljon asiavirheitä, että en lähde niitä edes oikomaan. Jokainen uskoo niin kuin haluaa uskoa.