Millaisia ovat helluntailaiset? Kerro uskonnosta

Tunnen henkilökohtaisesti vain yhden. Kaksinaamainen ja tekopyhä mies. Tekee mitä huvittaa, juo ja huoraa. Ainahan saa anteeksi, kun vähän teeskentelee katuvaa. Pitää muita ihmisiä alempinaan ja typerinä. Pilannut monta naista narsismillaan.

Uino on helluntailainen

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut nuorena hellarisrk:sta koska en jaksanut jokapäiväisiä apokalyptisia ennustuksia ja syntieni miettimisiä. Elämä on tuntunut paljon iloisemmalta sen jälkeen kun jätin hellarit, vaikka en eläkään sen riettaammin tai rajummin kuin seurakunta-aikoinani.

Television katseleminen oli kielletty ja populaarimusiikista hyväksyttiin vain tiettyjä hengellistaustaisia muusikoita. Kielilläpuhumisesta luotiin paineita ja samoin todistamisesta. Seksi ennen avioliittoa oli kielletty, osa kielsi myös ehkäisyn avioliitossa. Naisten ja miesten roolit olivat yllättävän ahdasmielisiä. Voisin kirjoittaa kokemuksistani loputtomiin. :) Olen tutustunut työpaikalla naiseen joka erosi nuorena vanhoillislestadiolaisuudesta ja olemme löytäneet seurakuntiemme ilmapiirin väleillä hurjasti yhtäläisyyksiä!

Tunnen helluntalaisia perheitä ja he ovat ihan tavallisia ihmisiä. eivät ole yhtään saarnanneet eikä muutakaan. Ystävällisiä ja kaikille kilttejä. En ole itse helluntalainen, mutta joskus kadehdin heidän hyvyyttään(ainakin niiden, joka tunnen)

No nuo puheet eivät kyllä sovi ainakaan meidän helluntaiseurakuntaan. Tai ainakaan mihinkään niistä missä olen käynyt.

Kyllä helluntailaiset saavat katsoa telkkaria ja käyttää ehkäisyä! Ikinä kuullutkaan että nuo kiellettäisiin! Ja tuo esiaviollisen seksin kieltäminen on musta mahtava juttu! Miehen kanssa oltu 10 vuotta naimisissa ja ollaan toistemme ainoat! En todellakaan haluaisi että olisin ollut jonkun muun kuin mieheni kanssa sängyssä.

Kaikki eivät sitä ehkä koe näin, mutta uskon että jokainen seksi kerta eri miehen kanssa jättää jäljet suhun itseesi ja vaikuttaa seksiin tulevan partnerin kanssa.

]Tunnen helluntalaisia perheitä ja he ovat ihan tavallisia ihmisiä. eivät ole yhtään saarnanneet eikä muutakaan. Ystävällisiä ja kaikille kilttejä. En ole itse helluntalainen, mutta joskus kadehdin heidän hyvyyttään(ainakin niiden, joka tunnen)

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ulkoiset puitteet on näyttävät ja rahaa käyttää tuhlailevasti, ei ainakaan kristillisen vaatimaton. Millainen perhekäsitys heillä on? Nainen nyrkin ja hellan välissä oleva yleiskone?

Nainenhan on ihana Jumalan luomus jota miehen tulee kohdella kuin HEIKOMPAA ASTIAA. Naisen tulee kunnioittaa miestään ja miehen rakastaa naista. Ja mies on ehdottomasti perheen pää, eihän nyt heikompi astia voi sellaista vastuuta kantaa.

Toivottavasti et tosissasi.. Nämä ovat juuri näitä Niinistön "ei raiskaus ole kriminalisoitua avioliitossa"-puheita, naiselle saa tehdä mitä vain kun hänhän on vain se "heikompi astia" ja miehen vallan alla. Ihanaa, juuri tällaista kaivataankin nykyaikaiseen Suomeen. Not!

Hmmm. Oletin ilman muuta, että siteeraamasi kirjoittaja referoi helluntailaisten ajatuksia, ei suinkaan selitä, kuinka maailman pitäisi hänen mielestään pyöriä.

Omat kokemukseni helluntailaisista ovat laidasta laitaan. Tunnen lääkärin, joka on tehnyt pitkän uran Afrikassa hyvin alkeellisissa oloissa, koska kokee tehtäväkseen vähentää maailman kärsimyksiä. Tuon valinnan takana on varmasti myös hiukan seikkalunhalua, mutta en silti yhtään epäile hänen kutsumustaan, on muutenkin hyvin aito, empaattinen ja lämmin ihminen.

Hänen sisaruksensa taas (joka muuten korostaa uskonnollisuuttaan paljon enemmän) vastustaa kiivaasti esim. pakolaisia ja muuat alemman kastin hemmottelua. Ylimielisyyttä löytyy niin paljon, että hän varmasti ojentaisi Jeesustakin, jos sattuisi tämän jossain tapaamaan. "Tulepa meidän seurakuntaan käymään, niin opit olemaan..." tai jotain vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin helluntailainen ikävuoteni 9-16. Tulin helluntaiuskoon koulun pihassa olevassa telttakokouksessa ja sitten pyörin mukana.

Omat käsitykseni uskonnosta ovat varsin negatiivisia. Toisaalta ollaan kovin tiukkoja perinnäiskysymyksissä: vastustetaan homoutta, tupakointia, alkoholia (sain jopa valeraamatun jossa Jeesuksen viininjuonti oli korvattu mehunjuonnilla), maailmallista menoa, ahneutta, mutta toisaalta monet ovat varsin varakkaita elitistejä eivätkä oikeasti välitä pätkääkään niistä vähävaraisista jotka olivat Jeesuksen sydäntä lähellä. Uskovat että kun heillä on oikea usko niin siunauksena heille kuuluu ainakin hieno omakotitalo, auto miehelle ja vaimolle ja muuta pientä maallista hyvää.

Lisäksi helluntailaisissa on kusetusta näky- ja parantamisalueella. Kaikenlaista hörhösaarnaajaa kiertää "ihmeparantamassa" ja saarnaamassa ennustuksiaan milloin mistäkin tuhosta. EU oli ilmestyskirjan peto ja niin edelleen.

Itse tulin uskoon 19v mutta sitten ajauduin ns.maailman teille ja palasin takaisin 30v rypemisen jälkeen, uskon Jeesukseen enkä yleensä kerro minne srk kuulun. Helluntaisrk on myös juuri eliittiä mutta minä olen köyhä alle 500€ kk tuloilla elävä. Olen kyllä samaa huomannut että ei paljon köyhistä välitetä,mutta elän omaa elämää ja kuljen ristin tietä,autan niitä joita ei muut huomaa,olenkin erilainen.kun syvältä synnin suosta pelastuu,näkee asiat aivan toisin. Jeesus johdattakoot köyhänä,ja silti ei minulta mitään puutu,koska se mitä on sydämmessä on tärkeää.

Ex-hellari olen minäkin. Oma kokemukseni on se, että hellarit ovat ERITTÄIN perhekeskeisiä ihmisiä. Naisia on paljon enemmän kuin miehiä. Jos olet onnistunut nappaamaan miehen ja perustamaan perheen, elämä siellä onkin varmaan ihan kivaa: paljon toimintaa lapsille, perhejuttuja, avioliittojuttuja jne. Mutta annapa olla kun olet yli kolmekymppinen naimaton nainen, niin siellä ei olekaan enää niin mukavaa. Kaikki järkevät miehet on viety, ja jäljellä on lähinnä mielenterveysongelmaisia, ex-alkkiksia ja hissukoita. Sellaisessa äärettömän perhekeskeisessä ympäristössä saa todellakin tuntea olevansa ylijäämää, viallinen ja "vaillinnainen". Kun tähän vielä lisätään muiden puheet siitä että "ehkä Jumala pidättää sulta puolisoa kun elämässäsi on jotain mikä pitää ensin korjata/uskosi ei ole tarpeeksi vahva, jne jne", ollaankin jo tiellä, joka voi johtaa masennukseen ja vakaviin itsetunto-ongelmiin tai vielä pahempaan. 

Onneksi pääsin sieltä pois. 

 Käsittääkseni eri paikkakuntien helluntaiyhteisöjen välillä on suuretkin erot.

Itse olen herkkä, ujo ihminen ja mulle se helluntailaisuus, mihin itse olen tututustunut, ei sovi. Itselleni pahimpia asioita siinä ovat lopunaikojen korostaminen ja sellainen katastrofiajattelu, että kristityille tulee ihan kohta hirvittävät oltavat ja koko maailma kärsii ja Venäjä hyökkää tänne ja tulee ihan kamalaa, elämme lopun aikoja ja viimeinen päivä voi olla vaikka huomenna. Sehän voi olla ihan totta, mutta pitääkö sillä lietsoa? Sitten toisena mulle sopimattomana asiana on sosiaalinen esilläolo, todistaminen rohkeasti ja näyttävästi ja painostaminen evankeliointiin ja muuhun julkiseen uskonsa esilletuomiseen. Lähetyskäsky on totta ja yritän itsekin kertoa uskostani tilanteen mukaan, mutta en halua painostusta asiassa. Sitten sellainen joidenkin helluntailaisten "meillä on ainoa oikea usko" -ajattelu ja esim. ev. lut. ja katolisen kirkon lyttääminen on myös surullista. Homovastaisuus on myös jotain, mikä itselleni ottaa koville. Tottahan se on, ettei raamattu kovin hyvällä homouteen suhtaudu, mutta pitääkö kovaan ääneen vastustaa ja kailottaa homoutta vastaan? Ihmisiä hekin on kuitenkin... Itselläni on myös tyypillistä helluntailaista tutkivampi ja mietiskelevämpi suhtautuminen uskoon. Kaiken kaikkiaan itselleni sopii hillitympi linja.

Silti hellareissa on hyvääkin, avoimia, iloisia ihmisiähän he yleensä ovat. :) Heidän kokouksissa on iloa ja reippautta ja tyyliä. Ei vaan ole mun juttuni. Mutta ketkä sieltä kokevat saavansa parhaan mahdollisen hengellisen annin, niin siitä vaan. :)

Höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Ex-hellari olen minäkin. Oma kokemukseni on se, että hellarit ovat ERITTÄIN perhekeskeisiä ihmisiä. Naisia on paljon enemmän kuin miehiä. Jos olet onnistunut nappaamaan miehen ja perustamaan perheen, elämä siellä onkin varmaan ihan kivaa: paljon toimintaa lapsille, perhejuttuja, avioliittojuttuja jne. Mutta annapa olla kun olet yli kolmekymppinen naimaton nainen, niin siellä ei olekaan enää niin mukavaa. Kaikki järkevät miehet on viety, ja jäljellä on lähinnä mielenterveysongelmaisia, ex-alkkiksia ja hissukoita. Sellaisessa äärettömän perhekeskeisessä ympäristössä saa todellakin tuntea olevansa ylijäämää, viallinen ja "vaillinnainen". Kun tähän vielä lisätään muiden puheet siitä että "ehkä Jumala pidättää sulta puolisoa kun elämässäsi on jotain mikä pitää ensin korjata/uskosi ei ole tarpeeksi vahva, jne jne", ollaankin jo tiellä, joka voi johtaa masennukseen ja vakaviin itsetunto-ongelmiin tai vielä pahempaan. 

Onneksi pääsin sieltä pois. 

Sieltä on helpompi lähteä pois kuin tulla mukaan. Ainoa uskonnollinen yhtiesö, jossa ei huudella perään, vaan kunnioitetaan "lähtijän" omaa valintaa. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Mitä naisiin yleisesti tulee, ovat helluntailaiset naiset samanlaisia kuin muutkin, eli hyvin ronkeleita puolison suhteen.

No mtä mieltä olette kuin kaksi miestä homoilevat keskennään ja halveksivat naisia että keidän sukupuolisuus elimensä ei tuo samanlaista tyydytystä kuin homous.Kyllä on maailma sekaisin.

Aina on joku maailmanloppu tulossa, joka on vähän rasittavaa. Mutta tekevät paljon hyväntekeväisyyttä myöskin.

Aika pitkälti samanlaisia kokemuksia kuin mitä edellisillä nyymeillä. Hyvin sisäänpäin lämpeävää, omissa oloissaan elävää porukkaa, joka pitäytyy opeissaan tiukasti kiinni. Siinä seurakunnassa missä itse kävin tuntui porukka jakaantuvan kahtia vanhemman, konservatiisivemman ajattelutavan omaavan sukupolven ja nuoremman, liberaalimman polven välillä.

Nuoremmilla oli omat kokouksensa lauantaisin, joissa meno oli hyvinkin vapaamuotoista, joskin varsin pinnallista välillä. Kaikilla tietty hienot vaatteet ja korut, ulkonäkö tuntui  olevan hyvin tärkeää ja osana elämäntapaa. Suunilleen yhtä paljon poikia ja tyttöjä oli mukana toiminnassa, mutta aika harva tuntui olevan toistensa kanssa missään sen intiimeimmässä tekemisissä. Seksuaalisuus itsessään tuntui hyvin vaikealta aiheelta, eikä siitä puhuttu juuri koskaan. Tietysti seurakuntien yleinen hiukan nihkeä suhtautuminen ei-naimisissa oleviin nuoriin pareihin tuntui kyseisessä asiassa. Seksi oli äärimmäisen paheksuttavaa ennen avioliittoa ja se itsessään lisäsi aikamoisia raja-aitoja molempien sukupuolien välille. Mutta kaiken kaikkiaan meno oli muuten varsin mukavaa ja fiksua, esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin suhtauduttiin avoimesti ja suvaitsevaisesti.

Vanhempi, konservatiivinen siipi tuntui olevan jokseenkin viileissä väleissä nuorempien kanssa. Konsevatiivinen puoli kokoontui aina sunnuntaisin jumalanpalvelukseen, jotka itsessään olivat varsin samankaltaisia kuin mitä esimerkiksi ev. lut. seurakunnissa. Tietysti ylistysmusiikki oli hiukan erilaisempaa ja jumalanpalveuksia rakenne poikkesi välillä toisistaan. Tällä puolella vaikutti hyvin vahvasti tietynlainen ahdasmielinen ajattelu. Yleinen ilmapiiri tuntui olevan, että yhteiskunta on menossa päin helvettiä ja ainoat pelastuneet, hyvät ihmiset ovat seurakunnan ovien sisäpuolella. Kirkkoa pidettiin maallistuneena ja Jumalan Sanan hylänneenä, rappeutuneena laitoksena. Kävijäkunta koostui niin hyvin toimeentulevista, koulutetuista perheistä, kuin ex-laitapuolen tallaajista. Moni tulkitsi Raamattua hyvin kirjaimellisesti, ja otti sen tosissaan jokaista lehteä myöten. Tämä tuli hyvin esille esimerkiksi siinä, että kouluikäisille lapsille järjestettiin omia tilaisuuksia evoluution valheellisuudesta ja siitä, että dinosauruksia eli samaan aikaan ihmisten kanssa maapallolla.  Joillain seurakunnan toimintaan osallistuneilla perheillä oli televisiot ja tietokoneet, toisilla taas ei televisiota. Suhtautuminen mediaan tuntui vaihtelevan yksilöittäin.

up

Vierailija kirjoitti:

Olin helluntailainen ikävuoteni 9-16. Tulin helluntaiuskoon koulun pihassa olevassa telttakokouksessa ja sitten pyörin mukana.

Omat käsitykseni uskonnosta ovat varsin negatiivisia. Toisaalta ollaan kovin tiukkoja perinnäiskysymyksissä: vastustetaan homoutta, tupakointia, alkoholia (sain jopa valeraamatun jossa Jeesuksen viininjuonti oli korvattu mehunjuonnilla)...

Haha! Repesin tuolle, että Jeesus joi mehua. Muuttiko siis veden Mehukatiksi niissä Kaanaan häissä? Tuli mehukestit.

Vierailija kirjoitti:

Ex-hellari olen minäkin. Oma kokemukseni on se, että hellarit ovat ERITTÄIN perhekeskeisiä ihmisiä. Naisia on paljon enemmän kuin miehiä. Jos olet onnistunut nappaamaan miehen ja perustamaan perheen, elämä siellä onkin varmaan ihan kivaa: paljon toimintaa lapsille, perhejuttuja, avioliittojuttuja jne. Mutta annapa olla kun olet yli kolmekymppinen naimaton nainen, niin siellä ei olekaan enää niin mukavaa. Kaikki järkevät miehet on viety, ja jäljellä on lähinnä mielenterveysongelmaisia, ex-alkkiksia ja hissukoita. Sellaisessa äärettömän perhekeskeisessä ympäristössä saa todellakin tuntea olevansa ylijäämää, viallinen ja "vaillinnainen". Kun tähän vielä lisätään muiden puheet siitä että "ehkä Jumala pidättää sulta puolisoa kun elämässäsi on jotain mikä pitää ensin korjata/uskosi ei ole tarpeeksi vahva, jne jne", ollaankin jo tiellä, joka voi johtaa masennukseen ja vakaviin itsetunto-ongelmiin tai vielä pahempaan. 

Onneksi pääsin sieltä pois. 

Sama meisinki Jehovantodistajissa, penkkirivit täynnä ikääntyviä neitejä, joiden siveyttä kytätään komiteoissa (ettei vaan oo mitään sutinaa miesten kanssa ennen avioliittoa). Ovat tosin hyviä työmuurahaisia saarnaustyössä, kun ei ole miestä tai lapsia jarruttamassa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:40"]Olen keski-ikäinen mies ja tunnustan ihan rehellisesti, että ei se helppoa olisi, jos ainoa lapseni ilmoittaisi tuollaisen asian. Kuitenkin pyrkisin tekemään kaikkeni, että lapseni pääsisi sellaiseen lopputulokseen kuin itse haluaa.

Vaikka siis olen suvaitsevainen ja sivistynyt ihminen, niin tunnustan, että ei se helppo tilanne olisi itsellenikään, mutta silti ei kahta sanaa, ettenkö lastani kyseisessä tilanteessa kaikin mahdollisin tavoin tukisi.

Mitä hemmettiä, tämä viestini tuli kyllä nyt niin väärään ketjuun kun vaan olla voi.

Juu en todellakaan kannusta lastani minkäänlaisen aivopesu toimintaan.

Tämän viestin piti siis mennä siihen transu ketjuun, mutta jostain käsittämättömästä syystä tuli tänne.

:D ainoa lapsi transuks, yes, mut uskikseks HELL NO. Siihen loppu suvaitsevuus ja sivistys ;)

Meillä elettiin tiukassa kurissa. Sisko laitettiin perhetukikeskukseen kun otti 17-vuotiaana korvakorut. Valheiden avulla tietysti.

Mä kävin helluntaiseurakunnassa nuorempana, ja koko suku on helluntailaisia. Mua painostettiin naimisiin jo 21 vuotiaana koska asuin jo yhden jätkän kanssa yhessä ja oltiin seurusteltu jo pari vuotta. Lopulta sit menin ja sukulaiset järjesti pienet häät. Sit ku ero tuli, vuoden päästä, kaikki mun sukulaiset hylkäs mut. Isä ja äiti ja siskot ei hylänny, mutta kaikki muut. Ennen tuli joulukortteja ja syntymäpäivä kortteja, jouluna rahaa tilille ja jotkut soittelikin välillä ja kyseli kuulumisia, nykyään ei enää mitään. Siskoni kyllä saavat rahaa ja kortit.

Insestiä harrastetaan :(    ja turha on kenenkään väittää vastaan, tiedän niin hyvin :(

Aikamoista asioiden  liioittelua Nyymisellä, itselläni vain hyviä kokemuksia ko. poppoosta.