Millaisia ovat helluntailaiset? Kerro uskonnosta

Helluntailaisuus on Suomessa aika "maallistunutta".



Tämän vuoden BB-Sebastian ja kristillisten presidenttiehdokas Sari Essayah ovat helluntailaisia. Käsittääkseni puolet Brasilian jalkapallomaajoukkueen pelaajista on myös helluntailaisia.

Yleensä tosi trendikkäitä tai peräkammarinpoikia.

käsittääkseni he ovat helluntailaisia.

Melko vapaamuotoisia siis rennonoloisia.

Voivat ottaa ruuan kanssa kohtuullisesti viiniä, ei huomaa päällepäin mitään erityisempää.

HOH

joku haluaa tietää, kaikkihan on jo käsitelty???

että joku TAKERTUU armolahjoihin , ne ovatkin kyllä uskosta todisteena uskosta osattomille, merkkinä evankeliumin voimasta . MUTTA HUVINSA KULLAKIN! JA TÄYSIN OVAT RAAMATULLISIA , MENEVÄT YLI HILSEEN TAI EI.

Osui käteen helluntalaisten kirja. IHMISKOHTALOITA. Kirja jossa ei ole järjen häivääkään. Jos ihmisellä ei ole masennusta tämän kirjan lukemisen jälkeen alkaa masennus takuu varmasti. Olen todella pettynyt helluntalaisiin jos elämä on näin kurjaa.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 07:04"]

Käykää lukemassa

Turun yliopisto kulttuurien tutkimuksen laitos. USKONTIEDE PRO: GRADU-TUTKIELMA

Helmikuuta 2009

Kyllä minullakin silmät avautui kun sain lukea tutkittua tietoa eikä mitään huhupuheita. Etenkin naisen asemaa perheessä.

[/quote]

Kerro lisää

Meillä on suvussa paljon helluntalaisia. Nuorempana menevät naimisiin, yleensä alle 20v. Ei esiaviollista seksiä. Ehkäistä saa. Naisen asema näissä perheissä on minusta ollut ihan samanlainen kun muissakin perheissä. En ole nähnyt mitään alistamista. Perhekeskeistä elämää. Lapset on hyvin koulutettu, akateemisesti.

Kirkon palveluksessa ei palkka ole ollut huimaava. Eikä mummoilta ole kerätty. Suku on toki auttanut :-) useampaan otteeseen.

Meihin ei uskovaisiin on suhtauduttu tosi hyvin ja lämpimästi.

Ainoita karikoita on tullut: lapsikaste, rippikoulu. Eli kun eivät usko lapsikasteeseen, niin ko. tilaisuuksiin eivät ole osallistuneet.

Joissakin tilanteissa on ärsyttänyt se, että kun Jumala kyllä hoitaa (kaiken). Jos vene uppoaa, niin kannattaisi myös soutaa eikä vaan rukoilla. :-) Ja sitten kun pelastus on löytynyt (sukulaisen muodossa), niin se onkin Jumala joka on ongelman hoitanut. :-)

Nyt suvun jäsenten vanhetessa on myös näkynyt se, että kun joku vanhempi meidän ei uskovaisten mielestä tarvitsisi hoitoa, niin uskovaisten mielestä se on Jumalan antama taakka joka on kestettävä ja jopa katsotaan se synneistä aiheutuneeksi. Kun me ei uskovaiset olemme sitä mieltä, että johtuu sairaudesta.

Mutta kokonaisuutena voin sanoa, että mukavia, toiset huomioon ottavia ihmisiä. Omat erilaisuutemmehan meillä kaikilla on.

Hellarit ovat vähempiälyistä väestöä jotka ovat kohdanneet jotain elämän vastoinkäymisiä ja tarvitsevat henkistä kaveritukea.

Eli tasapainottomien yhteenliittymä jossa sopulilauma myös pyrkii saamaan rahallista hyötyä.

Naurettavan lapsellista porukkaa, mutta hyvä jos kuormittavat näin vähemmän

psykuatrisia hoitoja.

Oma äiti on syntynyt helluntailaisperheeseen = aivopesty lahkoon. Äidilläni oli itsensätutkiskelun kausi (lue luopiokausi hellareiden mielestä) menossa, kun tapasi isäni tansseissa ja he menivät naimisiin ja saivat minut. Isäni oli ateisti. Lopulta eihän siinä hyvin käynyt ja isäni alkoholisoitui ja äitini palasi tukea hakemaan hellareiden seuraan ja hurahti uudelleen, lopulta he erosivat ollessani teini, tämän myötä äitini meni yhä tiukemmin hellareiden juttuihin mukaan.

Lapsuuteni oli yhtä tasapainoilua hellareiden ja ateisti-isän välillä. Teininä vanhempien eron jälkeen, minua yritettiin hyvin voimakkaasti vetä touhuihin mukaan ja mitä enemmän yritettiin, sitä enemmän touhu tuntui hullujen hapatukselta. Sitten sain selkään taputteluja, että kyllä sinä vielä ehdit löytää oikean tien ym.

No, nyt 35v olen ateisti, oikein kammoa kaikkea uskonnollista. Toki esim. lasten joulujuhlassa on kristilliset joululaulut ihan ok, mutta en halua esim. äitini kanssa puhua sanaakaan uskon asioista, olemme niin eri sfääreissä. Äidiltä on tullut omaan elämääni liittyviin valintoihin kommentteja, että "olen valinnut paholaisen tien", "minulla asuu käärme sydämessä" ym. liittyen siihen, että aloin seurustella ei-uskovaisen miehen kanssa (nyk. aviomieheni) tai kun muutimme avoliittoon tai kun emme halunnut kastaa lapsiamme. Hänelle on aivan mielettömän järkyttävää, etten opeta lapsilleni iltarukoista (mistä lapset saavat turvaa --> daa, olisiko vanhemmistaan). Hän toivottelee aina siunausta ym, vaikka tietää kantamme, antaa joululahjaksi uskonnollisia lastenkirjoja tai palapelejä ym  vaikka tietää kantamme.

Äitini suku on harrasta helluntailaista, joita en oikein jaksaisi. Ovat olevinaan niin uskovaista ja hyväntahtoista, mutta ovat pahimpia arvostelijoita, oman eduntavoittelijoita, uskon varjolla epäonnistumiset/onnistumiset selittäviä, muiden asioiden kyttääjiä, joita tunnen. Helluntailaisilla on tosi voimakas "ryhmähenki" eli vahtivat toistensa asioita ja päivittelevät niitä ja painostavat toimimaan ulkonnon/seurakunnan tms. edun mukaisesti. Äitini on syytänyt satoja ja satoja euroja seurakunnalleen, kuuntelee hurmoksessa kiertäviä saarnaajia ja saa niistä voimaa. Siellä tosiaan kuka vain voi ryhtyä saarnaajaksi (huijariksi) ja nämä saarnaajat ovat arvostettuja ja elävät leveästi.

Mitä vanhemmaksi äitini tulee, sitä kiihkeämmäksi hän tulee. Kuitenkin kaksinaismoralismista kertoo, että hänen miesystävänsä on jälleen tavallinen tapakristitty (miksi helluntailais miehet eivät kelpaa), jonka kanssa hän ei toki asu yhdessä, mutta ovat toisillaan yötä ja hänen kanssaan hän saattaa (salaa) ottaa viinilasinkin. Meille tullessaan hän haluaa aina konjakkihömpsyn, koska ei voi kotonaan säilyttää konjakkipulloa, ettei tuttavat näe. Uskonto on yhtä sekoilua. Hyvää moraalia ja elämäntapaa voi noudattaa ilman uskonnon sekoitusta.

Jokaisessa sosiaalisessa ryhmässä, liittyi siihen uskonasiat tai ei, on olemassa ääri-ilmiöitä tai ihmisiä, jotka ovat jollakin lailla tunne-elämältään epävakaita. Se, että näitä ilmiöitä ja ihmisiä on paljon helluntailaisten keskuudessa, johtuu kaiketi siitä, että liike on tunnettu karismaattisuudestaan ja avoimuudestaan. Minusta se, että helluntailaiset hyväksyvät joukkoonsa sellaisia, joita muissa seurakunnissa saatettaisiin katsoa kieroon (esim. ulkomaalaiset ja romanit), osoittaa heiltä aitoa välittämistä.

Täällä on paljon asiallisia kommentteja, mutta suuri osa kommentoijista perustavat tietonsa kuulopuheisiin tai heidän helluntailaiset tuttavansa ovat epästabiileja tunne-elämältään noin muutenkin. On totta, että henkisesti sairaat helposti löytävät tiensä karismaattiseen seurakuntaan, jossa heidän tunne-elämänsä kokee "liikahduksia" Pyhän Hengen vaikutuspiirissä. Uskon kuitenkin, että ainakin suurimmissa seurakunnissa esimerkiksi profetiat koetellaan Raamatun ohjeiden mukaan ja selvästi tällaiset psykoottiset profetoijat hiljennetään.

Helluntailaiset ovat mun kokemuksen mukaan avarakatseisia ja toiset ihmiset hyväksyviä, mutta syntiä he eivät hyväksy. He tukeutuvat Raamattuun, opetus on johdonmukaista ja raitista, ja Pyhän Hengen toimintaan suhtaudutaan lähtökohtaisesti terveellä tavalla. Näitä ääritapauksia on aina ja nekin päätyvät tällaisten palstojen päiviteltäviksi.

Oli seurakunta mikä hyvänsä, sen jäsenistö koostuu ihmisistä. Ihminen, armahdettuna syntisenä, on aina vajavainen ja altis ylilyönteihin. Toivoisin, että oli seurakunta mikä hyvänsä, voisivat uskovat kohdella toisia uskovia ja ei-uskovia kunnioittavasti ja rakkaudella. On sääli, että Jumalan arvovaltaa käytetään väärin, lyödään Raamatulla päähän ja tuomitaan. Jos uskovat olisivat kaikki Jumalaa lähellä, heistä heijastuisi ympärilleen enemmän se, millainen Jumala oikeasti on: Rakastava isä, joka ottaa luokseen kaikki ihmiset, jotka sitä haluavat. Jumala rakastaa ihmisiä, mutta vihaa syntiä. Jeesus parantaa ja pelastaa ihmisen, mutta Hän edellyttää syntien hylkäämistä. Siinä meille kaikille on taistelua koko elämän ajaksi, mutta onneksi emme taistele yksin :)

Olen naimisissa helluntailaisen kanssa, joten voin kai ainakin yhtä sellaista kuvailla aika hyvin.

- Arvoiltaan hyvin liberaali

- Juo alkoholia (juuri haettiin jouluviinit yhdessä)

- Hyväksyy esiaviollisen seksin ja ehkäisyn (rakasteltiin paljonkin ennen avioitumista ja ehkäisy käytössä nytkin)

- Hyväksyy muut uskonnot ja uskonnottomuuden (olen itse ateisti)

- Hyväksyy erilaiset seksuaaliset suuntautumiset (olen bi) ja muutenkin kaikenlaisen erilaisuuden

- Telkkari on täysin ok (meillä on kaksi tv:tä)

Kukaan ei arvaisi mistään, että on helluntailainen mutta eipä tuo toisaalta käy seurakunnissakaan, kun pitää niitä tiukkapipoisina.

Ainoa asia, jossa raamatulliskonservatiivinen häivähdys näkyy on sängyssä, jossa puoliso katsoo, että miehen tulee määrätä ja naisen alistua miehelleen. Ja koska olen seksuaalisesti alistuva, se sopii mulle oikein hyvin, grrrrr. ;)

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 10:32"]

Olen naimisissa helluntailaisen kanssa, joten voin kai ainakin yhtä sellaista kuvailla aika hyvin.

- Arvoiltaan hyvin liberaali

- Juo alkoholia (juuri haettiin jouluviinit yhdessä)

- Hyväksyy esiaviollisen seksin ja ehkäisyn (rakasteltiin paljonkin ennen avioitumista ja ehkäisy käytössä nytkin)

- Hyväksyy muut uskonnot ja uskonnottomuuden (olen itse ateisti)

- Hyväksyy erilaiset seksuaaliset suuntautumiset (olen bi) ja muutenkin kaikenlaisen erilaisuuden

- Telkkari on täysin ok (meillä on kaksi tv:tä)

Kukaan ei arvaisi mistään, että on helluntailainen mutta eipä tuo toisaalta käy seurakunnissakaan, kun pitää niitä tiukkapipoisina.

Ainoa asia, jossa raamatulliskonservatiivinen häivähdys näkyy on sängyssä, jossa puoliso katsoo, että miehen tulee määrätä ja naisen alistua miehelleen. Ja koska olen seksuaalisesti alistuva, se sopii mulle oikein hyvin, grrrrr. ;)

[/quote]

Mikähän tässä oli alapeukun arvoista? Ei riittävän hurahtanut hellari jonkun makuun?

Kaunis pieni elämä blogisti perheineen on helluntalaisia

Oma mielipiteeni pikkupaikkakunnan helluista:

- juoruilevia ja

- sivistymättömiä.

Perustelut:

- Puhuvat p**kaa muista, ja törkeimmät koulukiusaajat ovat helluja. Varmaan hirveät paineet, kun eivät voi elää kuin normaalit. En tiedä, mikä muu selittää huonoa käytöstä. 

- Eivät tiedä mitään historiasta ja luulevat, että Israelin touhu on ok ja että palestiinalaisilla ei ole mitään oikeuksia maahan.

Muuta:

- Rasittavaa porukkaa, joihin järkiperusteet eivät pure.

- Lisäksi kaikkia hulluja kieltoja mm. tiedotusvälineisiin ja normaaliin kanssakäymiseen liittyen.

- Armolahjoihin uskominen myös käsittämättömän typerää mielestäni.

Meillä on sukulaisissa jonkin veran helluntailaisia. En ole koskaan kokenut heitä minkäänlaisiksi hörhöiksi, vaan ihan tavallisiksi ihmisiksi. Koskaan eivät ole yrittäneet käänyttää meitä tai tuomita meitä oman elämäntapamme takia. Olemme aina kunnioittaneet toisiamme.

Aika pitkään aikaan näillä ei ollut televisiota, mutta sitten tytär kuitenkin hankki laitteen ja kyllä sitä kaikki katsoivat, ohjelmia valikoiden, mutta niinhän tekee valistunut katsoja joka tapauksessa.

Yksi tytär erosi jossain vaiheessa seurakunnasta, mutta ei se hänen suhdettaan perheeseen millään tavalla muuttanut. Yksi syy eroon lienee ollut miesystävä, joka kuului ev.lut. kirkkoon. Sen verran tällä miesystävän "ulkopuolisuudella" oli vaikutusta, että meni pitkä aika, ennen kuin ystävä esiteltiin perhelle. Muutama vuosi sitten tytär muuten palasi seurakuntaan, mutta suhde miesystävään jatkui.

Nyt monet näistä perheenjäsenistä on jo saateltu viimeiselle matkalleen. Olen ollut pari kertaa hautajaisissa ja voin sanoa, että eivät ne merkittävästi poikenneet tavallisista luterilaisista hautajaisista. Muistotilaisuudet olivat ehkä uskonnollisemmat, mutta niin kai ne ovat luterilaisillakin, jos vainaja on ollut aktiivinen kristitty.

Kaikenlaisia hörhöjä ja maailmanlopun saarnaajia lienee kaikissa uskontokunnissa. Monet helluntailaisetkin suhtautuvat heihin kriittisesti. Eikä kaikilla ole meille vieraita lahjoja. Yksi näistä sukulaisistani, ikätoverini ja lapsuuden leikkikaerini, kertoi että hänellä ei esimerkiksi ole kielilläpuhumisen lahjaa eikä muitakaan vastaavia. Mutta sanoi, että seurakunnassa sellaisiakin on.

Monet pyrkivät määrittämään erilaisiin uskontokuntiin kuuluvia ulkoasun mukaan (vrt. ketjut lestadiolaisista). Ne helluntailaiset, jotka tunnen tai tunsin, olivat ihan tavallisesti pukeutuvia, itsestään ja ulkoasustaan huolta pitäviä.  Eivät mielestäni erotu mitenkään valtaväestöstä.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2012 klo 00:41"]

liikkuu paitsi hellareiden, myös ainakin vapareiden keskuudessa.

[/quote]Ollessani ev lut seurakuntanuorten piireissä 80-luvulla, oli pedon merkki viivakoodi. Uskovaisen piti pyrkiä ostamaan tuotteita, jossa ei ollut viivakoodia. Viivakoodin numerosarjasta sai laskemalla aina tietyllä tavalla numeron 666. 

Oman kokemuksen perusteella helareille on ulkoiset puitteet tosi tärkeitä. Pitää näyttää hyvälyä, olla iso koti jne. Toiset tuomitaan ikuiseen kadotukseen niinkin eksootisen asian kuin baarissa käynnin perusteella.

Helluntailaisuus uskontona ja yksittäiset hellarit ovat eri asia. Helluntailaisuus on kova herätyskristillinen lahko, jonka arvomaailma on konservatiivinen ja menestysteologinen ja joka korostaa armolahjoja. Jumala on usein ihmetekotoivomusautomaatti. Toki seurankuntien väliset erotkin ovat suuret. Tunnen useita hellareita ja olin nuorempana itsekin kärpäsenä katossa, ja voin sanoa, että ei se ole helppoa niilläkään taistella reaalimaailman ja uskonnollisen ideaalin välillä. Ei ole ihme, että monella pää pettää. Ihania ihmisiä toki löytyy kaikenlaisten yhteisöjen sisältä, ja onhan toki myös kasvattavaa havaita, että on mahdollista elää toisiaan kunnioittaen kaverisuhteessa ihmisen kanssa, jonka mielestä kaikki elämässäsi on kertakaikkisen väärin. 

Omat kokemukset hellareista on kammottavia (ja tiedostan ettei kokemukseni ole sama kuin totuus, mutta antaa minulle syyn pysyä kaukana heistä). Eräs yläkoulun opettaja oli hellari. Rinnakkaisluokan poika teki itsemurhan. Emme kerta kaikkiaan saaneet keskityttyä koulunkäyntiin yhtään kun asia tuotiin päivänavauksessa julki. Itkimme, surimme. Tämä Herran Opetuslapsi suuttui ja tokaisi, että itsemurha on syntiä ja Mika joutuu helvettiin. Keräsimme kamppeet ja poistuimme siltä tunnilta. Eikä saatu seurauksia...

opiskelupaikkakunnalla oli hellarisrk asuntoni naapurissa. Kerran menin sinne. Meno oli aivan käsittämätöntä sekoilua, tuntui että ihmisillä oli käsitys että mitä kovemmin huudetaan niin sitä varmemmin Jumala kuulee. Ja oltiin niin hurskaita että rukoiltiin polvillaan, mutta noh, sen sijaan että siis osoitettais alistumista Jumalalle (polvilleen menohan on nöyryyden teko, kun siinä polvillaan ei ole niin mukavaa), niin oli monella oli mukanaan tyyny tai semmoinen vaahtomuovin palanen. Kesken kaiken tuli pastori kysymään minulta, että olenko täällä ekan kerran ja olenko uskossa. Kyllä ja kyllä. Sitten hän häpeillen sanoi, että ei täällä tälläistä ole aina. Sanoin että pistä laumasi kuriin ja poistuin paikalta.

Ystävälleni sanoi hellari, että "sinä et ole oikeassa uskossa kun et pidä käsiäsi ylhäällä ylistyksen aikana eikä sinulla ole armolahjoja".