2.5 vuotiaan kuritus

Mutta korvasta otan samanikäistä kiinni. Kolme kertaa sanon nätisti ja jollei usko, niin varoitan ennen kuin nappaan ja "pysäytän" sillä hölmöilyn. Lapsen ilmeestä kyllä näkee, että nyt riittää ja käyttäytyykin sitten hyvin. Olen ehkä av-mammojen mielestä sitten huono äiti, mutta näin meillä. En koe huonoa omaatuntoa ja tiedän muita jotka käyttävät luunappeja tms. Itse sain lapsena tukkapöllyjä kun sana ei tehonnut. Rajat tuo rakkautta ja hyvästä käytöksestä tietenkin annetaan kehuja.

Olen jo isoäiti ja minun sukupolveni lapset saivat aina pienen tukkapöllyn, josei mikään tehonnut ja kaikkein vähiten meissä on niitä mummonpokijoita. Kylle ne vapaan kasvatuksen tulokset on niitä ilkimyksiä.

Pitäisi ihan tehdä tieteellinen tutkimus, että onko pieni tukistus tehnyt kenellekään pahaa.??

Periaatteessa en kannata ruumiillista kuritusta ja omat lapset ovat aina uskoneet sanasta ja nyt lapsenlapset uskovat jäähyyn.

Juuri 2 ja 3-v menevät jopa itse jäähylle, kun huomaavat olleensa pahoissa puuhissa.

Tämä lapsen törttöily ruokapöydässä voi johtua aivan melkeinpä mistä vain. Me emme tiedä miten ap:n kodissa muu arki menee, rutiinit jne. Mitä lapsille syötetään, kuinka paljon makeaa tmv. Paljonko lapsi saa huomiota, leikkiä, unta, iloa, ulkoilua. Minkälaiset ovat päivärytmit, kuinka johdonmukaisia todella ollaan jne. jne.



Siinä vasta soppa.

hyvin kirjoitettu, varsinkin tuo viimeinen kappale.

ajatellut niin, että koska lapsi ei osaa/pysty fyysisesti puolustautumaan minua vastaan, en voi mennä häntä fyysisesti kurittamaankaan. Olen aikuinen ja minulla on vastuu omista hermoistani. Ruuan kanssa pelleilyyn voi puuttua muutenkin, kuin tukkapöllyllä. Lapsi pois ruokapöydästä ja olkoot ilman ruokaa kunnes on seuraavaksi ruoka-aika. Aika äkkiä tajuaa tällä metodilla, että silloin syödään, kun ruokaa tarjoillaan. Minusta ainakin tuo on parempi konsti, kun se, että lasta satutetaan, jos kyseenalaistaa aikuisten säännöt. Säännöt tehdään selviksi toki, mutta ei lasta satuttamalla.

Itselleni tulisi aivan kamala olo, jos satuttaisin lasta, koska haluan, että olen hänelle tuki ja turva ja rakkaus, turvalliset rajat asettava vanhempi. Se säikähdys, joka lapsen silmistä paistaisi, kun se elämän tukipilari, luottohenkilö ottaa ja satuttaa. Sitä en kestäisi, en sitten niin millään..

Aika hippejä olette. Mites sitten teininä?

"Älä hei 14-v juo sitä kaljaa, pliiiiiis? Musta tuntuis pahalta jos mun lapsi jois kaljaa..."

pari kertaa olen tukistanut kun mikään muu ei auta. helvettiähän elämä on välillä kovapäisen lapsen kanssa, kun itse on ihan väsynyt.

Sanokaa nyt mitä tilanteita on ne tukistaminen ja luunappi ovat ainoita keinoja? Että mikään muu ei toimi?

Välillä tulee housuun. Kyllähän se ottaa päähän ja marmatan sitä ääneen, lapsen kuullen valitettavasti joo. Mutta ei tulisi mieleenkään alkaa kurittaa lasta sen vuoksi?! Lapsi tuskin tuhrii housujaan ihan tahallaan. Pitäis muistaa että lapsen maha voi olla kovalla tai suoli ei vaan toimi aina niin kuin pitäisi. Että sinä joka kirjoitit tuosta pottailu-ongelmasta niin voit tehdä aika tavalla "tuhoa" lapsen opettelulle. Lapsihan voi alkaa pelkää kakalle menemistä. Pidättelee sitä kauan aikaa ja lopulta se sitten tuleekin housuun :(

Siis millaisia lapsia teillä itsellänne on ? Onko ne oikeasti niin nössöjä hiirulaisia että ette koskaan menetä totaalisesti hermojanne niihin, vai onko teillä itsellänne lehmänhermot ?



Mulla itselläni on sellainen lapsi, joka potkii, heittelee tavaroita, kiljuu niin, että varmasti koko talo kuulee. Ja tätä tapahtuu heti, jos kaikki ei mene, kuten hän haluaa. Joku rajahan siihen pitää laittaa ! Eihän siitä mitään tule, jos minä vain paijaan päähän joka kerta, kun tätä tapahtuu.



Ymmärrän aloittajan pointin ihan täysin. Naurettavaa vaahdota väkivallasta kun tämä nyt ei selvästikään sitä ole. Tuhannet lapset Suomessa joutuvat kokemaan ihan oikeaa väkivaltaa joka päivä, vanhemmat ryyppäävät ja hakkaavat toisiaan ja lapsiaan, henkisistä vammoista puhumattakaan. Eihän sossulla ole edes aikaa puuttua johonkin LUUNAPPIIN, kun maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia.

Onko sekin liikaa että suu pestään 3-4-vuotiaalta kun kiroilee? Joo mitäs ollaan "opetettu". Mä oon päässy nyt siitä tavasta mutta mies ja poika ei. Musta kaikilla perheenjäsenillä pitäisi olla samat säännöt ja rangaistukset. nyt ap:n lapsi on oppinut hetkeksi pöytätavat. Miten meinaat uhkailla/rankaista seuraavilla kerroilla kun ei jossain asiassa tottele? Uhkauskin on oltava sellainen minkä voit toteuttaa. Kohta lapsi kokeilee taas rajojaan syömisessä. Ehkä just tän takia ei kannata lyödä,nippaista jne... Pystyy pitään ukaaseista kiinni.

Musta tuntuu, että useimmat luunappien käyttäjät ja tukistajat ovat ajautuneet tilanteeseen. Kun itse on väsynyt ja turhautunut (ja niin vaan helposti käy pienten lasten kanssa), niin sitä vaan menettää malttinsa ja tukistaa. Uhmaikäinen kun kokeilee sitä vanhempien hermojen pitämistä.



Juuri tuollaisissa ruokailutilanteissa ja temppuiluissa on kyllä oman kokemuksen mukaan ylivoimaisesti tehokkainta poistaa lapsi tilanteesta. Ruokaa syövät ne, jotka osaavat olla nätisti pöydässä. Sen jälkeen ruokaa saa sitten seuraavalla aterialla. Ja kyllä: mun mielestä pienempi paha on lapsen nälkä kuin se, että aikuinen menettää malttinsa ja tukistaa lasta. Useimmat pikkulapsiperheet kuitenkin syövät sen 4-5 ateriaa vuorokaudessa, niin ei siinä kovin suuri nälkä ehdi tulla.



Toki tietty joku voi käyttää harkitustikin. Se kuulostaa loogiselta, mutta tietty aika julmaa.

Onko sekin liikaa että suu pestään 3-4-vuotiaalta kun kiroilee? Joo mitäs ollaan "opetettu". Mä oon päässy nyt siitä tavasta mutta mies ja poika ei. Musta kaikilla perheenjäsenillä pitäisi olla samat säännöt ja rangaistukset. nyt ap:n lapsi on oppinut hetkeksi pöytätavat. Miten meinaat uhkailla/rankaista seuraavilla kerroilla kun ei jossain asiassa tottele? Uhkauskin on oltava sellainen minkä voit toteuttaa. Kohta lapsi kokeilee taas rajojaan syömisessä. Ehkä just tän takia ei kannata lyödä,nippaista jne... Pystyy pitään ukaaseista kiinni.

No mun mielestä on kyllä väärin lasta rangaista sellaisesta minkä olette itse hänelle opettaneet. Jos siis itse kiroilee ja silti rankaisee, niin se on kyllä väärin.

Entä jos tekisitte niin, että jokaisesta kirosanasta joutuu jäähylle. Niin aikuinen kuin lapsikin.

läimäyttänyt paljaalle pepulle tai tukistanut kaksi- ja puolivuotiasta ihan jos potallakäynti on mennyt ihan hölmösti, siis että käydään potalla monesti päivässä ja sinne ei tehdä mitään ja kymmenen minuutin päästä kakataan housuun. Lapsi osaa kyllä pysyä kuivana joten tuollaisesta kiukuttelusta sitten rankaisen. Yleensä seuraavana päivänä onkin pysynyt paremmin kuivana eli oppi menee myös perille.

tuskin tahallaan sitä tekee. Ei se vatsa vaan aina toimi juuri sillä minuutilla kun mammalle sopii. Istuma-asennossa kakka saattaa jäädä jonnekin suolenmutkaan kiinni kun taas liikkuessa vatsa toimii. Omituiset kasvatustavat sulla. Kysehän on vaan potalle opettelusta. Ennemmin kannattaisi kehua suorituksesta pottaan kuin rangaista siitä että tulee housuun. Näin meillä, ja pottailu on sujunut hyvin jo vuotta nuoremmallakin.

Minä en pidä paskaperselapsista, joten lapsi saa silloin rangaistuksen kun käyttäytyy huonosti. On ihan johdonmukaista että ollessaan kiltti, ihana ja hyväkäytöksinen, hän saa huomiota, rakkautta ja hellyyttä. Kun taas tekee jotain kiellettyä, häntä saa silloin läimäyttää tai tukistaa ja hän saa kuulla että kukaan ei rakasta paskaperselapsia ja että housuihin kakkaaminen on vauvojen hommaa.

Tietysti kehun lasta kun asiat sujuvat toiveideni mukaan. Tähän kuuluu se että lapsi ilmoittaa kun haluaa potalle eli kun jotain on tulossa tai vaihtoehtoisesti tekee sinne pottaan jotain kun siellä käydään.

Auttaako lapsiin sama kuin koiriin eli ulosteen hierominen naamaan kun sitä tehdään ei-toivottuun paikkaan? Siinä ainakin tuntisi paskan hajun ja epämiellyttävyyden.

Olen myös miettinyt että joskus saa sitten istua seuraavaan päivään ne kakat housuissaan, eiköhän sitten jo muista että mitä ei kannata tehdä. Jäähykin voisi tehdä terää.