Lue keskustelun säännöt.
APUA! Koiranpentu puree lapsia! Mitä teen?
15.08.2012 |
Kyseessä on kohta 10 viikkoinen Havannankoira-pentu.
Olen oikeasti pulassa, joten antakaa pliis viisaita ja mahdollisimman täsmällisiä ohjeita!
Pentu juoksee lapsia kohti ja puree heitä jakoihin, käsiin ja repii vaatteista. Lapset ovat alkaneet pelätä koiraa, eivätkä halua sitä lähelleen. Vieraita lapsia meille ei voi tällä hetkellä tulla ollenkaan, en uskalla enää päästää vieraita lapsia koiran lähelle. Koira ehti jo näykkäistä naapurin pikkupoikaa aika kivuliaasti. Mä oon todella ahdistunut.
Kun sanon koiralle tiukasti "EI" ja siirrän koiran sivuun, niin koira hermostuu vaan lisää ja puree vielä enemmän, hyppii ja loikkii ja puree minuakin, eikä oikein rauhoitu millään.
Kun vien sitä pissalle, se hyökkää syömään maasta mitä tahansa tai syöksyy multakasaan syömään multaa ja puree hulluna, kun otan sen pois kasasta ja tälläistä kaikkea.
Välillä otan sen riehuvan ja purevan koiran syliini , laitan sen selälleen ja yritän rauhoittaa sitä ja ennen se toimi, mutta mutta enää se ei toimi ollenkaan. Nyt pentu vaan jatkaa puremista ja raivostuu täysin.
Ja siis ihan normaali perhe ollaan, että mitään ihmeellistä sekoilua tai hirveetä hälyä täällä ei ole ollut, eikä ole, että sekään ei nyt käy selitykseksi, että oltais hermostutettu toi pentu omalla olemisellamme.
Lapset pelkäävät pentua ja mullekin tekee vähän vaikeaa pitää tuosta otuksesta.
Mikä siis neuvoksi?
Kommentit (72)
Jatkat vaan sen kieltämistä kun puree tai yrittää purra jne. Voit myös ostaa puruleluja, vanhat sukatkin toimii; niiden kanssa on saakelin kiva leikkiä vetoleikkejä!!
Puremisvimma helpottaa kunhan kaikki hampaat on vaihtunut! Siihen asti käääääärsivällisyyttä! Tiedän että se on rasittavaa... Itselläni oli tanskandoggipennun jäljiltä kädet ja jalat aivan naarmuilla mutta heti kun hampaat oli vaihtunut, se nakerrus ja pureskelu loppui kuin seinään! Mutta tosiaan, täytyy vaan jatkaa sitä kieltämistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset ottavat koiran perheeseen, jossa on pikkulapsia...!
Tottakai pentukoira puree. Vasta yli 10 vuotias alkaa olla riittävän iso käsittelemään (isompaa) koiraa ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa.
Kun pentu puree, erotat hänet muista laittamalla toiseen huoneeseen "jäähylle" siten että pentu ei pääse pois.
Hetken päästä päästät takaisin muiden seuraan.
Toimi meillä!
kun puree. Ei todellakaan ole hyvä asia jos se puree lapsia jatkuvasti ja ne pelkää.Vähän enemmän kuria pitää olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se raivoa, se leikkii. Sumutinpullo on hyvä, tai jos ei sitäkään tottele, laita vaikka jäähylle vähäks aikaa (pari minuuuttia) toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Ajan kanssa menee ohi.
enkä päästäisi lapsia lähellekään.
Meillä naapuriperheeseen hankittiin lapsille koira... perheen omat lapset vihaa sen ulkoiluttamista ja sitä, että ei pääse muualle kun koiraa pitää kok ajan viedä ulos.
Kukaan muu lapsi ei halua kylään, kun koira rakastaa niin villisti että hyppää syliin kaikille ja haluaa leikkiä lasten kanssa rajusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi nuo ajat ovat jo takanapäin :D Meille tuli terrierirotuinen pentu vuosi sitten kesän kynnyksellä, ja oli kyllä aika rankkaa jos rehellisiä ollaan. Muistona noista ajoista muutamatkin reiät housuissa ja paljon syötyjä sukkia. Ja toki aika kultaa muistot, mutta voin sanoa että ihan heti ei tarvitse uutta pentua ottaa kun tuolla nykyisellä alkaa olla vähän järkeä päässä ;D
Tuo pureminen on siis normaalia ja kuuluu asiaan. Meillä toimi jästipäisen pennun kanssa aika hyvin ärähtäminen ja ihan kuonosta tarttuminen, eli estettiin pureminen. Tämä ei luonnollisesti pieneltä lapselta onnistu. Kyllä se koiranpennun kasvattaminen on ihan rankkaa työtä, vaikka aika moni taitaa muuta kuvitella....ei ihme että moni koira jää huonolle hoidolle ja vaihtaa kotia ensimmäisen parin vuoden aikana :(
Suosittelen minäkin tuota Kaimion kirjaa jos et ole jo sitä hommannut. Kannattaa ostaa vaikka ihan omaksi, siitä tulee olemaan teille iloa pitkään. Nyt vaan paljon puuhaa pennulle, ja tietenkin tehtäväsi on valvoa lasten ja koirien leikkiä. Lapset helposti pelästyvät ja kiljuvat kun koira puree, ja siitähän pentu vaan innostuu lisää. Kaimion kirjasta löytyy paljon kivoja juttuja joita voitte yhdessä pennun kanssa opetella ja jotka auttavat myös lasten sopeutumisessa koiraan. Voin luvata että parin vuoden päästä (juu, todellakin!!) helpottaa... Siihen meillä ainakin yritetään uskoa kun koira käyttäytyy riiviömäisesti!
Tai joku yhtäkkinen kova ääni (vaikka peltipurkin viskaaminen nurkkaan -ei koskaan koiraa päin!- puremisen alkaessa) plus kielto ja sen jälkeen kun kieltäminen on tehonnut, harhautus iloisesti johonkin muuhun puuhaan. Samoin kun kiellät puremasta, tarjoa tilalle joku lelu mitä koira saa purra ja kehu kun leikkii sillä. Kaikenlaiset alistus- retuutus- tönimis- ym (cesar millain-;) metodit opettavat koiraa aggressiiviseen ongelmanratkaisuun. Yritä pysyä itse rauhallisena jos haluat rauhallisen koiran. Mutta tosiaan, toi on raivostuttava vaihe:D tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koiria ja sitten niiden annetaan käyttäytyä miten vaan siihen vedoten että ovat pentuja.. Se ei varmaan lasta lohduta kun tulee jatkuvasti purruksi ja jahdatuksi.
Tuossa tilanteessa veisin koiran joka kerta jäähylle ja antaisin olla siellä niin kauan ettei ihan heti enää jatka puremista ja selkään hyppimistä.
Mä sitten inhoen selkään hyppiviä ja näykkiviä koiria!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo pelkää omassa kodissaan. Koira arestiin joka kerta kun puree.
Joku kirjoitti:En jaksa edes lukea viestiä loppuun, mutta ihmettelen joka kerta, miksi
ihmiset ottavat koiran perheeseen, jossa on pikkulapsia...!
Tottakai pentukoira puree. Vasta yli 10 vuotias alkaa olla riittävän iso käsittelemään (isompaa) koiraa ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa.
Vastaus sulle: en kertonut lasteni ikää, enkä siksi ymmärrä miksi olet meillä olevan kovin pieniä lapsia? Isommatkin lapset saattavat pelätä purevaa koiraa, myös jotkut aikuiset pelkäävät, vaikka kyseessä onkin vain pentu.
Miks otimme koiran: en jaksa avata koko juttua, mutta se nyt on meillä ja sillä selvä.
Jälkiviisaus on säälittävää ja tässä omassa tapauksessani sen viljeleminen on erittäin alhaista, koska nyt on kuitenkin kyse perheemme, johon kuuluu nyt myös koira,
hyvinvoinnista. Joten kuulkaa tämä ja painakaa mieleenne: jatkossa en lue kaltaistenne, surkeiden koulukiusaajien kirjoittamia kommentteja.
Asiallisesti vastanneita kiitän suuresti ja tuo vesipullojuttu saattaisi toimia mielläkin. Kokeilen, jos tilanne ei pian muutu.
Tunteeko täällä muuten kukaan Havannankoira-rotua omakohtaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun kiellät sitä jostain, niin anna sille sen jälkeen sallittua tekemistä. Leluja ja puruluita saa purra ja niillä voi leikkiä. Opettakaa se pennulle.
Meillä on juuri 4kk täyttänyt pentu ja puruluita kuluu paljon. Pienillä pennulla on valtava järsimisen tarve.
Lapset voi leikkiä pennun kanssa leluilla, kun se on opetettu, että niitä purraan ja revitään, ei vaatteita ja ihmisiä.
No meilläkin saattaa vielä pentu innostuessaan näykätä vaatteesta kiinni ja hetihän se on rikki naskali kulmahampaiden jäljiltä. Parhaiten toimii toiseen huoneeseen hetkeksi rauhottumaan laittaminen.
Meillä ei koirat ole kyllä hirveästi pureskellut, mutta eipä ollut myöskään pieniä lapsia kotona silloin.
Tärkeintä on että pentu ei saa ihmisiltä mitään riehumalla, vaan rauhallisesti odottamalla saa hyviä asioita. On tilanteita joissa ei kerta kaikkiaan riehuta, silloin pennun liikkumista täytyy rajata hihnalla tai aidoilla tms. ja tarjota sille vaikka kongi tai puruluu. Mutta toisaalta täytyy muistaa että pentu on pelkkää energiaa, ja sitä energiaa täytyy päästä myös purkamaan. Ei voi vaatia että pentu rauhoittuu ainakaan kovin pitkäksi aikaa, jos se on ihan intopiukassa. Tilanne täytyy järjestää niin, että energiaa ei pureta lapsia jahtaamalla, vaan jotenkin muuten.
Toimimme aina niin, että kun pentu alkoi tai yritti purra ihmistä, lahkeita tms., ihminen pysähtyi, muuttui ihan passiiviseksi ja siitä jahtaamisesta otettiin kaikki hauskuus pois. Jos pentu roikkui lahkeessa, lahkeesta otettiin rauhallisesti kiinni siitä pennun hampaiden edestä tai kiristettiin lahje niin, ettei pentu saanut sitä revittyä eikä oikein kunnolla pidettyä otetta. Sitten odotettiin että pentu irrottaa eli kyllästyy, ja ohjattiin sen huomio johonkin muuhun hommaan. Toinen tapa on kiljaista kovaa samalla kun pysähtyy. Tärkeää on, ettei juosta ja kiljuta ja heiluta ja innosteta pentua jahtaamaan lisää. Jos on pieniä lapsia jotka ei tätä ymmärrä, pitää pentu pitää esim. hihnassa tai sitten erillään lapsista silloin kun ei pysty huolehtimaan siitä, ettei pentu jahtaa eikä lapset juokse karkuun.
Samaan aikaan harjoiteltiin irrottamista (ja ihmisen ihon varomista) monta kertaa päivässä leluleikeissä, ihan pikkupennusta asti. Tein niin, että innostin pentua selkeillä leikkimiseleillä tarttumaan leluun, leikin vähän aikaa lelusta kiinni pitäen, sitten muutin elekielen selvästi passiiviseksi, otin lelun kaksin käsin kämmenteni sisään pennun suun molemmin puolin niin ettei lelussa ollut mitään vapaana retkottavia osia, ja pidin lelua aivan paikallaan. Pentu irrotti hetken päästä, sanoin Kiiii tai Jeejee tai mikä nyt sellainen selkeä leikityssana onkin, ja aloin taas kovasti liikuttaa lelua ja annoin pennun jahdata ja tarttua siihen uudestaan. Ideana se, että pentu hoksaa että kun emäntä pysäyttää lelun, täytyy irrottaa hampaat että se lelu lähtee taas liikkeelle ja kiva leikki jatkuu. Tätä toistettiin niin kauan, että pentu alkoi irrottaa nopeasti kun lelu pysähtyi ja lopulta esim. istahtaa alas. Sitten aloin sanomaan irti juuri kun pentu oli irrottamassa otettaan. Ja aloin myös odottaa esim. silmiin katsomista ennen kuin lelu lähti liikkeelle (ja aina se joku leikinjatkumis- tai vähintäänkin vapautussana ennen lelun liikkeelle lähtöä!). Tosi pian pystyin vaikeuttamaan hommaa niin, että pennun piti pysyä istumassa kunnes sanoin sen vapautuksen tai Kiiiii tms. (toki tämä valittu sana oli yhdellä koiralla aina sama), vaikka lelu jo liikkuisi. Jos pentu "karkasi" lelun kimppuun ilman lupaa, lelu pysähtyi heti ja leikki jatkui vasta kun oli tehty uusi irrotus ja rauhoittuminen istumaan ja odotettu lupaa. Jo muutaman kuukauden ikäiselle pennulle pystyi sitten tekemään sellaisia tehtäviä, että se istui odottamassa kun pallo tai muu lelu heitettiin ja haki vasta kun tuli lupa, tai se istui kun toinen koira lähti sen heitetyn pallon perään jne. Eikä tarvinnut juuri muuten palkita kuin leikkiä säätelemällä, vaikka pidemmissä "itsehillintätehtävissä" palkitsin kyllä usein makupaloilla.
Niin ja jos pentu haukkasi lelun sijaan vaikka sormesta, kiljaisin ja leikki loppui siihen, otin lelun pois ja lähdin muualle.
Aina täytyy tarkkailla sitä pennun mielentilaa, niin että silloin kun se on leikkimielellä ja hyppelee ja mahdollisesti näykkii, tilanne hoidetaan niin että se ei pääse tarraamaan ihmiseen vaan saa suuhunsa esim. lelun, ja niin että se ei saa ihmisen liikkeestä jahtaamiseen kannustavia ärsykkeitä. Eli vaikka olisit kiireessä menossa vastaamaan puhelimeen, jos pentu tulkitsee että tämä on jahtaamisleikki ja lähtee perääsi, pysähdyt ja rauhoitat tilanteen ja varmistat ettei pentu enää yritä jahdata sinua ennen kuin jatkat matkaasi puhelimelle, etkä vain huolimattomasti huido pentua pois tai varsinkaan hoe ei-ei-ei ja jatka kuitenkin sitä mikä pennun mielestä on kiva leikki.
Leikittäminen antaa pennulle mahdollisuuden purkaa sitä pentuenergiaa, mutta se myös opettaa niitä yhteiselämän sääntöjä, joita on mm. Ei hampaita ihmisen iholle, Ihminen ei ole lelu, Irrotus on leikin jatkumisen edellytys, Leluun tai lelulta vaikuttavaan esineeseen saa käydä kiinni vain luvan kanssa (tämä on tärkeä lapsiperheessä, jos lapset heiluttelee kuinka houkuttelevasti tahansa jotain esinettä, ihan sama vaikka se olisi koiran lelu, koira ei saa omavaltaisesti hypätä siihen kiinni, koska lapset ei yleensä ymmärrä että koira voi tehdä niin nopeita liikkeitä, eikä koira yleensä ymmärrä opettamatta, että kaikki hanskat esimerkiksi ei ole leluja). Ja sitten itse täytyy myös muistaa nämä, että aina kun pennulle esittelee jonkun lelun, sille antaa myös luvan se ottaa. Ja jos lupaa ei ole tullut, pentu pysäytetään ja leikki lopetetaan.
Makupalojen kanssa sama juttu, pennulle opetetaan että ruokaa ei oteta väkisin kädestä. Otetaan makupala nyrkin sisään, annetaan pennun haistaa, odotetaan nyrkki kiinni niin kauan että pentu lopettaa väkisin yrittämisen ja vetää kuonoa vähäsen kauemmas. Jess, hyvä, vapaa, saa ottaa tai muu vastaava kehu välittömästi. Nyrkki auki ja makupala pennulle (tai annetaan toisesta kädestä makupala suoraan pennun suuhun, eikä anneta sitä nyrkissä olevaa herkkua ollenkaan). Toistetaan, toistetaan, kunnes pentu alkaa kunnolla ottaa etäisyyttä nyrkissä olevaan makupalaan tajutessaan, että sitä ei saa väkisin kaivamalla mutta odottamalla saa. Voi odottaa että pentu istuu ja ottaa katsekontaktin, jolloin välittömästi kehu ja ruokaa pennulle. Nyrkkiä voi alkaa avata, jos pentu lähestyy ja meinaa napata herkun, nyrkki menee kiinni. Lopulta makupalaa pystyy viemään ihan kuonon eteen tai jättämään maahan, eikä pentu ota sitä ennen kuin luvan kanssa. Jatketaan niin, että tarjotaan pennulle makupalaa sormista, mutta otetaan sormet ja makupala samalla kiljaisten pois, jos pentu on liian kovahampainen. Makupalan saa ottaa vain luvan kanssa ja hellästi.
Tällainen makupalan kanssa temppuilu on hyvä rauhoittumisharjoitus myös aikuiselle koiralle, koska voi olla tilanteita joissa mikään ns. käsky ei koiraa juuri kiinnosta, mutta nenän edessä oleva makupala saattaa juuri ja juuri riittää kiinnittämään huomion. Ja jos sen yrittää napata, se liikahtaa vähän kauemmas, sen saa vastaavasti lähemmäs odottamalla ja katsomalla silmiin, eikä tarvitse muistaa muita käskyjä kuin se vapautuslupa. Toimii. Sama homma ruokakupin kanssa, sitä ei anneta hyppivälle tai riehuvalle pennulle, vaan istuvalle ja katsekontaktia ottavalle, lupa annetaan aina ennen kuin pentu saa liikkua (alkuun tietenkin se lupa täytyy antaa jo ennen kuin itse alkaa edes laskea kuppia maahan, koska pentu ei kestä odottaa, mutta lopulta voi kuppi olla maassa ja pentu edelleen odottaa muutaman sekunnin lupaa ihan rauhassa).
Niin siitä selälleen kääntämisestä. Minulla oli yksi koira, joka ei sietänyt sitä selällään makuuttamista. Se rimpuili pikkupentunakin vaikka kaksi tuntia, eikä todella rauhoittunut. Siinä tilanteessa kun pentu riehuu, jos se on pakko pysäyttää, kannattaa ottaa tukeva ote molemmin puolin pannasta ja kääntää koira pois päin ja odottaa että se rauhoittuu ennen kuin päästää irti. Vielä parempi idea on pitää vaikka lelua tai makupaloja aina mukana, niin että riehuvan pennun energian saa ohjattua tottelevaisuustreenailuun. Makupaloja ei tietenkään vaan viskellä riehuvan pennun suuntaan, mutta sille voi ja pitääkin jo opettaa vahvaa luoksetuloa, niin että kun kutsut sitä tai vihellät tms., se tietää että sinun luona on niitä superherkkuja tai kivaa leikkiä. Makupalat voi tarjoilla palkkiona pienistä tempuista tai vaikka heittää pienelle alueelle maahan, josta pentu saa niitä etsiä (nenätyöskentely kuluttaa mukavasti sitä pentuenergiaa). Lelu esitetään pennulle pennusta poispäin suuntautuvalla maata pitkin etenevällä liikkeellä, ja leikkiin innostutaan itsekin.
coton de tulear pentu. Jonkin verran hyökkäilee varpaille varsinkin ilta-aikaan tulee puolen tunnin riehulikohtaus =P. Meillä on tehty niin, että kielletty ja annettu pennulle joku vinkulelu rääkättävksi ja kehuttu sitä. Lisäksi!!: Leikitty lelulla pennun kanssa hetki. Sitten kun jää rääkkäämään vinkuleluaan yksin, on kehuttu. Jos nyt kuitenkin on varpaissa kiinni, on nostettu varpaat turvaan ja lakattu välittämästä koko elikosta. Kai tuosta ihan ok yksilö tulee, en tiedä. Eka koira meillä ja rakastetaan sitä ihan kybällä =D. Voimia ap!!
Havannankoira ei ole kovin vaikea koira -seurakoira, joka on perusluonteeltaan pehmeä, leikkisä ja kohtuullisen miellyttämishaluinen. Eli kun ns. komentoketju on kunnossa, ei ongelmia ole. Teidän on vain oltava HYVIN johdonmukaisia pennun kanssa, jotta saatte kasvatettua siitä kunnollisen aikuisen.
Tässä muutamia toimivia vinkkejä lapsiperheestä, jossa ollut 3 isoa koiraa (rotuina vaativia ja energisiä, ei mitään noutajia tms):
1) Pentu ei ole lapsi. Se ei tarvitse samanlaista hyysäämistä ja hääräämistä ympärilleen kuin ihmislapsi. Itseasiassa pennun kanssa ei tarvitse leikkiä ja rapsutella joka päivä. Pentuun saa aivan erilaisen otteen kun opettaa sen odottamaan huomiota ja sen harvan kerran kun sitä huomiota tulee, se on aivan tohkeissaan. Tehokeinona tätä kutsutaan myös "laumasta erottamiseksi" (googlaa) mutta myös arjessa on hyvä välillä antaa koiran tajuta, että lällyttely ja lässyttely ei ole jokapäiväistä.
2) Koiralla on omat jalat, älä kanna sitä. Älä varsinkaan silloin kun vastaan tulee isoja, murisevia, epämääräisiä koiria. Itseasiassa pääset todella paljon helpommalla kun et koskaan anna koirasi remmissä haistella vastaantulevia koiria vaan opetat sen aina menemään niistä ohi. Jos haluat viedä koirasi leikkimään muiden koirien kanssa (mikä on erittäin tärkeää koiralle) vie se koirapuistoon tai paikkaan, jossa saa olla vapaana. Remmi lisää turhaa jännitettä ja saat aikaan koiran, joka ryntäilee toisia koiria kohti (koska on menossa leikkimään)
3) Tee koiralle selväksi, että rikkeestä seuraa rangaistus. Jos kielto ei tehoa niin sitten tee selväksi, mitä kielto tarkoittaa. Mä itse en usko huoneesta poistamiseen tms. Mä räppään koiraa nokkaan, jos yrittää purra. Ja aina kun leikki alkaa yltyä siihen, että hampaat otetaan käyttöön, lopetan leikin ja en anna mitään huomiota. Eli ylikiihtyneessä tilassa olevan pennun kanssa en leiki.
Näitä ohjeita olisi vaikka kuinka, mutta tässä nyt alkuun pari.
Lisäksi se alkuperäinen: pentu saattaa myös "saalistaa" pieniä lapsia. Meillä ainakin iso pentu jahtasi poikaamme ja hyppäsi niskaan ja yritti ottaa kiinni. Sanoin 5v pojalle, että seuraavan kerran kun tulee niin lyö sitä täysiä nyrkillä kuonoon ja huutaa EI! Ja sehän meni perille -ei tarttenut mitään suihkupulloja eikä sylissäpitoja. Minä itse en koiraa löisi, mutta 5vuotiaalle annoin luvan, koska koira ei kunnioittanut häntä.
Terv. koiranomistaja, jolla erinomainen suhde iloiseen ja tasapainoiseen uroskoiraan, mutta jota en silitä edes joka päivä ;)
Tuskin kannattaa aloittajan neuvoa edes lapsia lyömään 10 vko havannan pentua. Pennusta ei jää kuin märkä läntti.
Muuten, kannattaa huomioida se, että pennuilla yleensä niitä riehumiskohtauksiakin voi ennakoida. Illalla usein on sellaisia rallikohtauksia.
Suosittelen myös tuota ns. perushuomioimattomuutta, mutta se ei tarkoita sitä että unohdetaan koko pentu. Vaan kyllä sitä koiran käytöstä täytyy seurailla, onko se rauhassa (jos on niin annetaan sen olla) vai onko se kiihtynyt silloin kun ei pitäisi (jos on, niin rauhoitetaan tilanne tavalla tai toisella). Perushuomioimattomuuden idea on, että koira saa kaikkea tarvitsemaansa eli liikuntaa, ruokaa, vettä, aktivointia, mutta sitä ei jatkuvasti rapsutella, sille ei jatkuvasti jutella, sille ei jatkuvasti keksitä puuhaa, vaan se saa arkielämässä ottaa ihan rennosti. Puuhailuista kerrotaan sitten koiralle erikseen.
Sinä ahdistut kun noin pieni koira on niinkuin koirat pentuina ovat ja lapset pelkää jo perheenjäsentään?
Miksi koira piti hommata?
sellainen ihan tavallinen suihkepullo (jolla voi suihkuttaa kukkia / kastella pyykkiä). Kun pentu sai riehumiskohtauksen ja alkoi pureskella, suihkautimme vettä pennun kuonolle ja sanoimme tiukasti ei.
Pentu oppi nopeasti, että kun pullo on näkyvissä, ei kannata pureskella. Hetken kuluttua riitti, kun vilautti vähän pulloa...
Pentu puree usein siksi, että sen ikeniä kutittaa, kun hampaat vaihtuvat. Pureminen on myös pennun leikkiä. Pureminen hellittää tavallisesti sitten, kun hampaat ovat vaihtuneet. Meillä ollaan jo paremmalla puolella, kun pentu on 5 kk, nyt se ei enää juurikaan pure, kun hampaat alkavat olla jo vaihtuneet. Välillä saa riehumiskohtauksen, mutta silloinkin pureminen on jo "hellempää" - ja suihkepullo auttaa edelleen.
Suosittelen muuten Tuire Kaimion kirjaa Pennun kasvatus, siellä on paljon hyviä kasvatusvinkkejä. Sieltä voi mm. lukea pennun temperamentista - minä esim. opin sen, millaisia leikkejä meidän koiramme kanssa kannattaa leikkiä.