Lue keskustelun säännöt.
APUA! Koiranpentu puree lapsia! Mitä teen?
15.08.2012 |
Kyseessä on kohta 10 viikkoinen Havannankoira-pentu.
Olen oikeasti pulassa, joten antakaa pliis viisaita ja mahdollisimman täsmällisiä ohjeita!
Pentu juoksee lapsia kohti ja puree heitä jakoihin, käsiin ja repii vaatteista. Lapset ovat alkaneet pelätä koiraa, eivätkä halua sitä lähelleen. Vieraita lapsia meille ei voi tällä hetkellä tulla ollenkaan, en uskalla enää päästää vieraita lapsia koiran lähelle. Koira ehti jo näykkäistä naapurin pikkupoikaa aika kivuliaasti. Mä oon todella ahdistunut.
Kun sanon koiralle tiukasti "EI" ja siirrän koiran sivuun, niin koira hermostuu vaan lisää ja puree vielä enemmän, hyppii ja loikkii ja puree minuakin, eikä oikein rauhoitu millään.
Kun vien sitä pissalle, se hyökkää syömään maasta mitä tahansa tai syöksyy multakasaan syömään multaa ja puree hulluna, kun otan sen pois kasasta ja tälläistä kaikkea.
Välillä otan sen riehuvan ja purevan koiran syliini , laitan sen selälleen ja yritän rauhoittaa sitä ja ennen se toimi, mutta mutta enää se ei toimi ollenkaan. Nyt pentu vaan jatkaa puremista ja raivostuu täysin.
Ja siis ihan normaali perhe ollaan, että mitään ihmeellistä sekoilua tai hirveetä hälyä täällä ei ole ollut, eikä ole, että sekään ei nyt käy selitykseksi, että oltais hermostutettu toi pentu omalla olemisellamme.
Lapset pelkäävät pentua ja mullekin tekee vähän vaikeaa pitää tuosta otuksesta.
Mikä siis neuvoksi?
Kommentit (72)
ap tämä video, ja saman naisen muita videoita niin saat hyviä ohjeita siihen miten koiran kanssa toimia:
Aivan sairaita neuvoja joillakin täällä, koiran lyömistä ja pienen, leikkisän pennun kylmää hylkäämistä. Menettää todella monta hyvää tilaisuutta opettaa pentua tavoille ja luoda parempaa suhdetta siihen jos noudattaa tuollaista neuvoa missä pentua ei huomioida kuin silloin tällöin.
Et tarvitse ap edes sitä suihkepulloa tai mitään muutakaan pelottelukonstia, yksinkertaisesti opetat pennulle että on kannattavampaa tehdä jotain muuta kuin purra ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes ottaa koira jos haluaa vain pahoinpidellä sitä eikä välitä sen tarpeista?
Tiesitkö muuten, että eniten puremia aiheuttavat ne koirat, joiden kasvatuksessa käytetään kuvailemiasi konsteja ( +muita fyysisiä rangaistuksia, mukaanlukien suihkepullokin)?
Ja että sen sijaan vähiten aggressiiviset koirat ovat henkilöillä jotka kouluttavat koiransa palkitsemalla ja ilman rangaistuksia?
Havannankoira ei ole kovin vaikea koira -seurakoira, joka on perusluonteeltaan pehmeä, leikkisä ja kohtuullisen miellyttämishaluinen. Eli kun ns. komentoketju on kunnossa, ei ongelmia ole. Teidän on vain oltava HYVIN johdonmukaisia pennun kanssa, jotta saatte kasvatettua siitä kunnollisen aikuisen.
Tässä muutamia toimivia vinkkejä lapsiperheestä, jossa ollut 3 isoa koiraa (rotuina vaativia ja energisiä, ei mitään noutajia tms):
1) Pentu ei ole lapsi. Se ei tarvitse samanlaista hyysäämistä ja hääräämistä ympärilleen kuin ihmislapsi. Itseasiassa pennun kanssa ei tarvitse leikkiä ja rapsutella joka päivä. Pentuun saa aivan erilaisen otteen kun opettaa sen odottamaan huomiota ja sen harvan kerran kun sitä huomiota tulee, se on aivan tohkeissaan. Tehokeinona tätä kutsutaan myös "laumasta erottamiseksi" (googlaa) mutta myös arjessa on hyvä välillä antaa koiran tajuta, että lällyttely ja lässyttely ei ole jokapäiväistä.
2) Koiralla on omat jalat, älä kanna sitä. Älä varsinkaan silloin kun vastaan tulee isoja, murisevia, epämääräisiä koiria. Itseasiassa pääset todella paljon helpommalla kun et koskaan anna koirasi remmissä haistella vastaantulevia koiria vaan opetat sen aina menemään niistä ohi. Jos haluat viedä koirasi leikkimään muiden koirien kanssa (mikä on erittäin tärkeää koiralle) vie se koirapuistoon tai paikkaan, jossa saa olla vapaana. Remmi lisää turhaa jännitettä ja saat aikaan koiran, joka ryntäilee toisia koiria kohti (koska on menossa leikkimään)
3) Tee koiralle selväksi, että rikkeestä seuraa rangaistus. Jos kielto ei tehoa niin sitten tee selväksi, mitä kielto tarkoittaa. Mä itse en usko huoneesta poistamiseen tms. Mä räppään koiraa nokkaan, jos yrittää purra. Ja aina kun leikki alkaa yltyä siihen, että hampaat otetaan käyttöön, lopetan leikin ja en anna mitään huomiota. Eli ylikiihtyneessä tilassa olevan pennun kanssa en leiki.Näitä ohjeita olisi vaikka kuinka, mutta tässä nyt alkuun pari.
Lisäksi se alkuperäinen: pentu saattaa myös "saalistaa" pieniä lapsia. Meillä ainakin iso pentu jahtasi poikaamme ja hyppäsi niskaan ja yritti ottaa kiinni. Sanoin 5v pojalle, että seuraavan kerran kun tulee niin lyö sitä täysiä nyrkillä kuonoon ja huutaa EI! Ja sehän meni perille -ei tarttenut mitään suihkupulloja eikä sylissäpitoja. Minä itse en koiraa löisi, mutta 5vuotiaalle annoin luvan, koska koira ei kunnioittanut häntä.
Terv. koiranomistaja, jolla erinomainen suhde iloiseen ja tasapainoiseen uroskoiraan, mutta jota en silitä edes joka päivä ;)
että pentua laiminlyötäisiin. Koiran elämä järjestetään niin, että sitä ei tarvitse koko ajan komentaa ja hössöttää sen kanssa, vaan on rutiinit ja asiat tapahtuu hallitusti järjestyksessä. Koira tietää milloin se voi rauhassa levätä ja milloin leikitään. Ei tarvitse olla niin että se on tietty kellonlyömä milloin nämä tapahtuu, vaan omistajan eleet kertoo mitä milloinkin tapahtuu ja mitä koiralta odotetaan. Ja ne eleet on niin selkeät, ettei koiran tarvitse kytätä vieressä jokaista liikettä, että pääseekö nyt ulos vai leikitäänkö nyt, kun se tietää että omistaja kertoo sitten kun tapahtuu ja muun ajan voi levätä. Jos pennun kanssa koko arki on sitä että pentua huomioidaan joka käänteessä mutta ikinä ei oikein kunnolla ole aikaa koiraan keskittyä, se oppii että koko valveillaoloaika on stressaavaa touhottamista ja milloin tahansa voi lentää pallo jota täytyy hakea tai milloin tahansa voi hyppimällä ja haukkumalla päästä ulos tms. Huomioimattomuus on oikeaoppisena sitä, että koiran tarpeista huolehditaan ja koiran kouluttamiseen keskitytään, mutta se koira ei ensinnäkään ole ihmisten huomion keskipiste jatkuvasti eikä sen toisekseen tarvitse koko ajan kerjätä kaikkea mahdollista. Totta kai pentukoira varsinkin täytyy silti koko ajan pitää kotonakin ollessa mielessä, että mitä se tekee ja oppii milloinkin ja miten ne rutiinit tehdään mahdollisimman rakentaviksi.
Pienen seurakoiran kanssa sitä "seurustelua" voi ihan järkevästi olla enemmän ja vapaamuotoisemmin kuin vaikka jonkun kisakoiran kanssa, jonka kanssa ehkä halutaan sitä seurustelun arvoa nostaa ja joka toisaalta itsekin saa omistajan kanssa työskentelystä enemmän irti kuin vaikka rapsuttelusta. Harvalla kotisessellä on ihan yhtä intensiivistä työtä, joten niiden aktivointi tulee pienempinä annoksina pitkin päivää. Muttei sitäkään pidä ihan jatkuvasti olla tarjolla.
ei tainnut olla sinulle (oletan että olet se toisena huomioimattomuudesta kirjoittanut) vaan tälle joka kirjoitti:
"Itseasiassa pennun kanssa ei tarvitse leikkiä ja rapsutella joka päivä"
Eikä tarvitse edetä minuuttiaikataulun mukaan, mutta koirille rutiinit ovat tärkeitä ja luovat turvaa, joten pennun kanssa ei liikaa pitäisi ruokinnan ja liikunnan aikatauluja vaihdella (yksilöstä riippuu kuinka paljon sopii millekin koiralle).
Eikä koiran kanssa tarvitse hössöttää koko aikaa, mutta enpä itse suosittele enää mitään huomioimattomuuttakaan. Eihän esim. pieniä lapsia koko aikaa erikseen huomioida, mutta ei toisaalta myöskään erikseen jätetä huomioimatta. Sama tyyli sopii koirillekin.
että pentua laiminlyötäisiin. Koiran elämä järjestetään niin, että sitä ei tarvitse koko ajan komentaa ja hössöttää sen kanssa, vaan on rutiinit ja asiat tapahtuu hallitusti järjestyksessä. Koira tietää milloin se voi rauhassa levätä ja milloin leikitään. Ei tarvitse olla niin että se on tietty kellonlyömä milloin nämä tapahtuu, vaan omistajan eleet kertoo mitä milloinkin tapahtuu ja mitä koiralta odotetaan. Ja ne eleet on niin selkeät, ettei koiran tarvitse kytätä vieressä jokaista liikettä, että pääseekö nyt ulos vai leikitäänkö nyt, kun se tietää että omistaja kertoo sitten kun tapahtuu ja muun ajan voi levätä. Jos pennun kanssa koko arki on sitä että pentua huomioidaan joka käänteessä mutta ikinä ei oikein kunnolla ole aikaa koiraan keskittyä, se oppii että koko valveillaoloaika on stressaavaa touhottamista ja milloin tahansa voi lentää pallo jota täytyy hakea tai milloin tahansa voi hyppimällä ja haukkumalla päästä ulos tms. Huomioimattomuus on oikeaoppisena sitä, että koiran tarpeista huolehditaan ja koiran kouluttamiseen keskitytään, mutta se koira ei ensinnäkään ole ihmisten huomion keskipiste jatkuvasti eikä sen toisekseen tarvitse koko ajan kerjätä kaikkea mahdollista. Totta kai pentukoira varsinkin täytyy silti koko ajan pitää kotonakin ollessa mielessä, että mitä se tekee ja oppii milloinkin ja miten ne rutiinit tehdään mahdollisimman rakentaviksi.
Pienen seurakoiran kanssa sitä "seurustelua" voi ihan järkevästi olla enemmän ja vapaamuotoisemmin kuin vaikka jonkun kisakoiran kanssa, jonka kanssa ehkä halutaan sitä seurustelun arvoa nostaa ja joka toisaalta itsekin saa omistajan kanssa työskentelystä enemmän irti kuin vaikka rapsuttelusta. Harvalla kotisessellä on ihan yhtä intensiivistä työtä, joten niiden aktivointi tulee pienempinä annoksina pitkin päivää. Muttei sitäkään pidä ihan jatkuvasti olla tarjolla.
Koiran pentu on koiravauva, ja se ei vielä osaa kommunikoida ihmisten herkän ihon vaativalla tavalla. Koirathan keskenään leikkiessään näykkivät eikä siitä tule mitään ongelmaa kellekään. Joten ei se koira ymmärrä, ettei ihmislapsi kestäkään sellaista leikkiä ja se on jotenkin paha.
Lopeta ensinnäkn se EIn hokeminen. Se pentu ei todennäköisesti edes vielä ymmärrä mitä EI tarkoittaa ja koko käskyn teho menee vaan. Äläkä ihmeessä selätä pentua, se on täysin turhaa eikä edistä toivotun käytöksen oppimista. Sen sijaan, opeta PALKKIOIDEN avulla toivottu käytös niin vähitellen se ei-toivottu harvenee. Esim. joka kerta kun pentu lähestyy lasta se saa jotain hyvää jolloin sen aivoihin syntyy assosiaatio lapsi->kiva. Paha juttuhan on jos sille muodostuu assosiaatio lapsi->kuritus.
Minä itsehän kasvatan terrierejä ja ne ovat erityisen rajuja pentuna. En myykään lainkaan perheisiin jossa on pikkulapsia (alle kouluikä) eikä koirakokemusta ennestään. Se nyt vaan on niin että terrierinpennut näykkii ja jos ei sitä perhe kestä ei semmoista kannata ottaa. IHan itsestään menee ohi kunhan hampaat vaihtuu, vaikkei ihmiset kouluttaisi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa EI LYÖDÄ IKINÄ!!! Ei aikuinen EIKÄ LAPSI! Älä muuten sitten ihmettele ja itke kun koira joskus hyökkää tosissaan lapsesi kimppuun.
Tollasilta pitäis ottaa saatana koirat ja lapset pois.
meillä on lottovoitto!! 4kk ikäinen pikkukoira; iloinen, villi, valpas ja erittäin herkkä kaikille ohjeille ja kasvatukselle... Aivan ihana pieni otus jota ei ole koskaan rankaistu, ei kielletty, vaan vahvistettu niitä hyviä asioita. Mitään kikkakonstejakaan ei ole käytössä. Mutta ehkäpä olemme todella saaneet yhden hienoimmista pennuista auringon alla, koska kaikki on sujunut loistavasti. yhden asian olen oppinut erittäin selkeästi tässä pikkukoiran kanssa; koira on todella sitä mitä ihmisen mielentila sille viestittää; ja koiraa voi ohjata omilla mielentiloillaan, koira on todella herkkä ja viisas ihmisten tunteiden suhteen, tuokin pentu huomasi ihan heti jos vastaan tuli epävarma ihminen ja yritti alistaa. Minä taas olin "valmentautunut" siihen että olen lauman pomo ja asia oli pennulle alusta saakka täysin selvä. Ymmärrän kyllä että eri roduilla on hyvinkin erilaisia tarpeita, ja meillä on vain tämä yksi, lyhytaikainen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa EI LYÖDÄ IKINÄ!!! Ei aikuinen EIKÄ LAPSI! Älä muuten sitten ihmettele ja itke kun koira joskus hyökkää tosissaan lapsesi kimppuun.
Tollasilta pitäis ottaa saatana koirat ja lapset pois.
Olen niin samaa mieltä!!! Oikeen pistää vihaksi kun tämmösiä "nokalle näpäyttämisiä" ja "EI":n huutamisia. Mistä se voi tietää mitä se ei Tarkottaa...
Mitää VI**UA Täälä tapahtuu?!
Kaikenlaisia suihkepullo virityksiäkin täältä saa lukee...
Oli täällä myös hyviäkin neuvoja kuten se koiran kärsivällisyyden harjoittelu ja rauhoittuminen kun käy ylikierroksilla...
Ja ensimäisenä LOPETAT SEN SELÄTTELYN! sen voi verrata samaan kun lapsen kiusaamisen kunnollisessa ja tasapainoisessa laumassa ei johtajakaan selättele sillon kun ei oo tyytyväinen... Huoh!
Lue vaikka Victoria Stilwellin kirjallisuutta tms kunnon kouluttajan... Tai ihan vaan maksat kunnon kouluttajalle, että saat kunnon opastuksen. Etkä ota täältä neuvoja...
Koulutuksessa on hyvä muistaa Victorian motto POSITIVELY!
Terveisin vahvan molossikoiran omistaja joka on kouluttanut koiransa myönteisillä kokemuksilla ja muihin en edes vaihtaisi
nähdä, että järkeviäkin koiranomistajia löytyy. Kunpa ne muunlaiset älyäisivät olla ottamatta koiria tai ottaisivat edes selvää koirankoulutuksesta, mitä se oikeasti on ja miten koirat todellisuudessa oppivat niin saataisiin enemmän onnellisia, hyvin käyttäytyviä koiria ja vähemmän tyhmien omistajien aiheuttamia ongelmakoiria.
Koiraa EI LYÖDÄ IKINÄ!!! Ei aikuinen EIKÄ LAPSI! Älä muuten sitten ihmettele ja itke kun koira joskus hyökkää tosissaan lapsesi kimppuun.
Tollasilta pitäis ottaa saatana koirat ja lapset pois.Olen niin samaa mieltä!!! Oikeen pistää vihaksi kun tämmösiä "nokalle näpäyttämisiä" ja "EI":n huutamisia. Mistä se voi tietää mitä se ei Tarkottaa...
Mitää VI**UA Täälä tapahtuu?!
Kaikenlaisia suihkepullo virityksiäkin täältä saa lukee...
Oli täällä myös hyviäkin neuvoja kuten se koiran kärsivällisyyden harjoittelu ja rauhoittuminen kun käy ylikierroksilla...
Ja ensimäisenä LOPETAT SEN SELÄTTELYN! sen voi verrata samaan kun lapsen kiusaamisen kunnollisessa ja tasapainoisessa laumassa ei johtajakaan selättele sillon kun ei oo tyytyväinen... Huoh!
Lue vaikka Victoria Stilwellin kirjallisuutta tms kunnon kouluttajan... Tai ihan vaan maksat kunnon kouluttajalle, että saat kunnon opastuksen. Etkä ota täältä neuvoja...
Koulutuksessa on hyvä muistaa Victorian motto POSITIVELY!
Terveisin vahvan molossikoiran omistaja joka on kouluttanut koiransa myönteisillä kokemuksilla ja muihin en edes vaihtaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmilla on havannankoira ja ainakin se on erittäin herkkä. Ei todellakaan suosittele selälleen kääntämistä ym. kovia otteita. Sitä on kokeiltu ja seurauksena on herkästi ahdistuva koira. Parhiten toimii harjoittelu herkuilla ja jos joutuu kieltämään, sekin on tehtävä rauhallisella vaikkakin päättäväisellä äänellä. Parhaimpia tuloksia on saatu, kun koiralla on selkeät säännöt ja palkkaa, kun käyttäytyy toivotusti. Voi olla haastavaa, kun on herkkä koira, joka uhmaikäisenä alkaa testaamaan omistajiaan, koska pitää itse pysyä hirveen rauhallisena. Luulisin muuten, että sinulla on kierrokset nousseet, kun kerta pentu innostuu entisestään, kun torut.
Pennut oppivat toisilta koirilta miten lujaa voi leikillän purra. Jos koiralle sattuu, se vinkaisee merkiksi siitä, että nyt on otteet liian rajut. Ihminenkin voi vinkaista kimakalla äänellä, jotta pentu ymmärtää, että ihmisen iho on hirveen herkkä.
Itse varmaan opettaisin lapsille miten pennulle opetetaan temppuja (istu, maahan, seiso, seuraa, jätä, paikka, tänne jne.), jotta lapset kokisivat, positiivisen yhteyden koiraan ja huomaisivat, että sen kanssa voi tehdä muutakin kun joutua pennun puruleluksi. Ja pennulle vaan purulelua suuhun, jos käy kiinni.
Olette ottaneet koiran ilman että tiedätte siitä yhtään mitään? Pitää kyl ensin olla tieto ja halu itse oppia ja lukea koirista jos niistä ei tiedä mitään. Et edes erottanu pentukoiran tavallista käytöstä raivoamisesta? Tai itse ja muu perheesi opetitte miten talossa toimitaan että saadaan huomioita? Ja vertaat lapsia koiriin? Huh tota ymmärrä! Ihan eri asia.. voi oikeesti! Se on totta et joskus tulee yllätyksiä elämässä mut kyl se pitää silti ennen koiran hankintaa ottaa selvää koirista ja rodusta, ei sen jälkeen. Sama ihan minkä eläimen kanssa tahansa! Jos lapsetkaan ei oo ollu koirien kans tekemisissä, kukaa muu ei oo neuvomassa miten toimia tietyssä tilanteessa ku kukaa ei tiä mistään mitää, lopputulos on aina järkyttävä. lapsetkin on voinut toiminnallaan voineet saada tuon puremisen ja riuhumisen aikaan vaikka tiedostamattaan kiusata tai riehua koiran kanssa itse ja kyl siinä itku pääsee ku ei kykene arvioimaan miksi kimppuun käy.. koira OSAAVAAN PERHEESEEN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy myöntää, että itse olen näpäyttänyt koiraa kuonolle aina kun se yrittää näykätä tai purra. Ja vastaavasti palkinnut oikeasta käytöksestä. Ja jokainen koira on ollut aikuisena kiltti ja ihmistä kunnioittava. Tiedän, että tässäkin ketjussa moni teilaa mut hirviökasvattajana kun tämän tässä kerron. Mutta kuten lasten tukistamisasiassakin ihmettelen aina miksi tukistaminen/luunäppi yhdistetään johonkin pieksämiseen tai jatkuvaan hakkaamiseen. Eikö ihmisillä ole enää maalaisjärkeä ollenkaan?
Ja mun kaveri kasvattaa koiriaan joidenkin koirapsykologioppikirjojen ja kukkahattutätien ohjeiden mukaan ja ihan vapaasti tehköön niin. Mutta niiden koirien kanssa ei ole mitään asiaa meidän huusholliin, niillä ei ole mitään kunnioitusta laumanjohtajaa/omistajaa kohtaan ja nyt jo aikuiset koirat saattavat näykätä äkillisesti ohikäveleviä lapsia. Ja kun nämä koirat aloittavat ihmisten päälle hyppimisen ja puremisen, kaverini mielipide on se, että nehän ovat vain loppujen lopuksi koiria ja saattavat välillä purra (eikä se välttämättä aina satu).
Just..
Itse en oikein jaksa sen koiran kasvattamisen olevan sen kummempaa kuin lastenkaan kasvattamisen - tottakai erilaista ja erilaiset systeemit, mutta normaalilla älyllä varustettu ihminen siitä varmasti noin keskimäärin selviää, näissä vastauksissa on ihme demonisointia. Kokemus kai karttuu opettelemalla, ihan kuten lasten kanssakin.
Itse kysyin synnytyssalissa kätilöltä hormonihuuruissani, että mitä mä teen jos se alkaa itkeä? Kätilö vastasi että otat syliin, se on nyt sun vastuulla. Eipä ollut vauvoistakaan kokemusta ja kastelin Prismassa leikki-ikäisiä ja ihmetelin miten ihmeessä ne on saatu pidettyä hengissä noin vanhoiksi.
Vähän sama fiilis oli aluksi koiran pennun kanssa. Kyllä, rodusta ja muusta oli otettu selvää (kuten olin av:ni ja Anna Wahlgrenini lukenut myös vauvaa odottaessa) ja perehdytty kasvatukseen ja tuohon Kalmion kirjaankin. Kyllä silti ensikertalaisena moni asia on koirankin kanssa tullut yllätyksenä ja moni asia on ollut myös hieman pelottavaa, kuten nuo iltaraivarit, joita meidänkin pentu sai. Lukemalla, selvittämällä ja ystävällisiltä koiranomistajilta (kyllä, heitäkin on vaikkei tämän ketjun perusteella uskoisi) saaduilla neuvoilla kaikenlaisesta on selvitty ja iltaraivarit ja pureminen alkaa olla selätetty ja hoitotoimenpiteetkin (apua, niistäkään meillä ei ollut kokemusta ei koiran eikä vauvan kanssa) on opittu tekemään yrittämällä ja erehtymällä.
T: n. 6 kk ikäisen Bichon -pennun omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otat kuonosta kiinni ja painat huulet hampaita vasten niin että koira tuntee ne.
Vinkaisee kyllä,mutta ei se oikeasti todella satu.
Lopettaa pian kun huomaa että puremisella on hänelle itselleen epätoivottavia seurauksia.
tarjottiin lelua suuhun, kun oli sillä tuulella. Välillä piti toki suuttua ja ärähtää koiralle, mutta kyllä pennulle on normaalia käyttää hampaitaan ja se tulee vain ohjata johonkin luvalliseen. Ja tietysti aktivoida pentua, jolloin se käyttää energiaansa muuhunkin kuin puremiseen. Naapurin lapset kannattaa pitää nyt vähän aikaa loitolla ja antaa haistella vain tiukan valvonnan alla. Omien lapsienkaan saamia puremia ei kannata kauhistella ja vatvoa, lapset oppivat kyllä toimimaan koiran kanssa ja varomaan. Toki sinun pitää olla koiralle se johtaja, joka palauttaa kurin laumaan. Lasten kannattaa antaa antaa koiralle esim. ruoka, jolloin koira oppii kunnioittamaan lapsiakin, ovat siis sen yläpuolella. Ruuanannon yhteydessä koira opetetaan odottamaan lupaa ottaa ruoka, siten että kuppi on maassa ja vasta esim."ole hyvä" käskyllä sen saa ottaa. Jos yrittää ottaa aiemmin kuppi nostetaan ylös. Tälläisia pieniä juttuja voi koiralle alkaa opettaa heti, jolloin teidän välinen kommunikointi paranee ja puremisen kieltäminenkin helpottuu. Vaikka koira olisi pieni puudeli sille on todella tärkeää näyttää sen paikka, mikä on ihmisten alapuolella.
Aikuinen on aikuinen ja koko laumanhoitaja aina, sekä lapset että lemmikit ovat aina aikuisen vastuulla!
Molempien käytöstä tulee valvoa ja molempien suhteen täytyy olla johdonmukainen. Molemmille on taattava oma nukkumis-, leikkimis- ja ruokarauha! kumpaakaan ei saa kiusata tai pahoinpidellä. Molempia pitää hoitaa, opastaa ja kieltää, mutta myös helliä ja leikittää!
Aikuisen täytyy säilyttää maltti ja kasvonsa.
Koirahan lukee myös todella taivasti kehonkieltä ja ilmeitä!
Pennun voi laittaa kyljelleen(pitää niin kauan, että rentoutuu), jos on ihan villi ja silitellä rauhoittavasti ja antaa sallittua purtavaa ja kun se keskittyy siihen kaluttavaansa, niin sitten saa rauhallisesti kehuja, ei kannata heti villiinnyttää uudestaan :-D
Lapsuudenkodissani oli aina koiria. Ekan ikioman koiran sain 13-vuotiaana. Minulla on aina siitä asti ollut koiria. Ekan lapsen sain 21-vuotiaana ja siitä asti niitäkin on tullut muutaman vuoden välein, nuorin on nyt 2-vuotias ja nuorin koira on nyt puoltoistvuotias.
Ei ole vielä ollut tämän kahenkymmenen vuodenaikana minun kodissani mitään koiraongelmia lasten kanssa. Kyllä lastenkasvatus- ja koirankasvatuskirjoja voi lukea. Metodeja on molempiin monia, mutta eiköhän niistä aina joitain vinkkejä voi kokeilla!
JOHDONMUKAISUUS lienee kuitenkin se tärkein ;-)
Mulla 3 kpl havannalaisia, kuulostaa ihan normaalilta noin pieneltä. Kaimion kirja on hyvä. Älä retuuta koiraa, paina maahan yms, ei auta mitään koira vain innostuu lisää. Se luulee sinun leikkivän sen kanssa. Suihkepullo vettä, jos ei toimi niin muutama tippa sitruunaa veteen niin pureminen loppuu. Ja kun hampaat ovat vaihtuneet, pureminen loppunut nopeasti.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2012 klo 11:37"]
otat kuonosta kiinni ja painat huulet hampaita vasten niin että koira tuntee ne.
Vinkaisee kyllä,mutta ei se oikeasti todella satu.
Lopettaa pian kun huomaa että puremisella on hänelle itselleen epätoivottavia seurauksia.
[/quote]
oletko oikeasti päästäsi vialla?? Kyllä helvetissä sattuu, tee sama temppu itsellesi niin huomaat että sattuu.
En ole kokeillut sihkepulloa, mistään satuttamisesta puhumattakaan. Olen suunaannut aina pureskeluvimman tultua pennun huomion muualle ja ollaan sovittu lasten kanssa, että jos koira hyökii jalkoihin, he pysähtyät, eivätkä katso ollenkaan koiraan. Yleensä silloin pentu irroittaa - mikäli se ei roiku hampaistaan lapsen vaatteissa, kuten monesti käy. Silloin olen mennyt paikalle, irroittanut koiran, antanut sen suuhun jotain muuta purtavaa- ja tollasen puremis/repimiskohtauksen jäkeen olemme kaikki jonkin aikaa huomioimatta koko eläintä.
Olen ottanut myös kevyesti koiraa kiinni niskavilloista ja sanonut EI. Saattaa olla, että sekin on tehonnut.
(Mainittakoon nyt sekin, etten ikinä voisi satuttaa eläintä, joten otteeni oli enneminkin rauhoittava, kuin että se olisi koiraan sattunut).
Tuosta on ollut apua jo jonkin verran.
Vastaus siihen, mitä täällä muutamat ovat kysyneet, että "miksi olet ottanut koiran" - on se, että me HALUSIMME koiran. En ole yhtään ns. koiraihminen, mutta muut perheessämme ovat. Mitä sitten? Ihminen voi muuttua.
Ja aina se joku koira on se ensimmäinen. Tietääkseni kukaan kuitenkaan synny koira kainalossa?
Koiran kasvattaminen ei myöskään ole mitään rakettitiedettä, joten otan tästä lähtien ihan rennosti vaan.
En ollut hoitanut lapsiakaan, ennen, kun sain ensimmäisen oman vauvan ja nyt olen kasvattanut ja kasvatan kolmea ihanaa, hyväkäytöksistä lasta, joista yksi on jo lähes aikuinen. Joten enköhän sentään selviä yhdestä pikkukoirastakin. Hermostutti eilen vaan jostain syystä aika tavalla, nyt kaikki on ihan kivasti.
Kiitos kaikille vastanneille, joka tapauksessa.
Kun pentu näykkii, ota kiinni niskanahasta ja sano napakka ja matala "Ei!" niin että pentu uskoo. Jos ei usko vaan jatkaa, kielto ei ollut tarpeeksi napakka. Pennun lopetettua riehumisen ja rauhoituttua anna tilalle jotain sopivaa jyrsittävää esim. puruluu.