Lue keskustelun säännöt.
APUA! Koiranpentu puree lapsia! Mitä teen?
15.08.2012 |
Kyseessä on kohta 10 viikkoinen Havannankoira-pentu.
Olen oikeasti pulassa, joten antakaa pliis viisaita ja mahdollisimman täsmällisiä ohjeita!
Pentu juoksee lapsia kohti ja puree heitä jakoihin, käsiin ja repii vaatteista. Lapset ovat alkaneet pelätä koiraa, eivätkä halua sitä lähelleen. Vieraita lapsia meille ei voi tällä hetkellä tulla ollenkaan, en uskalla enää päästää vieraita lapsia koiran lähelle. Koira ehti jo näykkäistä naapurin pikkupoikaa aika kivuliaasti. Mä oon todella ahdistunut.
Kun sanon koiralle tiukasti "EI" ja siirrän koiran sivuun, niin koira hermostuu vaan lisää ja puree vielä enemmän, hyppii ja loikkii ja puree minuakin, eikä oikein rauhoitu millään.
Kun vien sitä pissalle, se hyökkää syömään maasta mitä tahansa tai syöksyy multakasaan syömään multaa ja puree hulluna, kun otan sen pois kasasta ja tälläistä kaikkea.
Välillä otan sen riehuvan ja purevan koiran syliini , laitan sen selälleen ja yritän rauhoittaa sitä ja ennen se toimi, mutta mutta enää se ei toimi ollenkaan. Nyt pentu vaan jatkaa puremista ja raivostuu täysin.
Ja siis ihan normaali perhe ollaan, että mitään ihmeellistä sekoilua tai hirveetä hälyä täällä ei ole ollut, eikä ole, että sekään ei nyt käy selitykseksi, että oltais hermostutettu toi pentu omalla olemisellamme.
Lapset pelkäävät pentua ja mullekin tekee vähän vaikeaa pitää tuosta otuksesta.
Mikä siis neuvoksi?
Kommentit (72)
aloituksessa se siirtää koiran sivuun, jolloin koira hermostuu lisää ja puree vielä enemmän,
myöhemmin ap kertoo, että toimiikin toisin... pitäis edes johdonmukainen olla!
Koirankasvatus ei ole rakettitiedettä, totta, mutta ei sitä kannata jättää tekemättä tai tehdä pelkällä mutu-tuntumalla, vahinkoa vaan saa aikaan.
Lukekaa edes yksi kasvatuskirja.
Mutta lyhyesti, sana EI on huonoin kasvatustapa, ihan lapsiinkin pätee tuo.
Kun koira puree, laitatte sen suuhun lelun ja kehutte.... mutta edetkää miten haluatte ja millä tiedoin haluatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuon mutu-menetelmän osalta, yllättävän monen "maalaisjärjessä" ei ole järjen hiventäkään mitä koirien kouluttamiseen tulee ja sitten koira saa kärsiä.
aloituksessa se siirtää koiran sivuun, jolloin koira hermostuu lisää ja puree vielä enemmän,
myöhemmin ap kertoo, että toimiikin toisin... pitäis edes johdonmukainen olla!
Koirankasvatus ei ole rakettitiedettä, totta, mutta ei sitä kannata jättää tekemättä tai tehdä pelkällä mutu-tuntumalla, vahinkoa vaan saa aikaan.
Lukekaa edes yksi kasvatuskirja.
Mutta lyhyesti, sana EI on huonoin kasvatustapa, ihan lapsiinkin pätee tuo.
Kun koira puree, laitatte sen suuhun lelun ja kehutte.... mutta edetkää miten haluatte ja millä tiedoin haluatte.
Ette selvästikään ole koiraperhe.
Anna pentu pois jos et edes pidä siitä, saa varmasti paremman kodin toisaalta.
En usko että jaksaisit kasvattaa sitä kunnolla.
Hei, hieman myöhässä luen tätä palstaa. Teillä on jo pentukausi ohi ja nautitte ihanasta havannalaisesta. Meillä saatiin alkuunsa loppumaan puremishalut, ainoastaan kävi salaa pureskelemassa perintökaapin yhtä jalkaa, siis vain yhtä. Olisiko ikeniä kutittanut juuri siltä puolelta. Laitoin jalkaan valkopippuria, pureminen loppui ja kaappi on pystyssä. On muuten aivan ihana havannalainen, ei fiksumpaa koiraa ole. Oli pentuna hypervilkas, pentukoulu auttoi ainakin minua:) Ope lohdutti, että vilkas rauhoittuu iän myötä mutta passiivisesta koirasta ei saa reipasta leikkikaveria.
Mä en ehdi nyt lukea koko ketju, mut meidän pennun kanssa kokeilin Victorian (tv:stä tuttu) ja Kaimion menetelmia jotka oli kyllä hyviä, mutta ei vain tehonnut meidän pentuun. Mutta koirakuiskaajan opit tehosi. Otin paikkani johtajana, ja mitä laumanjohtaja tekee jos toinen koira käy kiinni sen pentuihin? Hyökkää ja alistaa. Cecar ottaa usein myös koiran niskasta kiinni ja pitää koiran paikoillaan, jäljittelee emoa joka ottaa tottelematonta pentua niskasta kiinni. Mä olen myös huutanut ja käyttänyt johtajan riimiinkieltä. Parissa kuukaudessa pentu ymmärsi paikkansa, että lapset ovat korkeammassa arvossa "laumassamme".
Mä kyllä miettisin vielä koiran pitämistä. Olisiko kuitenkin viisainta palauttaa/myydä eteenpäin. Se on rohkeutta vaativa teko, mutta ehkä pentusi luonne ei vain sovi lapsiperheeseen? Jos koira on jo nyt hankala, niin kyllä siinä täysikasvuisenakin on niitä piirteitä. Mieti, mikä on perheellesi parasta. Ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut useita koiria ja näiden pentuna puremisessa on ollut älyttömästi eroja. Todella isot koiramme eivät ikinä purreet pentunakaan ja keskikoinen koirammekin puremisen sai pentuna loppumaan parissa viikossa. Lisäksi meillä on ollut terrieri, joka puri enemmän mutta ei älyttömästi ja en muista että olisi ollut ongelma. Mutta tämä viimeisin pikkuterrieri oli ihan mahdoton.
Muutamat lasten housun lahkeet ja paidan hihat rei-itti. Otus oli niin vikkelä ja liukas että oli vaikea saada tehtyä tälle mitään. Jos itse pysähtyi, niin pentu jatkoi puremistaan ja vielä hyppien niin ettei ehtinyt edes koirasta ottaa koppia/kiinni. Rauhoittuminen ei onnistunut kun ei rauhoittunut ja selätystä olisi saanut jatkaa tuntitolkulla. Mutta tästä huolimatta käytimme näitä keinoja. Ja tietenkin sitten sallittu lelu tilalle ja positiivista tekemistä. Ihan älyttömiä ei pentuun ei pistetty paukkuja näissä asioissa, vaan ihan normisetillä mentiin uudestaan ja uudestaan. Piti sitä normaalia elämää elää pennusta huolimatta.
Pahimmat tilanteet olivat iltaisin ja alkuun kun vieraat aikuiset tulivat hellittelemään ah niin ihanaa pentua. Lapset saivat olla rauhassa, koska lasten kanssa oli harjoiteltu ja pidetty tarkemmin varansa. Aikuiset kun eivät yleensä uskoneet niitä ohjeita toimia huomioimatta koiraa samoin kuin lapset uskoivat. Pahimmillaan pidimme pennulla hihnaa, josta saimme kiinni ja pidettyä hyppimis/puremisesta pois. Joskus jo mietin että p:le mikä pikku riiviö ja rauhoittuukohan tuo ikinä.
Kaikki sallittu pureminen helpotti, mutta sitten isompi koiramme yleensä kävi vetämässä pennulta nuo luut välistä ja pentu aloitti riiviöinnin uudelleen. Silloin tuntui että pelkkä pentu olisi ollut helpompi, kun olisimme voineet vuorata kämpän niillä puruluilla ja leluilla. Isomman koiran vietyä pennulta se luu/lelu alkoi sitten se kissa-hiirijahti talossa. Välillä tuntui että pennulla piti vain olla suussa koko ajan jotain. Oli kuin vauva, joka olisi hamunnut kaiken suuhun.
No saimme pentua vähitellen opetettua (kielto, kiinnipito/rauhoittaminen ja sallittu lelu tilalle) ja paljolti juuri hampaiden vaihtuminen helpotti. Kyseessä on vielä alle vuoden ikäinen pentu ja edelleen kun innostuu, niin hyppii ja ottaisi suuhun mielellään jotain. Erona vain ettei pure ihmisiä, mutta pientä näykkimistä joskus harvoin on. Tällöin riittää odota sana ja/tai käsimerkki, jotta jää paikalleen. Mutta tarvitsee katsekontaktin koiraamme, jotta toimii.
Se mikä vain on jäänyt pennulle päälle on että kun ihmisten kanssa ei voi riehua, niin kiusaa vanhempaa koiraamme. Hänessä roikkuu vielä välillä hampaillaan kiinni ja pomppii. Tässä odotan että vanhempi koira pistää pennun kuriin, mutta on aika pitkämielinen pennun kanssa.
Mutta hyvin riiviöpentumme on rauhoittunut tuosta puremisesta. Helpoin tapa hoitaa tietyt innostumistilanteet on pitää koiraa sylissä. Viihtyy älyttömän hyvin, mutta on myös samalla totaalisessa kontrollissa eikä kauaa rimpuilee, vaan rauhoittuu. Muuten riittää kontakti ja käskyt oikeaan toimintaan. Oikeastaan on aivan ihana koira, mutta vain totaalisen vilkas pikkuinen ja vielä vähän nuori. Energian purkaminen ulkona auttaa, mutta pentuaika osui talveen, jolloin pentukarvaisena pienenä ei tarjennut ulkona. Siksi energiaa oli enemmän sisällä.
Kuinka koiralle saadaan opetettua mikä käytös on ei-toivottua, jos huono käytös vaan keskeytetään antamalla muuta virikettä? Päinvastoin koirahan lisää kyseistä käytöstä palkkion toivossa. Koira ymmärtää vain koirien kieltä ja se on varsin äänekästä ja kivuliastakin joskus. Esim. Kun vanhempi koira kurittaa nuorempaansa. Aika herkkäpäinen koira saa olla jos traumatisoituu kieltämisestä ja niskavillaotteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naskalihampaat riekkupurukohtauksen tullen rauhoittumaan. Nappasin riekkupellen syliin siten ettei yksinkertaisesti pääse puremaan. Ja siinä sit kökötti ihan just niin kauan, että tajusi rauhoittua.
Joku sivuun sysääminen tai huomiotta jättäminen ei vaan toiminut koskaan. Koita siinä nyt olla sit coolisti huomioimatta, kun rivi neulanteräviä hampaita porautuu nilkkaan :D
Isompikin koiroo on meillä oppinut tällä konstilla olemaan enempiä pureskelematta ennenkun on kasvanut niin isoksi, ettei syliin enää mahu :D
hyvin ettet ole ollenkaan perillä siitä, miten eläimet oppivat. Miekkavalaita, tiikereitä, leijonia, kirahveja, kissoja, lintuja ja jopa mehiläisiä koulutetaan onnistuneesti ilman fyysisiä tai henkisiäkään rangaistuksia, joten miksi sama ei toimisi koiralla?
Kyse ei ole siitä, että huono käytös vain keskeytettäisiin. Silloin kun koira ei vielä osaa jotain asiaa, tilanteet hallitaan ja ennakoidaan niin että koira ei pääse tekemään kiellettyä asiaa. Ja jos pääsee, silloin ohjataan tekemään muuta/siirretään pois tms. mutta ilman voimankäyttöä tai rankaisuja.
Pääpaino on sillä, että koiralle opetetaan mikä on se oikea käytös/toiminto mitä siltä halutaan. Ja tilanteet järjestetään niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Jos pentu vaikka kiihtyy eniten juoksevista ihmisistä ja näykkii niitä, niin aluksi ihmiset ovat paikallaan ja vasta vähitellen alkavat liikkua, aluksi hitaasti ja sitten nopeampaa. Ja koko ajan palkitaan siitä ettei näyki (ja aloitetaan ennen kuin alkaa näykkiä). Heti kun koira osaa asian yhdellä tasolla, siirrytään vaikeampaan ja sillä osatulla tasolla palkitsemista vähennetään.
Koirien maailma voi olla äänekästä, mutta vain harvoin kivuliasta. Kunnolla sosiaalistetut ja koulutetut koirat eivät kurita toisiaan kivuliaasti. Lisäksi ihminen ei ole koira, jos et ole vielä huomannut. Koirat sen kyllä jo tietävät.
Koiralle ei kenties tule traumoja, mutta ensinnäkään sitä ei voi etukäteen tietää, se onkin rangaistuksien yksi riski. Sen sijaan rangaistukset tutkitusti vähentävät koirien oma-aloitteisuutta, ongelmanratkaisukykyä sekä uuden oppimista. Ja niin kuin tuolla aiemmin on jo mainittu, riskinä on että koira yhdistää epämiellyttävän tunteen johonkin muuhun asiaan eli jos koiraa rangaistaan juuri kun se katsoo toista koiraa/lasta tai vaikka autoa, se voi oppia pelkämään niitä asioita.
Ei siis tarvitse opettaa mikä on ei-toivottua, opetetaan vain mikä on toivottua ja kun koira saa huonolle käytökselle vahvistusta se sammuu.
Kuinka koiralle saadaan opetettua mikä käytös on ei-toivottua, jos huono käytös vaan keskeytetään antamalla muuta virikettä? Päinvastoin koirahan lisää kyseistä käytöstä palkkion toivossa. Koira ymmärtää vain koirien kieltä ja se on varsin äänekästä ja kivuliastakin joskus. Esim. Kun vanhempi koira kurittaa nuorempaansa. Aika herkkäpäinen koira saa olla jos traumatisoituu kieltämisestä ja niskavillaotteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiempaan:
siis se huono käytös sammuu eli katoaa.
Ja koirat ovat yksilöitä, yksi voi kusta alleen jo pelkästä ei-sanasta, toinen ei lopeta huonoa käytöstä edes sähköpannan täydellä iskulla vaikka sitä kuinka pitkään jatkettaisiin. Ja tämä kertookin jälleen yhden huonon puolen rangaistuksista. Fyysisen rangaistuksen tulisi olla tarpeeksi kova jotta koira lopettaisi ei-toivotun toiminnan, mutta mistä tiedetään mikä on tarpeeksi kova taso mutta ei liian kova? Harvalla on täälläkään rangaistukset hyvin toimineet, sillä niitä on pitänyt toistaa, toistaa ja toistaa lukemattomia kertoja kun oikein käytettynä rangaistusta ei pitäisi tarvita kuin 1-3 kertaa.
Lisäksi koira helposti tottuu ja turtuu fyysisiin rangaistuksiin, jolloin niitä on jatkuvasti kovennetteva, eli jälleen yksi syy miksi rangaistukset eivät ole paras tapa opettaa koiria.
joilla ilmeisesti itsellä kaikki onnistuu ja sieltä ylhäisyydestäs itten voi tuomita ja vähätellä muita...?
KOira on VAIN koira, vaikka se on rakas ja siitä pidetään hyvää huolta. KOiria ja ihmisiä on joka lähtöön, joten tuskin kukaan tämänkään ketjun vastaajista omaa ainoaa oikeaa totuutta. Alkaa tuntua et onkos koirafriikit hiukan tyhmiä???
Mut aiheesta; neuvokaas nyt mitä tehdä jos pentu vaan puree, tosi kovaa lasta tai aikuista eikä irrota? Kiskoo vaan ja pitää kiinni? Ja siis aivan eri asia kuin pieni nipistely tai leikillinen vähän kovempi pureminen? Koira ei tarkoita pahaa, sen ymmärrän hyvin, mutta paha sitä on jäähylle laittaa tai kannustaa iloisesti muihin leikkeihin jos se ei edes päästä irti. Ja siis neuvoja kiitos!! Vaikka kyllähän tämän ketjun perusteella jo tajuan että mun epäkelvon idiootin olis pitänyt jättää koira hankkimatta ettei sen elämä tuhoudu.. Mut jos nyt olisi joku oikeasti viisas neuvo niin kiitos siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cesar Millan ei tosiaan puhu fyysisen rankaisemisen puolesta.
aiempaan:
siis se huono käytös sammuu eli katoaa.
Ja koirat ovat yksilöitä, yksi voi kusta alleen jo pelkästä ei-sanasta, toinen ei lopeta huonoa käytöstä edes sähköpannan täydellä iskulla vaikka sitä kuinka pitkään jatkettaisiin. Ja tämä kertookin jälleen yhden huonon puolen rangaistuksista. Fyysisen rangaistuksen tulisi olla tarpeeksi kova jotta koira lopettaisi ei-toivotun toiminnan, mutta mistä tiedetään mikä on tarpeeksi kova taso mutta ei liian kova? Harvalla on täälläkään rangaistukset hyvin toimineet, sillä niitä on pitänyt toistaa, toistaa ja toistaa lukemattomia kertoja kun oikein käytettynä rangaistusta ei pitäisi tarvita kuin 1-3 kertaa.
Lisäksi koira helposti tottuu ja turtuu fyysisiin rangaistuksiin, jolloin niitä on jatkuvasti kovennetteva, eli jälleen yksi syy miksi rangaistukset eivät ole paras tapa opettaa koiria.
estät ne tilanteet joissa koira purisi. Jos pääsee puremaan, niin toki koiran saa siitä irroittaa mutta silloinkin käyttäen niin vähän voimaa kuin mahdollista.
Katso se linkitetty video niin näet miten voi opettaa koiran olemaan purematta. Ja palkkiona voi käyttää ruoan ja herkkujen lisäksi leluja, leikkejä, ihan mitä vaan. Jos koiralle on erityisen mieluista purra ja kiskoa, niin vetopatukka on silloin kätevä palkinto monissa tilanteissa.
joilla ilmeisesti itsellä kaikki onnistuu ja sieltä ylhäisyydestäs itten voi tuomita ja vähätellä muita...?
KOira on VAIN koira, vaikka se on rakas ja siitä pidetään hyvää huolta. KOiria ja ihmisiä on joka lähtöön, joten tuskin kukaan tämänkään ketjun vastaajista omaa ainoaa oikeaa totuutta. Alkaa tuntua et onkos koirafriikit hiukan tyhmiä???
Mut aiheesta; neuvokaas nyt mitä tehdä jos pentu vaan puree, tosi kovaa lasta tai aikuista eikä irrota? Kiskoo vaan ja pitää kiinni? Ja siis aivan eri asia kuin pieni nipistely tai leikillinen vähän kovempi pureminen? Koira ei tarkoita pahaa, sen ymmärrän hyvin, mutta paha sitä on jäähylle laittaa tai kannustaa iloisesti muihin leikkeihin jos se ei edes päästä irti. Ja siis neuvoja kiitos!! Vaikka kyllähän tämän ketjun perusteella jo tajuan että mun epäkelvon idiootin olis pitänyt jättää koira hankkimatta ettei sen elämä tuhoudu.. Mut jos nyt olisi joku oikeasti viisas neuvo niin kiitos siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain laittaa koiralle pannan kaulan herkimpään kohtaan, nykii siitä, vääntää koiran väkisin maahan rauhoittumaan, käyttää sähköpantoja, on kuristanut pari koiraa lähes tajuttomaksi...nämä eivät siis ole ilmeisesti fyysisiä keinoja...
Cesar Millan ei tosiaan puhu fyysisen rankaisemisen puolesta.
aiempaan:
siis se huono käytös sammuu eli katoaa.
Ja koirat ovat yksilöitä, yksi voi kusta alleen jo pelkästä ei-sanasta, toinen ei lopeta huonoa käytöstä edes sähköpannan täydellä iskulla vaikka sitä kuinka pitkään jatkettaisiin. Ja tämä kertookin jälleen yhden huonon puolen rangaistuksista. Fyysisen rangaistuksen tulisi olla tarpeeksi kova jotta koira lopettaisi ei-toivotun toiminnan, mutta mistä tiedetään mikä on tarpeeksi kova taso mutta ei liian kova? Harvalla on täälläkään rangaistukset hyvin toimineet, sillä niitä on pitänyt toistaa, toistaa ja toistaa lukemattomia kertoja kun oikein käytettynä rangaistusta ei pitäisi tarvita kuin 1-3 kertaa.
Lisäksi koira helposti tottuu ja turtuu fyysisiin rangaistuksiin, jolloin niitä on jatkuvasti kovennetteva, eli jälleen yksi syy miksi rangaistukset eivät ole paras tapa opettaa koiria.
on joka lähtöön, mutta ei ne oppimisen perusteet miksikään muutu eri yksilöiden kohdalla. Ota yhteyttä pätevään kouluttajaan, pidemmän päälle se kannattaa vaikka alussa tuntuisi kalliilta.
joilla ilmeisesti itsellä kaikki onnistuu ja sieltä ylhäisyydestäs itten voi tuomita ja vähätellä muita...?
KOira on VAIN koira, vaikka se on rakas ja siitä pidetään hyvää huolta. KOiria ja ihmisiä on joka lähtöön, joten tuskin kukaan tämänkään ketjun vastaajista omaa ainoaa oikeaa totuutta. Alkaa tuntua et onkos koirafriikit hiukan tyhmiä???
Mut aiheesta; neuvokaas nyt mitä tehdä jos pentu vaan puree, tosi kovaa lasta tai aikuista eikä irrota? Kiskoo vaan ja pitää kiinni? Ja siis aivan eri asia kuin pieni nipistely tai leikillinen vähän kovempi pureminen? Koira ei tarkoita pahaa, sen ymmärrän hyvin, mutta paha sitä on jäähylle laittaa tai kannustaa iloisesti muihin leikkeihin jos se ei edes päästä irti. Ja siis neuvoja kiitos!! Vaikka kyllähän tämän ketjun perusteella jo tajuan että mun epäkelvon idiootin olis pitänyt jättää koira hankkimatta ettei sen elämä tuhoudu.. Mut jos nyt olisi joku oikeasti viisas neuvo niin kiitos siitä.
Tilanteet ovat tuleet yllättäen, pentu on kesken leikin napannut tosi kovaa kiinni, ei päästä irti vaan vetää ja se on sattunut todella paljon. Olemme lukeneet koirankasvatuskirjoja ja panostamme kyllä paljon pennun kouluttamiseen. lapsetkaan eivät ole pieniä vaan koululaisia. Olemme onnistuneet jo monessa asiassa ja tarkoitus on todellakin kasvattaa pentu lempeästi ja myönteistä vahvistusta käyttäen- ja näin on hyvin toiminutkin. Mutta tässä puremisessa on ihan er säv y kun siinä leikillisessä puremisessa- vaikka varmasti leikkiä on tämäkin. Tuntuu vaan ihan naurettavalta ajatus positiivisesta vahvistamisesta tai välinpitämättömyydestä tms kun pentu kiskoo sormia niin että vesi lentää silmistä.
on joka lähtöön, mutta ei ne oppimisen perusteet miksikään muutu eri yksilöiden kohdalla. Ota yhteyttä pätevään kouluttajaan, pidemmän päälle se kannattaa vaikka alussa tuntuisi kalliilta.
joilla ilmeisesti itsellä kaikki onnistuu ja sieltä ylhäisyydestäs itten voi tuomita ja vähätellä muita...?
KOira on VAIN koira, vaikka se on rakas ja siitä pidetään hyvää huolta. KOiria ja ihmisiä on joka lähtöön, joten tuskin kukaan tämänkään ketjun vastaajista omaa ainoaa oikeaa totuutta. Alkaa tuntua et onkos koirafriikit hiukan tyhmiä???
Mut aiheesta; neuvokaas nyt mitä tehdä jos pentu vaan puree, tosi kovaa lasta tai aikuista eikä irrota? Kiskoo vaan ja pitää kiinni? Ja siis aivan eri asia kuin pieni nipistely tai leikillinen vähän kovempi pureminen? Koira ei tarkoita pahaa, sen ymmärrän hyvin, mutta paha sitä on jäähylle laittaa tai kannustaa iloisesti muihin leikkeihin jos se ei edes päästä irti. Ja siis neuvoja kiitos!! Vaikka kyllähän tämän ketjun perusteella jo tajuan että mun epäkelvon idiootin olis pitänyt jättää koira hankkimatta ettei sen elämä tuhoudu.. Mut jos nyt olisi joku oikeasti viisas neuvo niin kiitos siitä.
ihan tavallinen maallikko voisi oppia kasvattamaan koiraa? Miten ihmeessä siihenkin tarvitaan kallista konsulttia? Kirjoja luetaan ja muiden koiranomistajien kanssa jutellaan, mutta tämä sitkeä puremisjuttu tuntuu hiukan haasteelliselta. Muuten olemme onnistuneet kasvattamaan pentua mielestä melkoisen hyvin. Mä jaksan kyllä hämmästellä tätä "koiraihmisten " maailmaa- en ole ennen näin ylimieliseen törmännyt.- en nyt tarkoita sinua, mutta tässä ketjussa on monia.
vahvistamisessakaan sentään tarvitse kaikkea kestää. Toki olisi hyvä pysyä rauhallisena mutta ei tarvitse olla välinpitämätön tai huomioimatta koiraa jos vain puree eikä päästä irti. Aina valitaan se vähiten voimaa vaativa keino, koiran saa irroittaa mutta muuten ei kannata rangaista.
Tuo joka kirjoitti kouluttajasta niin en usko että tarkoitti sitä sillä mielellä että olisitte huonoja tai ette osaisi. Joskus vaan ulkopuolinen näkee paremmin miten ja mistä tilanteet johtuvat, itse kun ymmärrettävistä syistä on kenties liian tunteella mukana tai ei näe puolueettomasti tilannetta.
Haetaanhan sitä apua muihinkin asioihin, joten miksi ei koiran kanssa. En ala itse esim. autoa sen enempää korjailemaan vaikka varmasti oppisin jos opettelisin, tai annan lasten opettajien hoitaa enimmät kouluaineiden opetukset koska osaavat ne paremmin.
En ole puremisasiantuntija, mutta voi olla että teillä on koira jolla on aikamoisen kova into purra (ei siis vain pentunäykkiä vaan ihan oikeaa purutyötä), joten kenties pennulle olisi mahdollista opettaa miten patukkaa purraan ja käyttää sitä palkkiona. Saa siis kivan ja innostavan leikkihetken patukan parissa ja pääsee purkamaan puruintoa johonkin muuhun kuin ihmisiin.
Tilanteet ovat tuleet yllättäen, pentu on kesken leikin napannut tosi kovaa kiinni, ei päästä irti vaan vetää ja se on sattunut todella paljon. Olemme lukeneet koirankasvatuskirjoja ja panostamme kyllä paljon pennun kouluttamiseen. lapsetkaan eivät ole pieniä vaan koululaisia. Olemme onnistuneet jo monessa asiassa ja tarkoitus on todellakin kasvattaa pentu lempeästi ja myönteistä vahvistusta käyttäen- ja näin on hyvin toiminutkin. Mutta tässä puremisessa on ihan er säv y kun siinä leikillisessä puremisessa- vaikka varmasti leikkiä on tämäkin. Tuntuu vaan ihan naurettavalta ajatus positiivisesta vahvistamisesta tai välinpitämättömyydestä tms kun pentu kiskoo sormia niin että vesi lentää silmistä.
helpommalla olisit päässyt, jos ymmärtäisit koiria ja miten koirat oppivat.
Meillä on ollut useita koiria ja näiden pentuna puremisessa on ollut älyttömästi eroja. Todella isot koiramme eivät ikinä purreet pentunakaan ja keskikoinen koirammekin puremisen sai pentuna loppumaan parissa viikossa. Lisäksi meillä on ollut terrieri, joka puri enemmän mutta ei älyttömästi ja en muista että olisi ollut ongelma. Mutta tämä viimeisin pikkuterrieri oli ihan mahdoton.
Muutamat lasten housun lahkeet ja paidan hihat rei-itti. Otus oli niin vikkelä ja liukas että oli vaikea saada tehtyä tälle mitään. Jos itse pysähtyi, niin pentu jatkoi puremistaan ja vielä hyppien niin ettei ehtinyt edes koirasta ottaa koppia/kiinni. Rauhoittuminen ei onnistunut kun ei rauhoittunut ja selätystä olisi saanut jatkaa tuntitolkulla. Mutta tästä huolimatta käytimme näitä keinoja. Ja tietenkin sitten sallittu lelu tilalle ja positiivista tekemistä. Ihan älyttömiä ei pentuun ei pistetty paukkuja näissä asioissa, vaan ihan normisetillä mentiin uudestaan ja uudestaan. Piti sitä normaalia elämää elää pennusta huolimatta.
Pahimmat tilanteet olivat iltaisin ja alkuun kun vieraat aikuiset tulivat hellittelemään ah niin ihanaa pentua. Lapset saivat olla rauhassa, koska lasten kanssa oli harjoiteltu ja pidetty tarkemmin varansa. Aikuiset kun eivät yleensä uskoneet niitä ohjeita toimia huomioimatta koiraa samoin kuin lapset uskoivat. Pahimmillaan pidimme pennulla hihnaa, josta saimme kiinni ja pidettyä hyppimis/puremisesta pois. Joskus jo mietin että p:le mikä pikku riiviö ja rauhoittuukohan tuo ikinä.
Kaikki sallittu pureminen helpotti, mutta sitten isompi koiramme yleensä kävi vetämässä pennulta nuo luut välistä ja pentu aloitti riiviöinnin uudelleen. Silloin tuntui että pelkkä pentu olisi ollut helpompi, kun olisimme voineet vuorata kämpän niillä puruluilla ja leluilla. Isomman koiran vietyä pennulta se luu/lelu alkoi sitten se kissa-hiirijahti talossa. Välillä tuntui että pennulla piti vain olla suussa koko ajan jotain. Oli kuin vauva, joka olisi hamunnut kaiken suuhun.
No saimme pentua vähitellen opetettua (kielto, kiinnipito/rauhoittaminen ja sallittu lelu tilalle) ja paljolti juuri hampaiden vaihtuminen helpotti. Kyseessä on vielä alle vuoden ikäinen pentu ja edelleen kun innostuu, niin hyppii ja ottaisi suuhun mielellään jotain. Erona vain ettei pure ihmisiä, mutta pientä näykkimistä joskus harvoin on. Tällöin riittää odota sana ja/tai käsimerkki, jotta jää paikalleen. Mutta tarvitsee katsekontaktin koiraamme, jotta toimii.
Se mikä vain on jäänyt pennulle päälle on että kun ihmisten kanssa ei voi riehua, niin kiusaa vanhempaa koiraamme. Hänessä roikkuu vielä välillä hampaillaan kiinni ja pomppii. Tässä odotan että vanhempi koira pistää pennun kuriin, mutta on aika pitkämielinen pennun kanssa.
Mutta hyvin riiviöpentumme on rauhoittunut tuosta puremisesta. Helpoin tapa hoitaa tietyt innostumistilanteet on pitää koiraa sylissä. Viihtyy älyttömän hyvin, mutta on myös samalla totaalisessa kontrollissa eikä kauaa rimpuilee, vaan rauhoittuu. Muuten riittää kontakti ja käskyt oikeaan toimintaan. Oikeastaan on aivan ihana koira, mutta vain totaalisen vilkas pikkuinen ja vielä vähän nuori. Energian purkaminen ulkona auttaa, mutta pentuaika osui talveen, jolloin pentukarvaisena pienenä ei tarjennut ulkona. Siksi energiaa oli enemmän sisällä.
ap se linkitetty video, niin pääset ongelmasta paljon nopeammin eroon, siinä on ihan selkeät ohjeet ja näytetään käytännössä mitä tehdä purevan pennun kanssa.
Lisäksi rangaistuksien käytössä on aina riskinsä, ja se EI + niskaote ei tehoaisi, jos ei se koirasta tuntuisi pahalta.
Positive reinforcement (Reinforcement): occurs when a behavior (response) is followed by a stimulus that is appetitive or rewarding, increasing the frequency of that behavior. In the Skinner box experiment, a stimulus such as food or sugar solution can be delivered when the rat engages in a target behavior, such as pressing a lever.
Negative reinforcement (Escape): occurs when a behavior (response) is followed by the removal of an aversive stimulus, thereby increasing that behavior's frequency. In the Skinner box experiment, negative reinforcement can be a loud noise continuously sounding inside the rat's cage until it engages in the target behavior, such as pressing a lever, upon which the loud noise is removed.
Positive punishment (Punishment) (also called "Punishment by contingent stimulation"): occurs when a behavior (response) is followed by a stimulus, such as introducing a shock or loud noise, resulting in a decrease in that behavior.
Negative punishment (Penalty) (also called "Punishment by contingent withdrawal"): occurs when a behavior (response) is followed by the removal of a stimulus, such as taking away a child's toy following an undesired behavior, resulting in a decrease in that behavior.
Tuo pätkä oli wikipediasta, kannattaa lukea koko teksti sieltä: http://en.wikipedia.org/wiki/Operant_conditioning
Ja täältäkin kannattaa lukea asiasta:
http://elainkoulutus.wordpress.com/tag/operantti-ehdollistuminen/
Rangaistuksissa, ihan siinä EI:ssä ja niskaotteessakin on ongelmana se, että ajoitus on harvoin kohdallaan ja riskinä on lisäksi se että koira yhdistää rangaistuksen väärään asiaan. Lisäksi koira yhdistää sen epämukavuuden/kivun myös omistajaan jolloin suhde koiraan kärsii. Esim. rankaiset koiraa siitä että se haukkuu lapsille, sen sijaan että koira ymmärtäisi haukkumisen olevan pahasta, se voi ymmärtää asian niin että lapset tietävät aina epämukavia asioita --> lapset ovat pahoja, niitä pitää pelätä
Rangaistuksella myös vain tukahdutetaan oire, ei auteta koiraa oppimaan. Esim. kiellät koiraa murisemasta, koira lopettaa. Sen sijaan se syy miksi koira murisee ei katoa, ja koira voi joku päivä purra varoittamatta koska murinalla varoittaminen oli kiellettyä.