Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksen saisi olla täydellinen kotirouva jos haluan? :)
23.01.2012 |
Korkea koulutus hankittu ja todettu ettei työelämä ole minua varten. Olen kotona, pidän kodin kunnossa, laitan ruokaa, pyykkään ja siivoan. Mikä varmaan pahinta, pidän siitä! Mikään ei ole kivempaa kuin se, kun mies tulee töistä siistiin kotiin ja huolella laitetun ruoan ääreen.
Miksi monet luulevat ettei mies arvosta naisen panosta kotiin vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä. Meillä mies ainakin aina on kovin kiitollisen oloinen, eikä meillä tarvitse riidellä kotitöissä enkä minä pala loppuu kun ei tarvitse lentää paikasta toiseen.
Toki toisen tuloilla eläminen vaatii luopumista jostakin, mutta jotain saa myös tilalle.
Kommentit (102)
Pidän kyllä sanaa kotirouva huonona. Jos itselläni olisi mahdollisuus, eli kovapalkkainen mies, jäisin mielelläni kotiin ja alkaisin elää sellaista elämää kuin itse haluan. Opiskelisin, tekisin vapaaehtoistyötä, harrastaisin liikuntaa ja lukisin paljon eri alojen kirjallisuutta. Voisinpa toimia myös tukiperheenä viikonloppuisin.
En koe saavani juuri mitään työelämästä. Se ei ole minua varten. Se on liian hektistä, kuluttavaa ja riistävää. Työelämän kautta törmään ihmisten ahneuteen ja itsekkyyteen, ja ne kuluttavat voimiani niin paljon ettei minulle tunnu jäävän enää energiaa tehdä niitä asioita, jotka tekisivät minusta oikeasti onnellisen.
En myöskään katso, että parisuhteessa voisi loisia tai olla elätettävänä. Parisuhde on kahden ihmisen välinen tila, josta keskinäisillä sopimuksilla muovataan sellainen, jossa molemmat osapuolet sekä saavat että antavat. Jos joku hyötyy rikkaasta miehestä, niin mikäs siinä, kunhan suhde on tasapainossa hyötymisen ja antamisen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan hän on päiväkodissa.
Onko lapsella siis psyykkisiä oireita? Miksiköhän?
Kiva lukea kerrankin kohtalotovereista!
Itse olen +30-v nainen. Korkeakoulututkintoja löytyy kaksi, joista toinen kauppatieteellinen arvostetusta korkeakoulusta ja toinen humanistisempi yliopistosta.
Koko elämäni olen yrittänyt sulautua yhteiskunnan sanelemaan muottiin ja etsiä itselleni ammatillista kunnianhimoa lopulta jopa oman terveyteni kustannuksella. Olen tuntenut olevani riittämätön, epäkelpo, huono. Suorittanut ja suorittanut saamatta siitä minkäänlaista aitoa rauhaa tai onnistumisen tunteita.
Kunnes eräänä päivänä ymmärsin, että elämä onkin nyt ja tässä. Ymmärsin, että minulla ei kertakaikkiaan vain ole sitä nykyajan uramaailmassa tarvittavaa "palavaa kunnianhimoa" ja "kasvavaa nälkää" saavuttaa kokoajan enemmän ja enemmän ja enemmän... En ilmeisesti ole tarpeeksi ahne, kunnianhimoinen, kova, rohkea, enkä tahdo/osaa kilpailla elintilastani työmaailmassa, jossa koko ajan vaaditaan enemmän ja enemmän.
Mies tienaa onneksi riittävästi, siksi voin olla kotona ilman minkäänlaista taloudellista velvollisuutta käydä töissä. Monesta asiasta joudun tietysti luopumaan, mutta teen sen erittäin mielelläni. Rikkaita emme ole, normaaleja ihmisiä vain jotka ovat valinneet tämän elämäntavan. Mieluummin downshiftaan kaikessa mahdollisessa ja nautin elämän pienistä asioista. Pyöritän kotoa käsin pientä yksityisyritystäni silloin kun siltä tuntuu, auttelen läheisiäni monilla tavoin, harrastan oman mielenkiinnon mukaan, tuen miestäni ja ennen kaikkea: kuuntelen omaa elimistöäni. Parisuhteemme voi aivan loistavasti verrattuna siihen jatkuvaan stressitilaan, jossa vielä pari vuotta sitten elimme...
En todellakaan ole mikään täydellinen kotirouva, mutta elämäni on oikeasti ihanaa! Rohkeutta toivoisin teille kaikille jotka mietitte näitä samoja asioita! Kyllä elämä kantaa, lopulta!
vähän sarkastisesti tarkoitettu tuossa otsikossa. Kukaanhan ei ole täydellinen, mutta näissä keskusteluissa tuntuu joskus, että on vain ääripäitä.
Yllätyin, että meitä on näin paljon. Monet sanovat etteivät pystyisi tähän koska ei ole varaa, mutta minusta tuntuu että aineetonta hyvää on koitunut niin paljon että kuittaa menetetyt tulot milloin vain.
ap
"jos perheen ainoa elättäjä joutuu syystä tai toisesta työkyvyttömäksi tai haluaa vaihtaa alaa ja palaa opiskelemaan."
No mulla ainakin on amk-tutkinto + maisteri, sekä voisin mennä kassalle, eiköhän jotain sit löytyis jos ois pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että täältä löytyi näinkin monta akateemisesti koulutettua, jotka eivät aio koulutustaan hyödyntää ainakaan tavanomaisesti työelämässä. Olen itse opiskellut vuosia yo:ssa välillä pääainetta vaihtaen ja valmistunutkin olen. Mutta en itse osaa olla mitenkään ylpeä siitä, että olen tuhlannut tuolla verovaroja ja vienyt opiskelupaikat joltain toiselta. Olisin "aina" halunnut kotiäidiksi, mutta en itse ainakaan ollut parikymppisenä mitenkään itsevarma oman tien kulkija, ja olisihan ollut henkisesti paljon vaativampaa alkaa kotiäidiksi kuin hakea yliopistoon! Nykyisin piittaan vähemmän siitä, mitä muut sanovat.
En sanoisi, että meidän perheen yhteinen aika olisi erityisen leppoisaa, koska mies tekee paljon töitä ja harrastaa liikuntaa. Eli leppoisaa on minulla ja lapsilla. Toisaalta en usko, että mieheni edes haluaisi olla kotona enemmän, taloudellisesti se olisi mahdollista, kun valikoisi töitä "ahneemmin". Mutta jos minäkin viilettäisin työelämässä, olisi miehen kai pakko hoitaa enemmän lapsia ja kotitöitä, eli kuka siinä sitten voittaisi ja olisi onnellisempi? Samaten mieheni veroprosentti noista extra-töistä on niin korkea (on päätyönkin kyllä), että en ikinä samoille prosenteille pääsisi. Eli ei siinä voittaisi yhteiskuntakaan suurempien verorahojen toivossa.
sen varalle, jos perheen ainoa elättäjä joutuu syystä tai toisesta työkyvyttömäksi tai haluaa vaihtaa alaa ja palaa opiskelemaan.
no miten 2 työssäkäyvää on varautunut siihen, että MOLEMMAT voi jäädä työttömiksi/työkyvyttömiksi/opiskelijoiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää hyvät ihmiset niitä asioita joista tulette onnellisiksi! Se on tärkeintä!
Älkää vain tehkö valintoja ja asioita ainoastaan sen perusteella, mitä muut ajattelevat ja ulkopuoliset teiltä odottavat. Panettelijoita ja arvostelijoita on tässä maailmassa aina, valitsittepa miten vain. Todellisuudessa nämä arvostelijat ovat vain omissa elämissään epäonnistuneita ja tyytymättömiä, ja toisten onnellisuus ja rohkeus saa heissä ahdistusta aikaan.
Joku toinen nauttii olla kotona ja kokee sen parhaaksi mahdolliseksi tehtäväksi; joku toinen taas tahtoo edetä urallaan ja saada onnistumisen kokemuksia sieltä. Pääasia että nämä ihmiset ovat onnellisia ja nauttivat elämästään, mikään valinta ei ole toistaan huonompi tai parempi!
Ja jokainen perhe luo omat toimintatapansa, rajansa ja elämänsä. Ei se, mikä toimii jossakin muualla toimi kaikkialla!
Liikutuin tästä :'''((( En ole koskaan uskaltanut, ollut väkisin erittäin rankalla osastolla hoitotyössä yms. ihan vain siksi että velvollisuudentunto sanoi niin :( Kaikki työt olleet pakkopullaa. Mutta mitäpä väkisin hampaat irvessä otsansa hiessä vääntävällä akalla tekee!
..ja vaikka omasta väsymisestä on syyttänyt yhteiskuntaa ja työpaikkaa, niin itse on itsensä sinne pakottanut.
Nyt kotona mutta en jaksaisi joka aamu perustella itselleni, että näinkin voi ja SAA elää.
Tehkää hyvät ihmiset niitä asioita joista tulette onnellisiksi! Se on tärkeintä!
Älkää vain tehkö valintoja ja asioita ainoastaan sen perusteella, mitä muut ajattelevat ja ulkopuoliset teiltä odottavat. Panettelijoita ja arvostelijoita on tässä maailmassa aina, valitsittepa miten vain. Todellisuudessa nämä arvostelijat ovat vain omissa elämissään epäonnistuneita ja tyytymättömiä, ja toisten onnellisuus ja rohkeus saa heissä ahdistusta aikaan.
--Ja jokainen perhe luo omat toimintatapansa, rajansa ja elämänsä. Ei se, mikä toimii jossakin muualla toimi kaikkialla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan itseäni: Monta vuotta vanha korkeakoulututkinto ei ole työmarkkinoilla mitään, varsinkaan jos työkokemusta on vain vähän. Älkää tuudittautuko väärään turvallisuudentunteeseen!
"jos perheen ainoa elättäjä joutuu syystä tai toisesta työkyvyttömäksi tai haluaa vaihtaa alaa ja palaa opiskelemaan."
No mulla ainakin on amk-tutkinto + maisteri, sekä voisin mennä kassalle, eiköhän jotain sit löytyis jos ois pakko.
Minkä tälle sit enää voi? Hankala hankkia työkokemusta jos ei ole enää työmarkkinoilla mikään.
Toistan itseäni: Monta vuotta vanha korkeakoulututkinto ei ole työmarkkinoilla mitään, varsinkaan jos työkokemusta on vain vähän. Älkää tuudittautuko väärään turvallisuudentunteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on todella tyhmää heittäytyä miehen elatuksen varaan moneksi vuodeksi ja OLETTAA, että jos on pakko, niin töihin vain MENNÄÄN.
Jokaiseen sinulle sopivaan avoimeen työpaikkaan löytyy varmasti 10 henkilöä, joilla tuoreempi tutkinto ja/tai soveltuvaa työkokemusta. Matalasti palkattuihin töihin vaaditaan myös koulutus.
Minkä tälle sit enää voi? Hankala hankkia työkokemusta jos ei ole enää työmarkkinoilla mikään.
Toistan itseäni: Monta vuotta vanha korkeakoulututkinto ei ole työmarkkinoilla mitään, varsinkaan jos työkokemusta on vain vähän. Älkää tuudittautuko väärään turvallisuudentunteeseen!
Niin, mutta jos näin on jo monen vuoden ajan tapahtunut ja on ns. jo kuset housussa, niin mitä voi tehdä?
että on todella tyhmää heittäytyä miehen elatuksen varaan moneksi vuodeksi ja OLETTAA, että jos on pakko, niin töihin vain MENNÄÄN.
Jokaiseen sinulle sopivaan avoimeen työpaikkaan löytyy varmasti 10 henkilöä, joilla tuoreempi tutkinto ja/tai soveltuvaa työkokemusta. Matalasti palkattuihin töihin vaaditaan myös koulutus.
Minkä tälle sit enää voi? Hankala hankkia työkokemusta jos ei ole enää työmarkkinoilla mikään.
Toistan itseäni: Monta vuotta vanha korkeakoulututkinto ei ole työmarkkinoilla mitään, varsinkaan jos työkokemusta on vain vähän. Älkää tuudittautuko väärään turvallisuudentunteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työharjoittelu, työelämävalmennus jne. aktiivisen työnhaun lisäksi. Jos siis haluaa parantaa mahdollisuuksiaan, eikä loisia kotona loppuikäänsä.
Niin, mutta jos näin on jo monen vuoden ajan tapahtunut ja on ns. jo kuset housussa, niin mitä voi tehdä?
että on todella tyhmää heittäytyä miehen elatuksen varaan moneksi vuodeksi ja OLETTAA, että jos on pakko, niin töihin vain MENNÄÄN.
Jokaiseen sinulle sopivaan avoimeen työpaikkaan löytyy varmasti 10 henkilöä, joilla tuoreempi tutkinto ja/tai soveltuvaa työkokemusta. Matalasti palkattuihin töihin vaaditaan myös koulutus.
Minkä tälle sit enää voi? Hankala hankkia työkokemusta jos ei ole enää työmarkkinoilla mikään.
Toistan itseäni: Monta vuotta vanha korkeakoulututkinto ei ole työmarkkinoilla mitään, varsinkaan jos työkokemusta on vain vähän. Älkää tuudittautuko väärään turvallisuudentunteeseen!
Alkuperäinen akateeminen alani oli minulle täysin väärä, sen tajusin jo melko pian valmistumisen jälkeen. Arvomaailmani on niin erilainen. Monen vuoden kotiäitiys vain vahvisti tätä käsitystä. Entiselle alalle en edes halua palata.
Nyt opiskelen sosiaalialaa AMK:ssa, ja vakituinen työpaikka on jo odottamassa. Töitä sain jo opiskeluaikoina, ja pidän työstäni erittäin paljon :)
Alaa voi tosiaan vaihtaa vähän vanhempanakin. Itse olen jo nelikymppinen.
miten selitätte tilanteenne muille? tuntuu, että itse olen tyytyväinen kotona (ei lapsia), mutta ulkopuolisille pitäisi olla joku 'tekosyy'. Opiskelijana oli helppoa olla kotona, kun kävi pari tuntia yliopistolla ja siinä oli alibia muille.
sen varalle, jos perheen ainoa elättäjä joutuu syystä tai toisesta työkyvyttömäksi tai haluaa vaihtaa alaa ja palaa opiskelemaan.
Muuten minun mielestäni jokainen saa ihan vapaasti olla kotona tai töissä, pääasia että itse on tyytyväinen ratkaisuunsa.
ja mies elättää, mikäs siinä. Mutta miksi vitussa te kotonamöllöttäjät suoritatte veronmaksajien kustannuksella jopa useamman yo-tutkinnon, vaikka ette sitä mitenkään hyödynnä?? Kannattaisko jättää opiskelupaikat sitten sellaisille, joilla on kykyä ja kiinnostusta tehdä uraa? Pikkurouvat voi opiskella vaikka työväenopistossa.
Vituttaa tuollaiset kermaperseet.
Alue: Aihe vapaa
..mutta hän ei olekaan ihan tavallinen tapaus. Käy päiväkodissa kuntoutuksen vuoksi, lisäksi on useampana päivänä mm. toimintaterapiat ja osastojaksot.
Tässä se taas nähdään: uramamma näkee vain määrän eikä ymmärrä että joskus taustalla voi olla muutakin, joka tekee arjesta vähän monimutkaisempaa kuin sitä ensin luulisi.