Onko itsari ainoa vaihtoehto kun en jaksa tavallista arkea?

97, ei tuo ole mikään takaisku,

vaan täydellistä haahuilua.

niin jälkikäteen ajateltuna hyvä juttu että tuli aikoinaan "haahuiltua", ilman sitä nykyinen todella hyvä elämä ei olisi mitenkään mahdollista.

Joo, olisinhan mä voinut tosiaankin jatkaa lukiosta suoraan johonkin turhanpäiväiseen koulutukseen, siitä jollekin turhanpäiväiselle uralle, löytää jonkun keskivertoukkelin, mennä pohjalaisittain naimisiin ja perustaa keskivertoperheen. Ja sitten lopulta voisin voida kaiken sen keskellä niin pahoin, että olisin tänä päivänä joku v....leva besserwisserkommentoija täällä vauva-palstalla. Herra tietää, miten ihana lähmmäinen sitä olisi muuten ympäristölleen tuolla irl... ;)

Joo, olen ihan tyytyväinen että olen elänyt oman elämäni enkä esim. sinun elämääsi. Onnea toki sinullekin toivotan.

T: 51/97

Heitä lapset lastenkotiin ja pakene tästä maasta. Aloita elämä jossain muualla, missä arki ei paina. Itse en lapsia hanki, eikä minun tarvi kestää arkea. Keksin aina jotain kivaa tekemistä. Sinun tilanteessasi tekisin niin, kuin alussa sanoin

Mikähän sinä muu olet kuin besserwisser vauvapalstalla? Oman "takaiskusi" aateloittamana jakelet neuvoja ja tuomioita.



Kuulostat jeesukseen hurahtaneelta ex-juopolta, joka hehkuttaa omaa erinomaisuuttaan.



Fiksumpi vain jättäisi sen alkoholin, ei lankeaisi jeesukseen - eikä kuvittele, että mokailu muka viisastaa.

En jaksanut lukea ihan koko ketjua, mutta hienoa että olet jaksanut hoitaa nuo teidän perusasiat. Älä vielä murehdi mahdollista tulevaa työtä. Tuntuu että olet masentunut, sillä tavallinen ihminen ei ajattele noin pessimistisesti.



Itse olen vähän aikaasaavaa tyyppiä, ja 2 lasta. Olen käynyt terapiassa, ja kun se tehoaa, päällä oleva taakka helpottaa, ja siellä alla oleva energia tulee käyttöösi. Väittäisin siis että asiat joita et tiedostakaan painavat sinua niin että se vie "normaalin" energiasi.



Kaikkea tukea hakisin, vaikka sitä tukiperhettä, tai jostain vaan lapselle hoitajaa. Se että saa olla itse rauhassa vaikka 2 tuntia, antaa jo paljon, ja lapsen kanssakin on kivempi olla.



Silloin kun tuntuu raskaalta, ei kannata miettiä tulevaisuuden haasteita, sillä silloin tuntuvat kaatuvan päälle. Keskity nyt vaan tämän hetken elämään ja miten sitä helpottaa ja parantaa.



Tsemppiä ja hali!

mitä syöt? Urheiletko? Ylipainoinen? Alipainoinen?



Itselläni oli tuollainen vaihe, ja siihen auttoi vaan elämäntapa muutos, vaikka se oli todella raskasta! Ruveta siis ptämään itsestä huolta kun ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Mutta nyt jaksan paljon paremmin kaikkea ja vähän ylimääräistäkin!

Mikähän sinä muu olet kuin besserwisser vauvapalstalla? Oman "takaiskusi" aateloittamana jakelet neuvoja ja tuomioita.

Kuulostat jeesukseen hurahtaneelta ex-juopolta, joka hehkuttaa omaa erinomaisuuttaan.

Fiksumpi vain jättäisi sen alkoholin, ei lankeaisi jeesukseen - eikä kuvittele, että mokailu muka viisastaa.

joka täällä tylyttää kaikista heikoimpia. Mikähän sunkin ongelma on?

Joo, voisi tehdä se jeesukseen turvautuminen sulle ihan hyvää. Ja myös alkoholia voisit ottaa, jos siitä vaikka vähän rentoutuisit ;)

T: 51/97

Tarinasi kuulosti hyvinkin tutulta, tosin sillä erotuksella lapsia minulla ei ole.



Minusta tuntuu kuin olisin koko ikäni ollut väsynyt. Minulla diagnosoitiin masennus pari vuotta sitten, ja nyt se on palannut. :( Lisäksi mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka aiheuttaa mm. väsymystä, masennusta ja ahdistusta. Epäilen myös etä minulla saattaisi olla ADD, eli tarkkaavaisuushäiriö.



Toivon että pääsisin tässä keväällä terapiaan, koska minulla on niin paljon käsittelemättömiä asioita, jotka osaltaan aiheuttavat masennusta ja ahdistusta.



Sinun ap kannattaisi ehdottomasti mennä lääkärille, jotta voitaisiin tutkia onko taustalla sairauksia jotka pahentavat tilaasi. Myös terapiaa suosittelen, sillä lailla saisit avattua omaa ajatusmaailmaasi itsellesi ja voisit paremmin ymmärtää omia voimavarojasi jne. Tiedän että sen ensiaskeleen ottaminen on vaikeaa, varsinkin jos ajattelee että muut ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä. Mutta fakta on , että jos et itse tee jotain, ei kukaan muukaan tee puolestasi. Yritä löytää sen verran voimia että saat pallon liikkeelle. Tsemppiä ja älä välitä noista epäempaattisista, kylmistä akoista jotka täällä muita lyttäävät. :)

Ja jeesushörhö tästä enää puuttuikaan...

että jos ap päättää ottaa Kristuksen vastaan sinä et siihen väliin enää pääse :)

37 Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. 38 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, 39 ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Room. 8:37-39

Menepä nyt nappaamaan lääkkeesi.

iskikö sinusta siis salama ap:hen vai mikä luonnonilmiö?

En ymmärrä kysymystä.

Mies, jonka toiveiden vuoksi raskaus on jätetty keskeyttämättä, lähtee toisen naisen matkaan (oliko synnytyksen aikoihin; en jaksa mennä tarkistamaan). Ap:lla lapsuudenkodista saatujen mallien vuoksi henkilökohtainen rima jo valmiiksi liian korkealla. Muuta ei itseinhon kierteeseen tarvita.

Mietipä joskus sitä, että todennäköisesti opetat parhaillaan omille lapsillesi juuri näitä samoja malleja, joiden vuoksi ap:lla on masennusta/ongelmia. Samaan tapaan kuin koulukiusaajien lapsista tulee usein kiusattuja, sinun lapsestasi voi tulla juuri ap:n kaltainen masentunut ja itseinhoa poteva ihminen, jonka kaltaisia sinä et voi sietää, ja joiden pitäisi mielestäsi syyttää tilanteestaan vain itseään. Tiedän useita tällaisia perheitä. Menestyjävanhempia hävettää oman jälkikasvunsa saamattomuus, eikä heillä ole yleensä käynyt mielessäkään, että ovat sen itse omalla asenteellaan (suureksi osaksi) aiheuttaneet.

Luulet ehkä tarjoavasi lapsillesi hyvän kasvuympäristön ylikorostamalla ihmisen omaa osuutta menestyksessä ja elämän sujumisessa hyvin, ja vaatimalla heitä piilottamaan heikkoutensa. Suosittelen miettimään asiaa uudelleen; etenkin jos lapsesi ovat vielä pieniä eli jotain olisi vielä tehtävissä.

t. 64

Noihin uskis-spämmereihin ei kannattaisi kenenkään tarttua; häipyvät nopeiten kun eivät saa reaktioita.

Ehkäisy on keksitty. Ja terapia. Ap oli ihan aikuinen, eikä häntä raiskattu.



Eli miksei ole setvinyt niitä lapsuudentraumojaan ja miksi pamahti paksuksi ensimmäiselle vastaantulijalle? Vastuu on täysin ap:lla. Kyse ei ollut salamasta tai monsuunista.

Noihin uskis-spämmereihin ei kannattaisi kenenkään tarttua; häipyvät nopeiten kun eivät saa reaktioita.

Totuus on, että kyseessä on taistelu sieluista. Kaikkea ei voi ihmissilmin nähdä :)

Olen kuullut muutamilta vastaavassa tilanteessa että syyksi on lopulta löytynyt add eli tarkkaavaisuushäiriö, ja kun siihen löytyy lääkkeet niin saa tarmoa arkipäiviin. Kaikki ei ole enää harmaata, saamatonta puuroa vaan toimintaa on helpompi ohjata eikä virta lopu ihan kesken. Superahkeraa sinusta ei tietysti tule eikä ole tarkoituskaan mutta suosittelisin lämpimästi ottamaan yhteyttä johonkin asiantuntijaan.

Ehkäisy on keksitty. Ja terapia. Ap oli ihan aikuinen, eikä häntä raiskattu.

Eli miksei ole setvinyt niitä lapsuudentraumojaan ja miksi pamahti paksuksi ensimmäiselle vastaantulijalle? Vastuu on täysin ap:lla. Kyse ei ollut salamasta tai monsuunista.

Ap kirjoitti käyttäneensä ehkäisyä. Eikä missään lue, että seurustelukumppani olisi ollut "ensimmäinen vastaantulija".

mutta se on ihan ilmeistä silti. Ja mitä lienee käyttänyt - risaa kortsua?

mutta se on ihan ilmeistä silti. Ja mitä lienee käyttänyt - risaa kortsua?

..että sullakin on paha olla. Et vain osaa sanoa sitä yhtä suoraan kuin ap. Ehkä voisit kokeilla sitä ehdottamaasi terapiaa?

Hei!



Häntä pystyyn. Olen nuorempana kokenut samaa kuin sinä. Minulla oli vaativat opinnot ja nyt olen työelämässä korkeassa asemassa. Minulla diagnosoitiin lopulta keskivaikea masennus, olin niin uupunut. Kuulostat ihan samalta kuin minä silloin. Haluan rohkaista sinua: Älä jää yksin. Jo lapsesikin takia! Olen myös pienen lapsen yksinhuoltaja. tiedän mistä puhun. Kaikki kääntyy vielä hyväksi ja voit tulla onnelliseksi. Tarvitset " verkoston" ympärillesi. Ystäviä, sukua ja esim. neuvolasta luottoihminen. Kerro läheisillesi omasta olostasi. Sano, että tarvitset seuraa ja lapsenhoitoapua, ihan vain vaikka pariksi tunniksi aika ajoin.Jos olet tosi väsynyt, niin lapsesi voi olla esim. vuorohoidossa päiväkodissa. Kysele neuvolasta. Enkä nyt niin olisi tukiperhettä vastaankaan. Minulla on lapsi vuorohoidossa, kun olen päivystämässä lääkärinä. Lapsi viihtyy ja minä saan huokaista vastuustani äitinä hetken. Kun taas näemme lapseni kanssa, niin meillä on entistä ihanampaa. Masennukselle on tyypillistä, että voimat ehtyvät eikä saa ihan tavallisiakaan asioita tehtyä. Tekisi mieli vain nukkua, kun ei jaksa. Minulla oli masennukseen lääkitys pari vuotta. Se tasasi oloa ja helpotti arkea. Lopulta en enää tarvinnut sitä. Kannattaa käydä opiskelijaterveydenhuollossa kertomassa myös olosta. Muista että lapset tajuavat enemmän kuin uskomme. Hoida itsesi kuntoon jo lapsesi vuoksi. Olen itse oppinut, että en saa uuvuttaa liikaa itseäni, lapseni vuoksi. Jos olisin sinä, niinhakisin ensin sairaslomaa opinnoista. Sinulle ehkä tarjotaan 5 vkoa -2 kk alkuun.Ihan oikeasti

Laita opinnot tauolle, mene töihin ja opettele nauttimaan lapsestasi. Kai sinulla on jotain sukulaisia tai ystäviä? Pyydä apua ja lopeta näennäispärjäävyys. Lapsi mummoille hoitoon tai isälleen säännöllisesti.

Pyydä sossusta apua, tukiperhe järjestyy heidän kautta.

Suurin ongelmasi taitaa olla liiallinen yrittäminen, mikä syö ihmistä.

Tälläkin palstalla on monia äitejä, jotka voisivat hoitaa lastasi välillä. Avun ottaminen vastaan kannattaa. Asutko missä päin?

mutta se on ihan ilmeistä silti. Ja mitä lienee käyttänyt - risaa kortsua?

vielä ollu koulun yleinen huora, kun ei kerta oo isästä tietoo!