Mistä mielestänne kertoo, jos 30-v sanoo ettei halua muuttaa omakotitaloon?

kerrostaloasuminen kertoisi ikuisen nuoruuden havittelusta? Enemmänkin päinvastoin. Vanhusten on tosi vaikea hoitaa omakotitalojaan, kun vaivoja alkaa tulla. Toisin kuin tässä ketjussa joku väittää, talossa on aina jotain pientä puuhaa. Kaikilla vanhuksilla ei ole rahaa palkata puutarhuria tai remonttireiskaa.

huonot puolet tai on asunut vain kerrostalossa joten ei tiedä tai välitä ottaa selvää, miten omakotitaloa asutaan.

Mitä nyt sinkku välttämättä omakotitalossa tekisi.

kuin remppaa, pihatöitä, rapsutusta ja kuoputusta, sekä haluaa asua siellä missä kaverit ja rakkaat on lähellä.



Ikää 44 vee, eikä mitään hinkua omakotitaloon. Menen mieluummin teatteriin tai kahville tai konserttiin, kuin rapsutan mitään.



Minusta on ihanaa kun naapuruston lapset vipeltää kylässä ja pihoilla, eikä tarvitse mennä kuin naapurirappuun, josta löytyy ihania ystäviä.

Siis vielä silleen painokkaasti, että on tyytyväinen kerrostalossa ja kaupungissa? Ettei edes yhtään jätä takaporttia auki? Siis tämä henkilö ei itse tätä tuo esille, mutta jos minä tai muut jotka asumme omakotitalossa, kysymme hän sanoo ettei häntä omakotitalo kiinnosta. Kertooko se jostain ikuisen nuoruuden havittelusta vai mistä?

Meitä on moneen junaan. Mulla on kavereita jotka haluaa asua kerrostalossa syystä jos toisesta. On niitäkin jotka tykkää rivarissa asua. Itse asun omakotitalossa ja meille tämä on paras vaihtoehto.

Omakotitalo vaatii enemmän kuin kerrostaloasuminen. Nytkin ois lumitöitä, ei kerraostalossa asuvan tarvitse kolata.

eikä kaikilla ole varaa siihen. Jatkuvasti joutuu tekemään ainakin jotain pieniä korjaustoimenpiteitä.

enkä edelleenkään halua omakotitaloon. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

huonot puolet tai on asunut vain kerrostalossa joten ei tiedä tai välitä ottaa selvää, miten omakotitaloa asutaan.

Siis onko jokin kansalaisvelvollisuus, että jokaisen suomalaisen on koetettava asua omakotitalossa, että on Hyvä Ihminen?

kaupungissa omakotitaloja ei ole sellaisissa paikoissa, että selviäisi ilman auton hankkimista. Siksi kerrostalo.

Meillä kumpikaan ei halua omakotitaloa, koska ollaan molemmat omakotitaloissa kasvaneina liian hyvin selvillä siitä kuinka paljon duunia siinä on että piha ja talo pysyy kunnossa. Asutaan siksi mielummin pienkerrostalossa kaupungin ydinkeskustan laitamilla aivan ulkoilualueen kupeessa. Lenkkipolut alkaa 20 metrin päästä ulko-ovesta mutta keskustaan on vain 10 minuutin kävelymatka. Meillä on onneksi ihan tilava kämppä ja ihan mielettömän mukavat naapurit, joten mikäs täällä on asuessa kun taloyhtiö on niin pieni että kaikki tuntee toisensa ja kesäisin grillaillaan yms. yhdessä. Asuinympäristökin on suojeltua joten työmaita ei ole luvassa lähistölle. Ollaan kolmevitosia IT-alalla työskenteleviä. Ei me mistään ikuisesta nuoruudesta haaveilla :) vaan vaativien duunien ansiosta arvostetaan vapaa-aikaamme niin paljon ettei haluta kaikkia viikonloppuja käyttää ulkotöihin jne. Niistä saadaan ihan tarpeeksi kun käydään esim appiukolla kylässä -siellä on yleensä hommia jonoksi asti valmiiksi katsottuna meitä varten. Täytyy kyllä sanoa sekin, että kauhulla olen katsellut joidenkin ei-niin-isotuloisten tuttavaperheiden meininkiä kun se omakotitalo on saatava vaikka väkisin vaikka se vetäisi talouden tosi tiukoille. En ole ikinä ymmärtänyt miksi se omakotitalo olisi jotenkin se tavoiteltava asumismuoto, ja rivariin minua ei saa kirveelläkään. Siinä yhdistyy yleensä sekä kerrostaloasumisen että omakotiasumisen huonot puolet.

en olisi ikinä itse halunnut muuttaa omakotitaloon mutta niin vaan sellaisessa asun =(



Mies kun halusi mummolansa ostaa ja kaupanpäälle tuli kauheen kokoinen piha jota mä VIHAAN hoitaa, onhan se lapsille kiva ja kesäll kiva kun voi ottaa aurinkoa omassa rauhassa mutta jos olisin saanut yksin päättää niin rivariin oisin muuttanut, tai omakotitallon jossa on aivan mini kokoienen piha.



Remontit ja kaikki jota omakotitalossa on, on omalla vastuulla, rivareissa ja kerrostaloissa on käsittääkseni huoltommiehiä sitä varten jos esim vessa menee tukkoon tms...

vasta päälle kolmikymppisenä alkanut olemaan sitä mieltä, että voisimme hyvin asua aina kerrostalossa. Nuorempana haaveilin omakotitalosta. Joko olen nyt nuorempi kuin 25-vuotiaana, mutta todennäköisemmin tämä ei ole mitään ikuisen nuoruuden havittelua.



Meillä on molemmilla työpaikat ja lapsen päiväkoti ja mahdollisesti tuleva koulu siten, että käytännöllisintä olisi asua aika keskustassa. Tykkäämme myös harrastaa kulttuuria, teatteria yms. Helppojen kulkuyhteyksien päässä on omakotitaloja todella vähän ja perheen myötä olen alkanut arvostamaan entistä enemmän sitä, että meillä olisi lyhyet työmatkat ja palvelut lähellä, joten perheelle jää enemmän aikaa ja arki rullaa helposti. Ja lapsen kasvettua ei toisen tarvitsisi olla aina kuskina harrastuksiin, vaan lapsi pääsisi niihin helposti itsekin ja silti kulkemiseen ei menisi hirveästi aikaa.



Perhekeskeisyys on siis saanut minut haaveilemaan kerrostaloasunnosta läheltä keskustaa.

paljon isomman omakotitalon, mutta tiedätkö mitä? Sästämme rahaa ja haaveilemme hieman isommasta ( edelleenkin paljon pienemmästä kuin ok-talo) asunnosta vieläkin paremmalta alueelta ydinkeskustasta... Ja sillä rahala saisi jo hienon ok- talon. Meillä on mökki saaressa, miksi tarvitsemme vielä omaa pihaa ollaksemme onnellisia?

Ja se riitti siihen, etten koskaan itselleni halua omakotitaloa. Liikaa hommaa! Vanhempani olivat kotona ollessaankin koko ajan "töissä".



No, meillä oli kyllä lääniä ympärilläkin (metsää ja peltoa) joten hommaa tuli siitäkin lisää.



Kerrostaloasuminen passaa ainakin tällä hetkellä mitä mainioimmin, tuskin iän kanssa hirveästi tekemistä.

Ettei halua muuttaa omakotitaloon. Olen juuri kuvailemasi tyyppi. Haluan asua juuri näin ison kaupungin ydinkeskustassa 4h+k arvokiinteistössä enkä kuopsuttaa kukkapenkkejä. Mulla on parveke ja muutamat yrtit ja kasvit riittää omakotitaloelämästä mulle je perheelleni.



Omakotitalo ei ole yhtä kuin aikuisuus:D

Monesti isompi perhe jossa yli 3 lasta ei oikein sovi enää kerrostaloon, koska isompia kerrostaloasuntoja on niin vähän tarjolla.

Minä olen muuten saanut innon pieneen puutarhan hoitoon, mutten tarvitse siihen omaa taloa. Omat vanhempani asuvat lähellä ja ottavat mielellään apua vastaan marjapuskien ja muiden kanssa, joten sinne pääsen tarvittaessa aina kuoputtamaan, jos tulee tarve. Myöhemmin olen harkinnut, että voisin ostaa läheltä (jopa kävelymatkan päästä) siirtolapuutarhamökin tai sitten laitamme anopin pienen mökin joskus kuntoon.



Jotta pääsee silloin tällöin kuoputtamaan maata, ei ole pakko itse asua sen maaläntin vieressä ja kuluttaa aikaa ja bensaa ajelemalla aamuin illoin kesät talvet työpaikan ja maaläntin väliä.



t. 35

Minulla ja miehelläni kyse on mukavuudesta (eli laiskuudesta). Ok-talo vaatii työtä oikeasti, sen me molemmat maalaislapsina tiedämme. Kaupunkiasuminen kerrostalossa sopii meille. Käytämme talon ja pihan huollon sijaaan aikaa mielummin muille harrastuksillemme. Siinä se syy on. Lasitettu reippaan kokoinen parveke riittää ja sisäpihalla on leikkipaikka lapsille.

enkä halua asua omakotitalossa. Ostimme juuri mieheni kanssa unelmiemme (uuden) kerrostaloasunnon kivalta alueelta läheltä H:gin keskustaa. Mielestäni tuo kertoo siitä, että ko. henkilö ei halua asua omakotitalossa.

että satsaamme mielummin mökkielämään.