Miestäni pyydettiin kummiksi.

Eikai aina tarvi kaikesta nokkiinsa ottaa?????!!!!!

Mitä sillä olisi väliä...?

Mä en ymmärrä ollenkaa näitä, jotka loukkaantuvat verisesti jos vain toista pyydetään :).

mutta kun mieheni nyt sanoi, että rupeamme yhdessä tai ei ollenkaan. Nyt jos sitten pyytävät meitä kuitenkin, niin tuntuu siltä, että olen jotenkin tuppautunut siihen, vaikka mulle olisi ollut ihan ok, että vain mies olisi kummi.

meilläkin on kummina lapsuuden kaverini, jonka mieskin kyllä hyvin tunnetaan, mutta en mä edes ajatellut miestä kummiksi ja ovat naimisissa.

Meillä jo kahdet kummi pariskunnat eronnut ja toiset osapuolet ei pidä mitään yhteyttä ni kyllä v#tuttaa

eli jos kummeista toinen on tosi hyvä kaveri ni puolisoa ei kannata pyytää, varsinkin jos ette ole läheisissä väleissä!!! Tämä oli meille opetus näistä kummeista :((

Otitko asasta nokkiisi tai miehesi? Jos minä en tuntisi hyvin jotain ihmistä niin en todellakaan haluaisi häntä lapseni kummiksi!

He asuvat yhdessä jne... aikoinani, kyllä itse sanoin, että saavat itse päättää tulevatko kumpikin kummiksi vai vain ystäväni.



Eli ymmärrän täysin, että perheestä toinen pyydetään.



Meillä on kyllä sukulaisten suhteen ollut, se, että jos on tullut sukuun avioliiton kautta, niin uusi puoliso pyydetään myös kummiksi virallisesti

Miehesi kaveri jo siis paljon ennen sinua. Ja samapa tuo vaikka saman aikaa oisitte toisenne tunteneet.

minähän ne lahjat kuitenkin tulen ostamaan ja vierailulla olemme yhdessä, mutta minusta ei olisi ollut silti välttämätöntä virallistaa myös minua kummiksi. t.ap

Ihan normaalia käytöstä, en tajua miksi tuosta närkästyitte? Meidän esikoisella on kummeina minun paras ystäväni ja miehen paras ystävä eikä tullut mieleenkään pyytää heidän kumppaneitaan myös kummeiksi vain sen takia että he ovat pariskunta.

Me ainakin valitsimme kummeiksi ihmiset jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita ystäviä ja jotka ovat elämässämme mukana kriiseissäkin. Toki heidän kumppaninsakin ovat meille läheisiä, mutta jos esim kummitäti eroaisi, hänen miehensä tuskin pitäisi meihin kovinkaan tiiviisti yhteyttä.

mutta mieheni haluaa meidät molemmat, jos ryhtyy kummiksi, sanoi sen siis pyytäjälle. Kysyinkin nyt, että miten minun tulsi suhtautua, jos nyt jotenkin kohteliaisuudesta sitten pyytävätkin molemmat? t.ap

Närkästymisestä ei nyt ole kyse. Mieheni vain ei halua ryhtyä yksin kummiksi. Minusta ihan ok, jos ryhtyy. Nyt voi sitten olla, että ottavat minutki. Pitäisikö minun kieltäytyä, koska mieheni ikäänkuin tuppasi minut siihen? Jos ottavat minut vain kohteliaisuudesta, vai pitäisikö sanoa, että voin olla epävirallinen kummi? t.ap