Poika tulossa, miten päästä yli pettymyksestä???
Odotan esikoistani ja olimme eilen rakenneultrassa. Toivoimme mieheni kanssa tyttöä ja jotenkin olin jo asennoitunut että tyttö sieltä on tulossa (syke, vatsan muoto, oireet jne, joo tiedän ettei pitäisi uskoa näitä...).
No ultraaja totesi hetkeäkään empimättä että poika täällä on, kivekset näkyvät. Tuntui kuin märällä rätillä olisi läiskäisty vasten kasvoja.. Olen niin pettynyt ja on vaikea enää iloita raskaudesta. Olen eilisestä asti vain itkenyt ja asiaa ei auttanut ystävän kommentti "o'ou, tsemppiä vaan", kun kerroin poikauutisen. Kohtalotovereita????
Kommentit (120)
tietää sukupuolen, niin ehdit käsitellä tunteitasi ja olet valmiimpi ottamaan lapsen vastaan. Pettymys lapsen sukupuoleen on ihan normaalia ja yleistä. Pettymys joko hälvenee ajan kanssa, tai sitten se ei hälvene. Joka tapauksessa sen kanssa oppii elämään ja lastaan oppii rakastamaan. Vaikka synnytyksen jälkeenkään et tuntisi lastasi kohtaan suurta rakkautta, tunnet kuitenkin todennäköisesti halua suojella ja hoivata, ja se riittää.
Jos helpottaa, niin voin kertoa, että äitiys on maailman paras asia, mutta siinä voi olla myös valtavasti pettymyksiä ja se harvemmin muutenkaan menee kuten sen on itse suunnitellut.
Onnea pienestä pojastasi, ja hyviä vointeja loppuraskauteen!
Minä menetin poikavauvani. Synnytin sen kuolleena. Miksi sinun laisesi saa lapsia arvostamatta sitä! Kärsi kurja. Kasvata pojalles pitkä tukka ja pidä sitä letillä ja osta sille pinkki pipo ja nukke kainaloon!
Olet tosi typerä! Kehtaatkin.
ja on jossain määrin ihan normaalia asettaa pieniä toiveita suuntaan tai toiseen.
Silti en voi olla ihmettelemättä tämänkin ketjun äitejä, jotka ovat toivoneet sitä tyttöä ja joko pettyneet tai helpotuksekseen saaneet sellaisen. Kuulostatte lapsellisilta ja itsekeskeisiltä, sellaisilta, jotka ovat tottuneet saamaana elämässään kaiken ja suunnittelemaan asiat itselleen parhaaksi. On käsittämätöntä, että joku voi suhtautua lapsen saantiin tuolla tavalla. Ei kyse ole mistään lemmikkieläimestä eikä nukesta eikä tavarasta vaan ihan aidosta pienestä ihmisestä. Ei lapsentekoon voi ryhtyä, jos haluaa asettaa ehtoja. Silloin ei yksinkertaisesti ole kypsä äidiksi. Aikuisuuden merkki on tajuta, että kaikkea ei voi kontrolloida ja että monissa asioissa pitää ottaa vastaan se, mitä saadaan. Kuulostatte samanlaisilta kuin murkkuikäiset, jotka suunnittelevat tulevaisuuttaan.
- Mä ainakin sitten haluun sellaisen työpaikan, mistä maksetaan kunnolla enkä huoli mitään parintonnin kämäsiä palkkoja. Ja mulla pitää olla alaisia. En ikinä ryhdy miksikään sairaanhoitajaksi tai opettajaksi vaan mun duunissa mä saan mennä ja tehdä mitä haluan...
Moni sanoo, että eivät halua poikalasta, koska eivät pidä poikien jutuista. Tuntematon siis pelottaa. Tuntemattoman pelkääminen johtaa syrjintään ja rasismiin. Kivassapa seurassa olette. Kannattaisiko joskus miettiä, että se lapsi on ja pysyy ja siitä on vastuussa koko loppuelämän ja vähintään 18 vuotta ihan lainkin mukaan? Millä ihmeen mutulla te päätätte sen lapseteon aloittaa? Jos ei kykene asennoitumaan kuin vain toisen sukupuolen saamiseen jo lähtökohtaisesti, ollaan aika kaukana tasapainoisesta vanhemmuudesta.
Kyllä, pieni pettymys saattaa kuulua asiaan, jos asiaa on suunnitellut tietyllä tavalla. Mutta normaali, kypsä ja aikuinen nainen sivuuttaa sen hetkessä, jotkut minuuteissa mutta se hankalinkin kyllä päivässä. Ei siihen mene viikkoja eikä sitä itketä ja tihrusteta joka hetki. Jos näin on, et ole lähimaillekaan kypsä vanhemmaksi ja suosittelen aborttia tai tässä tapauksessa adoptiota. Teet lapsellesi palveluksen.
Nykyään on vallalla jokin ihme selitys, että on ok olla epäreilu isovanhempi, ilkeä äitipuoli ja itsestään huolehtiva ja itsensä ykköseksi nostava vanhempi. Samoin on ok inhota poikalapsia ja pitää vain tyttölapsista. Kaikki nämä selitykset on juuri tämän minäminä-keskeisen sukupolven luomia kummallisia käsityksiä, joilla yritetään tehdä epäreilusta ja kypsymättömästä käytöksestä normaalia. Lopettakaa jo se omaan napaan tuijottelu. Nyt on kysymyksessä pieni vauva, joka ei ole pyytänyt päästä tähän maailmaan. On aika miettiä kerrankin jotakuta muuta kuin sitä omaa napaa.
Pääset siitä yli kun ostat hänelle vaaleanpunaisia vaatteita.
En tykkää poikien leluista, riehumisesta, sotaleikeistä, joukkueurheilusta jne... Tuntuu että tyttöjen kanssa olen enemmän kotonani. Tunnen harvoja kivoja poikia...
Tässä taas rehellinen vastaus.
Ap
Pienet pojat ovat kerrassaan ihania, voivat olla jopa ihanampia kuin tytöt. Kun miehet ovat niin karskeja ja niin kovia omalla tavallaan, niin on aika suloista nähdä, millaisia ihania pieniä empaattisia ja hellyyttäviä ne pieninä poikina ovatkaan.
Tyttöjen maailma on tuttua. Totta. Mutta poikien maailma, pojilla on hyvin pitkälle samat lelut kuin tytöilläkin. Tottahan toki esim. tytöt leikkivät junaradalla ja autoillakin. Pienelle pojalle voi ostaa nukkekodin siinä missä tytöllekkin. On myynnissä puisia nukkekoteja, joiden kalusteetkaan eivät ole tyttöväreissä (siis pinkeissä). Kaikki ihanat lasten leikkikeittiöjutut, nekin on pojille ihan yhtä tärkeitä kuin tytöille. Ja aivan yhtälailla pojat voi pikkuisina hoivata yhtä vauvanukkea ja sillä vauvanukella voi näyttää kaikkea esimerkkiä, kuten laittaa se potalle yms.
Tytöt painivat ja riehuvat siinä ihan yhtä lailla kuin pojatkin. Itse olen tyttölaumassa kasvanut ja kuule painittiin ja riehuttiin toistemme kanssa. Se kuuluu lapsuuteen sukupuolesta riippumatta.
Joukkueurheilu, tarkoitat varmaan lätkää, jalkapalloa? Noh, sehän pelaa niitä KAVEREIDENSA kanssa vanhempana. Ei sun tarvikkaan välittää niistä.
Piirustus, maalaus, askartelut, pulkkamäet, luistelut, kaikki, ihan samaa kuin tyttöjen kanssa.
Sähän tykkäät pojista. Sähän olet nainen. Poikien maailma on suorempi ja rehdimpi. Mieti kuinka ihanaa on olla pojan äiti. Voitte käydä leffassa yms. leipoa ja tehdä ihan kaikkea mahdollista.
Tyttöjen ja äitien suhteet ovat paljon monimutkaisempia, on kateuttakin joskus ja välit eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset. Tyttöjen maailma on paljon kierompi, vaikeampi ja kuinka vaikeaa onkaan olla murrosikäisen tytön äiti! Pojat kun murrosiässäkin jotenkin kunnioittavat äitejään.
Pojat ovat herkkiä ja empaattisia siinä missä tytötkin.
Ja mikään ei takaa tervettä lasta. Muista se. Sairaudet ilmenevät vasta usein syntymän jälkeen.
Ole iloinen siitä, että olet ylipäänsä raskaana. Ja saat ihanan pojan!!!! :)
Auttoiko tämä yhtään?
t. äiti, jolla on ihana poika
olisin kovasti toivonut meille toista poikaa, mutta tulikin neljäs tyttö ja enempää ei olla tekemässä. Jos saisin varmasti pojan niin voisin vielä kokeilla, ehkä.
ettei sen tarvitse elää sellaisten vanhempien kanssa, jotka eivät hyväksy lastaan sellaisena kuin tämä on.
Itkin katkerasti kummankin pojan syntymän jälkeen.
Minusta oli epäreilua, että kaverini saivat tyttöjä ja minä vain poikia.
Olisin mäkin halunnut laittaa lettejä ja rimpsumekkoja lasteni ylle....
Äitini yritti joskus lohduttaa, että kyllä ne pojat sitten tuo kotiinne tyttöjä......
Nyt poikani ovat jo 17v ja 14v.
mutta tulin kertomaan että ymmärrän sua ap. Mä myös olin jotenkin psyykannut itselleni poikaolon ja rakenneultrassa sanottiin, että todennäköisesti tyttö. Olin vaisu kotimatkalla ultrasta ja kuuntelin vaan kuurona kun mies höpötteli onnessaan pikku prinsessasta. Elättelin toiveita viimeiseen asti että siellä olisi sittenkin poika, en ostanut yhtään tyttövaatetta ym. En tiedä miksi toivoin poikaa, toivoin vaan. Synnytyssalissa tunsin hetkellisen pettymyksen, kun kuulin että tyttö tuli. Mutta sydämeni suli kun sain oman rakkaan tyttäreni rinnalleni, en voi sanoin kuvailla sitä onnea. :) Enkä olisi häntä enää siinä silmänräpäyksessä vaihtanut poikaan! Ja olen nyt maailman onnellisin tytön äiti.
ja kun alettiin yrittää toista niin salaa toivoin että hän olisi tyttö. Ultrassa ei saatu selville kumpi on tulossa ja mietin ja pohdin oireita ja vatsan muotoa mutta kaikki meni melkolailla samanlaisesti kun esikoista odottaessa joten olin ihan varma että taas saadaan poika. Kun vauva syntyi niin purskahdin totaaliseen itkuun kun kätilö sanoi että saatte alkaa miettimään tytölle nimeä, olin niin onnellinen.
Nyt kun mulla on kummatkin olen todella onnellinen, pojalla on omat ihanat jutut ja tytöllä omat ja ongelmiakin on ihan yhtälailla kummankin kanssa.
Oliko sinulla tiettyjä odotuksia elämään tyttölapsen kanssa? Pukea tyttö vaaleanpunaiseen, lakata kynsiä ja harjailla kihara tukkaa ja tehdä kampauksia? Vaikka saisi tytön, ei se tarkoita suoraan noita asioita. Oma kummityttöni on poikatyttö, ollut aina. Tykkää nyt 6 vuotiaana pitää lyhyttä tukkaa ja inhoaa, jos yritätkään kammata sitä. Ei myöskään tykkää hepeneistä vaan mieluummin riehuu ja leikkii ns. poikamaisia leikkejä. Se siis niistä stereotypioista. Sitten tunnen taas aivan ihanan pikkupojan, joka on kiltti ja tosi suloinen, ei ollenkaan mikään ADHD tapaus. Eli ei lapsesta tule pelkän sukupuolen ansioista tietynlaista, enkä koe että tytön/pojan äiti jäisi mistään paitsi, molemmissa on toki omat hyvät puolensa. Ymmärrän toisaalta pettymyksesi, jos olet alitajuisesti varautunut tyttöön. Mutta lue kirjottamani ajatuksella, äläkä tunne häpeää tunteistasi! Odotusaikana fiilikset menee vuoristorataa. Ja usko pois, kun lapsesta tulee konkreettinen, eli saat sen rinnanpäällesi, niin unohtuu negatiiviset ajatukset! Lopuksi vielä näitä minun mielestäni hyviä puolia pojan kasvattamisessa: saa olla määrittämässä minkälaisen nuoren miehen rakentaa (jokainen nainen varmasti joskus törmännyt pissapää mieheen, on itse kiva yrittää kasvattaa hyvää aviomiestä jollekin onnekkaalle naiselle), ihanat vaaleansiniset ja muut pikkupoikien vermeet, harrastukset ja se ilmapiiri mikä esim. kisoissa on kun jännittää omaa pojuaan, se ei valitettavasti ole samanlaista tyttöjen kesken. Onnea pikkupojan odotukseen ap!
En tykkää poikien leluista, riehumisesta, sotaleikeistä, joukkueurheilusta jne... Tuntuu että tyttöjen kanssa olen enemmän kotonani. Tunnen harvoja kivoja poikia...
Tässä taas rehellinen vastaus.
Ap
Pienet pojat ovat kerrassaan ihania, voivat olla jopa ihanampia kuin tytöt. Kun miehet ovat niin karskeja ja niin kovia omalla tavallaan, niin on aika suloista nähdä, millaisia ihania pieniä empaattisia ja hellyyttäviä ne pieninä poikina ovatkaan.
Tyttöjen maailma on tuttua. Totta. Mutta poikien maailma, pojilla on hyvin pitkälle samat lelut kuin tytöilläkin. Tottahan toki esim. tytöt leikkivät junaradalla ja autoillakin. Pienelle pojalle voi ostaa nukkekodin siinä missä tytöllekkin. On myynnissä puisia nukkekoteja, joiden kalusteetkaan eivät ole tyttöväreissä (siis pinkeissä). Kaikki ihanat lasten leikkikeittiöjutut, nekin on pojille ihan yhtä tärkeitä kuin tytöille. Ja aivan yhtälailla pojat voi pikkuisina hoivata yhtä vauvanukkea ja sillä vauvanukella voi näyttää kaikkea esimerkkiä, kuten laittaa se potalle yms.
Tytöt painivat ja riehuvat siinä ihan yhtä lailla kuin pojatkin. Itse olen tyttölaumassa kasvanut ja kuule painittiin ja riehuttiin toistemme kanssa. Se kuuluu lapsuuteen sukupuolesta riippumatta.
Joukkueurheilu, tarkoitat varmaan lätkää, jalkapalloa? Noh, sehän pelaa niitä KAVEREIDENSA kanssa vanhempana. Ei sun tarvikkaan välittää niistä.
Piirustus, maalaus, askartelut, pulkkamäet, luistelut, kaikki, ihan samaa kuin tyttöjen kanssa.
Sähän tykkäät pojista. Sähän olet nainen. Poikien maailma on suorempi ja rehdimpi. Mieti kuinka ihanaa on olla pojan äiti. Voitte käydä leffassa yms. leipoa ja tehdä ihan kaikkea mahdollista.
Tyttöjen ja äitien suhteet ovat paljon monimutkaisempia, on kateuttakin joskus ja välit eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset. Tyttöjen maailma on paljon kierompi, vaikeampi ja kuinka vaikeaa onkaan olla murrosikäisen tytön äiti! Pojat kun murrosiässäkin jotenkin kunnioittavat äitejään.
Pojat ovat herkkiä ja empaattisia siinä missä tytötkin.
Ja mikään ei takaa tervettä lasta. Muista se. Sairaudet ilmenevät vasta usein syntymän jälkeen.
Ole iloinen siitä, että olet ylipäänsä raskaana. Ja saat ihanan pojan!!!! :)
Auttoiko tämä yhtään?
t. äiti, jolla on ihana poika
T: tytön ja pojan äiti
pienet pojat on niin ihania ja sulosia (myös tytöt on)
Tosiaan ap, jos noin vahvasti toivot tyttöä niin olis sitten ehkä kannattanu adoptoida sellanen!!
kai tajusitte jo yrittäessä että se on 50:50 kumpi tulee.... tyhmä ap
Meillä poika on rauhallinen mietiskelijä joka ei pidä pallopeleistä.
Tyttö liikunnallinen ja vauhdikas, ei mieti juurikaan ennen kuin tekee.
Jos toivot jompaa kumpaa sukupuolta, toivot oikeasti joitain ominaisuuksia. Lapsesi voi olla millainen vaan, eikä sukupuoli paljasta, millainen siitä tulee.
Paljon onnea pojasta!
mun mielestä on ihan luonnollista että nainen toivoo tytärtä, mutta ei se saa rakkautta poikalapseen estää. Käsittelet ajan kanssa tunteitasi eikös vaan :)
Tuntuu melkein loukkaavalta lukea joitain tän ketjun viesteistä!!!Kannataskohan vähän katsella mitä leluja,millasia vaatteita,pelejä ym.pojille on NYKYSIN tarjolla,pikkasen stereotyyppinen kuva sulla pojista,varmaan myös miehistä!Terkuin,kolmen ihan mahtavan pojan äiti
Sain onnekseni tytön ja lisää lapsia ei tehdä. Ymmärrän suo ap!
ja olin ikionnellinen, kun varmistui pojaksi :)
Tunnen tyttöjen maailman tosi kaukaseks.
että, miten päästä yli pettymyksestä. En voinut olla vastaamatta. Mieti asioita toiselta kantilta: Meillä tehtiin ensimmäistä lasta kymmenen vuotta, kolme todella tekemällä, lapsettomuushoitoja, keskenmenoja, kaavintoja, sairaalareissuja, pettymyksiä, itkuja... Kunnes sain tietää odottavani kaksosia! Niistäkin toinen meni kesken, mutta saimme onneksi yhden terveen lapsen.
Toista lasta meille ei ole tullut hoidoista ym. huolimatta. Takana on jälleen usean vuoden rupeama tuskaa, itkuja ja pettymyksiä. Tämän kanssa täytyy vaan elää.
Mieti asioita näin päin... Toivottavasti osaat olla kuitenkin iloinen lapsestasi. Minä adoptoisin hänet vaikka heti.
onko poika vai tyttö???
oma lapsi pitäisi olla rakas jokatapauksessa???
en oikein ymmärrä tätä kieroutunutta ajatusmallia...
onko tervettä?ei.