Lue keskustelun säännöt.
Poika tulossa, miten päästä yli pettymyksestä???
17.01.2012 |
Odotan esikoistani ja olimme eilen rakenneultrassa. Toivoimme mieheni kanssa tyttöä ja jotenkin olin jo asennoitunut että tyttö sieltä on tulossa (syke, vatsan muoto, oireet jne, joo tiedän ettei pitäisi uskoa näitä...).
No ultraaja totesi hetkeäkään empimättä että poika täällä on, kivekset näkyvät. Tuntui kuin märällä rätillä olisi läiskäisty vasten kasvoja.. Olen niin pettynyt ja on vaikea enää iloita raskaudesta. Olen eilisestä asti vain itkenyt ja asiaa ei auttanut ystävän kommentti "o'ou, tsemppiä vaan", kun kerroin poikauutisen. Kohtalotovereita????
Kommentit (120)
Nykyään on vallalla aikamoinen poikaviha. Mä tavallaan ymmärrän mistä se kumpuaa, onhan meillä kaikilla enemmän ja vähemmän niitä ikäviä kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta.
ehka johtuen sitten asuinmaastani? Taalla palstalla sen sijaan huomaa selvasti, ja jotenkin varsinkin viime aikoina naita juttuja on ollut melkeinpa liiankin paljon ollakseen uskottavia, (osa ketjuista onkin selvia provoja...). Tai sitten ei, ja Suomessa on nain. Mielenkiintoista lukea tata palstaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina toivonut poikia, mutta ei tyttökään joka on esikoinen ollut mikään pettymys. Raskausaikana ajattelin että jompikumpi tulee.
Kyllä toi menee ohi. Olet nyt vain niin hormoonien vietävissä, että kaikenlaiset jutut saavat sinut höpsöilemään.
Raskausaika on siksi lähes 10 kk, jotta ehdit sopeutumaan muutokseen. Kun lapsesi syntyy, on se sinulle rakkain, eikä se millä hän pissaa ole merkityksellistä.
Saat vielä joskus nauraa itsellesi ja reaktiollesi.
Ystävällisesti neljän äiti, jonka esikoinen on poika ja ainoa sellainen :-D
toivoin tyttöä, kun odotin toista. Poika tuli ja nyt kun se poika on niin onkin tosi kiva, että poika on just poika.
Ehkä sinäkin vielä alat rakastamaan poikaasi. Ja ehkä saat vielä tytönkin tai sitten vaan teet poikasi kanssa niitä äidin ja tytön juttuja...kyllä pojat venyy aika moneen. Ja mun tyttö ei oo maailman tyttömäisin...leikkii junilla ja merirosvoilla;D
Minusta tuo sukupuolitoive on aika turhamaista, mutta ymmärrettävää kuitenkin. Kun tietää raskaudesta niin herkästi sitä alkaa odottaa tyttöä tai poikaa, kun jotenkin koittaa konkretisoida asiaa. Sinulla on vaan ollut vahvempi mielikuva sukupuolesta ja joudut nyt tekemään enemmän töitä, että hyväksyt uuden tiedon.
En tiiä toivooko kukaan Down-lasta. Mun veljellä on downinsyndrooma ja hän on aivan ihana veli. Voihan siitä ihan terveestäkin lapsesta tulla myöhemmin vaikka narkkari....tai muuta ei toivottua. Elämä ei aina ole täydellistä, joten kannattaa kleskittyä hyviin asioihin eikä märehtiä huonoissa!
Minä kehtaan sanoa, että itku minullakin tuli, kun toivoin tyttöä ja ultrassa kerrottiin pojaksi. Pettymys meni vähitellen ohi, mutta välillä leikittelin ajatuksella, että olisipa hassua, jos sieltä syntyisikin tyttö. Vauvan kaikki tavarat olivat "poika-tavaraa": autot-bodeja ja sinisiä petivaatteita yms.
Vauvalle oli nimi valmiina ja synnytyssalissa kivusta ja ilokaasusta sekopäisenä tajusin, että sen on oltava poika, koska muuten sille ei ole nimeä. Poika sieltä tuli ja ihan "nimensä näköinen".
Vauva on nyt puolivuotias eikä ole enää mitään tytön perään haikailua. Tyttären haluaisin joskus, mutta jos tuleekin poika, petynkö pahemmin, kuin ekalla kerralla. Tehtailenko lapsia sitten niin kauan että tulee tyttö?
Mä en tajua tän palstan ihmisiä jotka tuomitsee aivan kaikki negatiiviset tunteet. Mielestäni on aivan normaalia, jos toivoo jotakin ja toive ei toteudu, niin silloin saa pettyä. Tunne menee ajan kanssa ohi. Jos taas vuosi tolkulla pettyy yhä uudestaan aamulla herätessään lapsensa sukupuoleen, se on jo keskustelun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi vaan, en käsitä näitä juttuja ja aina itketään että on poika. Koskas joku on itkenyt, että tuleekin tyttö?
Mistä tämä poikien syrjiminen oikein johtuu ja raukka ei vielä ole edes syntynyt! ajattelin minäkin, kun toista odotin, että olisi mukava jos olisi tyttö, kun eka on poika. Tuli toinen poika, enkä hetkeäkään parkunut rakenneultran jälkeen että yhyy... Musta oli tärkeämpi, että kunhan on terve. No olikin sairaus, mutta siihenkään ei maailma kaadu! Ja molemmat pojat ovat niin ihania! Ei ihme, että suomimies voi huonosti ja tappaa perheitään, kun jo ennen syntymää aletaan ajattelemaan, että kamalaa se on poika!
Mäkin sain pojan ja ultrassa kans kerrottiin sukupuoli. Ihan normaalisti eteni odotus siitä huolimatta ja olen kohdellut lasta ihan kuin ihmistä. Se on jo reilun vuoden ja alkaa tuntumaan ihan perheenjäseneltä vaikka poika onkin, kun on tälleen rauhassa totuteltu ajatukseen. Nyt ollaan jo harkittu että yritetään saada toinen lapsi vaikka ainahan siinäkin on riski että tulee toinen poika...
Törrrkeetä tekstiä!!!!Ajatteleppa miltä pojastasi tuntuisi jos lukisi näitä ajatuksiasi vaikka täysi-ikäisenä. "Olen kohdellut lasta ihan kuin ihmistä".
Toivottavasti et saa lisää lapsia, et todellakaan niitä ansaitse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että suomimies voi huonosti
Kyllähän tollanen asenne vaistotaan, ja jos se alkaa jo pienestä pitäen, ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisaruksillakin lähinnä tyttöjä, naisvalta jyrää. Mutta sain tetää kanssa ultrassa että odotan poikaa, eikä se nyt niin kamalalta tuntunut. Mun poika on mielestäni aivan ihana, valoisa, energinen, iloinen, positiivinen, empaattinen ja järkevä lapsi. Toki poikaa on kiinostanut Star Warsit, autot, junat yms, mutta hänen kanssa voi myös paijailla kissaa, leipoa, laitta ruokaa, käydä ostoksilla. Poika on nyt jo 11 v, ja nyt on maailman asiat ruvennut kiinnostamaan. Niistä riittää mielenkiintoista puhetta, lapsellahan on (ainakin tuossa iässä vielä) vahva oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden taju ja hyvin ihanteelliset mielikuvat.
Poika on tuonut mukanaan uusia elämänaluieta, joihin tutustua, mutta ei se ero tyttöjen ja poikien välillä niin suuri ole. Ja pojalta saa tiukkoja rutistuksia. Olen ollut sairaana viime aikoina, ja poika on liiankin auttavainen ja suojeleva. Pojan äitinä on kiva olla, varsinkin kun äiti on vielä maailman paras pojan mielestä:-)
sun pitäisi nähdä meidän poika. :) Vaikea löytää suloisempaa lasta. Kai sinä tiedät, että monet tytötkin riehuvat, huutavat ja tappelevat? Ainakin, jos et kasvata niitä hiljaisiksi hissukoiksi sukupuolensa vuoksi. Meidän perheessämme tytöt ovat jopa käyttäytyneet väkivaltaisemmin kuin poika (pikkulapsina siis, eivät onneksi enää koululaisina, heh.). Koita nyt nähdä se pieni ihminen muunakin kuin sukupuolensa edustajana - tässä eletään sentään jo vuotta 2012.
Minäkin voin kertoa ap, että tuntemistani lapsista pojat ovat ylivoimaisesti kivampia! Tytöt osaavat olla kieroja ja juonittelijoita jo hyvin pieninä, ja tyttöjen maailmassa kiusaaminen on aivan erilaista kuiin poikien! Sinunhan pitäisi olla onnellinen että saat pojan. Poika rakastaa äitiään niin syvästi, ettet vielä pysty ymmärtämään sitä.
Ehkä olet vaan nähnyt huonosti kasvatettuja tai adhd poikia. Ota huomioon että on myös hyvin rauhallisia,maltillisia, ujoja,kilttejä poikia.
Ja heitä on ilo kasvattaa!!!!!
Onnea odotukseen!!
P.s. Muistutuksena vielä, että esikoisen kanssa se rakkaus ei aina "iske" ensimmäisenä päivänä, varsinkaan jos on paljon odotuksia, tai rankka synnytys. Voi mennä parikin kuukautta, kunnes alat tuntea syvän rakkauden tunteita lastasi kohtaan. Tähän vaikuttaa usein esim synnytyksen jälkeinen masennus, jota ei aina huomata! Äitikin voi olla masentunut, tietämättä itse siitä. Ja tämä ei johdu siitä,että tulee "vääränmerkkinen"lapsi, vaan hormoneista!
Yritä kasvaa "aikuisemmaksi"raskauden aikana, ja yritä löytää yhteys vauvaasi! ONNEA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sullaki ongelmat!Itseltäni kuoli pari kk sitten poika vauva.Olisit onnellinen siitä että lapsen saat!!
osaatteko yhtään iloita siitä, että miehenne saa pojan?! Ettekö voi olla hänen puolestaan onnellisia? Vai onko oma toiveenne ainoa jolla on merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kaikki miehet toivo poikia. Omassa tuttavapiirissä tosi moni sanonut haluavansa tytön - tytöt ovat isien tyttöjä ja helpompia. Oma mieskin toivoi tyttöä.
Sillä Palsta Mamman mies ei toivo poikia, tietenkään. Sehän olisi ihan junttia. Hän on aina samaa mieltä Palsta Mamman kanssa.
osaatteko yhtään iloita siitä, että miehenne saa pojan?! Ettekö voi olla hänen puolestaan onnellisia? Vai onko oma toiveenne ainoa jolla on merkitystä?
No ei kaikki miehet toivo poikia. Omassa tuttavapiirissä tosi moni sanonut haluavansa tytön - tytöt ovat isien tyttöjä ja helpompia. Oma mieskin toivoi tyttöä.
Miehet "toivoo" tyttöä, jotta saisivat pojan. En oikeasti ole KOSKAAN törmännyt mieheen, joka olisi pettynyt pojan syntymään!
Sä pääset siitä yli. Varmaan melko nopeasti jopa. :) Mun mielestä näistä asioista pitää voida puhua. Ei raskaus ja äitiys ole pelkkää rakkautta ja auvoa, on ymmärrettävää kokea pettymystä jos jokin asia mistä on ollut niin kovin varma ei olekaan niin. On erittäin ymmärrettävää kokea pettymystä jos lapsi on eri sukupuolta kun mitä sisimmässään olisi toivonut. Sille ei voi mitään, ajatuksilleen ja tunteilleen ei yksinkertaisesti voi mitään. On tärkeää puhua myös äitiyden varjopuolista, ettei kukaan koe olevansa mitenkään epänormaali näiden asioiden kanssa. Ihminen voi yhtä aikaa olla pettynyt jostain asiasta mutta ei kuitenkaan koskaan luopuisi siitä. Mä toivoin tästä toisesta lapsesta tyttöä, toivoin oikein kovasti. Kaivoin kaikki esikoista odottaessani ostetut mekot (esikoisesta tuli kans poika, ei tiedetty raskausaikana) esille ja viikkasin ne huolellisesti kaappiin odottamaan pientä tyttöstäni. Oli erittäin vahva tyttöolo koko raskauden, samalla lailla kun esikoisesta oli poikaolo. Nimi päätettiin, mekot odotti kaapissa, kerroin rehellisesti kavereille että me ei haluttu ultrassa tietää kumpi tulee mutta mä olen melko varma että se on tyttö. Ja että mä haluaisin tytön. Kun vauva sitten syntyi ja oli poika, hämmästyin hieman. "Poika? Eihän sieltä nyt poikaa pitänyt tulla!" Välähti mielessäni sekunnin ajan heti synnytyksen jälkeen. Mutta se poika oli kaunis ja rakas heti ensi hetkestä lähtien. Ihan oma, pikkuinen poikani. Siinä hetkessä ei olisi voinut kuvitellakaan olevansa pettynyt lapsen sukupuoleen, enkä ole sen jälkeenkään kertaakaan toivonut ketään muuta lasta, tämä pieni poika on minun rakkaimpani. :) Jossain vaiheessa pojan ollessa pariviikkoinen päätin siivota mekot pois hyllyltä tilaa viemästä. Aioin sanoa miehelleni että "kai minun täytyy joskus itkeä itkuni siitä etten koskaan saanutkaan tyttölasta", mutta ääneni murtui jo lauseen alkaessa ja aloin itkeä. Siitä se alkoi. Siivosin mekot pahvilaatikkoon ja itkin. Mietin että mitä ihmettä minä niillä mekoilla teen, ne ovat minun, minun tyttöni, en minä niitä voi myydä pois. Loppuillan itkin. Imetin lastani ja itkin, suutelin lastani otsalle ja hoin kuinka paljon häntä rakastankaan ja itkin samalla. Sen illan jälkeen ei ole ollut tarvetta tätä asiaa miettiä, minulla on nyt kaksi pientä poikaa ja siinä meidän perhe todennäköisesti on. En koskaan tule saamaan tyttölasta, mutta onko sillä kuitenkaan niin väliä? Minulla on kaksi äärettömän rakasta ja ihanaa lasta, joita en koskaan vaihtaisi pois.
Ei elämä ole mitään barbileikkiä!
Miten joku voi olla näin naivi??
EIkö jokainen aikuinen nainen, joka tulee raskaaksi tajua, että on 50/50 mahdollisuus tulla kumpi vain? Mitä järkeä hehkutella omia toiveitaan ja sokeasti uskoa siihen, että omat naurettavat toiveet toteutuvat???
Kun tulee äidiksi, äidinrakkaus on sellaista jota ei ketään muuta ihmistä kohtaan voi kokea. Miten te voitte jankata näitä "tyttöfiiliksiä" ja itkeä joidenkin kaapissa roikkuneiden mekkojen perään??
Miksi yleensä ostaa mekkoja,kun ei tiedä sukupuolta??????????????
Tässä ketjussa taas huomaa, että hyvin harva lapsen saanut on oikeasti KYPSÄ äidiksi.
Toivottavasti sentään kasvatatte pojistanne kunnollisia, ettekä vaan ajattele että "no pojat nyt vaan on tommosia".
Taitaa olla teidänkaltaistenne äitien syytä, miksi poikia vihataan tälläkin palstalla.
No ei kaikki miehet toivo poikia. Omassa tuttavapiirissä tosi moni sanonut haluavansa tytön - tytöt ovat isien tyttöjä ja helpompia. Oma mieskin toivoi tyttöä.
Miehet "toivoo" tyttöä, jotta saisivat pojan. En oikeasti ole KOSKAAN törmännyt mieheen, joka olisi pettynyt pojan syntymään!
totuus on se, että jokainen mies toivoo omaa poikaa. Mutta jotkut miehet näköjään niin nössöjä etteivät uskalla sanoa sitä ääneen, ja komppaavat vaan näitä vaaleanpunaisessa hörhössä eläviä palstamammoja!
Aikuisena ihmisenä mielipiteensä sanoa. Sanoo toivovansa tyttöä ja uskon häntä!
äärettömän lapsellista että on pakko kehottaa sinua menemään lelukauppaan, josta ostat tyttönuken!
Se tulee mikä tulee ja näin se on tarkoituskin. Ja kun saat tämän kallisarvoisen lahjan syliisi muista että hän on osa miestäsi ja sinua silti oma ihana persoona.