Lue keskustelun säännöt.
Poika tulossa, miten päästä yli pettymyksestä???
17.01.2012 |
Odotan esikoistani ja olimme eilen rakenneultrassa. Toivoimme mieheni kanssa tyttöä ja jotenkin olin jo asennoitunut että tyttö sieltä on tulossa (syke, vatsan muoto, oireet jne, joo tiedän ettei pitäisi uskoa näitä...).
No ultraaja totesi hetkeäkään empimättä että poika täällä on, kivekset näkyvät. Tuntui kuin märällä rätillä olisi läiskäisty vasten kasvoja.. Olen niin pettynyt ja on vaikea enää iloita raskaudesta. Olen eilisestä asti vain itkenyt ja asiaa ei auttanut ystävän kommentti "o'ou, tsemppiä vaan", kun kerroin poikauutisen. Kohtalotovereita????
Kommentit (120)
rakenneultran jälkeen tuli itku autossa sen hetkisen pettymyksen tunteesta. Esikoinen on poika ja mulla kyllä oli kova toive saada tyttö pojan jälkeen.
Piehtaroin n. viikon pettymykseni kanssa, olin apea ja asia kyllä harmitti. Mutta pikku hiljaa se vaan helpotti ja mitä enemmän vauva masussa liikkui ja odotus läheni loppuaan, muuttui se sukupuolen tieto jotenkin mitättömäksi. Sitä todella odotti näkevänsä sen uuden ihmisen ja halusi päästä sitä pintä nyyttiä hoivaamaan.
Ja yllätys, rakkaus lapseen syntyi ihan samantien hänen synnyttyä eikä asiaa ole sen koommin pohtinut. Ja mielenkiintoista kyllä, mutta nimen omaan tämä toinen poika on mitä suloisin ja niin herttainen luonne, joka ihastuttaa kanssa ihmiset persoonallaan jokainen päivä.
Eli käsittele tuo pettymyksen tunne ja anna aikaa itsellesi. Lapsi on aina lahja ja hänet tulisi ottaa kiitollisuudella vastaan. Mutta negatiivisetkin tunteet ovat odotusajassa sallittuja.
t; kahdesta pojastaan kiitollinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mietin vaan miltä siitä pienestä, suloisesta ja viattomasta ihmisestä tuntuu ku äiti ja isä!!! ajattelee noin. surullista. nimenomaan surullista.
Osa saanut pojan ja kyllä siinä oli pettymystä sulateltavaksi. Itsekin toivoin tyttöä ja onneksi myös sain.
Minulla kavi toisin pain -olin ihan varma etta poika oli tulossa ja odotin innolla pienta poikaa. Kun sain rakenne ultrassa tietaa etta tytto olikin tulossa, oli "shokki" melkoinen, jotenkin olin ollut niin varma. Oli ihan sama olo kun sulla nyt -pettynyt.
Sitten aloin miettimaan mita kaikkea kivaa voin tyton kanssa tehdakkaan, millainen tytto on vauvana jne. Kokeileppa samaa, kay myos lastenvaate liikkeeissa katsomassa miten ihania pienten poikien vaatteet on, tama vauvan vaatteiden tutkailu piristi mun mielta kummasti (oli esikoinen joten kaikki oli uutta)! :-)
Parin viikon sisalla mun mieli oli muuttunut taysin ja odotinkin innolla tyttoani! Olen ihan varma etta sulle kay samoiten kunhan totuttaudut rauhassa ajatukseen. Pikku pjat on niiin ihania symppiksia!
ja heidän avullaan olen saanut tutustua poikien ihmeelliseen maailmaan. Siihen, kuinka rohkeita he ovat, tutkiskelevia, mietiskeleviä, ihania ihmettelijöitä. Rakastavat äitiään varauksetta varmaan läpi koko elämänsä. Aivan eri tavalla kuin tytöt rakastaisivat.
Pojilla on seikkailuja, taskulamppuja, mikroskooppeja, telttoja ja ötököitä. Pojista kasvaa herrasmiehiä, rakentajia, sotureita ja tietäjiä.
Pojilla on hurjan hyvä huumorintaju ja luonne pysyy kutakuinkin samana ja ennustettavana riippumatta kuukauden päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina kans kuvittelin itseni nimenomaan tytön äidiksi. Kun raskaaksi tulin suunnittelin mitä kaikkea voin TYTTÖNI kanssa tehdä. Mitä kaikkia ihania vaatteita saan hänelle ostaa ja kuinka vaaleanpunaiseksi sisustan huoneen. Rakenneultra. Selvä poika. No huh huh. Olihan se outo fiilis kun olin jo niin asennoitunut siihen tyttöön. Aika kului ja pian tuntui jo mukavalta ajatella, että masussa kehittyy pieni poika. Silti huomasin, että esim. kaupassa kävellessäni edelleen katseeni kiinnittyi kaikkeen vaaleanpunaiseen ja prinsessamaiseen. Kun poika sitten syntyi en häntä olisi IKIMAAILMASSA VAIHTANUT TYTTÖÖN! Enkä tälläkään hetkellä voisi kuvitella, että tuo pikku palleroinen tuolla lattialla olisikin tyttö. Toinen lapsi on harkinnassa muutaman vuoden päähän, mutta tällä kertaa sukupuolella ei ole minulle kyllä mitään väliä. Vaikka tulisi sitten toinen poika. Vauva on vauva ja voin vaikka vannoa, että kun sinunkin syntyy niin rakastat sitä pientä poikaa aivan yhtä paljon kuin olisit rakastanut pientä tyttöä :)
on kuule ihan sama kumpi se on, kun saat synnytyksen jälkeen vaan terveen vauvan rinnallesi! Toivoin minäkin tyttöä kovasti enkä halunnut tietää raskausaikana kumpi tulee. Tyttö oli kuitenkin salaisena haaveena. Ihana poika tuli joka kaappasi äiteen sydämen aivan totaalisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka sitten kun olet vanha kolaa lumesi pihaltasi :) Poika on yhtä ihana kuin tyttökin! Minulla on molemmat ja aivan yhtä rakkaita!
sun pitäisi nähdä meidän poika. :) Vaikea löytää suloisempaa lasta.
Kai sinä tiedät, että monet tytötkin riehuvat, huutavat ja tappelevat? Ainakin, jos et kasvata niitä hiljaisiksi hissukoiksi sukupuolensa vuoksi. Meidän perheessämme tytöt ovat jopa käyttäytyneet väkivaltaisemmin kuin poika (pikkulapsina siis, eivät onneksi enää koululaisina, heh.).
Koita nyt nähdä se pieni ihminen muunakin kuin sukupuolensa edustajana - tässä eletään sentään jo vuotta 2012.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän sama reaktio aikanaan kun esikoisen rakenneultrasta tulin. En tosin itkenyt, mutta olin selvästi ollut varautunut tyttöuutiseen, ja suoraan sanottuna toivonut tyttöä.
No nyt on kotona maailman ihanin 1v9kk poika. Ehdin jo raskausaikana tottua poika-ajatukseen, ja syntymän jälkeen ei ole kyllä hetkeäkään tullut mieleen että entä jos olisi tyttö. Poika on oma aivan hurmaava persoonansa, ja yhteistä elämää elettäessä sen sukupuolen merkitys tuntuu pienemmältä kuin etukäteisajatuksissa, kun vauvasta ei juuri muuta vielä tiedäkää kuin sukupuolen. Nyt on haaveissa toinen, ja huomaan toivovani toista poikaa.. :-)
Siis oikeesti ei oo todellista! Tärkeintä elämässä on omat lapset ja niiden hyvinvointi, ei mikään muu! Sukupuolella ei oo p*kaan välilä kunhan lapsi on terve. No ehkä synnytys saa sunkin palikat kophdalleen sielä päänupissa ja kasvat aikuiseksi ja pääset noista lapsellisista kuvitelmista. Jos elämästä tietää edes jotain, niin tajuaa myös sen että on niitä oikeitakin ongelmia. Ja mistä sen tietää meneekö synnyksessä kaikki hyvin? tai kestääkö raskaus edes sinne asti? Itse jouduin teholle hengityskoneeseen useaksi päiväksi, lapsi taisteli toista kuukautta teholla hengestään ja jos joku olis sillon tullu nillittään jostain sukupuolesta niinolisin vetäny varmaan päin pläsiä. Ei ne asiat aina sairaalassakaan mene oppikirjojen mukaan. No, kyllä elämä opettaa suakin ja asiat saa oikean järjestyksen. Mutta pahoin pelkään syntyvän lapsen puolesta, että saatko pääsi kasaan siinä määrin että lapsi ei joudu kärsimään päähänpinttymästäsi. Itsellä poika ja maailman rakkain olento! Vauva on ensinnäkin ihminen ja vasta toiseksi jotain sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää poikien leluista, riehumisesta, sotaleikeistä, joukkueurheilusta jne... Tuntuu että tyttöjen kanssa olen enemmän kotonani. Tunnen harvoja kivoja poikia...
Tässä taas rehellinen vastaus.
Ap
En minäkään tunne monia sotaleikeistä pitäviä tyttöjä, mutta omani on sellainen!
Itse olen molemmilla kerroilla (minulla on kaksi lasta) toivonut vauvaa, raskausaikana toivonut tervettä lasta ja molemmat toiveet on toteutunut!
Lapset on ihania omia persooniaan ihan sukupuoleen katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos muutamille ihanille vastaajille tsemppiviesteistä. Erityisesti "äiti, jolla on ihana poika". Itsellä meni kans viimeyö itkiessä ja myös syyllisyydentunteissa velloessa. Piti olla ihan sama kumpi tulee ja sitten PAM, poika yhtäkkiä tuntuikin ihan pettymykseltä. Itsellä perheessä kun ollut aina vaan äiti ja sisko. Ehkä sekin vaikuttaa.
Haluaisin samalla toivoa ymmärrystä ja empatiaa niille, joiden on hankala ymmärtää tällaisten tunteiden kokemista. Älkää kukaan lukijoista ottako niitä itseenne. Kaikki tunteet on sallittuja ja ne on parempi kokea, purkaa, itkeä ja surra - ennemmin kuin lakaista maton alle.
Sydämellinen aurinkohalaus jokaiselle odottajalle.
Moi ap! Meillä tyttö ja poika ja voin sanoa että miten menee riippuu enemmän luonteesta kuin sukupuolesta. Meillä on kiva poika, vaikka sinä et heitä tunnekaan, he ovat olemassa. :) Hellä ja fiksu ja suloinen ja rakastaaaa varsinkin äitiään. :) Oli vauvana helppo ja kiltti ja rauhallinen ja nukkui hyvin. Tyttö on myös ihana mutta on räväkkä riehupelle, leikkii autoilla eikä mitään prinsessaleikkejä, oli koliikkivauva joka itki kovalla äänellä melkein ympäri vuorokautta ja heräsi yöllä tunnin välein 2-vuotiaaksi.
Eli ei se sukupuoli välttämättä kerro millä se lapsi leikkii tai minkälainen luonne sillä on tai miten helppoa teillä on. Mutta oman kokemukseni perusteella jos meille vielä kolmas suodaan, toivon ihan kumpaa vaan. Varmasti rakastat molempia riippumatta luonteesta tai sukupuolesta. Kaikki lapset ovat ihania! Ja pikku taapero pojat ovat todella liikkiksiä, voi kun minulla on ikävä omaani kun on jo nyt niin iso! :)
Meiltä poika löytyi jo 12 viikon ultrassa. Olin kieltäytynyt ajattelemasta sukupuolta ollenkaan, jännästi silti olin hiukan pettynyt. Arvelen että tyttöjen maailma vaan tuntuu tutummalta, kun on itsekin joskus ollut pikkutyttö eikä siinä kummemmasta ollut kyse. Nopeasti siitä yli pääsi kun uskaltautui asiaa pohyimaan.
Sitäpaitsi pikkupojille on paljon hienompia vaatteita ;) Limenvihreää, turkoosinsinistä, vaikka tummanpunaisen ja mustan yhdistelmää. Nyttemmin tyttöjen ainaiset erisävyiset pinkit vaatteet kaupan hyllyllä näyttää tylsiltä :)
[quote author="Vierailija" time="17.01.2012 klo 18:58"]
En tykkää poikien leluista, riehumisesta, sotaleikeistä, joukkueurheilusta jne... Tuntuu että tyttöjen kanssa olen enemmän kotonani. Tunnen harvoja kivoja poikia...
Tässä taas rehellinen vastaus.
Ap
[/quote]
Tiedätkö ap mitä? Sen enemmän sulla onkin sitten opittavaa ja avarrettavaa maailmankatsomuksessasi : )
Sulle tulee nyt pieni poika just sen takia, että sä pääset eroon noista sun pinttyneistä roolimalleistasi ja ennakkoluuloistasi.
Mikään ei ole äidille suloisempaa kuin pieni poika, joka vilpittömästi, sydämensä pohjasta rakastaa omaa äitiään. Se on pyyteettömintä ja syvintä rakkautta, mitä ikinä tulet yhdeltäkään mieheltä saamaan.
Monille naisille on jäänyt päälle jotain ennakkoasenteita ja stereotypioita lapsuudesta suhteessa poikiin. Kun näet oman poikasi kasvavan, huomaat ettei se nyt ihan niin mene, että tytöt ihania, pojat kamalia riehujia. Omien poikieni kaverisuhteet on mutkattomia ja koulussa koko luokan pojat, ja usein myös muiden luokkien, sekä ylempien että alempien luokkienkin poikia leikkii yhdessä. Tytöillä taas on jatkuvasti sitä iänikuista pariutumista ja yhden sulkemista ulkopuolelle.
Naapurin tyttö pelaa korista, mun pojat tanssii ja harrastaa musiikkia + kuvataiteita. Eli oikeasti ap, älä hirttäydy niihin ennakkokuvitelmiisi. Pienet pojat on ihania! Ja isommatkin.
Ymmärräthän ap, että toi sukupuoli on yksi, eikä edes isoin asia, lastensaannissa jota sä et voi päättää etkä hallita mitenkään? Vanhemmuus tulee sullakin olemaan edessä yhtä sun toista tapausta, jotka sun on vaan otettava vastaan ja hoidettava, ilman että sinä pääset siitä mitään päättämään.
Tiedän ystäväpiiristäni muitakin äitejä, jotka ovat tunteneet samaa pettymystä kuullessaan odottavansa poikaa. Minkäs ihminen tunteilleen mahtaa - ja varmasti tämä pettymys nyt ehtii jo muuttua odotukseksi raskauden edetessä. Hyvä, että sukupuoli paljastui nyt, niin ehdit sulatella tämän ennen lapsukaisesi syntymää. Varmasti rakastat häntä lopulta yli kaiken!
(Itselläni on kaksi tyttöä, ja tunnustan olleeni kyllä helpottunut ja äärimmäisen onnellinen ultrassa kuulemistani tyttöuutisista. Jotenkin ajattelin, että tytöstä tulee läheisempi kuin pojasta ja siksi niitä (salaisesti) toivoin. Mutta varmasti rakastaisin poikia ihan yhtä paljon.)