Poika tulossa, miten päästä yli pettymyksestä???

ettei kukaan saa toivoa ällöjä poikia -ei edes miehet. Kaikki haluaa ihania tyttöjä ja inhoaa poikia. Piste.

pääset kyllä pettymyksestä yli heti kun vauva on syntynyt.



Ei ne tytötkään aina mitään enkeleitä ja helppoja ole! Itselläni on molemmat, kumpikin aivan ihania mutta kyllä poika on ehdottomasti helpompi käsitellä ja herkempi, empaattisempi ja muutenkin kiltimpi luonteeltaan vaikka vauhdikas onkin.

Kyllä sinä ajan kanssa asiaan totut ja luultavasti käy juuri niin kun monet on tässä todenneet. Kun vauva syntyy niin rakastut siihen etkä enää mieti sukupuolta. Kahden vilkkaan ja energisen pojan äitinä tiedän miltä tuntuu toivoa sitä tyttöä. Ja tuomitsijat hei... Tunteet ja järki on aivan eri asia ja ne tunteet on harvemmin "poliittisesti korrekteja". Niistä puhuminen ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Teot ratkaisee.



Kiitos rehellisyydestäsi ja toivon että pettymys helpottaa pian. Jos vielä synnytyksen jälkeenkin tuntuu samalta niin otathan asian puheeksi neuvolassa. Puhumattomina tällaiset asiat voivat johtaa vaikka synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Olin yllättynyt, miten pettynyt olotila minuun iski kuultuani ultrassa, että kannan poikalasta sisälläni. Oikeasti haluaisin sekä tytön että pojan, mutta jotenkin olin kuvitellut esikoisen olevan tyttö. Mulla on ollu tähän astisen raskauden aikana niin paha pahoinvointi ja oksenteleminen, että en ole varma jaksanko toista raskautta. Siksi olisin toivonut ensimmäisen olevan tyttö.



Mua ei haittaa jos en koskaan saa poikaa, mutta masennun, jos en koskaan saa tyttöä. Mun äidilläkin oli kolme poikaa ja sitten vasta tyttö. Tulen aika poikavoittoisesta suvusta.



Alkujärkytyksestä selvinneenä alan pikku hiljaa odottamaan pojan syntymää. Hyvä, että on aikaa sopeutua poikaan ja nimikin on nyt keksitty. Tytön nimi on ollu koko ajan... Toivon salaa, että ultra olis mennyt pieleen ja sieltä syntyis sittenkin tyttö :)

tekstiä. Lapsi ei ole pyytänyt syntyä tähän maailmaan. Olisitte onnellisiä, että lapsi on terve. Kaikki vauvat ovat ihania.

tuutvapiirissä perhe, jolla 3 poikaa ja nuorin on tyttö. Tytön odotusaikana rukoilivat ja toivoivat, että tulisipa tyttö, no saivat, mitä halusivat. tytön, mutta ikävä, että lapsella on Downin syndrooma.

Äiti syyttää koko ajan itseään, kun ei älynnyt toivoa tervettä lasta vaan tiettyä sukupuolta.

pakko pitää.



t. kolmen ihanan pojan äiti

En kertakaikkiaan mahda tunteilleni mitään ja ajattelin että täällä voisi kertoa vaikeistakin asioista sensuroimatta mitään.. En toki huuda pettymystäni pitkin kyliä...



Ap

Tunteet on jännä juttu, niitä ei oikein voi pistää pois päältä. Vaikea sanoa, miten pääsisit yli pettymyksestäsi, ehkä voisit ajatella, että onneksi lapsi on terve. Ja takaan, että kun lapsi on syntynyt, rakastut häneen tulenpalavasti, sukupuolella ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa.



Minulla on poika ja tyttö, molemmat ovat aivan kertakaikkisen suloisia tapauksia. Poika varsinkin on oikea hurmuri, suukottelee ja halailee kaikkia, nauraa ja ottaa kädestä kiinni. Hän on nyt reilu 1 v. Kyllä siinä äidin sydän sulaa, kun pikkuveddeli tulee sanomaan äiiitii ja ottaa kädestä kiinni.



Tunne tunteesi, itke kun itkettää, puhu asiasta miehesi kanssa. Olen aika varma, että pettymyksesi laantuu viikon kuluessa.



Jaksamista ja kuitenkin onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä.

kaverille tehtiin lapsivesipunktio kromosomivirhe epäilyn takia. Kun sairaalasta soitettiin uutista terveestä pojasta kaverini alkoi itkemään puhelimessa. Niin pettynyt oli. Pojan synnyttyä oli kuitenkin onnellinen mutta ei mennyt kovinkaan kauan aikaa kun oltiin uudestaan raskaana. Tällä kertaa tuli se toivottu tulos, ja terve sellainen.

ap:ta. Nää on niitä ns. kiellettyjä tunteita. En tiedä helpottaako se yhtään mitään, mutta lähestulkoon poikkeuksetta käy niin, että kun se vauva on vihdoin sylissä, sitä onkin superonnellinen siitä, että siinä on oma ihana rakas pieni lapsi tuhisemassa, eikä enää haittaa yhtään, että se on ns. väärää sukupuolta.



Itsellä ei noin voimakkaasti ollut, mutta jonkinasteinen pettymyt oli kun toivoin kolmannesta lapsesta poikaa (oli jo tyttö ja poika ennestään) ja ultrassa saatiin tietää, että on tyttö tulossa. Parissa päivässä pääsin siitä kevyestä pettymyksestä yli ja olin iloinen tyttöuutisesta.



Mun hyvällä ystävällä on käynyt niin, että pettyi tosi kovasti kun sai tietää odottavansa poikaa, ei nauttinut enää loppuraskaudesta ollenkaan ja pelkäsi vauvan syntymää ja omia tunteitaan. Kun vauva sitten syntyi, oli ystäväni oikei onnellinen ihaasta pojastaan. Heille on sittemmin syntynyt toinenkin poika :)



Jaksamista sinne ap! Hienoa, että sä tiedostat ja uskallat ajatella tuota pettymystä. Se on ihan sallittu tunne, vaikka usea ajattelee, että ei tuommoista voi sanoa ääneen. Nyt kun käsittelet rohkeasti asiaa, on lapsen synnyttyä helpompaa.

Mäkin sain pojan ja ultrassa kans kerrottiin sukupuoli. Ihan normaalisti eteni odotus siitä huolimatta ja olen kohdellut lasta ihan kuin ihmistä. Se on jo reilun vuoden ja alkaa tuntumaan ihan perheenjäseneltä vaikka poika onkin, kun on tälleen rauhassa totuteltu ajatukseen. Nyt ollaan jo harkittu että yritetään saada toinen lapsi vaikka ainahan siinäkin on riski että tulee toinen poika...

Mulla on kaksi poikaa, enkä ole todellakaan pettynyt. Pienesti toivoin edes yhtä poikaa miehen takia vaikka miehelle oli ihan sama kumpia tulee :). Lapset ovat rakkaita (normaaleille) vanhemmille sukupuolesta riippumatta. En edes mieti, että on poikia tai tyttöjä, vaan mulla on ihania lapsia :). Kaikki eivät saa lapsia toiveista huolimatta.



Tuollainen ihminen todennäköisesti katkeroituu, jos tulee toinen saman merkkinen lapsi, joten lopeta yhteen tai kasva aikuiseksi.

Se on kuule sellanen juttu, että jos ei pysty hyväksymään kumpaakin sukupuolta lapsekseen, niin ei kannata alkaa lisääntymään, sillä sä et voi päättää kumpi tulee.

Tunteille ei voi mitään, mutta olis kannattanut miettiä etukäteen asioita...

Mulla on kaksi poikaa, enkä ole todellakaan pettynyt. Pienesti toivoin edes yhtä poikaa miehen takia vaikka miehelle oli ihan sama kumpia tulee :). Lapset ovat rakkaita (normaaleille) vanhemmille sukupuolesta riippumatta. En edes mieti, että on poikia tai tyttöjä, vaan mulla on ihania lapsia :). Kaikki eivät saa lapsia toiveista huolimatta.

Tuollainen ihminen todennäköisesti katkeroituu, jos tulee toinen saman merkkinen lapsi, joten lopeta yhteen tai kasva aikuiseksi.

jos ei ole toiselle mitään järkevämpää sanottavaa niin älä kirjoita mitään. Tässä ketjussa tosin on näitä pässejä enemmänkin. Jos sä et tiedä tuommoisista tunteista mitään, turha tulla silloin toiselle nalkuttamaan ja kettuilemaan.

-8-

Voiko ihanampaa olla kuin pieni poika? Ei mun mielestä :) Mun mielestä tuollaiset ihmiset ei tarvitsisi lasta. Siis voiko se oikeesti olla sukupuolesta kiinni. Sairasta.

mun käy niin sääliksi sitä lasta :((((( et voi olla tosissasi!!!! ota vastaan se mitä tulee, ja muista, että vauva myötäilee ja vaistoaa nyt jo, elää sinussa. rakasta lastasi jo nyt

Turha se on vielä iloita siitä että "lapsi on terve", ne "sairaudet" jotka rakenneultrassa näkyvät ovat jäävuorenhuippu kaikesta mahdollisesta.

ala vain totuttelemaan ajatukseen pojasta, äläkä vahingossakaan mainitse tuosta fiiliksestäsi kenellekkään sukulaisellenne, ettei poika-poloisenne tule koskaan tulevaisuudessa kuulemaan asiasta..

Tajuan nyt, kuinka olin antanut naurettavien "vihjeiden" perusteella itseni uskoa että tyttö sieltä tulee. Paha virhe mennä vakuuttamaan itsensä. :/



Olen tosi pettynyt, mutta toivon että osaan ottaa vauvan hyvin vastaan ja rakadtaa sitä. Tuntuu että pettymykseni ei kohdistu henkilökohtaisesti tähän vauvaan vaan jotenkin abstraktimmin sukupuoleen yleensä. Ähh, vaikea selittää...



Ap

Miksi et halua poikaa? Tiesitkö jo raskautta yritettäessä, että poika tulisi olemaan pettymys? sulla oli siis tyttöfiilis, mutta etkö tosiaan ajatellut, että se saattaa yhtä hyvin olla myös poika. Ymmärrän kyllä, jos vaikka neljän tytön äiti ajattelee, että olisi kiva saada myös poika.

En tykkää poikien leluista, riehumisesta, sotaleikeistä, joukkueurheilusta jne... Tuntuu että tyttöjen kanssa olen enemmän kotonani. Tunnen harvoja kivoja poikia...



Tässä taas rehellinen vastaus.





Ap