Poika tulossa, miten päästä yli pettymyksestä???

Itselläni olikin just päinvastainen tilanne, mutta tosiaan kaikki kääntyi parhain päin ja raskausaikanakin lohdutin itseäni että "se voi olla vaikka kuinka ihana tyttö" ja niinhän se sitten olikin aivan uskomaton kaunis ja valloittava persoona, niin ihana että itkettää että miten saatoin olla pettynyt sekuntiakaan???? Käsittelin myös asian eli ymmärsin syyt poikatoiveelle (todella vaikea äiti-tytär -suhde, pelkäsin epäonnistuvani, ympäristön odotukset jne.). Nykyään ajattelen niin että jotkut saavat tyttöjä, toiset poikia, jotkut molempia ja valitettavasti jotkut eivät onnistu saamaan kumpaakaan. Ollaan onnellisia että ollaan saatu lapsi :)

Toisesta toivoin myös poikaa, että olisivat hyvät leikkikaverit. Muistan kätilön oikein näyttäneen kumpi sieltä tuli, ja kun ilmeni, että tyttö, niin ylitseni vuolahti iso pettymyksen aalto, vaikka olin kyllä aavistellutkin tyttöä. Kaksi viikkoa tunsin pettymyksen tunteita, en lasta kohtaan vaan sellaista ylimalkaista pettymystä, kun elämä kohtelee kaltoin :D



Olen saanut vielä kolmannen lapsen, joka oli poika. Jos meille neljäs vielä joskus tulee, niin purskahdan kyllä itkuun jos ultrassa näkyy pippeli. En kiitos haluaisi enää enempää rymyämistä, tappelua, nujakoimista ja uhoamista tähän taloon. Toisaalta tiedän sen, että kun vauva oikeasti sitten tulee, on hän ihanin juuri sellaisena kuin on.

kuin poikien, sehän on selvä. Uskon että suurin osa naisista länsimaissa toivoo tyttöä ainakin ensimmäisestä lapsesta, kun koko ajatus lapsesta on vielä niin abstrakti ja se äidinrakkauskin vielä vasta nupulla.



Voin kertoa ap, että kun se sun oma ihana poikasi sieltä syntyy, sä rakastat sitä enemmän kuin mitään tai ketään ennen ja nämä tämänhetkiset ajatukset tuntuvat kaukaisilta ja hävettäviltäkin. Minäkin toivoin ennen esikoisen syntymää tyttöä, tai oikeastaan en edes toivonut vaan oletin, että tottahan minusta nyt tyttö syntyy ja olin aika shokissa kun kuulin että poika sieltä on tulossa. Kun sitten se poika viimein oli sylissä, tuntui kuin olisin tuntenut hänet aina ja hän oli juuri se oikea lapsi, joka meille kuului tulla. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ekan kerran elämässäni heh.



Ja biologia tekee tehtävänsä, ennen vieraat poika-asiat tuntuvat nyt hauskoilta ja mielenkiintoisilta, kun se on oma lapsi, joka silmät loistaen leikkii ja näyttää äidille aarteitaan. Poikamme on lisäksi oikea pusupoika, haluaa helliä ja halia joka päivä. Luulen että itselläni tämäkin oli iso asia, miksi ajatus tytöstä oli niin tärkeä - en tajunnut sitä herkkyyttä ja hellyyttä, mikä pienissä pojissa asuu. Poikani on todella liikuttava hellyydessään.



Poikien vaatteet ovat kieltämättä usein tylsempiä kuin tyttöjen ja valikoimaa on vähemmän. Silti niitäkin löytää nykyään ihan eri tavalla kuin ennen, eikä poikaa tarvitse pukea hirveisiin maastonvärisiin ankeisiin rytkyihin. Nettikaupatkin ovat täynnä värikkäitä ihanuuksia. Ja tämä nyt jos mikä on pinnallinen asia, mutta kieltämättä on söpösti puettu siisti pikkupoika omaankin silmääni suloisempi.. :)



Mä uskon, että pääset ap tuosta tunteesta ohi pian, ja mitä pidemmälle raskaus etenee sitä enemmän se vauva on sulle todellinen oma yksilönsä eikä pelkkä abstrakti toive ja haave.



Onnea odotukseen, toivoo onnellinen maailman suloisimman pojan äiti

että miksi nainen ei haluais poikaa??Musta on naisena ihana päästä niin lähelle poikien ja miesten maailmaa :) tytöistä ja naisista mä jo tiedän kaiken :D

että miksi nainen ei haluais poikaa??Musta on naisena ihana päästä niin lähelle poikien ja miesten maailmaa :) tytöistä ja naisista mä jo tiedän kaiken :D

Olen toivonut sekä tyttöä että poikaa. Itselläni olisi kova pelko jos olisi vain poikia, että aikuisena en saisi kokea läheistä äiti-lapsi -suhdetta. En tiedä ainuttakaan aikuista miestä, joka olisi läheinen äitinsä kanssa, juttelisi niitä näitä puhelimessa tai viettäisi mielellään enemmänkin aikaa tämän kanssa.

ja lähes koko raskausajan olin aivan varma, että tyttö tulisi. Ihan vikoilla viikoilla rupesi kuitenkin tuntumaan siltä, että lapsi saattaisikin olla poika, joten kätilön ilmoittaessa sukupuolen lapsen synnyttyä en täysin yllättynyt. Olin pettynyt ehkä kaksi sekuntia. Kun se ihana, pieni mytty nostettiin rinnalleni rakastuin aivan totaalisesti. Nyt on haaveissa toinen lapsi, ja oikeastaan toivon toista poikaa, vaikkei sukupuolella loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.



Ap, käy rauhassa pettymyksesi läpi. Luultavasti ja toivottavasti olet jo täysin hullaantunut pikkumieheesi tämän saapuessa. Onnellista loppuraskautta!

että miksi nainen ei haluais poikaa??Musta on naisena ihana päästä niin lähelle poikien ja miesten maailmaa :) tytöistä ja naisista mä jo tiedän kaiken :D

Olen toivonut sekä tyttöä että poikaa. Itselläni olisi kova pelko jos olisi vain poikia, että aikuisena en saisi kokea läheistä äiti-lapsi -suhdetta. En tiedä ainuttakaan aikuista miestä, joka olisi läheinen äitinsä kanssa, juttelisi niitä näitä puhelimessa tai viettäisi mielellään enemmänkin aikaa tämän kanssa.

Miksi mä oon taas niin monesti kuullut pojan/nuoren miehen ihannoivan äitiään?

Mä en kyllä usko että läheisyys on kiinni pelkästään sukupuolesta.Jos siinä onkin kyse kulttuurista?Millasiks niit suomalaisii miehii "haukuttiikaan"..mut hei,kaikki miehet ei ole niin kuin suomalaiset!

Mistähän ne mammanpojat tulee...

Niinkuin nainen tahtoo sen tyttönsä, mies tahtoo sen poikansa. Ap:n mies nyt saa mitä (oikeasti) haluaa. Onnittelut ap:n miehelle :)

ja heidän avullaan olen saanut tutustua poikien ihmeelliseen maailmaan. Siihen, kuinka rohkeita he ovat, tutkiskelevia, mietiskeleviä, ihania ihmettelijöitä. Rakastavat äitiään varauksetta varmaan läpi koko elämänsä. Aivan eri tavalla kuin tytöt rakastaisivat.

Pojilla on seikkailuja, taskulamppuja, mikroskooppeja, telttoja ja ötököitä. Pojista kasvaa herrasmiehiä, rakentajia, sotureita ja tietäjiä.

Pojilla on hurjan hyvä huumorintaju ja luonne pysyy kutakuinkin samana ja ennustettavana riippumatta kuukauden päivästä.

Aika kaavamaista ajatella, että olisi joku "poikien maailma" ja "tyttöjen maailma". Ihmiset ovat yksilöitä, eivät kaikki pojat/tytöt jaa samaa maailmaa keskenään.

Ja kauheaa, en minä ainakaan haluaisi lapsestani soturia. Äidille on kamala ajatus, että oma lapsi tappaisi tai tulisi tapetuksi :(

pienet pojat on niin ihania ja sulosia (myös tytöt on)

Tosiaan ap, jos noin vahvasti toivot tyttöä niin olis sitten ehkä kannattanu adoptoida sellanen!!

kai tajusitte jo yrittäessä että se on 50:50 kumpi tulee.... tyhmä ap

Mutku ne prinsessavaatteet ja pillurättien vertaileminen yhdessä ja oman nuoruuden uudelleen eläminen...

Sanokaa mitä sanotte, mutta nainen joka itkee kuullessaan lapsensa olevan väärää sukupuolta, tulisi seivästää perseestä suuhun.

... LUPAAN että tulet rakastamaan sitä lasta joka kasvaa sisälläsi. Pian totut ajatukseen, että oma rakas lapsesi on poika, etkä missään nimessä vaihtaisi tyttöön. On hyvä, että purat tuntemuksiasi ja muiden on turha niitä negatiivisia viestejä on tänne laitella.



T. Kahden maailman ihanimman pojan äiti

Millaisia suvaitsemattomia ja idiootteja ihmisiä tänne vastailee?! Lukekaa vaikka niitä neuvolan opuksia, niissäkin sanotaan, että KAIKENLAISET tunteet odottajalla kuuluu asiaan! Jotakuta hirvittää että rupesi edes lastentekotouhuun, joku toivoo poikaa, joku tyttöä, joku murehtii menetettyä kroppaa jne, se ei kuitenkaan kerro mitään siitä miltä äidistä tuntuu kun vauva on maailmassa! Suurinosa, melkein kaikki ovat lopulta onnellisia juuri saamastaan lapsesta! Se pieni osa joka ei ole, tarvitseekin ehkä apua vanhemmuuteensa muutenkin.



Ihan varmasti ap totut ajatukseen pojasta ja kun hän syntyy et häntä toiseen vaihtaisi! Anna ajatusten ja tunteiden tulla, itke vaikka pettymystäsi aikasi niin tilaa vapautuu uusille tunteille. Patoaminen ei auta mitään.



Minä toivoin ensimmäiseksi lapseksi hieman enemmän poikaa kuin tyttöä. Olen aina kokenut tyttöjen maailman vieraaksi, en ole itse mikään mekko-hörsylä-prinsessa-tyyppi niin mietin miten osaan käsitellä näitä asioita tytön kanssa, kun näyttää että kaikilla tuntemillani tytöillä tämä prinsessa-ikä on jossain vaiheessa ollut. Samoin tyttöjen paras kaveri-, kuiskuttelu-, kieroilujutut ym. tuntuu ärsyttävältä. Pojat on reilumpia ja suorempia. Joskus ehkä motataan ja painitaan mutta sitten ollaan taas kavereita.



No, minä sain sen pojan ensimmäiseksi, mutta en sellaista poikaa mitä kuvittelin. Minun poikani ei ole mikään remuaja, vaan herkkä, tunteellinen kyselijä ja ihana sellaisena! Kyllä se poika/tyttö voi olla ihan erilainen kun on kuvitellut pojan/tytön olevan, ei stereotyypin mukainen lapsi.



Toiseksi lapseksi toivon myös hieman enemmän poikaa, sillä ajattelin että leikit menee sitten yksiin ja lapsista olisi ehkä paremmin toisilleen leikkikavereiksi. Saimme sitten tytön ja myönnän, olin hetken aikaa pettynyt kun asia ultrassa selvisi. Hyvissä ajoin ennen synnytystä olin kuitenkin sinut asian kanssa ja odotin tyttöä kovasti!



Ja millainen on tyttöni? Ei todellakaan mikään hienohelmaprinsessa, vaan rohkea menijä joka laskee niistäkin liukumäistä, jonne poika ei uskaltaudu. Joten se siitä prinsessa-stereotyypistä. Ja molempia lapsiani rakastan yhtä paljon ja rakastaisin vaikka he olisivatkin niitä stereotyyppejä pojasta/tytöstä.

toista vituttaa kun ei tule kumpaakaa.Niih,elämä on epistä!

Nim.keskenmenon juuri saanut

En tykkää poikien leluista, riehumisesta, sotaleikeistä, joukkueurheilusta jne... Tuntuu että tyttöjen kanssa olen enemmän kotonani. Tunnen harvoja kivoja poikia...

Tässä taas rehellinen vastaus.

Ap

Pienet pojat ovat kerrassaan ihania, voivat olla jopa ihanampia kuin tytöt. Kun miehet ovat niin karskeja ja niin kovia omalla tavallaan, niin on aika suloista nähdä, millaisia ihania pieniä empaattisia ja hellyyttäviä ne pieninä poikina ovatkaan.

Tyttöjen maailma on tuttua. Totta. Mutta poikien maailma, pojilla on hyvin pitkälle samat lelut kuin tytöilläkin. Tottahan toki esim. tytöt leikkivät junaradalla ja autoillakin. Pienelle pojalle voi ostaa nukkekodin siinä missä tytöllekkin. On myynnissä puisia nukkekoteja, joiden kalusteetkaan eivät ole tyttöväreissä (siis pinkeissä). Kaikki ihanat lasten leikkikeittiöjutut, nekin on pojille ihan yhtä tärkeitä kuin tytöille. Ja aivan yhtälailla pojat voi pikkuisina hoivata yhtä vauvanukkea ja sillä vauvanukella voi näyttää kaikkea esimerkkiä, kuten laittaa se potalle yms.

Tytöt painivat ja riehuvat siinä ihan yhtä lailla kuin pojatkin. Itse olen tyttölaumassa kasvanut ja kuule painittiin ja riehuttiin toistemme kanssa. Se kuuluu lapsuuteen sukupuolesta riippumatta.

Joukkueurheilu, tarkoitat varmaan lätkää, jalkapalloa? Noh, sehän pelaa niitä KAVEREIDENSA kanssa vanhempana. Ei sun tarvikkaan välittää niistä.

Piirustus, maalaus, askartelut, pulkkamäet, luistelut, kaikki, ihan samaa kuin tyttöjen kanssa.

Sähän tykkäät pojista. Sähän olet nainen. Poikien maailma on suorempi ja rehdimpi. Mieti kuinka ihanaa on olla pojan äiti. Voitte käydä leffassa yms. leipoa ja tehdä ihan kaikkea mahdollista.

Tyttöjen ja äitien suhteet ovat paljon monimutkaisempia, on kateuttakin joskus ja välit eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset. Tyttöjen maailma on paljon kierompi, vaikeampi ja kuinka vaikeaa onkaan olla murrosikäisen tytön äiti! Pojat kun murrosiässäkin jotenkin kunnioittavat äitejään.

Pojat ovat herkkiä ja empaattisia siinä missä tytötkin.

Ja mikään ei takaa tervettä lasta. Muista se. Sairaudet ilmenevät vasta usein syntymän jälkeen.

Ole iloinen siitä, että olet ylipäänsä raskaana. Ja saat ihanan pojan!!!! :)

Auttoiko tämä yhtään?

t. äiti, jolla on ihana poika

En tykkää poikien leluista, riehumisesta, sotaleikeistä, joukkueurheilusta jne... Tuntuu että tyttöjen kanssa olen enemmän kotonani.

Tunnen harvoja kivoja poikia... Tässä taas rehellinen vastaus.

Ap

Täältä. Koin tismalleen samalla tavalla kuin sinä, kun sain ultrassa kuulla, että kolmas lapsemme on poika - kaksi tytärtä meillä oli ennestään, ja toivoin kolmatta tyttöä.

Poika tuli, onneksi terve ja ihana vesseli. Mutta todellakin haastellisempi hoidettava kun isot siskonsa; on aika villi, aktiivinen ja vaativa vauva sekä nyt taapero. ;) Mutta niin rakas oma kulta kuitenkin.

Toivon, että saat vielä niitä tyttäriäkin - naisen kaipuusta tyttölapseen on kirjoitettu kirjakin. Aihe vaan tuntuu olevan niin tabu, ettei siitä saisi ääneen mainita. Minullakin on ollut avoin linja, ei kai toiveissa mitään väärää tai pahaa ole. Varmasti kuitenkin rakastat lasta kun hän on syntynyt, oma ainutlaatuinen pienesi.

Odotan esikoistani ja olimme eilen rakenneultrassa. Toivoimme mieheni kanssa tyttöä ja jotenkin olin jo asennoitunut että tyttö sieltä on tulossa (syke, vatsan muoto, oireet jne, joo tiedän ettei pitäisi uskoa näitä...).

No ultraaja totesi hetkeäkään empimättä että poika täällä on, kivekset näkyvät. Tuntui kuin märällä rätillä olisi läiskäisty vasten kasvoja.. Olen niin pettynyt ja on vaikea enää iloita raskaudesta. Olen eilisestä asti vain itkenyt ja asiaa ei auttanut ystävän kommentti "o'ou, tsemppiä vaan", kun kerroin poikauutisen. Kohtalotovereita????

Tulee, vaikka tunnustan itsekin olleeni pettynyt joka kerta, kun kuulin että on poika tulossa. Nyt mulla on 3 poikaa, eikä enempää lapsia ole tulossa. Niin ja rakastan poikiani ihan valtavasti.

Nykyään on vallalla aikamoinen poikaviha. Mä tavallaan ymmärrän mistä se kumpuaa, onhan meillä kaikilla enemmän ja vähemmän niitä ikäviä kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta. Mutta jotenkin, nyt kun noiden pienten ukkeleiden sielunmaisemaa on päässyt lähietäisyydeltä tarkkailemaan, sitä ihmettelee miten vääristynyt kuva ihmisillä on pojista. Ja miten voikin olla, että lapsissa kaikki se, mikä on pojille ominaista on nykyään niin kamalan vaikea hyväksyä.

Ja mä en siis tarkoita mitään huonoa käytöstä, vaan ihan niitä perusjuttuja, vilkkautaa, liikunnallisuutta, omien rajojen kokeilua...

Ja tiedättekö, pojissa on niin paljon herkkyyttä ja kauneutta. Pienet pojat on ihania, ja ne rakastaa äitiään niin ehdoitta. Äiti on pienten poikien prinsessa ja maailman kaunein ja rakkain. Keneltä muulta miessukukunnan edustajalta voit koskaan saada yhtä ehdotonta rakkautta.

Arvostakaa ja rakastakaa niitä pieniä poikianne äidit! Pojat on IHANIA!

muo ja suo????



Toisaalta teksti oli muutenkin aivoiltaan vaurioituneen ihmisen tuotosta, että en ihmettele.

tyttöjä ei enää kiinnosta, ovat oman työsarkansa omassa perheessään tehneet ja haluvat elää ilman hoivavelvoitetta.

Lapsi on aina suuri lahja, sukupuolesta huolimatta.

Ja täällä ap valittaa että lapsi on väärää sukupuolta. Kuinka itsekästä ja kiittämätöntä.



Etkö lasta alulle pannessasi tiennyt, että on 50%:n mahdollisuus saada tyttö ja 50%:n mahdollisuus saada poika. Jos toinen sukupuoli aiheuttaa karvaan pettymyksen, kannattaa olla tekemättä lapsia.



Kuvottavaa.

Poikiin stereotypisesti liittyvä on aina jotain negatiivista ja häiritsevää. Se tuntuu pahalta.

T. ihanan pojan äiti

Odotan esikoistani ja olimme eilen rakenneultrassa. Toivoimme mieheni kanssa tyttöä ja jotenkin olin jo asennoitunut että tyttö sieltä on tulossa (syke, vatsan muoto, oireet jne, joo tiedän ettei pitäisi uskoa näitä...).

No ultraaja totesi hetkeäkään empimättä että poika täällä on, kivekset näkyvät. Tuntui kuin märällä rätillä olisi läiskäisty vasten kasvoja.. Olen niin pettynyt ja on vaikea enää iloita raskaudesta. Olen eilisestä asti vain itkenyt ja asiaa ei auttanut ystävän kommentti "o'ou, tsemppiä vaan", kun kerroin poikauutisen. Kohtalotovereita????

Tulee, vaikka tunnustan itsekin olleeni pettynyt joka kerta, kun kuulin että on poika tulossa. Nyt mulla on 3 poikaa, eikä enempää lapsia ole tulossa. Niin ja rakastan poikiani ihan valtavasti.

Nykyään on vallalla aikamoinen poikaviha. Mä tavallaan ymmärrän mistä se kumpuaa, onhan meillä kaikilla enemmän ja vähemmän niitä ikäviä kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta. Mutta jotenkin, nyt kun noiden pienten ukkeleiden sielunmaisemaa on päässyt lähietäisyydeltä tarkkailemaan, sitä ihmettelee miten vääristynyt kuva ihmisillä on pojista. Ja miten voikin olla, että lapsissa kaikki se, mikä on pojille ominaista on nykyään niin kamalan vaikea hyväksyä.

Ja mä en siis tarkoita mitään huonoa käytöstä, vaan ihan niitä perusjuttuja, vilkkautaa, liikunnallisuutta, omien rajojen kokeilua...

Ja tiedättekö, pojissa on niin paljon herkkyyttä ja kauneutta. Pienet pojat on ihania, ja ne rakastaa äitiään niin ehdoitta. Äiti on pienten poikien prinsessa ja maailman kaunein ja rakkain. Keneltä muulta miessukukunnan edustajalta voit koskaan saada yhtä ehdotonta rakkautta.

Arvostakaa ja rakastakaa niitä pieniä poikianne äidit! Pojat on IHANIA!