Te, joilla pieniä lapsia, mutta ei tukiverkkoa, miten pääsette viettämään kahdestaan laatuaikaa?

Koko perheen voimin lomaillaan ja matkustellaan.

saadaan lapset isovanhempien luokse. He asuvat 300 kilometrin päässä, joten siellä käydään pari kertaa vuodessa. Harmi, että asuvat niin kaukana, koska varmasti hoitaisivat mielellään useamminkin.

Seuraava yhteinen aika on suunnitteillä kahden vuoden päähän. Siihen asti pärjätään, kun on pakko, kahdenkeskisellä ajalla lasten nukkumaanmenon jälkeen.

että ystäväni ja miehensä saavat olla kahdestaan.





Minun lapsia ei kukaan ota yökylään, eikä tule vahtimaan. Vaikka ovat jo isoja.

Koko perheen voimin lomaillaan ja matkustellaan.

mutta miksi pitäisikään? Kerettiin viettää kymmenen vuotta "omaa aikaa" ilman lapsia, joten nyt vietetään mielummin aikaa perheenä kuin kahdestaan. Ehkä meillä on kahdenkeskistä aikaa sitten taas eläkkeellä.. :)

me ollaan palkattu ihan hoitajia, mun mielestäni se on ihan normaali käytäntö.

Meilläkin heikot tukiverkot, joten vähiin on jäänyt kahdenkeskinen vapaa-aika. Kerran olemme laittaneet lapset kahdelle eri henkilölle yökylään hoitoon, ja kerran on yksi henkilö ollut meillä illan ajan (noin 5 tuntia), laittanut molemmat lapset nukkumaan ja vahtinut sitten nukkuvia lapsia. Nyt lapset 6 ja 4, joten aika vähän me ollaan puolison kanssa missään keskenämme käyty..



Mutta nyt kun lapset ovat jo näin isoja, voisin hyvin jo vaikka palkata hoitajan heille. Ja toisaalta olemme tottuneet toimimaan paljon perheenä, ja viettämään kahdenkeskistä aikaa kotosalla lasten nukkuessa.

lapset 1v ja 3v, heidät voi siellä jättää pariksi tunniksi hoitoon ja voimme itse käydä syömässä tai leffassa. Eli pari kertaa vuodessa onnistuu. Muuten emme pääse minnekään kahdestaan. Harmittaa kyllä, mutta en halua palkata ulkopuolista hoitajaa tuollaisen ei pakollisen menon takia.

Ei ole vielä koskaan hoitajia tarvittu, lapset on jo 6- ja 10-vuotiaat. Ei olla meneväistä sorttia, emme käy esim. juhlimassa koskaan. Ja matkat tosiaan koko perheellä ja kaikki muutkin menot. Seksielämääkään varten ei tarvi lapsia saada ulos talosta onnistuu ihan omassa makuuhuoneessa kun lapset on omissaan.

emme käy missään, elokuvat katsotaan kotona ja juhlaillalliset kokkaan itse

Ensimmäisen kerran pääsimme lasten syntymän jälkeen yhdessä ulos, kun esikoinen oli 2,5v ja nuorempi 9kk.



Nykyisin meillä käy hoitaja n. 2 kertaa kuussa muutaman tunnin kerrallaan. Kesäisin sitten saamme lapset muutamaksi päiväksi mummolaan.

Ollaan siis oltu jossain kutsuilla, tai syömässä. Mutta ei siis kauhean myöhään olla oltu poissa. Eikä öitä. Muuten lapsi mukana. Eka kertaa lapsi oli yötä poissa ( ilman jompaakumpaa vanhempaa) 6v yöeskarissa, kuulemma oli kivaa:-)

Meillä on toinen lapsi vieläpä autistinen (lievästi), eikä vieraan hoitajan hommaaminen sen takia pelitä.

Joten ollaan oltu kotosalla ja vietetty parisuhdeaikaa, kun lapset ovat nukahtaneet. Matkustellaan yhdessä, harrastetaan erikseen niin, että toinen vanhemmista hoitaa lapsia.

Ei se onneksi ole kovin pitkä ajanjakso. Nyt lapset ovat kouluiässä ja tulevat kahdestaan toimeen pari tuntia ihan hyvin.



Palkattu hoitaja voi olla hyvä ratkaisu, mutta välttämättä se nukuttaminen ei ole helppoa - plus vanhempien pitää olla yöllä kotona ja hoitokuntoisia joka tapauksessa.

ei ennen sitä. Ja laatuaikaa kai voi viettää sen jälkeen ko lapset on menny nukkumaan. Ei ole pakko mennä elokuviin vaan voi vuokrata kotiin jne.

hoitaja on ehkä kerran vuodessa palkattu. Max 2 yötä kerrallaan.



Äitini on ehkä pari kertaa 12 vuoden aikana hoitanut 1-2 yötä lapsiani, ja sekin pitkin hampain. Joten en ole pyydellyt.



Joten parisuhde on hoidettu tässä arjen keskellä.



Eli lapset ovat menneet pieninä nukkumaan n. klo 20 jonka jälkeen on alkanut meidän vanhempien päivittäinen oma aika.



Tällä hetkellä oma aika alkaa n. klo 21 kun lapset menee nukkumaan.



Tämä on ollut meidän ratkaisu asiaan.

Ja onneksemme tämä on meille riittänyt, ja olemme edelleen onnellisia.



Ja haaveilemme siitä että lapset täyttäisivät 18 jolloin voimme jopa lomailla kahdestaan pidemmän ajan.Eli nuorimmainen täyttää 18 seitsemän vuoden päästä. Ei siihen enää ole pitkä aika.



Siis ja me olemme aina joutuneet olosuhteiden pakosta hoitamaan lapsemme täysin itse. Kyse ei ole siitä etten antaisi kenenkään hoitaa lapsiani, mutta tukiverkostoa ei ole koskaan ollut.



Näin meillä.

me tykätään olla perheenkin kesken ja vietetään toki kahdestaan lapsen nukkumaanmenon jälkeen elokuvailtoja kotosalla. Mutta olisi oikeasti mukavaa vaikka pari kertaa vuodessa päästä vähän tuulettumaan, vähän kuin treffeille. Pitänee kartoittaa, jos voisi jostain palkata hoitajan sitten, kun ajankohta on lähempänä.



Ap

me oltiin kanssa miehen kanssa kaksisteen 8 v ennen lapsen syntymää. Ei oikein kumpikaan edes kaipaa kaksisteen aikaa, koska sitä on tarpeeksi vietetty. Mielummin ollaan kolmisin.

Nytkin on kutsuttu häihin. Mun mies ei tollasista oikein tykkää, joten hän jää oikein mielusti kotiin ja samalla mä sitten menen yksin häihin. Ja tosi mielellään, koska ei ole kiva mennä miehen kanssa, joka jatkuvasti on suu mutrulla ja supattelee haluaa lähteä kotiin.

kerran kuussa hoitaja n. 4 tunniksi yleensä syömään ja leffaan tai joskus vain syömään.

eli miksi niitä lapsia hankitaan jos laatuaikaa halutaan viettää.. :D Lapset ovat ekana ja vasta kun muuttavat pois kotoa niin voitte edes ajatella omaa elämää.



Oikeasti ei ole mitään viisasten kiveä tuohon kuin sanon vain, että on aäärimäisen tervettä ajatella ja tunnustaa, että myös parisuhdekin vaatii omaa aikaansa ja hoitamista.



Tsemppiä.