Te, joilla pieniä lapsia, mutta ei tukiverkkoa, miten pääsette viettämään kahdestaan laatuaikaa?

jonnekin haluamme. Yökylää ei varmaan ole tulossa ennen kuin lapsella on koulukavereita tms joiden kanssa voibvat yökyläillä. Kerran kuussa käydään syömässä tai keikalla.

on liian kallista.

Mutta ei ole haitannut. On käyty erikseen ulkona ja vietetty laatuaika kotona sitten kaksin. Lasten nukkuessa siis.

Kun lapset kasvavat, niin varmaan palkataan joskus lapsenvahti. Mut nyt ajatus siitä, että meillä joku vieras ihminen ois isomman ja vauvan kanssa pistämässä näitä nukkumaan, ois tosi vieras. En mä nauttisi mistään, jos tietäisin että vauva itkee kotona jne.

osa ihmisistä laskee itsensä tukiverkottomiksi, vaikka saisi useamman verran vuodessa lapsensa yökylään ;)



Mutta vastaus kysymykseen: Olemme palkanneet lastenhoitajaa alusta asti muutaman kerran vuodessa. Tykkäämme olla perheenä, mutta onhan se nyt hyvänen aika tosi mukava välillä päästä muutamaksi tunniksi kahdestaan jonnekin.



Yökylässä lapsi ei ole vielä ollut, mutta lastenhoitaja on ollut pari kertaa yön yli meillä. Lapsi kohta 5-vuotias.

En pysty oikein vastaamaan kysymykseesi, koska mekin kuulumme niihin pariskuntiin, jotka hippasi ja biletti aika paljon ennen lapsia. Ei jäänyt kaipuuta sellaiseen vaan kumpikin oli jo pitkään haaveillut perhe-elämästä.



Tuolla myös joku kirjoitti hyvin, että on pidetty alusta asti huoli, että olemme myös mies ja nainen kotona perheenäkin. Emme ole olleet toisillemme isi ja äiti. Hotellilomia emme viettäneet kun ei siihen aikaan edes puhuttu siitä, että ero tulee jos ei pääse viettämään laatuaikaa. Se oli niin tavallista, että perheet puuhasi yhdessä.



Lasten lähtiessä kouluun tuli kahdenkeskistä aikaa eri tavoin. Vuorotyöläisinä oli viikkovapaita ja päivisin aina jokunen tunti aikaa olla kahden.



Parisuhde on hyvin kestänyt sen, ettei ole ollut yhteisiä lomia. Emme ole siivuttaneet aikaamme niin, että on oma aika, laatuaika lapsille, laatuaika parisuhteelle. Olemme yrittäneet elää kokonaisvaltaista elämää täysillä koko ajan.



Ehkä palkattu hoitaja on teille ratkaisu jos kaipaatte kahdenkeskistä aikaa. Se on hyvä, että myönnätte sen ja yritätte etsiä ongelmaan ratkaisuja.



Pareja on niin erilaisissa tilanteissa. Aika moni meidänkin tutuista on eronnut, vaikka kävivät viikon lomilla kerran, pari kertaa vuodessa hoitamassa parisuhdetta. Olisiko heidän pitänyt saada olla vielä enemmän kahdestaan ja vähemmän lasten kanssa niin liitto olisi kestänyt. Vai oliko se alunperin niin, että liitto ei kestänyt ja sitä yritettiin paikata parisuhdelomilla, jotka eivät auttaneet.



Toisaalta, ei tuota montaa vuotta kestä, että joudutte kykkimään perheenä kotona. Mieti, se pari, kolme vuotta 80 vuoden elämästä on aika pieni aika. Ei se maailma sieltä ulkopuolelta mihinkään karkaa. Siellä ne elokuvat ja kapakat säilyy teitä odottamassa.

Mitä olette itse tehneet jotta saisitte sellaisia?



Kyllä luulisi että yhden lapsen kanssa törmää muihin lapsiperheisiin ja voi alkaa rupatella, tutustua, ystävystyä. Kaitsea toisen lasta tovin ja vastavuoroisesti saada itse hengähdystauon.

Helpottaisi elämäänne jos teillä olisi ystäviä - tukiverkkoja.

Vaikka lähikaupan ilmoitustaululle voi laittaa ilmoituksen että Mikko 3v etsii varatätiä/setää kaveriksi omien sukulaisten puutteessa tms.



Kyllä yökylään saa useammankin lapsen, kunhan itsekin on valmis majoittamaan muiden lapsia. Jos on useita lapsia (väh. 3kpl), on usein helpompi pyytää joku teille yöksi.



Meillä neljä alle kouluikäistä, ja olemme toimineet niin että kutsutaan joku yökylään ja laitamme yhdessä lapset nukkumaan, sitten lapsenvahti jää katsomaan leffaa sohvalle ja me menemme iltaa viettämään.

Mutta ei olla oltu yöaikaan pois vaan päivällä käyty elokuvissa ja syömässä. Lapsia 3 kpl 3-8v.

Kuulostaa tutulle. Kaikilla ei ole tukiverkostoa. Ystävillä suku auttaa, remontoi , hoitaa lapsia kuskaa.. oon sairaseläkkeellä kahden lapsen äiti ja mies käy 130km arkisin töissä. Lapset on pieniä , harrastaa. Usein näen isovanhempien olevan mukana harrastuksissa, katkerana katson kun tuttujen isovanhemmat kuskina yms mukavaa. Itsellä äiti liikuntakyvytön ja isä kuollut, tekee kipeää. . Puolisoni vanhemmat ei molempia ota kerralla, suorastaan välttelevät avunantoa, kuulemma ennen vanhaan oli paljon rankempaa joten saan vain pahan mielen kun kehtaan kysyä apua. Miehen kanssa jaetaan kotityöt ne mitä voidaan ja perheen kanssa ollaan koko ajan. Usein molemmat on niin väsyneitä että ollaan valmiita nukkumaan kun lapset nukahtaneet. Monesti lapset vielä yöllä kömpii samaan sänkyyn ja ei siinä sitten sitä parisuhdeaikaa ole. Joskus on vaan laitettava lasten Dvd pyörimään ja äiti ja isi menee hetkeksi ”lepäämään” eli peitto heiluu lasten ääniä kuullen. Kun on aikoinaan kärsinyt lapsettomuudesta ja sen voittanut en voisi kyllä ajatella elämää ilman perhettä. Moni myös ihailee kun teemme kaikkea yhdessä, mutta kieltämättä tämän 17-V parisuhteen aikana olen kiitollinen että ollaan yhdessä tsempattu ja tällä kaavalla mennään eteenpäin, kun ei ole varaa maksaa hoitajalle. Joskus jos on, varaan hoitajan ja otetaan omaa aikaa.Voimia teille❤️