Olenko huono äiti jos en anna uhmaikäiselle lapselleni kaikessa periksi?
Kun joka paikassa toitotetaan että uhmaikäiselle pitää asettaa rajat, ja että aikuinen määrää mitä tehdään milloinkin, ei lapsi.
Tänään 2,5 v. ei halunnut lähteä leikkipuistosta syömään ja päiväunille vaikka oli ihan väsynyt ja nälkäinen. Lapsi sai megaraivarit kun olimme lähdössä, niinpä nostin kiljuvan lapsen rattaisiin, laitoin turvavyöt kiinni ettei hän pääse putoamaan, ja lähdimme kohti kotia, lapsi huusi koko matkan että eieiei en tahdo jne., kuten usein tekee, kun ei saa tahtoaan läpi. (tätä esiintyy pukiessa, syödessä, nukkumaan mennessä yms., milloin missäkin tilanteissa)
Joka ikinen äiti ja isä puistossa tuijotti minua paheksuvasti ja supisivat, ja kuulin jonkun sanovan "hirveä äiti".
Kun tulimme kotiin, lapsella oli kiljuva nälkä tosiaan, hän söi ja nukhati päiväunille helposti, oli siis väsynyt, kyllä minä lapseni tunnen.
Olenko siis hirveä äiti jos en anna lapselleni periksi, vaan vien hänet huutavana pois leikkipuistosta? Tottakai joskus voi joustaa, mutta ruoka-ja uniajoista ei oikein voisi puolta tuntia enempää joustaa, tiedän kokemuksesta että sitten asiat ovat vielä vaikeampia.
Kommentit (13)
sen sijaan tuosta epävarmuudestasi kannattaa hankkiutua jotenkin eroon, sillä se on pahasta.
Mistä epävarmuudesta? En minä ole epävarma, tuo kysymykseni oli lähinnä sarkasmia. Tiedän itse että olen hyvä äiti, paras lapselleni.
Ihmetyttää vaan tuollaiset aikuiset ihmiset joilla on itselläänkin lapsia, ja jotka eivät tajua että uhmaikäisen kapinointi on ihan normaalia, eikä see minusta huonoa äitiä. Tuollainen paheksunta on minusta todella typerää. En itse paheksu koskaan äitejä joiden lapset huutavat kun eivät saa tahtoaan läpi, lähinnä tulee myötätuntoinen olo, ja ihailen vanhempaa joka pystyy tuossa tilanteessa säilyttämään mielenmalttinsa, kuten itse teen.
sitten itseäsi:)
Eikö olekin. :-)
Otti vaan päähän nuo supisijat, niin että oli pakko avautua. :-D
Huuto olisi herattanyt naapurit. Ties minne olisivat soittaneet. Hissuksiin elettiin. Uhmaikaiset maarasivat.
ja vasta sitten lähdette leikkipuistosta kotiin? Siitähän tuossa oli kyse eli lapsi oli väsynyt ja nälkäinen, sinä vait et lähtenyt kotiin siinä vaiheessa, kun yhteistyökykyä oli jäljellä.
Jo 15 min aikaisemmin lähteminen olisi ollut teille kaikille parasta.
itse voisin hyvinkin tuossa tilanteessa sanoa jollekin vieressä olijalle "Hirveä äiti!" tarkoittaen, että lapsi ajattelee sillä hetkellä äidin olevan hirveä. Me kaikki olemme eläneet tuon saman rajojen asettamisen ja "hirveänä äitinä" olemisen. En mitenkään jaksa uskoa, että joku toinen äiti olisi oikeasti arvostellut sinua ap siitä, että laitat rajat uhmaikäiselle lapselle.
ja vasta sitten lähdette leikkipuistosta kotiin? Siitähän tuossa oli kyse eli lapsi oli väsynyt ja nälkäinen, sinä vait et lähtenyt kotiin siinä vaiheessa, kun yhteistyökykyä oli jäljellä.
Jo 15 min aikaisemmin lähteminen olisi ollut teille kaikille parasta.
Lähdimme nimenomaan 15 min aikaisemmin kuin normaalisti. Mutta lapsi olisi saanut joka tapauksessa raivarit, vaikka olisimme kuinka aikaisin lähteneet, kun ei koskaan halua lähteä pois leikkipuistosta. Kyllä lapsi saa raivareita muutenkin kuin väsyneenä, niitä saattaa tulla monta päivässä, vaikka juuri herättyä tai syötyä. Sulla ei varmaan ole lapsia, tai sitten niillä ei ole ollut uhmaa, kun et tuota tiedä.
Kun joka paikassa toitotetaan että uhmaikäiselle pitää asettaa rajat, ja että aikuinen määrää mitä tehdään milloinkin, ei lapsi.
Tänään 2,5 v. ei halunnut lähteä leikkipuistosta syömään ja päiväunille vaikka oli ihan väsynyt ja nälkäinen. Lapsi sai megaraivarit kun olimme lähdössä, niinpä nostin kiljuvan lapsen rattaisiin, laitoin turvavyöt kiinni ettei hän pääse putoamaan, ja lähdimme kohti kotia, lapsi huusi koko matkan että eieiei en tahdo jne., kuten usein tekee, kun ei saa tahtoaan läpi. (tätä esiintyy pukiessa, syödessä, nukkumaan mennessä yms., milloin missäkin tilanteissa)
Joka ikinen äiti ja isä puistossa tuijotti minua paheksuvasti ja supisivat, ja kuulin jonkun sanovan "hirveä äiti".
Kun tulimme kotiin, lapsella oli kiljuva nälkä tosiaan, hän söi ja nukhati päiväunille helposti, oli siis väsynyt, kyllä minä lapseni tunnen.
Olenko siis hirveä äiti jos en anna lapselleni periksi, vaan vien hänet huutavana pois leikkipuistosta? Tottakai joskus voi joustaa, mutta ruoka-ja uniajoista ei oikein voisi puolta tuntia enempää joustaa, tiedän kokemuksesta että sitten asiat ovat vielä vaikeampia.
Et ole hirveä äiti.Lapsilla on hyvä olla rajat.
Sama juttu oli mulla tässä pari vuotta sitten.Lapsi 2,5 v silloin nykyään 5 oli aivan kamala ja sai puistoissa raivareita ja puri.
Kerran eräät äidit tuijottivat ja supisivat mistä raivostuin ja huusin
"Eikö teilläkään ole parempaa tekemistä kuin tuijotella ja supista.Lapsilla nimittäin on uhmaikä,mutta teidän lapsenne varmaan on hemmetin täydellisiä ja olette kuin kukkahattutätejä ja osaatte kaikki ja teidän lapset ei itke.
Niinkö?? "
Kyllä meni hiljaiseksi ja pyysivät sitten seuraavalla kerralla anteeksi...
ja vasta sitten lähdette leikkipuistosta kotiin? Siitähän tuossa oli kyse eli lapsi oli väsynyt ja nälkäinen, sinä vait et lähtenyt kotiin siinä vaiheessa, kun yhteistyökykyä oli jäljellä. Jo 15 min aikaisemmin lähteminen olisi ollut teille kaikille parasta.
Kyllä minun lapsi ainakin sai uhmaikäisenä raivareita vaikka ei ollut väsynyt tahi nälkäinen vaan niinpä ne meni ohi iän myötä.
teki sossuun ilmoituksen, kun lapselle ei annettu periksi ja huusi uhmaansa.
Onneksi tuollainen ilmoittelu on kuitenkin äärimmäisen harvinaista.
ja vasta sitten lähdette leikkipuistosta kotiin? Siitähän tuossa oli kyse eli lapsi oli väsynyt ja nälkäinen, sinä vait et lähtenyt kotiin siinä vaiheessa, kun yhteistyökykyä oli jäljellä. Jo 15 min aikaisemmin lähteminen olisi ollut teille kaikille parasta.
Kyllä minun lapsi ainakin sai uhmaikäisenä raivareita vaikka ei ollut väsynyt tahi nälkäinen vaan niinpä ne meni ohi iän myötä.
eli todennäköisesti tuo ei edes ollut uhmaa vaan silkkaa väsymystä!
Miksi niitä lapsia on ihan pakko kiusata nälällä, kun lapsen voisi viedä ajoissa kotiin ennen kuin hänellä on noin paha olla?
ja vasta sitten lähdette leikkipuistosta kotiin? Siitähän tuossa oli kyse eli lapsi oli väsynyt ja nälkäinen, sinä vait et lähtenyt kotiin siinä vaiheessa, kun yhteistyökykyä oli jäljellä. Jo 15 min aikaisemmin lähteminen olisi ollut teille kaikille parasta.
Lähdimme nimenomaan 15 min aikaisemmin kuin normaalisti. Mutta lapsi olisi saanut joka tapauksessa raivarit, vaikka olisimme kuinka aikaisin lähteneet, kun ei koskaan halua lähteä pois leikkipuistosta. Kyllä lapsi saa raivareita muutenkin kuin väsyneenä, niitä saattaa tulla monta päivässä, vaikka juuri herättyä tai syötyä. Sulla ei varmaan ole lapsia, tai sitten niillä ei ole ollut uhmaa, kun et tuota tiedä.
Sinä olet henkisesti kakara, jonka täytyy koko ajan olla napit vastakkain alle metrisen kanssa, koska haluat käyttää valtaasi. Se taas näkyy siinä, että koet lapsesi uhmaavan sinua tämän tästä, vaikka sillä on vain nälkä tai väsymys.
Onnea valitsemallasi tiellä. Sinunkin lapsesi olisi ansainnut äidin, joka ei kiukkua lapsen pahalle ololle.
sen sijaan tuosta epävarmuudestasi kannattaa hankkiutua jotenkin eroon, sillä se on pahasta.