Te, joilla pieniä lapsia, mutta ei tukiverkkoa, miten pääsette viettämään kahdestaan laatuaikaa?

pääse viettämään aikaa kahdestaan, viimeiset 2,5v ollaan oltu koko perhe yhdessä tai toinen meistä on mennyt kavereidensa kanssa ja toinen kotona lapsen kanssa. Lapsi ei ole ollut yökylässä emmekä ole palkanneet hoitajaa, sama jatkuu todennäköisesti, koska hoitajia ei löydy sukulaisista tai ystäväperheistä (heillä on omat pienet lapsensa).

Mä en oikein ymmärrä miksi se lastenvahdin palkkaaminen on niin kamala mörkö joillekin. Voisiko joku selittää?

että on perhe. Syödään ja katsotaan telkkaria kun lapset nukkuu, yritetään viikonloppuiltaisin pitää "laatuaikaa" , mitä se sitten onkaan, niin kotona. Onneksi viihdymme valtavan hyvin lasten parissa molemmat.

niin 23 palkkaisi MLL:n kautta hoitajan, jos olisi vaikka jotkut lapsettomat häät tms. Ei siis ole kyse siitä että kukaan muu ei voisi hoitaa lasta.

Ja ne lähellä asuvat isovanhemmatkin kelpaisivat!

lapset ovat vierastaneet rajusti ja piiitkään. vasta n. kolmevuotiaan olisin kuvitellut pärjäävän ilman tuttua hoitajaa eli äitiä, isää tai päiväkodin hoitajaa.

Eikä todellakaan ollut mitään sellaista, että lapsi olisi vain hieman itkeskellyt, kun äiti/isä katoaa näkyvistä.

Nyt lapset ovat 5- ja 7-vuotiaat ja voisin kuvitella jättäväni heidät hoitajalle. Mutta olemme jo niin tottuneita siihen, ettemme pääse mihinkään kahdestaan, etten yksinkertaisesti keksi tarpeeksi hyvää syytä palkata hoitajaa.

Mä en oikein ymmärrä miksi se lastenvahdin palkkaaminen on niin kamala mörkö joillekin. Voisiko joku selittää?

ja sinne ollaan viety hoitoon ja lähdetty ulos tuulettumaan. Ei näitä kertoja montaa ole ollut, korkeintaan 10 kertaa tässä 4 vuoden aikana. Kaksi kertaa lapsi on ollut yökylässä, muutoin sitten muutaman tunnin ajan hoidossa.



Eipä sitä kahden keskistä aikaa niin hirveästi ole, mutta en tiedä olenko sitä niin kaivannutkaan. Meillä on kuitenkin kahdenkeskistä aina iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Baareihin en kaipaa, keikoilla ollaan käyty muutamissa.

Meillä ei kummatkaan isovanhemmat piittaa lapsista påtkän vertaa, eivät ole ikinä hoitaneet eivätkä hoida, kun eivät viitsi (omat harrastukset oloneuvoksilla). Kahden kesken ei olla vietetty sekuntiakaan sitten esikoisen syntymän eli kuuteen vuoteen.

Usko kun sanon, älä ala vertaamaan itsesi niihin tukiverkollisiin erheisiin, tulee vaan kateus ja katkeruus. Itse kävin terapiassakin tätä solmua aukommassa, kun meillä ei ole ketään joa auttaisi hädän tullen.

Terapeuti sanoi että pahin mitä voi tehdä on verrata itseään esim naapuriin jossa molemmat isovanhemmat auttavat päivitäin. Elämässä ei mene onni tasan, joten on vaan hyväksyttävä että itsellä ei ole sitä mitä muilla on. Eli parisuhdeikaa.



Tuulettumassa käymme erikseen. Olisi toki kiva käydä ahden, mutta tuo voivottelu ei johda mihinkään, ja siksi en edes haaveile tyyliin "oi kun joskus", "kumpa mekin" jne. Tulee vaan paha mieli.



Paska tuuri pitää huväksyä eikä ruikuttaa marttyyrina. Tukiverkkoa ei ole, niin ei ole.



Sitten joskus kun kaikki tarpeeksi vanhoja eli jotain 6v, voimmme ehkä palata hoitajan yhden yön yli, mutta sen pidemmäksi en vieraalle jätäisi.



Kunhan luopuu kaihoamisesta, niin helpottaa ja energiaa vapautuu katkeroitumisesta iloon ja onneen.

Mutta nyt mies on pari kertaa ohimennen maininnut, että kaipaa kunnon treffejä kanssani, kuten ravintola-illallista.



Ennen lapsia matkustimme usein, kävimme ravintoloissa, leffassa jne. Asuimme tuolloin 13 milj. asukkaan metropolissa, joten vaihtoehtoja oli valtavasti mitä tuli "treffailuun".



Lasten myötä olemme olleet aina yhdessä perheenä. Esim. ulkomailla asuemmassamme veimme vauvan tai taaperon mukana leffaan -Suomessa se ei ole mahdollista ikärajojen vuoksi. Kävimme myös usein hienoissakin ravintoloissa ja virallisissa tilaisuuksissa lapsi mukana. Suomessa on sen verran jähmeä meininki, ettei mikään näistä taida onnistua ilman, että joku vetäisi herneen nenäänsä :/ Edellinen asuinmaa oli lapsimyönteinen potenssiin tuhat.



Treffejä voisimme kokeilla ensi kesänä, kun kuopus on yli 6 kk ja syö jo kiinteitä. Ensi kesäksi ajoittuu myös 5.hääpäivä, jota voisimme ensimmäistä kertaa viettää kahdestaan.



En taida tähän keskusteluun oikeasti kuulua, sillä vaikka asumme tässä kaupungissa ilman "turvaverkkoa", saisimme apua saman tien sitä kysyessä. Etenkin äitini on innokas auttaja ja jos hän ei ole päässyt, joku sisaruksistani on tullut auttamaan. Viime vuoden aikana tarvitsimme lastenvahtia 3 kertaa (2x20 min ultra ja 5 h synnytys) ja tämän lisäksi perhettä on muuten usein tullut kylään ja toki ylimääräiset auttavat kädet on ollut luksusta, vaikka olen itse kotona pysynyt.



Ensi kesänä miehen ulkomailla asuva äiti tulee käymään pariksi kuukaudeksi ja hän on aina vierailuillaan vallannut koko keittiön (huippu kokki)ja ottanut vastuulleen kaikki kotityöt. En haluaisi asian näin olevan, koska nautin itse kotitöistä, mutta anoppi haluaa osoittaa rakkautensa toiminnan kautta, joten olen oppinut antamaan periksi.



Olemme siis todella onnekkaassa asemassa: vietämme symbioottista perhe-elämää omasta tahdosta ja tarpeen tullen apu järjestyy ongelmitta.

hoitaja muutamaksi tunniksi illalla, tai vaikkapa lauantaina päiväksi että päästään kahdestaan johonkin.



Yötä lapset eivät ole olleet ikinä missään. Lasten iät kahdesta kahdeksaan.

Hänet saan houkuteltua muutaman kerran vuodessa pääkaupunkiseudulle kylään viikonlopuksi, jolloin yhtenä iltana vahtii meidän kahta lasta, jotta pääsemme aikuisseurassa ulos tai vaikka ihan kahdestaankin.



Olemme asennoituneet tähän aikaan näin emmekä kaipaa mitään erityistä kahdenkeskistä aikaa!



Jos on akuutti tarve, otamme kahdenkeskistä aikaa päivällä kun lapset ovat tahoillaan hoidossa/koulussa :)

miksi ihmeessä minun pitäisi kutsua laatuajaksi aikaa, jonka olen erossa lapsistani? Kun kuitenkin lapset ja perhe on minulle tärkeintä koko maailmassa. Laatuaikaa on aika, jonka saamme olla kaikki yhdessä perheenä tehden jotain kaikille mieluista porukalla!

Mutta kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa saisi varmasti järjestettyä palkkaamalla lapsille hoitajan siksi aikaa tai pyytämällä ystävää avuksi, jos muita tukiverkkoja ei ole käytettävissä. Meillä ainakin isovanhemmat ja suku asuvat ihan eri puolella Suomea, niin siltä suunnalta apua saadaan melko harvakseltaan. Mutta me kuulutaankin niihin, jotka tykkää olla koko perheen kesken ja kahdenkeskistä aikaa vietetään sitten lasten nukkuessa. Kotonakin voi kokata hyvää ruokaa, katsoa hyvää leffaa, pitää toista hyvänä ja keskustella, ei siihen onneksi sen kummallisempia puitteita tarvita. Tosin mehän ollaankin vasta ihan nuori pari, 11 vuotta oltu yhdessä :-D.

...niin ei laatuaikaa kahdenkesken. Ikävä kyllä näin mennään meillä, ei ole ketään joka auttais, sukua tms

Lapsi kohta 3v eikä olla päästy minnekään. Tosin, mies ei kyllä haluakaan, ja itsekin tykkään olla kotona. Välillä kyllä ois kiva käydä tuulettumassa, mutta kun tukiverkko on mikä on niin ei auta...



Anoppi on kyllä tosi kiva ja tykkää lapsestamme, mutta ei halua ottaa lastamme pidemmäksi aikaa yksin hoitoon.

päästään kyläilemään, mutta ei silloinkaan kahdestaan viihteelle, on vain hieman hoitoapua siinä pyörimässä

saadaan lapset isovanhempien luokse. He asuvat 300 kilometrin päässä, joten siellä käydään pari kertaa vuodessa. Harmi, että asuvat niin kaukana, koska varmasti hoitaisivat mielellään useamminkin.

tai pääsisihän sitä jos haluaisi kun palkkaisi hoitajan mutta toistaiseksi ei ole tullut tilannetta että tuo olisi kiinnostanut. Ei ole kiva jättää lasta vieraan ihmisen kanssa enkä usko että nauttisin tilanteesta.



sukulaiset kyllä hoitaa... toisten lapsia. Muilla on paljon enemmän lapsia ja hankalammat perhetilanteet joten apu menee 100% heille. Odottavat vielä että me menisimme heidän lapsiaan hoitamaan. No kiitos ei nyt sentään. Jos toisilla on mummo viikonlopun hoitamassa lapsia että pääsevät risteilylle niin en näe mitään syytä mennä auttamaan heitä sen jälkeen.

Meillä anoppi hoitaa vain tyttärensä yhtä lasta, tytär ja puoliso makoilevat kotona päivisin, pitkäaiaistyöttömiä. Poikien perheillä on useampia lapsia, heitä ei todellakaan auteta koskaan. Miniöillä omat vanhemmat kaukana. Tai kuten omat vanhempani, täysin piittaamattomia. Apua ei siis aina saa vaikka suku olii miten lähellä, koska avun tarjoava mummo kohdentaa sen vain haluamalleen taholle (tähän hänellä on toki oikeus vaikkei se reilua olekaan). Muut saattavat luulla että onpas meillä tukiverkostoa kun on anoppia ja kälyä.... no ei tasan ole!

.Emme ole halunneet olla ilman lapsia

Mutta nyt mies on pari kertaa ohimennen maininnut, että kaipaa kunnon treffejä kanssani, kuten ravintola-illallista.

Uskotteko te oikeasti tuohon mantraan, että ollaan vain ja ainoastaan lasten kanssa 24/7/12 olisi myös miesten aktiivinen ja todellinen toive?

Se on kuulkaa mammat aika paljon eri asia, että alkaako potkia tutkainta vastaan vai sopeutuuko suoraan tilanteeseen.

Kun yleensä se menee niin, että jos ilmaisee puolisolle, että haluaa aikaa parisuhtelle, niin tuollainen itsekäs toive murskataan ja sitten ollaan 24/7/12 aina ja kaikkialla lasten kanssa. Lopputulos sama :D .

Totta hitossa haluan ja tarvitsen kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa, mutta kun sitä ei saa niin sitä ei saa!!! Olen satavarma että koko perhe voisi paremmin jos vanhemmat saisi joskus hengähtää hetken kahden, mutta kun se ei onnistu!! Mikä tässä on niin vaikea käsittää? Ne kellä ei ole tukiverkkoa joutuvat olemaan oman perheen kesken, aina, 24/7/365!!! Ilmeisesti tukiverkon omaavat eivvät ymmärrä mitä ttaalinen tukiverkottomuus tarkoittaa.

Olen yh, ja olen aina ollut kätevä tekemään vaihtareita. Kalle ja Ville meille perjantaiksi ja Minna ja Maija teille lauantaiksi.



Kaikki voittaa ja varmasti kaikille kelpaa yksi ilta vapaata silloin tällöin, joten kysy joltain tuttavaperheeltä, että miten olisi?!

siis tottakai se olisi ihanaa jos olisi vaikka mummola jonen lapsen voisi laittaa edes päiväksi. Mutta kun ei ole niin ei ole. Eikä tule, joten tällä asialla on itseään turha kiusata.



Onneksi lapsi nukkuu enemmän kuin aikuiset, joten jäähän meillä monta tuntia (edes 2) vuorokaudessa aikaa olla kahdestaan. Hyödynnetään sitten tuota aikaa. Tehdään vaikka joku hyvä aikuisten iltapalaruoka tai katsotaan elokuvaa tms.