olen huomannut, että ne äidit jotka tiukkana kyttää lasten ruokavaliota (sokeria, suolaa ym)

Minä olen hoikka ja lapsi on hoikka mutta meillä syödään tavallista perusruokaa (itse tehtyä) ja kyllä minun lapseni saa karkkipussin viikonloppuisin, syödään sillon tällön pitsaa ja käydään mäkkärissä, ostetaan ihanat herkkupullat. mtta tämä ei ole jokapäiväistä. Itsellänin on bmi 19 ja näillä tavoilla mennään. Ja minun lapsi kun saa esimerkiksi karkkipussin niin koskaan se ei syö pussiä tyhjäksi vaan ottaa muutaman karkin sieltä, sama suklaassa jne jutuissa. Juu ja me molemmat muuten tykätään harrastaa ja liikkua.

Lapseni on tasan 3 vuotta. Emme ole antaneet hänelle karkkeja, sipsejä, suklaata, limsaa jne.

Olemme normaalipainoisia, mieheni on hoikka, minä normaal. Minä syön karkkia, vedän limsaa, tykkään bissestä ja syön välillä terveellisesti (viikolla) ja vähän rasvaisemmin vknlpsin.

Eli ei ihan mene niinkuin ap kuvaa.

Lapseni ehtii vetämään sokeria, suolaa jne. vielä monta vuotta. Voin mielestäni nipottaa, kun on kyse alla kouluikäisestä. Olenhan aikuinen.

Johan tekstistäsi paistoi se, että jollain tavalla tarkkailet omaain syömistäsi. Syöt viikolla terveellisesti ja sitten viikonloppuna jotain epäterveellisempää. Se on tarkkailua kun yleinsäkin voi luetella millon syö ja mitä syö. Olet juuri sellainen ihminen mitä tarkoitin ja olen sata varma, että olet välillä ollut karkkilakossa ja ties missä lakossa. Niin tutulta kuulostaa!

ap

muulla tavalla huomion kiinnittäminen terveelliseen ruokavalioon on sinun mielestäsi typerää, ei tarkoita sitä, että se välttämättä OIKEASTI olisi typerää. Typerää ja hyvin kapeakatseista on kytätä ja arvostella muiden ihmisten ratkaisuja oman elämän tai lastensa kasvatuksen suhteen. Toisaalta ymmärrän kyllä, että jonkun jumppamaikan mielestä terveellinen ruokavalio on nyky yhteiskunnan curling ilmapiirissä nipottamista. Hankihan ihmeessä itsellesi elämä ja avarra maailmankatsomustasi. Jos joku haluaa syöttää estoitta lapsilleen sokeri tms lisäaineita, niin mikäs siinä, ei kiinnosta minua. Mutta yllättävän varmaa tietoa sinulla tuntuu olevan terveellisemmin syöneiden ja ehkä rajoja ja rakkautta kokeneiden lasten kasvamisesta jotenkin neuroottisiksi aikuisiksi. Ovatkohan vapaasti kasvaneet lapsesi jo aikuisia vai mihin kokemukseen tai tutkimustietoon näkemyksesi pohjaat? Toivottavasti kaltaisesi kyyläkeveri ei kuulu minun ystäväpiiriini!

se, että pitää syödä ylenmäärin sokeria, vaikkei sitä kukaan perheessä kaipaa. Lapsi ei pysty syömään kokonaista makeaa jogurttia, koska on ällömakeaa, kun ei ole tottunut. Pitäisikö nyt väen väkisin totuttaa, että olisi hyvä ja terveesti ruokaan suhtautuva vanhempi? JOtkut nyt vain ovat omaksuneet terveelliset ja järkevät ruokailutottumukset. Kai sitäkin sitten pitää joidenkin kadehtia.

esimerkiksi minulla on eräs ystäväperhe joidenka lapset eivät ole saaneet karkkia edes maistaa vielä. Lapset ovat 4v ja 2v. Ovat tosi tarkkoja muutenkin, että eivät juo sokerimehuja, eivät keksejä ym.



Äiti on ainakin ollut miljoona kertaa karkkilakossa ja sipsilakossa. Aina kun ei ole lakossa, niin puhuu siitä, että pitäisi taas alkaa lakkoon. Ja voi kauheeta sitä syyllistä oloa sen silmissä kun se ottaa karkkia ja pistää suuhunsa, näkee, että oikein miettii koko ajan jokaista suupalaa. Ihan liikunnallinen ja muuten terve perhe, mutta tuo suhtautuminen ruokaan ei tunnu ihan terveeltä. Samaisessa kaveripiirissä on moniakin samanlaisia. Katsovat sitten meidän perhettä ihan kieroon kun lapset saavat syntympäivillä jopa täytekakkua.

ja syöminen/ruoka/paino ovat suunnilleen ainoa asia, jossa meillä lapsilla ei KOSKAAN ole ollut ongelmia. Ei edes pahimpien kriisien yhteydessä. Syöminen on aina tuntunut iloiselta ja hyvältä asiasta.



Ap, hyvä aloitus, puhut asiaa.

Olen itsekin lähes tuollainen, tai olin esikoisen aikaan. Kuopukselle on pakko antaa herkkuja, kun a) esikoinenkin saa b)on nirso syömään ja hoikka, niin hyvä että jotain syö (syö kylläkin sitten myös isoja annoksia terveellistä, kasvispainotteista kotiruokaa, jos niikseen tulee). Mutta siis saman olen huomannut!

se, että pitää syödä ylenmäärin sokeria, vaikkei sitä kukaan perheessä kaipaa. Lapsi ei pysty syömään kokonaista makeaa jogurttia, koska on ällömakeaa, kun ei ole tottunut. Pitäisikö nyt väen väkisin totuttaa, että olisi hyvä ja terveesti ruokaan suhtautuva vanhempi? JOtkut nyt vain ovat omaksuneet terveelliset ja järkevät ruokailutottumukset. Kai sitäkin sitten pitää joidenkin kadehtia.

tai hampurilainen... Sekin aika vielä tulee

pahalta maistuvat herkut. Vai onko hän jotenkin vammainen eikä osaa säännöstellä syömistään? Syökö hän metallia ja pahviakin jos sitä lautasella tarjoillaan?



URPO!

muulla tavalla huomion kiinnittäminen terveelliseen ruokavalioon on sinun mielestäsi typerää, ei tarkoita sitä, että se välttämättä OIKEASTI olisi typerää. Typerää ja hyvin kapeakatseista on kytätä ja arvostella muiden ihmisten ratkaisuja oman elämän tai lastensa kasvatuksen suhteen. Toisaalta ymmärrän kyllä, että jonkun jumppamaikan mielestä terveellinen ruokavalio on nyky yhteiskunnan curling ilmapiirissä nipottamista. Hankihan ihmeessä itsellesi elämä ja avarra maailmankatsomustasi. Jos joku haluaa syöttää estoitta lapsilleen sokeri tms lisäaineita, niin mikäs siinä, ei kiinnosta minua. Mutta yllättävän varmaa tietoa sinulla tuntuu olevan terveellisemmin syöneiden ja ehkä rajoja ja rakkautta kokeneiden lasten kasvamisesta jotenkin neuroottisiksi aikuisiksi. Ovatkohan vapaasti kasvaneet lapsesi jo aikuisia vai mihin kokemukseen tai tutkimustietoon näkemyksesi pohjaat? Toivottavasti kaltaisesi kyyläkeveri ei kuulu minun ystäväpiiriini!

ymmärrän, että hermostut kun huomaat minun olevan oikeassa ja tunnistat itsesi tekstistäni. Nyt sinulla vaan vihospäissäsi menee puurot ja vellit sekaisin. Ihmiset jotka neuroottisesti vahtaavat lastensa syömisiä eivät välttämättä ole muuten ollenkaan kurin pitäjiä ja toistepäin. Nämä eivät mitenkään kulje käsi kädessä.

Mutta todella toivon, että sinä ja muutkin mietitte, mikä ihan oikeasti on lapselle parasta. Opettaa terve suhtautuminen ruokaan (herkkuja tietysti kohtuudella) vai totaali kieltäytyminen?

ap

Sitä ei ole koskaan kielletty, mutta ei erityisemmin välitä.



Hampurilaisista ei tykkää, koska ei pidä majoneesista.

En kyttää tiukkana, mutta jonkun verran kuitenkin.

Sokerijugu-ketjun innoittamana katsoin digitaalivaa'alla paljonko 26g (normaalin 2dl jogurtin) sokeria on, ja se on aikasta paljon! 0,3 dl hienoa sokeria yhdessä purkissa, en tiedä paljonko tekee sokeripaloina, mutta paljon! Luonnonjogurttia siis syökäämme....

Olen kyllä itsekin sokerin perään, mutta olen huomannut, että siitä voi myös vieroittaa itsensä, kun syö sokeria mahdollisimman vähin arkisin. Hoikka olen, mutta terveellisyyden takia olen asiasta kiinnostunut.

se, että pitää syödä ylenmäärin sokeria, vaikkei sitä kukaan perheessä kaipaa. Lapsi ei pysty syömään kokonaista makeaa jogurttia, koska on ällömakeaa, kun ei ole tottunut. Pitäisikö nyt väen väkisin totuttaa, että olisi hyvä ja terveesti ruokaan suhtautuva vanhempi? JOtkut nyt vain ovat omaksuneet terveelliset ja järkevät ruokailutottumukset. Kai sitäkin sitten pitää joidenkin kadehtia.

Tylsää läppää. Pointti meni tälläkin asiasta ohi että heilahti.

mutta eivät ole fanaattisia asian suhteen (esim. tarhassa saa olla vaikka joka päivä sokerojogurtteja ilman että stressaa)?

olevansa vain "liikunnan ohjaaja" (vaikkakin oikein isolla alkukirjaimella), eikä valehtele olevansa "liikunnan opettaja". Niin selvästi huomaa, että oikea tieto puuttuu ja arviot perustuvat lapselliselle mutu-tuntumalle. Niin selvää amisainesta, että huhuh.

löytyy näitä vanhempia todella paljon. Jotenkin tuntuu, että aliarvostavat lapsiaan kun lyövät vielä 4 vuotiaallekin rusinapurkin käteen synttäreillä, muiden lasten syödessä karkkia. Ei heitä tee ieli kutsua edes synttäreille kun aina saa miettiä mitä maissinaksuja ja rusinoita pitää taas kaappin varata.

Ja KYLLÄ nekin vanhemmat ovat muuten kovinkin kontrolloivia oman ruokansa suhteen. Erässää perheessä vanhemmat herkuttelee vain lauantaisin. Toisessa perhessä ennen herkuttelua pitää vetää aina hikitreeni. Ja FB:ssä kyllä luetellaan aina kissan kokoisin kirjaimin jos ollaan jou herkku suuhun pistetty. Herkuttelu on jotenkin nostettu jalustalle ja se on aivan liian suuressa roolissa näissä perheissä.

olevansa vain "liikunnan ohjaaja" (vaikkakin oikein isolla alkukirjaimella), eikä valehtele olevansa "liikunnan opettaja". Niin selvästi huomaa, että oikea tieto puuttuu ja arviot perustuvat lapselliselle mutu-tuntumalle. Niin selvää amisainesta, että huhuh.

ovat tyyliltään aina yhdessäa siassa samanlaisia. Omassa tuttavapiirissä tämän on huomannut selvästi. Kaikki ne äidit jotka vauhkoaa lastensa sokerin määrästä (ei saa syödä sokerisogurttia, ei keksia vasta kun 3 vuotiaana, ei pillimehua kun vasta eskarissa ym typeriä sääntöjä) ovat itse myös kovin kontrolloivia oman ruokansa suhteen ja usien jatkuvasti jossain lakossa (karkkilakko, sipsilakko ym) ja karppaavat ym typerää. Eli siis siirtävät lapsiinsa oman sairaan suhtautumisensa ruokaan.

Nyt oikesti kannattaisi kyseisten äitien vähän rauhoittua tai teidänkin lapset on aikuisena yhtä paniikissa ruuan kanssa kuin tekin olette nyt aikuisena. Eikö olisi ihana antaa lapselleen se lahja, että tämä voisi suhtautua ruokaan normaalissti ja siten, että ruoka, syöminen ja herkuttelu ei olisi niin kauhean suuressa roolissa hänen elämässään aikuisena.

Terveisin Liikunnan ohjaaja, joka syö lastensa kanssa herkkuja kun siltä tuntuu. Eletään tervellisesti, mutta ei nipoteta kaikesta!

että kotoa saadulla mallilla tosiaan on paljon merkitystä myöhemmin.

Mun äidillä on aina ollut tällainen pakkolaihduttaanyt-mentaliteetti ja se kyllä vaikutti kaikkien paitsi isäni syömisiin. Olin 14 kun sairastuin anoreksiaan. Sen jälkeen hommat on menneet kiikunkaakun ylösalas....

että lapsen makuaisti tottuu ylenmääräiseen sokerin ja suolan määrään, eikä sitten vähemmän sokeroitu maistu enää miltään. Ihan tiedoksi vain "liikunnanohjaajalle". Fiksut vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsensa syömisiin. Näitä "kyttääjiä" ei kyllä omaan tuttavapiiriin kuulukaan, järkevä ruokailu on luonnollinen osa elämää, ja siihen kuuluu tietysti myös herkuttelu. Luulen, että nämä ap:n kuvaamat "niuhot" ovat ihan ap:n keksimä juttu.

olevansa vain "liikunnan ohjaaja" (vaikkakin oikein isolla alkukirjaimella), eikä valehtele olevansa "liikunnan opettaja". Niin selvästi huomaa, että oikea tieto puuttuu ja arviot perustuvat lapselliselle mutu-tuntumalle. Niin selvää amisainesta, että huhuh.

mutta vastataan nyt kuitenkin, että olen käynyt ammattikorkean. Sinäänsä tällä ammatillani ei kyllä ole edes mitään merkitystä tämän havainnon syntymisen kanssa, olisin sen huomannut ilman mitään koulutustakin. Minulla kun on silmät päässä.

Aika monella täällä tämä asia taisi olla pelottavankin totta, ei se muuten herättäisi noin vihaisia tunteita, jos ei itse tajuaisi, että jututssa on jotain perää. Moni tällainen tarkkailija äiti varmaan huomasi nyt itsekin, että tarkkailee myös omaa syömistään. Sitä ei välttämättä ole aikaisemmin tullut huomattua.

ap