olen huomannut, että ne äidit jotka tiukkana kyttää lasten ruokavaliota (sokeria, suolaa ym)

aina paremmintietäjä. Toivottavasti valistat väärin toimivia ystäviäsi ja kerrot heille kuinka toisten tulisi elää. Ennemmin olisin huolissani lastesi mielenterveydestä kuin heidän ravitsemuksestaan. Elämä on varmaan helppoa kun aina tietää olevansa oikeassa ;))

aina paremmintietäjä. Toivottavasti valistat väärin toimivia ystäviäsi ja kerrot heille kuinka toisten tulisi elää. Ennemmin olisin huolissani lastesi mielenterveydestä kuin heidän ravitsemuksestaan. Elämä on varmaan helppoa kun aina tietää olevansa oikeassa ;))

eikä tässä asiassa kukaan ole oikeassa tai väärässä. Tein aloituksen siitä mitä olen ihan normaalissa elämässäni huomannut. Ja saman päätelmän on täällä tehnyt näköjään aika moni muukin, joten ei se ihan tuulesta temmattu ollut :D

ap

ja ottaa viikonloppuisin rennommin.



Tästä on tehty tutkimuksiakin, jos "liikunnan ohjaaja" on niitä sattunut lukemaan.



Eli syön skarpaten - en karpaten - viikolla. Ja esim. tänään nautimme mieheni kanssa sisäfilettä, röstiperunoita ja kermaista mieheni tekemää pippurikastiketta.



En ole tipattomalla, syön karkkia kun huvittaa - suklaasta puhumattakaan. Mutta en työnnä niitä leikki-ikäiselle turhan takia. That was my point, dear.

Ap elää ihan oman päänsä sisällä, keksii satuja ja näkee asioita toisista, joita ei edes ole olemassa. Ja tarpeeks kun valehtelee ja suurentelee, niin alkaa itsekin uskoa satuihin. Ei muuta kuin morjensta vaan!! Taidat olla vähän kaavoihisi kangistunut ja kompastunukkin näillä kommenteillas.

kuinka nämä "kontroilloivat äidit" alkavat haukkumaan AP:tä. Sen sijaan, että keskustelisivat aiheesta normaalisti, he hyökkäävät ap:n kimppuun, aivan kuin tämä olisi paljastanut heistä jotain kovinkin salattua. Ehkä totuus sattuu...?

Ap elää ihan oman päänsä sisällä, keksii satuja ja näkee asioita toisista, joita ei edes ole olemassa. Ja tarpeeks kun valehtelee ja suurentelee, niin alkaa itsekin uskoa satuihin. Ei muuta kuin morjensta vaan!! Taidat olla vähän kaavoihisi kangistunut ja kompastunukkin näillä kommenteillas.

kyllähän täällä moni muukin oli tehnyt saman huomion kuin minä? keksimmekö me kaikki satuja?

ap

Se, että sinä ja sinun lapsesi ovat (vielä) normaalipainoisia, ei tarkoita sitä että kaikki muut voisivat tai haluaisivat ahtaa suuhunsa ja lastensa suihin mitä tahansa mössöä ja pysyä terveellisessä normaalipainossa. Ei alipainossa, ei ylipainossa.



Itselläni ei ole ollut oikeastaan mitään kontrollia lapsuudenkodissani siinä, mitä saa syödä, vaan herkkuja oli tarjolla mielin määrin. Laatikkokaupalla (tukusta) karkkia ja suklaata ja minähän söin. Oletko oikeasti ap sitä mieltä, että olisi terveellistä siirtää tällaisia tottumuksia omiin lapsiin? Tai että tällaisesta taustasta tuleva voisi mitenkään olla tiedostamatta ruokavaliotaan, jos on joskus päässyt irti lapsuuden mallista?



Meillä esim. on itsestäänselvyys, että kaapissa oleva jogurtti on luonnonjogurttia eikä maustettua sokerista. Ja että maito on luomua. Ja kasviksia on jääkaappi pullollaan. Ja että näin me eletään - ei meidän tarvitse koko ajan vatvoa näitä ruoka-asioita, mutta on se perusta joskus aikanaan ihan tietoisesti mietitty. Nyt jos joku lykkäisi lapsen nenän eteen päivittäin puoli desiä sokeria jogurtin muodossa, niin taatusti nikottelisin.



Ärsyttää todella paljon ap:n kaltaiset ihmiset - he ovat taatusti niitä, jotka myös silmät teevateina ihmettelevät, miksi lihavat ovat lihavia. Eikö ne tiedä mikä on terveellistä??

ovat tyyliltään aina yhdessäa siassa samanlaisia. Omassa tuttavapiirissä tämän on huomannut selvästi. Kaikki ne äidit jotka vauhkoaa lastensa sokerin määrästä (ei saa syödä sokerisogurttia, ei keksia vasta kun 3 vuotiaana, ei pillimehua kun vasta eskarissa ym typeriä sääntöjä) ovat itse myös kovin kontrolloivia oman ruokansa suhteen ja usien jatkuvasti jossain lakossa (karkkilakko, sipsilakko ym) ja karppaavat ym typerää. Eli siis siirtävät lapsiinsa oman sairaan suhtautumisensa ruokaan.

Nyt oikesti kannattaisi kyseisten äitien vähän rauhoittua tai teidänkin lapset on aikuisena yhtä paniikissa ruuan kanssa kuin tekin olette nyt aikuisena. Eikö olisi ihana antaa lapselleen se lahja, että tämä voisi suhtautua ruokaan normaalissti ja siten, että ruoka, syöminen ja herkuttelu ei olisi niin kauhean suuressa roolissa hänen elämässään aikuisena.

Terveisin Liikunnan ohjaaja, joka syö lastensa kanssa herkkuja kun siltä tuntuu. Eletään tervellisesti, mutta ei nipoteta kaikesta!

että kotoa saadulla mallilla tosiaan on paljon merkitystä myöhemmin.

Mun äidillä on aina ollut tällainen pakkolaihduttaanyt-mentaliteetti ja se kyllä vaikutti kaikkien paitsi isäni syömisiin. Olin 14 kun sairastuin anoreksiaan. Sen jälkeen hommat on menneet kiikunkaakun ylösalas....

olet ap kannanotoissasi noin (näennäis) "joustavaksi" äipäksi. Taidatkin olla varsinainen AV nipo ;))))

Minä olen hoikka ja lapsi on hoikka mutta meillä syödään tavallista perusruokaa (itse tehtyä) ja kyllä minun lapseni saa karkkipussin viikonloppuisin, syödään sillon tällön pitsaa ja käydään mäkkärissä, ostetaan ihanat herkkupullat. mtta tämä ei ole jokapäiväistä. Itsellänin on bmi 19 ja näillä tavoilla mennään. Ja minun lapsi kun saa esimerkiksi karkkipussin niin koskaan se ei syö pussiä tyhjäksi vaan ottaa muutaman karkin sieltä, sama suklaassa jne jutuissa. Juu ja me molemmat muuten tykätään harrastaa ja liikkua.

Lapsia syömään äkkiä ne karkkinsa. On sitten happohyökkäys nopeammin ohi, eikä ruokahalukaan koko päivää pilalla.

Se, että sinä ja sinun lapsesi ovat (vielä) normaalipainoisia, ei tarkoita sitä että kaikki muut voisivat tai haluaisivat ahtaa suuhunsa ja lastensa suihin mitä tahansa mössöä ja pysyä terveellisessä normaalipainossa. Ei alipainossa, ei ylipainossa.

Itselläni ei ole ollut oikeastaan mitään kontrollia lapsuudenkodissani siinä, mitä saa syödä, vaan herkkuja oli tarjolla mielin määrin. Laatikkokaupalla (tukusta) karkkia ja suklaata ja minähän söin. Oletko oikeasti ap sitä mieltä, että olisi terveellistä siirtää tällaisia tottumuksia omiin lapsiin? Tai että tällaisesta taustasta tuleva voisi mitenkään olla tiedostamatta ruokavaliotaan, jos on joskus päässyt irti lapsuuden mallista?

Meillä esim. on itsestäänselvyys, että kaapissa oleva jogurtti on luonnonjogurttia eikä maustettua sokerista. Ja että maito on luomua. Ja kasviksia on jääkaappi pullollaan. Ja että näin me eletään - ei meidän tarvitse koko ajan vatvoa näitä ruoka-asioita, mutta on se perusta joskus aikanaan ihan tietoisesti mietitty. Nyt jos joku lykkäisi lapsen nenän eteen päivittäin puoli desiä sokeria jogurtin muodossa, niin taatusti nikottelisin.

Ärsyttää todella paljon ap:n kaltaiset ihmiset - he ovat taatusti niitä, jotka myös silmät teevateina ihmettelevät, miksi lihavat ovat lihavia. Eikö ne tiedä mikä on terveellistä??

minähän olen kirjoittanut moneen kohtaan, että herkttelua kohtuudella. nyt sinä alat pistämään sanoja suuhuni. kyse on lähinnä siitä, että mikä paniikki siitä syntyy jos lapsi syö hoidossa sokerijogurttia tai syntymäpäivillä kakkua. siinä siirretään sitä omaa sairasta suhtautumista ruokaan myös lapseen. terveelliset elämäntavat ja terveellinen ruoka on tietysti hyvästä ja meillä myös tärkeässä asemassa molemmat. mutta tässä on se hiuksenhieno ero. syödä kohtuudella kaikkea TAI kieltää herkut kokonaan. eikä se eds ole kauhean pieni ero. mutta missään nimessä kukaan ei ole nyt puhunut tulkuttomasta herkuttelusta ja epäterveellisen ruuan mättämisestä.

ap

Minä olen hoikka ja lapsi on hoikka mutta meillä syödään tavallista perusruokaa (itse tehtyä) ja kyllä minun lapseni saa karkkipussin viikonloppuisin, syödään sillon tällön pitsaa ja käydään mäkkärissä, ostetaan ihanat herkkupullat. mtta tämä ei ole jokapäiväistä. Itsellänin on bmi 19 ja näillä tavoilla mennään. Ja minun lapsi kun saa esimerkiksi karkkipussin niin koskaan se ei syö pussiä tyhjäksi vaan ottaa muutaman karkin sieltä, sama suklaassa jne jutuissa. Juu ja me molemmat muuten tykätään harrastaa ja liikkua.

Lapsia syömään äkkiä ne karkkinsa. On sitten happohyökkäys nopeammin ohi, eikä ruokahalukaan koko päivää pilalla.

kun en tajua tätä oikeasti. En minäkään tajua sitä, että synttäreillä ei saa ottaa kakkua tms. mutta en tajua myöskään sitä, että joku pitää tavoittelemisen arvoisena sitä, että mikä tahansa prosessoitu sokerimössö on ihan kelpo ravintoa, eikä ravitsemukseen saisi haaskata ajatustakaan.



Jatkuvalla laihdutuskuurilla kitkuttava ja siitä meteliä pitävä äiti on huono esimerkki mutta niin on kaljalla ja makkaralla elävä isäkin, tai ylipainoinen äiti, joka siirtää oman ongelmansa myös lapsille.



t. 36

olet ap kannanotoissasi noin (näennäis) "joustavaksi" äipäksi. Taidatkin olla varsinainen AV nipo ;))))

AV nipo olen :D

ap

Onpas mielenkiintoinen keskustelu aiheesta joka koskettaa mua syvästi.



Itse olen aina, ihan vauvasta asti ollut lihava. Isä alkoholisti, äiti läheisriippuvainen. Mietä lahjottiin ja lohdutettiin herkuilla kun tokihan ne lapsille maistui. Minusta tuli tunnesyöjä.



Vasta aikuisena sain laihdutettua ison määrän, (50kiloa) ja teen töitä itseni kanssa että saan pidettyä ruoat ja määrät fiksuna.



Kyllä se näkyy siinäkin miten lapset syö. Ei paljon mutta vähän, isoin asia on ruoka-ajat. Lapset syö ihan tavallista kotiruokaa ja saavat kyllä päivittän jotain herkuksi luokiteltavaa, yhtenä päivänä viikossa meillä on karkkipäivä.



En anna lasten mättää vaikka 15 keksiä vaan ehkä 3 kerrallaan, tämä on varmaa tyypillisin kontrolli meillä. Kumpikaan ei syö kasviksia vaikka niitä on aina tarjolla eilä kelpaa kuin vaalea leipä. Syövät sokerijuguja ja vanukkaita vaikka tahtoisin siihen muutoksen. Isä syö noita samoja joten jos hän niitä ostaa niin minkäs minä sille voin.



Itse en halua näyttää lapsille mitään laihduttamisestani. Jouduin jossain vaiheessa punnitsemaan ruokiani ja tein sen aina lapsilta salassa. Myöskään sanaa lihava tai laiha meillä ei käytetä, ei niillä ole hajuakaan mitä ne tarkoittaa.



Pointti on se että annan lasten syödä mitä vain, normaalilla kohtuudella. Se mitä varon on juuri tunnesyömiseen opettaminen, ei muuta. Haluaisin että lapsemme söisi fiksummin mutta pikkuhiljaa muuttelen asioita. Kylässä rajoitan lasten syömistä ihan kohteliasisuudesta, tuskin kukaan haluaa että vieraat lapset tyhjentäisivät koko pöydän?

PÄIVITTÄINEN sokerijogurtin syönti, esim. 2,5 dl joka päivä ON mielestäni epäterveellistä. Kakkupalan syönti synttärijuhlilla vaikkapa 8 kertaa vuodessa ei sitä ole. Jos syöttäisit tuon jogurtin sisältämän n. puoli desiä sokeria taaperolle ihan vaan sokerikupista, niin ehkä se asia valkenisi sinulle selvemmin kuin piilosokerina.

T. 36

Se, että sinä ja sinun lapsesi ovat (vielä) normaalipainoisia, ei tarkoita sitä että kaikki muut voisivat tai haluaisivat ahtaa suuhunsa ja lastensa suihin mitä tahansa mössöä ja pysyä terveellisessä normaalipainossa. Ei alipainossa, ei ylipainossa. Itselläni ei ole ollut oikeastaan mitään kontrollia lapsuudenkodissani siinä, mitä saa syödä, vaan herkkuja oli tarjolla mielin määrin. Laatikkokaupalla (tukusta) karkkia ja suklaata ja minähän söin. Oletko oikeasti ap sitä mieltä, että olisi terveellistä siirtää tällaisia tottumuksia omiin lapsiin? Tai että tällaisesta taustasta tuleva voisi mitenkään olla tiedostamatta ruokavaliotaan, jos on joskus päässyt irti lapsuuden mallista? Meillä esim. on itsestäänselvyys, että kaapissa oleva jogurtti on luonnonjogurttia eikä maustettua sokerista. Ja että maito on luomua. Ja kasviksia on jääkaappi pullollaan. Ja että näin me eletään - ei meidän tarvitse koko ajan vatvoa näitä ruoka-asioita, mutta on se perusta joskus aikanaan ihan tietoisesti mietitty. Nyt jos joku lykkäisi lapsen nenän eteen päivittäin puoli desiä sokeria jogurtin muodossa, niin taatusti nikottelisin. Ärsyttää todella paljon ap:n kaltaiset ihmiset - he ovat taatusti niitä, jotka myös silmät teevateina ihmettelevät, miksi lihavat ovat lihavia. Eikö ne tiedä mikä on terveellistä??

minähän olen kirjoittanut moneen kohtaan, että herkttelua kohtuudella. nyt sinä alat pistämään sanoja suuhuni. kyse on lähinnä siitä, että mikä paniikki siitä syntyy jos lapsi syö hoidossa sokerijogurttia tai syntymäpäivillä kakkua. siinä siirretään sitä omaa sairasta suhtautumista ruokaan myös lapseen. terveelliset elämäntavat ja terveellinen ruoka on tietysti hyvästä ja meillä myös tärkeässä asemassa molemmat. mutta tässä on se hiuksenhieno ero. syödä kohtuudella kaikkea TAI kieltää herkut kokonaan. eikä se eds ole kauhean pieni ero. mutta missään nimessä kukaan ei ole nyt puhunut tulkuttomasta herkuttelusta ja epäterveellisen ruuan mättämisestä. ap

PÄIVITTÄINEN sokerijogurtin syönti, esim. 2,5 dl joka päivä ON mielestäni epäterveellistä. Kakkupalan syönti synttärijuhlilla vaikkapa 8 kertaa vuodessa ei sitä ole. Jos syöttäisit tuon jogurtin sisältämän n. puoli desiä sokeria taaperolle ihan vaan sokerikupista, niin ehkä se asia valkenisi sinulle selvemmin kuin piilosokerina.

T. 36

Se, että sinä ja sinun lapsesi ovat (vielä) normaalipainoisia, ei tarkoita sitä että kaikki muut voisivat tai haluaisivat ahtaa suuhunsa ja lastensa suihin mitä tahansa mössöä ja pysyä terveellisessä normaalipainossa. Ei alipainossa, ei ylipainossa. Itselläni ei ole ollut oikeastaan mitään kontrollia lapsuudenkodissani siinä, mitä saa syödä, vaan herkkuja oli tarjolla mielin määrin. Laatikkokaupalla (tukusta) karkkia ja suklaata ja minähän söin. Oletko oikeasti ap sitä mieltä, että olisi terveellistä siirtää tällaisia tottumuksia omiin lapsiin? Tai että tällaisesta taustasta tuleva voisi mitenkään olla tiedostamatta ruokavaliotaan, jos on joskus päässyt irti lapsuuden mallista? Meillä esim. on itsestäänselvyys, että kaapissa oleva jogurtti on luonnonjogurttia eikä maustettua sokerista. Ja että maito on luomua. Ja kasviksia on jääkaappi pullollaan. Ja että näin me eletään - ei meidän tarvitse koko ajan vatvoa näitä ruoka-asioita, mutta on se perusta joskus aikanaan ihan tietoisesti mietitty. Nyt jos joku lykkäisi lapsen nenän eteen päivittäin puoli desiä sokeria jogurtin muodossa, niin taatusti nikottelisin. Ärsyttää todella paljon ap:n kaltaiset ihmiset - he ovat taatusti niitä, jotka myös silmät teevateina ihmettelevät, miksi lihavat ovat lihavia. Eikö ne tiedä mikä on terveellistä??

minähän olen kirjoittanut moneen kohtaan, että herkttelua kohtuudella. nyt sinä alat pistämään sanoja suuhuni. kyse on lähinnä siitä, että mikä paniikki siitä syntyy jos lapsi syö hoidossa sokerijogurttia tai syntymäpäivillä kakkua. siinä siirretään sitä omaa sairasta suhtautumista ruokaan myös lapseen. terveelliset elämäntavat ja terveellinen ruoka on tietysti hyvästä ja meillä myös tärkeässä asemassa molemmat. mutta tässä on se hiuksenhieno ero. syödä kohtuudella kaikkea TAI kieltää herkut kokonaan. eikä se eds ole kauhean pieni ero. mutta missään nimessä kukaan ei ole nyt puhunut tulkuttomasta herkuttelusta ja epäterveellisen ruuan mättämisestä. ap

vaan se, että minä en edes tuhlaa energiaani siihen, että stressaisin mitä jogurttia lapsia syö hoidossa. Kun nyt tiedän, että eivät sokeria suoraan kupista siellä syötä. Kotona voimme sitten syödä jotain muuta, mutta jos lapsi syö hoidossa sokerijogurttia, niin ei se siihen kuole. Muulla ruokavaliolla pystyy sitten sitä sokeriakin vähentämään jos on tarvis. Mutta pointti tässä onkin varmaan se, että se ruoka ei saa niin kauhean suurta merkitystä minulle kuin näille "kontrolli äideille". Ja alunperin kirjoittamassani tekstissä nyt puhuttiin kuitenkin siitä, että ollaan ihan vauhkoja tuon sokerin kanssa. En minäkään ehdoin tahdoin syötä lapsilleni jogurteja joka päivä. Eli en valitse sitä sokeria siitä ilosta, että voisin nyt antaa lapselle sokeria. Mutta en kuole siihen jos se sitä jogutrttia siellä hoidossa syö.

En nyt osaa tarkemmin selittää. Mutta ne tuttavani keitä kuvasin aloitustekstissäni tekevät siitä sokerista sellaisen numeron, että kun tulevat kylään ja jos tarjolla olisi iltapalaksi vaikkapa sokerijogurttia, niin sitä ei sitten lapsi saisi kylässäkään syödä vaikka kaikki muut lapset sitä söisivätkin.

ap

En ymmärrä, miksi joku ei ole kiinnostunut lapsensa ruokavaliosta. En ymmärrä, miksi mun vanhemmat eivät olleet vaan sallivat sen kaiken sokerin ja muun.

t.36

PÄIVITTÄINEN sokerijogurtin syönti, esim. 2,5 dl joka päivä ON mielestäni epäterveellistä. Kakkupalan syönti synttärijuhlilla vaikkapa 8 kertaa vuodessa ei sitä ole. Jos syöttäisit tuon jogurtin sisältämän n. puoli desiä sokeria taaperolle ihan vaan sokerikupista, niin ehkä se asia valkenisi sinulle selvemmin kuin piilosokerina. T. 36

Se, että sinä ja sinun lapsesi ovat (vielä) normaalipainoisia, ei tarkoita sitä että kaikki muut voisivat tai haluaisivat ahtaa suuhunsa ja lastensa suihin mitä tahansa mössöä ja pysyä terveellisessä normaalipainossa. Ei alipainossa, ei ylipainossa. Itselläni ei ole ollut oikeastaan mitään kontrollia lapsuudenkodissani siinä, mitä saa syödä, vaan herkkuja oli tarjolla mielin määrin. Laatikkokaupalla (tukusta) karkkia ja suklaata ja minähän söin. Oletko oikeasti ap sitä mieltä, että olisi terveellistä siirtää tällaisia tottumuksia omiin lapsiin? Tai että tällaisesta taustasta tuleva voisi mitenkään olla tiedostamatta ruokavaliotaan, jos on joskus päässyt irti lapsuuden mallista? Meillä esim. on itsestäänselvyys, että kaapissa oleva jogurtti on luonnonjogurttia eikä maustettua sokerista. Ja että maito on luomua. Ja kasviksia on jääkaappi pullollaan. Ja että näin me eletään - ei meidän tarvitse koko ajan vatvoa näitä ruoka-asioita, mutta on se perusta joskus aikanaan ihan tietoisesti mietitty. Nyt jos joku lykkäisi lapsen nenän eteen päivittäin puoli desiä sokeria jogurtin muodossa, niin taatusti nikottelisin. Ärsyttää todella paljon ap:n kaltaiset ihmiset - he ovat taatusti niitä, jotka myös silmät teevateina ihmettelevät, miksi lihavat ovat lihavia. Eikö ne tiedä mikä on terveellistä??

minähän olen kirjoittanut moneen kohtaan, että herkttelua kohtuudella. nyt sinä alat pistämään sanoja suuhuni. kyse on lähinnä siitä, että mikä paniikki siitä syntyy jos lapsi syö hoidossa sokerijogurttia tai syntymäpäivillä kakkua. siinä siirretään sitä omaa sairasta suhtautumista ruokaan myös lapseen. terveelliset elämäntavat ja terveellinen ruoka on tietysti hyvästä ja meillä myös tärkeässä asemassa molemmat. mutta tässä on se hiuksenhieno ero. syödä kohtuudella kaikkea TAI kieltää herkut kokonaan. eikä se eds ole kauhean pieni ero. mutta missään nimessä kukaan ei ole nyt puhunut tulkuttomasta herkuttelusta ja epäterveellisen ruuan mättämisestä. ap

vaan se, että minä en edes tuhlaa energiaani siihen, että stressaisin mitä jogurttia lapsia syö hoidossa. Kun nyt tiedän, että eivät sokeria suoraan kupista siellä syötä. Kotona voimme sitten syödä jotain muuta, mutta jos lapsi syö hoidossa sokerijogurttia, niin ei se siihen kuole. Muulla ruokavaliolla pystyy sitten sitä sokeriakin vähentämään jos on tarvis. Mutta pointti tässä onkin varmaan se, että se ruoka ei saa niin kauhean suurta merkitystä minulle kuin näille "kontrolli äideille". Ja alunperin kirjoittamassani tekstissä nyt puhuttiin kuitenkin siitä, että ollaan ihan vauhkoja tuon sokerin kanssa. En minäkään ehdoin tahdoin syötä lapsilleni jogurteja joka päivä. Eli en valitse sitä sokeria siitä ilosta, että voisin nyt antaa lapselle sokeria. Mutta en kuole siihen jos se sitä jogutrttia siellä hoidossa syö. En nyt osaa tarkemmin selittää. Mutta ne tuttavani keitä kuvasin aloitustekstissäni tekevät siitä sokerista sellaisen numeron, että kun tulevat kylään ja jos tarjolla olisi iltapalaksi vaikkapa sokerijogurttia, niin sitä ei sitten lapsi saisi kylässäkään syödä vaikka kaikki muut lapset sitä söisivätkin. ap

Mun mielestä on tosiaankin tärkeää opettaa lapsille sitä normaalia suhdetta ruokaan. Niin yleisiä kaikenlaiset syömishäiriöt nykyään. Mutta samalla ajattelen myös, että on väärin totuttaa lapsi runsaaseen makean syöntiin. Vaikka nyt ei paino-ongelmaa olisikaan, on se sitten todella vaikea tapa muuttaa, jos sellainen tulee myöhemmin. Ei kai nämä asiat ole toisensa poissulkevia? Meillä lapset vielä alle 3-vuotiaita, joten ollut helppo rajoittaa makeaa. Juhlatilanteet ovat tietysti asia erikseen.

Enkä ymmärrä, miksi täällä väännetään, että ap syöttäisi päivittäin lapsilleen herkkuja eikä välittäisi lastensa ruokavaliosta tuon taivaallista.



Ap nimenomaan sanoi, että välittää ja että lapset syövät pääsääntöisesti terveellisesti. Jokin jugurtti päiväkodissa ei saa ap:tä kuitenkaan kriisin partaalle ja synttäreillä tai kyläpaikassa lapset saavat sen kakkupalan tai keksin ilman numeroa.



Miksi vääntää näistä asioista jotain, mitä ei todellakaan ap:n tekstissä edes ollut?



Minäkin inhoan neuroottisesti ruokaan suhtautuvia. Eräs ystäväni jankuttaa koko ajan lastensa syömisistä. Toisaalta on pakko syödä lautanen tyhjäksi, sitten kun se on syöty, päivitellään, miten paljon lapsi söi ja miten herkut ei nyt varmaankaan maistu. Lapsi tietysti näyttää petetyltä ja usein alkaa vääntää itkuakin, kun herkkujen toivossa väänsi väkisin suuhunsa liian suuren annoksen ja nyt äiti kieltääkin ne.



Minusta olisi mukavaa, kun siihen ruokaan osattaisiin suhtautua normaalisti. Jos lapsi ei ole tottunut esim. kekseihin, ei hän varmaan niitä halua syödä. Jos haluaa, ei se lapsi kuole siihen yhteen. Toisen kohdalla se äiti voi sitten olla skarpimpi.



Minkälaisia lapsia nämä jatkuvasti kontrolloimassa olevat vanhemmat kasvattavat? Lapsuudenystäväni ei saanut syödä sokeria missään muodossa. Hänen syntymäpäiväkutsuillaan oli viinirypäleitä ja porkkanoita. Mitä teki lapsi salaa, kun äiti ei nähnyt? Mätti suuhunsa karkkia pilvin pimein. Ja tunsi huonoa omaatuntoa ja ryhtyi kaiken maailman lakkoihin jo alakouluiästä lähtien.



Tuttavaperheemme lapset eivät ole koskaan saaneet mitään sokeripitoisia herkkuja. Aina kun he ovat juhlissa, majoittuvat sokerikulhon ääreen ja dippaavat sitä suuhunsa heti, kun aikuisten silmä välttää.



Olen aina sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Ei niitä hampurilaisia, sipsejä ja karkkeja kuulu syödä usein eikä pienten lasten juuri lainkaan, mutta jos niitä nyt sattuu jossain olemaan tarjolla, ei lapset siihen kuole.