olen huomannut, että ne äidit jotka tiukkana kyttää lasten ruokavaliota (sokeria, suolaa ym)

Enkä ymmärrä, miksi täällä väännetään, että ap syöttäisi päivittäin lapsilleen herkkuja eikä välittäisi lastensa ruokavaliosta tuon taivaallista. Ap nimenomaan sanoi, että välittää ja että lapset syövät pääsääntöisesti terveellisesti. Jokin jugurtti päiväkodissa ei saa ap:tä kuitenkaan kriisin partaalle ja synttäreillä tai kyläpaikassa lapset saavat sen kakkupalan tai keksin ilman numeroa. Miksi vääntää näistä asioista jotain, mitä ei todellakaan ap:n tekstissä edes ollut? Minäkin inhoan neuroottisesti ruokaan suhtautuvia. Eräs ystäväni jankuttaa koko ajan lastensa syömisistä. Toisaalta on pakko syödä lautanen tyhjäksi, sitten kun se on syöty, päivitellään, miten paljon lapsi söi ja miten herkut ei nyt varmaankaan maistu. Lapsi tietysti näyttää petetyltä ja usein alkaa vääntää itkuakin, kun herkkujen toivossa väänsi väkisin suuhunsa liian suuren annoksen ja nyt äiti kieltääkin ne. Minusta olisi mukavaa, kun siihen ruokaan osattaisiin suhtautua normaalisti. Jos lapsi ei ole tottunut esim. kekseihin, ei hän varmaan niitä halua syödä. Jos haluaa, ei se lapsi kuole siihen yhteen. Toisen kohdalla se äiti voi sitten olla skarpimpi. Minkälaisia lapsia nämä jatkuvasti kontrolloimassa olevat vanhemmat kasvattavat? Lapsuudenystäväni ei saanut syödä sokeria missään muodossa. Hänen syntymäpäiväkutsuillaan oli viinirypäleitä ja porkkanoita. Mitä teki lapsi salaa, kun äiti ei nähnyt? Mätti suuhunsa karkkia pilvin pimein. Ja tunsi huonoa omaatuntoa ja ryhtyi kaiken maailman lakkoihin jo alakouluiästä lähtien. Tuttavaperheemme lapset eivät ole koskaan saaneet mitään sokeripitoisia herkkuja. Aina kun he ovat juhlissa, majoittuvat sokerikulhon ääreen ja dippaavat sitä suuhunsa heti, kun aikuisten silmä välttää. Olen aina sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Ei niitä hampurilaisia, sipsejä ja karkkeja kuulu syödä usein eikä pienten lasten juuri lainkaan, mutta jos niitä nyt sattuu jossain olemaan tarjolla, ei lapset siihen kuole.

Oikea ruokavalio auttaa merkittävästi monien sairauksien hoidossa. Viisas vanhempi totuttaa jo lapsensa terveelliseen ruokaan, sillä loppujen lopuksi syömisessä on kysymys TOTTUMUKSISTA. Vaikka ei söisi yhtään valkoista sokeria (josta ei ole ihmiselle mitään hyötyä, ainoastaan haittaa), voi syödä todella herkullisesti ja nauttia ruuasta.



Alle kolmevuotias herkuttelee ihan sujuvasti hedelmillä ja marjoilla. Hän ei tarvitse sokeria eikä osaa sitä kaivata.



Onko sokerinhimo mielestäsi tervettä? Miksi sokeri aiheuttaa toisille meistä kovaa riippuvuutta, vaikka lapsena on saanut normaalisti syödä makeaa? Miksi sokeri pahentaa meidän toisten sairauksia? Mihin sokeria oikeastaan tarvitaan?

Kerran taisivat sitä ennen syödä karkkia päiväkodissa. Karkkia en antanut siksi, että lapsi ei osaa kaivata sitä, mitä ei ole koskaan saanut. En siitä saanut mitään hepuleita, mutta en ymmärrä vanhempia, jotka syöttävät 1v:lle suklaata siksi, että on kiva nähdä lapsen ilme.



Mun mielestä mulla on aika terve suhtautuminen ruokaan, nuorena olin jopa ylilaiha, mutta vain siksi, etten välittänyt syömisestä. Iän myötä painoa tulee helpommin ja on pakko hiukan kytätä omia syömisiään, mutta mitään totaalisia lakkoja en harrasta.



Ja kun itse tarkkailen syömisiäni, teen sen lapsilta salaa. Kun esikoiseni pyöristyi hiukan, jouduin hiukan tarkkailemaan hänenkin syömistään, vaikken yhtään keksinyt missä vika. Tosin ruokavalio oli aivan saman kuin vuotta nuoremmalla sisaruksellaan ja liikkui silloinkin paljon. Paino laskikin pituuskasvun myötä ja sen jälkeen lapsi on ollut tosi hoikka. Mutta lasten kuullen tai nähden en noita rajoituksia tee, vaan hoidan asiat lapsilta huomaamatta.



Nyt lapseni ovat jo isoja ja uskoakseni heillä ei ole mitään ruokaneurooseja. Meillä syödään periaatteessa terveellisesti, mutta joskus syödään jotain epäterveellistäkin. Ja vaikken antanut pienille lapsille karkkia, en ole silti mitenkään neuroottinen.



Musta tosin tuntuu, että ap yrittää vain haukkua muita, jotka pystyvät hallitsemaan pienten lasten syömistä...

Mutten silti ole antanut lapselleni (alle 3 v) vielä koskaan karkkia. En tosin tiedä kuulunko kuvaamaasi popposeen muutenkaan. Lapsi saa leivonnaisia, joten esim. suklaata on niissä maistanut ja välillä mehujakin. Sokeroituja jogurtteja en kyllä yleensä anna koska mielestäni on syytä oppia maustamaan jogurttinsa hedelmillä ja marjoilla heti lapsena (mielestäni kukaan ei tarvitse sokeroitua jogurttia, itse ainakin mieluummin syön karkit karkkina :) )



Karkeista pidän lapseni erossa niin pitkään kuin mahdollista ja itseäni esim. jatkuva mehun tyrkytys lapsille häiritsee mutta herkuttelua sallin kyllä. Herkkuja pyrin välttämään enemmän hampaiden kuin muiden seikkojen takia.

URPO!

Sori hei, se Demin keskustelupalsta oli jossain ihan muualla!

Terveisin Liikunnan ohjaaja, joka syö lastensa kanssa herkkuja kun siltä tuntuu. Eletään tervellisesti, mutta ei nipoteta kaikesta!

Miten ihmeessä se liittyi tähän aiheeseen mkitenkään, että olet liikunnan ohjaaja? Se ei (selvästikään) tee sinusta ravinto asiantuntijaa!

Eikö olisi ihana antaa lapselleen se lahja, että tämä voisi suhtautua ruokaan normaalissti ja siten, että ruoka, syöminen ja herkuttelu ei olisi niin kauhean suuressa roolissa hänen elämässään aikuisena.

Eikö tämän lisäksi olisi ihana antaa lapselleen se lahja, että saa pysyä terveenä ja malli oikenalaisesta puhtaasta ruokavaliosta. Tässä tekstissä loistaa niin hienosti se, miten vääristynyt kuva ihmisillä on ravinnosta. Se, että syödään terveellisesti, puhtaasti ja järkevästi sekä se, että halutaan ajatella oman lapsen terveyttä on joidenkin mielestä kieroutuneempaa, kuin että "herkutellaan silloin kun siltä tuntuu". Jos lapsi saa päättää, hänhän herkuttelisi vaikka joka päivä. On aikuisen vastuuttomuutta jättää tuo päätöksenteko lapselle. Aikuisen kuuluisi tässäkin asiassa pitää lapsen terveyden puolta ja olla sallimatta pienen kehon joutua ei luonnolliseen stressitilaan (sokerit, lisäaineet).

Tai voisiko joku neropatti perustella ja kertoa minulle, millä tavalla teollistettu ruoka ja lisäaineet ovat jotenkin luonnollista ja tervettä?

että on todellakin mahdollista antaa lapsille terveellsen ruokavalion mallin, vaikka ei ole ääriehdoton rai nipo. Miten opetat kohtuuden, jos et salli tiettyjä herkkuja ollenkaan?



Minusta on tärkeämpi nähdä koko kuva ja haluan ehdottomasti opettaa lasta välittämään itsestään ( tähän kuuluu myös terveydellinen hyvinvointi) ja minusta se saavutetaan juuri ap:n mainitsemalla rennolla suhtautumisella ruokaan. Tiedän, että jugurteissa on paljon sokeria, mutta kuinka usein niitä teillä syödään? Miksi kieltää kokonaan, kun määrää pystyy helposti karsimaan tarjoamalla useammin terveellisiä vaihtoehtoja.



Minusta ne vanhemmat, jotka kieltävät lapsiltaan herkkuja kokonaan ennen jotain tiettyä ikää, eivät uskalla/osaa tuottaa lapsille myös pettymyksiä, eli heidän on helpompi, kun lapsi ei osaa vaatia herkkuja ollenkaan. Itselläni ei ole ongelmaa sanoa myös ei, tai nyt riittää ja kestän kyllä uhmaikäisen vastustelunkin. Olen myös huomannut, että kyseiset vanhemmat eivät välttämättä osaa säädellä omaa herkkujen syömistä, vaan ovat tyyppiä " koko karkkipussi/suklaalevy/siåsipussi kerrallaan" tai "laitetaan litra jätskiä puoliksi". Meillä heitetään välillä avattuja karkkipusseja pois, sipsipussidta jää yli puolet syömättä ja pakastimessa on kivanhaa jätskiä...

että lapsen makuaisti tottuu ylenmääräiseen sokerin ja suolan määrään, eikä sitten vähemmän sokeroitu maistu enää miltään. Ihan tiedoksi vain "liikunnanohjaajalle". Fiksut vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsensa syömisiin. Näitä "kyttääjiä" ei kyllä omaan tuttavapiiriin kuulukaan, järkevä ruokailu on luonnollinen osa elämää, ja siihen kuuluu tietysti myös herkuttelu. Luulen, että nämä ap:n kuvaamat "niuhot" ovat ihan ap:n keksimä juttu.

Meidan lapsilla on aika vapaa ruikavalio. Saa syoda sipseja vkl Ja karkkipaiva on lauantai, mutta emme noudata tata orjallisesti. Ruoka, mita syomme, on hyvin perusruokaa tuoreista raaka-aineista, koska tuolta ruokakaupasta ei niita eineksia oikein loydy.. Silti perusasiat maistuvat yhta hyvin kuin ne suolaset Ja makeat asiat. Riisikakku on yhta hyvaa herkkua kuin joku makea keksi..

Itse olen huomannut, etta ne lapset, joiden ruokavalio on hyvin kontrolloitua Ja rajoitettua, ovat niita lapsia, jotka istuvat synttareilla sen keksilautasen tai namipurkin vieressa mussuttaen, Ja meidan lapset saattavat ottaa muutaman, koska se ei ole kielletty herkku. Kumoi on sitten parempi, en voi vaittaa puolesta tai vastaan kumpaakaan. Lapsiotos on tietenkin pieni, Kaveri- Ja koululuokkapiiri.

että lapsen makuaisti tottuu ylenmääräiseen sokerin ja suolan määrään, eikä sitten vähemmän sokeroitu maistu enää miltään. Ihan tiedoksi vain "liikunnanohjaajalle". Fiksut vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsensa syömisiin. Näitä "kyttääjiä" ei kyllä omaan tuttavapiiriin kuulukaan, järkevä ruokailu on luonnollinen osa elämää, ja siihen kuuluu tietysti myös herkuttelu. Luulen, että nämä ap:n kuvaamat "niuhot" ovat ihan ap:n keksimä juttu.

Meidan lapsilla on aika vapaa ruikavalio. Saa syoda sipseja vkl Ja karkkipaiva on lauantai, mutta emme noudata tata orjallisesti. Ruoka, mita syomme, on hyvin perusruokaa tuoreista raaka-aineista, koska tuolta ruokakaupasta ei niita eineksia oikein loydy.. Silti perusasiat maistuvat yhta hyvin kuin ne suolaset Ja makeat asiat. Riisikakku on yhta hyvaa herkkua kuin joku makea keksi..

Itse olen huomannut, etta ne lapset, joiden ruokavalio on hyvin kontrolloitua Ja rajoitettua, ovat niita lapsia, jotka istuvat synttareilla sen keksilautasen tai namipurkin vieressa mussuttaen, Ja meidan lapset saattavat ottaa muutaman, koska se ei ole kielletty herkku. Kumoi on sitten parempi, en voi vaittaa puolesta tai vastaan kumpaakaan. Lapsiotos on tietenkin pieni, Kaveri- Ja koululuokkapiiri.

Eiko herkku voi olla muutakin kuin sokerilla, suolalla, rasvalla ja lisaineilla kyllastetty ruoka

? Katsokaa kerrankin mita kaupan/pikaruokaloiden roskaruoat oikeasti sisaltavat ennenkuin alatte mainostamaan niiden puolesta!

Aloin miettimään tätä meidän asuinaluetta, tuntemiani perheitä ja muita tuttavaperheitä. Eikä tule mieleen oikeastaan yhtään sellaista perhettä, joissa lasten syömisiin suhtauduttaisiin kovin fanaattisesti. Joitakin himolenkkeilijöitä ja perfektionisteja heihin kuuluu, mutteivät hekään lapsiinsa kohdista tuota. Yhteistä kaikille on, että terveellinen ruokavalio on kunnossa kaikilla lapsilla. Ylipainoisia lapsia ei juuri tuttavapiirissä ole, eikä lapsen koulussakaan kovin paljoa.



Uskoisin, että monella näistä tutuista perheistä on samanlaiset periaatteet kuin meillä. Meillä lisäaineet on ne, joita vältämme eniten, sitten tulee sokeri. Rasvan ja suola kanssa ei sitten ollakaan niin tarkkoja. Hyvä ruokahalu oikean ruoan suhteen, liikunta, säännölliset ruoka-ajat auttavat ainakin meillä siihen, että ne herkut eivät edes ole kaikenaikaa mielessä. Ei meillä vanhemmilla, eikä myöskään lapsilla.

Mutta aloitusviestistä tuli mieleen, että miksi ihmeessä juuri sokeri, suola, yms ovat muka sellaisia, joiden määrää lapsilla ei saisi lainkaan kontrolloida? Kyllähän on kaikenlaisia muitakin suosituksia, esim. ruoka-aineiden aloitusiästä. Nykyisin sekä sokeria että suolaa tulee helposti (ja aika isoja määriä), joten onhan se tietenkin ihan fiksua edes vähän miettiä, kuinka paljon haluaa syöttää niitä vauvalle tai taaperolle.



Aloitustekstistä saa sellaisen kuvan, että kirjoittajan mielestä normaali suhtautuminen ruokaan on aika välinpitämätön sen suhteen, mitä omaan ja lapsensa kehoon lappaa, ja kuin herkuttelu tarkoittaisi holtitonta karkin ja sipsin vetämistä. Herkuttelu voi tarkoittaa myös hyviä aterioita, jotka syödään kauniisti katetun pöydän ääressä, vaikka omia lempiruokia.



Ei se ole sairasta suhtautumista ruokaan, että miettii ruuan koostumusta, terveellisyyttä ja mahdollisesti muitakin vaikutuksia. Moni haluaa syödä eettisesti tuotettua ja mahdollisimman puhdasta ruokaa, koska kokee sen nostavan omaa hyvinvointia ja elämänlaatua. Sellainen "rento suhtautuminen, että syödään mitä sattuu" ei suinkaan monen mielestä ole mitään rentoa, vaan ainoastaan välinpitämätöntä. Eikä monelle se pulla, rasva, sokeri, mässy, yms ole mikään elämänlaadun tae.



Noihin karkki- ja sipsilakkoihin taitavat pikemminkin joutua turvautumaan ne, jotka eivät ole sisäistäneet ja oppineet terveellisempiä syömistottumuksia, kun "aina syödään herkkuja kun siltä tuntuu".

Olen täysin samaa mieltä!



Ja monesti nämä äidit ovat juuri niitä, jotka sitten mässäävät illalla, kun lapset ovat nukkumassa. Ja päivittävät facebookiin: "äidillä ihana ilta tiedossa. kun lapset nukkuvat, niin herkuttelen suklaalevyllä ja katson täykkäreitä"

itse en syö lihaa. Muuten en ole mitenkään tarkka syömisistäni ja meillä syödään perusruokaa mutta myös herkkuja. Lapset syö myös lihaa, aikuiset ei. Lakkoilua tai dieettejä ei todellakaan harrasteta, tosin välillä voi mennä kauan ilman esim. karkkia yksinkertaisesti siksi ettei tee mieli - isompi lapsikaan ei ole mikään karkkihiiri.



Silti en näe syytä opettaa 1v9kk syömään keksejä, karkkeja, mehuja yms. Lapsi ei niitä osaa kaivata kun ei ole ikinä saanut, ja nauttii kyllä kovasti ihan ruuan ja esim. marjojen ja hedelmien syömisestä.

Olen täysin samaa mieltä!

Ja monesti nämä äidit ovat juuri niitä, jotka sitten mässäävät illalla, kun lapset ovat nukkumassa. Ja päivittävät facebookiin: "äidillä ihana ilta tiedossa. kun lapset nukkuvat, niin herkuttelen suklaalevyllä ja katson täykkäreitä"

järkevämpää varmaan herkutella itse lasten mentyä nukkumaan kuin lasten nenän edessä, vai kuinka? Minusta on ihan fiksua tajuta, että omat elämäntavat ja mieltymykset eivät kaikki ole sellaisia, jotka kannattaa siirtää lapselle. Vanhemmat ovat kuitenkin vastuussa lapsen ravinnosta ja sen terveellisyydestä, eikä jatkuva karkinsyönti todellakaan ole fiksuin mahdollinen tapa.

Olen täysin samaa mieltä!

Ja monesti nämä äidit ovat juuri niitä, jotka sitten mässäävät illalla, kun lapset ovat nukkumassa. Ja päivittävät facebookiin: "äidillä ihana ilta tiedossa. kun lapset nukkuvat, niin herkuttelen suklaalevyllä ja katson täykkäreitä"

järkevämpää varmaan herkutella itse lasten mentyä nukkumaan kuin lasten nenän edessä, vai kuinka? Minusta on ihan fiksua tajuta, että omat elämäntavat ja mieltymykset eivät kaikki ole sellaisia, jotka kannattaa siirtää lapselle. Vanhemmat ovat kuitenkin vastuussa lapsen ravinnosta ja sen terveellisyydestä, eikä jatkuva karkinsyönti todellakaan ole fiksuin mahdollinen tapa.

kykenee antamaan lapsilleen oikean mallin syömisestä? Kuvitteleeko nämä äidit että lapset ei huomaa tätä äidin iltamässäilyä? Ettei se malli siirry lapsiin viimeistään kun ovat koululaisia? Että kotona muiden silmien alla syödään terveellistä ruokaa, mutta kun kukaan ei näe niin vedetään herkkuja kaksin käsin. Tämän mallinhan se äiti lapsille antaa. Sokeri on saatanasta ja sitä pitää välttää. Jos siihen kuitenkin lankeaa niin se pitää tehdä salassa ja syyllisyys on valtava, olet tehnyt suuren synnin.

Sen sijaan vois opettaa että sitä sokeria voi joskus syödä, kohtuudella. Siitä ei tarvi tuntea syyllisyyttä eikä häpeää ja sen voi tehdä kaikkien nähden. Sitä ei tarvi piilotella.

Miten ihminen joka ei kykene omaa syömistään hallitsemaan

kykenee antamaan lapsilleen oikean mallin syömisestä?

Tarkoittaako se, jos syö suklaata yksin illalla, että ei hallitse syömisiään? Ei välttämättä.

Kuvitteleeko nämä äidit että lapset ei huomaa tätä äidin iltamässäilyä?

Riippuu varmaan, minkä ikäisiä lapsia, kuinka usein ja mitä syö, jne. Eihän se sitä tarkoita, että joka ilta täytyy syödä jotain hyvää, eikä se kaikkien kohdalla todellakaan tarkoita mitään "mässäilyä". Onko mässäilyä, jos syö vaikka puolikkaan suklaalevyn?

Että kotona muiden silmien alla syödään terveellistä ruokaa, mutta kun kukaan ei näe niin vedetään herkkuja kaksin käsin.

Taidat hieman liioitella tätä äitien iltaherkuttelua. Monesti se voi tarkoittaa esim. suklaata punaviinilasillisen kanssa, ei suinkaan mitään holtitonta mässäilyä.

Sokeri on saatanasta ja sitä pitää välttää. Jos siihen kuitenkin lankeaa niin se pitää tehdä salassa ja syyllisyys on valtava, olet tehnyt suuren synnin.

Jaa? Mistä olet saanut tuollaisen käsityksen? Ei minulla ainakaan sellaista mielikuvaa ole, että aikuiset kokisivat valtavaa syyllisyyttä siitä, jos joskus ostavat itselleen jotain karkkia tai muuta herkkua.

Sen sijaan vois opettaa että sitä sokeria voi joskus syödä, kohtuudella. Siitä ei tarvi tuntea syyllisyyttä eikä häpeää ja sen voi tehdä kaikkien nähden. Sitä ei tarvi piilotella.

Siinä, että herkuttelee yksin lasten mentyä nukkumaan ei ole kyse häpeästä tai kohtuuttomuudesta. Osittain se liittyy tietysti siihen, ettei halua lasten puputtavan karkkia muulloin kuin vaikka karkkipäivänä (tai muuten liian usein). Mutta osittain sehän on oma rentoutumishetki. Ei se olisi oma hetki, jos lapset pyörisivät ympärillä vaatimassa "vielä vähän lisää suklaata". Ihan hyvin sen suklaan tilalla voisi olla jotain muutakin - tarkoitus on nautiskella lempiohjelmasta ja jostain hyvästä syötävästä, rentoutua ja vaan olla. Kai äideilläkin on joskus oikeus omiin hetkiin ilman, että kaikki pitäisi tehdä perheen kanssa?

Lapseni on tasan 3 vuotta. Emme ole antaneet hänelle karkkeja, sipsejä, suklaata, limsaa jne.

Olemme normaalipainoisia, mieheni on hoikka, minä normaal. Minä syön karkkia, vedän limsaa, tykkään bissestä ja syön välillä terveellisesti (viikolla) ja vähän rasvaisemmin vknlpsin.

Eli ei ihan mene niinkuin ap kuvaa.

Lapseni ehtii vetämään sokeria, suolaa jne. vielä monta vuotta. Voin mielestäni nipottaa, kun on kyse alla kouluikäisestä. Olenhan aikuinen.

Johan tekstistäsi paistoi se, että jollain tavalla tarkkailet omaain syömistäsi. Syöt viikolla terveellisesti ja sitten viikonloppuna jotain epäterveellisempää. Se on tarkkailua kun yleinsäkin voi luetella millon syö ja mitä syö. Olet juuri sellainen ihminen mitä tarkoitin ja olen sata varma, että olet välillä ollut karkkilakossa ja ties missä lakossa. Niin tutulta kuulostaa!

ap

En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta ellei _yhtään_ ajattelisi mitä syö ja panostaisi monipuoliseen terveelliseen ruokavalioon, niin kyllä sitä voisi ruokavalio mennä aika surkeaksi. Ja tämähän on tilanne aika suurella joukolla suomalaisia. Ap:n kuvaama "ongelma" on aika marginaalinen tähän verrattuna. Lillukan varsia. Oikeasti suuresti huolestuttavampaa on se valtava ryhmä ihmisiä, jotka eivät todellakaan mieti mitä syövät ja se näkyy ylipainona ja elintasosairauksina. SE on minusta sairasta. Toki kaiken voi vetää överiksi, mutta parempi sekin, että pitää lapsensa terveenä kuin että antaa eväät diabetekseen jo pienestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Syytti lastensuojelun ammattilaiset siitä, etten mä nipottanut nähtävästi tarpeeksi, ja siirsin oman kieroutuneen suhteeni ruokaan lapselle, koska mulle ruoka oli vain pakollinen polttoaine, eikä pyörinyt mielessä jatkuvasti.

Lapsellehan ei saa syöttää esim. pilttiä..

Söisitkö itse säilykkeitä joka päivä?