olen huomannut, että ne äidit jotka tiukkana kyttää lasten ruokavaliota (sokeria, suolaa ym)

Minusta ne vanhemmat, jotka kieltävät lapsiltaan herkkuja kokonaan ennen jotain tiettyä ikää, eivät uskalla/osaa tuottaa lapsille myös pettymyksiä, eli heidän on helpompi, kun lapsi ei osaa vaatia herkkuja ollenkaan.

Ai niinkö sinusta? :D

Varsin syvällistä pohdintaa olet aiheesta tehnyt :D.

Ei suinkaan kyse voisi olla siitä, että he ajattelevat lapsensa parasta. Mitä kauemmin pieni keho suojataan huonoilta aineilta, sitä terveempänä se pysyy. En ymmärrä mikä ongelma se joillekin on jos lapsi ei totu karkkiin (opi vaatimaan niitä ennen kuin sitten joskus...)

Mielestäni tähän nyt käy ihan sama vertaus muidenkin aineiden suhteen: pitäisi olla ikäraja energiajuomille ja onneksi on ikäraja päihteille. Vaikkei päihteitä ja ravintoa suoranaisesti voikaan verrata, niin mitä kehittymättömänpi keho on, sitä huonommin se kestää erilaisia myrkkyjä. (Niin..esim aspartaamihan on todella terveellinen ruoka-aine. Rotillekin se vain tekee reikiä aivoihin).

Ja miksi tämä "Jos ei pienenä totu käyttämään järkevästi, niin isona käyttää kohtuuttomasti tai suhtautuu sairaasti" -ajattelu koskisi vain herkkuja? Ei alkoholista käytäisi samanlaista keskustelua.

P.s. Miettikääpäs muuten esim. sotien jälkeen syntyneitä lapsia, joiden suurin herkku oli appelsiini kerran puoleen vuoteen... en tiedä ketään ikäpolvea, joka herkuttelisi vähemmän kuin he.

jos antaisin lapsilleni aina sokeria kun he haluavat, he söisivät joka välissä sokeria joko ruuan tai juoman muodossa.



Ehkä sitten olen ruuasta vauhkoaja, mutta en halua, että meillä juodaan limsaa tai mehua ja syödään ylimakeita jugurtteja ja keksejä ym. monta kertaa päivässä tai edes joka päivä.



Terveisin terveellisestä ruuasta pitävä äiti, joka herkuttelee myös ihan rauhassa muttei joka hetki.

Minun tuttavapiirissäni on paljon lapsiperheitä ja olen ap huomannut saman. Eräskin ylitarkka äiti on itsekin jatkuvasti sipsilakossa tai karkkilakossa ja milloin missäkin. Lapset eivät ole mitään herkkua vieläkään saaneet ja ovat jo aika isoja.

Käy kyllä sääliksi lapsia ja vähän äitiäkin, sillä eihän tuollainen elämä nyt kivaa voi olla. Aina vahdata syömisiään!

Kerran taisivat sitä ennen syödä karkkia päiväkodissa. Karkkia en antanut siksi, että lapsi ei osaa kaivata sitä, mitä ei ole koskaan saanut. En siitä saanut mitään hepuleita, mutta en ymmärrä vanhempia, jotka syöttävät 1v:lle suklaata siksi, että on kiva nähdä lapsen ilme.

Mun mielestä mulla on aika terve suhtautuminen ruokaan, nuorena olin jopa ylilaiha, mutta vain siksi, etten välittänyt syömisestä. Iän myötä painoa tulee helpommin ja on pakko hiukan kytätä omia syömisiään, mutta mitään totaalisia lakkoja en harrasta.

Ja kun itse tarkkailen syömisiäni, teen sen lapsilta salaa. Kun esikoiseni pyöristyi hiukan, jouduin hiukan tarkkailemaan hänenkin syömistään, vaikken yhtään keksinyt missä vika. Tosin ruokavalio oli aivan saman kuin vuotta nuoremmalla sisaruksellaan ja liikkui silloinkin paljon. Paino laskikin pituuskasvun myötä ja sen jälkeen lapsi on ollut tosi hoikka. Mutta lasten kuullen tai nähden en noita rajoituksia tee, vaan hoidan asiat lapsilta huomaamatta.

Nyt lapseni ovat jo isoja ja uskoakseni heillä ei ole mitään ruokaneurooseja. Meillä syödään periaatteessa terveellisesti, mutta joskus syödään jotain epäterveellistäkin. Ja vaikken antanut pienille lapsille karkkia, en ole silti mitenkään neuroottinen.

Musta tosin tuntuu, että ap yrittää vain haukkua muita, jotka pystyvät hallitsemaan pienten lasten syömistä...

että alat tarkkailemaan/säännöstelemään lapsen syömisiä kun tämä vähän pyöristyy. Minusta se on jo selvä merkki siitä että et ole normaali

Terveisin Liikunnan ohjaaja, joka syö lastensa kanssa herkkuja kun siltä tuntuu. Eletään tervellisesti, mutta ei nipoteta kaikesta!

Miten ihmeessä se liittyi tähän aiheeseen mkitenkään, että olet liikunnan ohjaaja? Se ei (selvästikään) tee sinusta ravinto asiantuntijaa!

Eikö olisi ihana antaa lapselleen se lahja, että tämä voisi suhtautua ruokaan normaalissti ja siten, että ruoka, syöminen ja herkuttelu ei olisi niin kauhean suuressa roolissa hänen elämässään aikuisena.

Eikö tämän lisäksi olisi ihana antaa lapselleen se lahja, että saa pysyä terveenä ja malli oikenalaisesta puhtaasta ruokavaliosta. Tässä tekstissä loistaa niin hienosti se, miten vääristynyt kuva ihmisillä on ravinnosta. Se, että syödään terveellisesti, puhtaasti ja järkevästi sekä se, että halutaan ajatella oman lapsen terveyttä on joidenkin mielestä kieroutuneempaa, kuin että "herkutellaan silloin kun siltä tuntuu". Jos lapsi saa päättää, hänhän herkuttelisi vaikka joka päivä. On aikuisen vastuuttomuutta jättää tuo päätöksenteko lapselle. Aikuisen kuuluisi tässäkin asiassa pitää lapsen terveyden puolta ja olla sallimatta pienen kehon joutua ei luonnolliseen stressitilaan (sokerit, lisäaineet).

Tai voisiko joku neropatti perustella ja kertoa minulle, millä tavalla teollistettu ruoka ja lisäaineet ovat jotenkin luonnollista ja tervettä?

että herkutellaan kuin siltä tuntuu EI tarkoita, että herkutellaan kun lapset sitä vaatii. Vaan lähinnä tilanteiden mukaan. Jos on vieraita kylässä niin syödään pullaa ja juodaan mehua. Jos ollaan puistossa niin voidaan hakea jätskit. Missään vaiheessa en sanonut, että meilläkään lapset vaatii karkkia päivät pitkät ja me sitten niitä heille annamme. EI. Mutta olet hyvä esimerkki juuri siitä, että ei nähdä sellaista tervettä välimuotoa vaan kuvitellaan, että joko kielletään lapselta (ja itseltään) kaikki hyvät ja herkut tai muuten ollaan jotain hulluja jotka syöttää pelkkää lisäainetta ja sokeria lapsilleen. Mutta kun on olemassa myös ihmisiä, jotka elää ihan normaalisti, ilman suurempaa stressiä! Ja pysyy terveenä niin mieleltään kuin kropaltaan.

Terveisin se liikunnanohjaaja joka muuten joutuu opsikelemaan ammatissaan aika paljon muutakin kuin liikkumista ;)

kyse ei ole nyt siitä kuuluuko sokerijugurtit minkä ikäisille tai voiko lapsi juoda pillimehun päivittäin... kyse on sellaisesta vauhkosta neuroottisesta asenteesta ruokaan ja ruokailuun ja muutenkin elämään. Siis juuri tuo että ei voi sallia mitään poikkeuksia siitä mihin ollaan totuttu ja tehdään kauhea numero siitä mitä saa syödä ja mitä ei.

muulla tavalla huomion kiinnittäminen terveelliseen ruokavalioon on sinun mielestäsi typerää, ei tarkoita sitä, että se välttämättä OIKEASTI olisi typerää. Typerää ja hyvin kapeakatseista on kytätä ja arvostella muiden ihmisten ratkaisuja oman elämän tai lastensa kasvatuksen suhteen. Toisaalta ymmärrän kyllä, että jonkun jumppamaikan mielestä terveellinen ruokavalio on nyky yhteiskunnan curling ilmapiirissä nipottamista. Hankihan ihmeessä itsellesi elämä ja avarra maailmankatsomustasi. Jos joku haluaa syöttää estoitta lapsilleen sokeri tms lisäaineita, niin mikäs siinä, ei kiinnosta minua. Mutta yllättävän varmaa tietoa sinulla tuntuu olevan terveellisemmin syöneiden ja ehkä rajoja ja rakkautta kokeneiden lasten kasvamisesta jotenkin neuroottisiksi aikuisiksi. Ovatkohan vapaasti kasvaneet lapsesi jo aikuisia vai mihin kokemukseen tai tutkimustietoon näkemyksesi pohjaat? Toivottavasti kaltaisesi kyyläkeveri ei kuulu minun ystäväpiiriini!

Oikea ruokavalio auttaa merkittävästi monien sairauksien hoidossa. Viisas vanhempi totuttaa jo lapsensa terveelliseen ruokaan, sillä loppujen lopuksi syömisessä on kysymys TOTTUMUKSISTA. Vaikka ei söisi yhtään valkoista sokeria (josta ei ole ihmiselle mitään hyötyä, ainoastaan haittaa), voi syödä todella herkullisesti ja nauttia ruuasta.

Alle kolmevuotias herkuttelee ihan sujuvasti hedelmillä ja marjoilla. Hän ei tarvitse sokeria eikä osaa sitä kaivata.

Onko sokerinhimo mielestäsi tervettä? Miksi sokeri aiheuttaa toisille meistä kovaa riippuvuutta, vaikka lapsena on saanut normaalisti syödä makeaa? Miksi sokeri pahentaa meidän toisten sairauksia? Mihin sokeria oikeastaan tarvitaan?

tilannetta jossa äiti kieltää lapseltaan suureen ääneen sen puolikkaan keksinpalan maistamisen ja muutenkin käyttäytyy kuin keksistä saisi syövän.

Enkä ymmärrä, miksi täällä väännetään, että ap syöttäisi päivittäin lapsilleen herkkuja eikä välittäisi lastensa ruokavaliosta tuon taivaallista. Ap nimenomaan sanoi, että välittää ja että lapset syövät pääsääntöisesti terveellisesti. Jokin jugurtti päiväkodissa ei saa ap:tä kuitenkaan kriisin partaalle ja synttäreillä tai kyläpaikassa lapset saavat sen kakkupalan tai keksin ilman numeroa. Miksi vääntää näistä asioista jotain, mitä ei todellakaan ap:n tekstissä edes ollut? Minäkin inhoan neuroottisesti ruokaan suhtautuvia. Eräs ystäväni jankuttaa koko ajan lastensa syömisistä. Toisaalta on pakko syödä lautanen tyhjäksi, sitten kun se on syöty, päivitellään, miten paljon lapsi söi ja miten herkut ei nyt varmaankaan maistu. Lapsi tietysti näyttää petetyltä ja usein alkaa vääntää itkuakin, kun herkkujen toivossa väänsi väkisin suuhunsa liian suuren annoksen ja nyt äiti kieltääkin ne. Minusta olisi mukavaa, kun siihen ruokaan osattaisiin suhtautua normaalisti. Jos lapsi ei ole tottunut esim. kekseihin, ei hän varmaan niitä halua syödä. Jos haluaa, ei se lapsi kuole siihen yhteen. Toisen kohdalla se äiti voi sitten olla skarpimpi. Minkälaisia lapsia nämä jatkuvasti kontrolloimassa olevat vanhemmat kasvattavat? Lapsuudenystäväni ei saanut syödä sokeria missään muodossa. Hänen syntymäpäiväkutsuillaan oli viinirypäleitä ja porkkanoita. Mitä teki lapsi salaa, kun äiti ei nähnyt? Mätti suuhunsa karkkia pilvin pimein. Ja tunsi huonoa omaatuntoa ja ryhtyi kaiken maailman lakkoihin jo alakouluiästä lähtien. Tuttavaperheemme lapset eivät ole koskaan saaneet mitään sokeripitoisia herkkuja. Aina kun he ovat juhlissa, majoittuvat sokerikulhon ääreen ja dippaavat sitä suuhunsa heti, kun aikuisten silmä välttää. Olen aina sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Ei niitä hampurilaisia, sipsejä ja karkkeja kuulu syödä usein eikä pienten lasten juuri lainkaan, mutta jos niitä nyt sattuu jossain olemaan tarjolla, ei lapset siihen kuole.

"Sä kumoat itsesi suunnilleen joka toisessa lauseessa"

Et selvästikään tajunnut tuosta tekstistä, tai ap:n tekstistä sitten yhtään mitään.

Itse olen ap:n ja tämän kirjoittajan kaltainen: Kotona tarjottu ruoka on perusterveellinen, enkä stressaa siitä, mitä muualla syövät. Ja kotonakin herkutellaan välillä, tänään mm. oli lättykestit.

Koska olen itse entinen syömishäiriöinen kotona vallinneen syyllistämiskulttuurin takia, en missään nimessä siirrä sitä lapsilleni. Sinänsä se on helppoakin, koska lapseni ovat hoikkia/laihoja ja hampaat on terveet, että ei senkään puolesta tarvitse nipottaa.

Eiko herkku voi olla muutakin kuin sokerilla, suolalla, rasvalla ja lisaineilla kyllastetty ruoka

? Katsokaa kerrankin mita kaupan/pikaruokaloiden roskaruoat oikeasti sisaltavat ennenkuin alatte mainostamaan niiden puolesta!

Jos ovat, niin hyvä niin. Jos taas sinun lapsesi ovat niitä, jotka juhlissa rohmuaa keksejä kaksin käsin, kun äiti on pakottanut "herkuttelemaan" kukkakaalilla, niin eikö silloin jokin ole pielessä?

Kerran taisivat sitä ennen syödä karkkia päiväkodissa. Karkkia en antanut siksi, että lapsi ei osaa kaivata sitä, mitä ei ole koskaan saanut. En siitä saanut mitään hepuleita, mutta en ymmärrä vanhempia, jotka syöttävät 1v:lle suklaata siksi, että on kiva nähdä lapsen ilme.

Mun mielestä mulla on aika terve suhtautuminen ruokaan, nuorena olin jopa ylilaiha, mutta vain siksi, etten välittänyt syömisestä. Iän myötä painoa tulee helpommin ja on pakko hiukan kytätä omia syömisiään, mutta mitään totaalisia lakkoja en harrasta.

Ja kun itse tarkkailen syömisiäni, teen sen lapsilta salaa. Kun esikoiseni pyöristyi hiukan, jouduin hiukan tarkkailemaan hänenkin syömistään, vaikken yhtään keksinyt missä vika. Tosin ruokavalio oli aivan saman kuin vuotta nuoremmalla sisaruksellaan ja liikkui silloinkin paljon. Paino laskikin pituuskasvun myötä ja sen jälkeen lapsi on ollut tosi hoikka. Mutta lasten kuullen tai nähden en noita rajoituksia tee, vaan hoidan asiat lapsilta huomaamatta.

Nyt lapseni ovat jo isoja ja uskoakseni heillä ei ole mitään ruokaneurooseja. Meillä syödään periaatteessa terveellisesti, mutta joskus syödään jotain epäterveellistäkin. Ja vaikken antanut pienille lapsille karkkia, en ole silti mitenkään neuroottinen.

Musta tosin tuntuu, että ap yrittää vain haukkua muita, jotka pystyvät hallitsemaan pienten lasten syömistä...

että alat tarkkailemaan/säännöstelemään lapsen syömisiä kun tämä vähän pyöristyy. Minusta se on jo selvä merkki siitä että et ole normaali

Itse siis olen tämän rennomman suhtautumisen kannalla, MUTTA mulla on yksi lapsista sellainen, joka syö todella paljon enemmän kuin sisaruksensa. Kyllä mä häntä pidän silmällä sen suhteen, ettei ala lihoa. Jos maha alkaa pömpöttää, meillä pidetään jonkin aikaa ruokavaliota selkeästi kevyempänä. En tietenkään kerro siitä lapsille millään tavalla.

Ihan älytöntä mun mielestäni olisi päästää lapsi ihan muuten vaan lihomaan, etteä ei "kyttäisi". Kyllä terveellä tavalla pitääkin kytätä.

jos antaisin lapsilleni aina sokeria kun he haluavat, he söisivät joka välissä sokeria joko ruuan tai juoman muodossa.

Ehkä sitten olen ruuasta vauhkoaja, mutta en halua, että meillä juodaan limsaa tai mehua ja syödään ylimakeita jugurtteja ja keksejä ym. monta kertaa päivässä tai edes joka päivä.

Terveisin terveellisestä ruuasta pitävä äiti, joka herkuttelee myös ihan rauhassa muttei joka hetki.

Kertaakaan sanonut, että lapsille pitäisi antaa päätäntävalta siitä kuinka paljon he haluavat sokeria syödä ja milloin?

EI jessus, ei kai ihmiset nyt sentään NÄIN tyhmiä voi olla?

ap

Toki on yvä syödä terveellisesti ja monipuolisesti, mutta överiksi ei tartte eikä kannata vetää.

Kaikki todella tiukat tarkkailijat ovat itse hysteerisiä. Etukäteen pitää juosta 10km hikilenkki, jos illalla on tiedossa pari siideriä tai kipollinen popcornia.

Lapseni on tasan 3 vuotta. Emme ole antaneet hänelle karkkeja, sipsejä, suklaata, limsaa jne.



Olemme normaalipainoisia, mieheni on hoikka, minä normaal. Minä syön karkkia, vedän limsaa, tykkään bissestä ja syön välillä terveellisesti (viikolla) ja vähän rasvaisemmin vknlpsin.



Eli ei ihan mene niinkuin ap kuvaa.



Lapseni ehtii vetämään sokeria, suolaa jne. vielä monta vuotta. Voin mielestäni nipottaa, kun on kyse alla kouluikäisestä. Olenhan aikuinen.

hyvän arkiravinnon ja herkuttelun eroa. Itselläni on järkevä suhde ruokaan, en lakkoile enkä karppaa ja olen aina ollut hoikka.



Minusta sokeroidut jogurtit eivät kuulu päivittäiseen ruokavalioon. Miksi ihmeessä pitäisi kuulua? Kyse ei ole siitä, ettei niitä saisi syödä koskaan vaan järjettömyydestä totuttaa lapsi älyttömään sokerin määrään, niin ettei luonnonjogurtti marjojen kanssa enää kelpaa, kun esim. meillä on niin päin, että ne makeat jogurtit ovat liian makeita ja luonnonjogurtti kelpaa. Joskus lantrataan niitä makeita jogurtteja luonnonjogurttiin.

Ortoreksiasta kärsivä kaveri valittaa kun lapsi on niin nirso. Outoa. Mä en ymmärrä miks pienten kanssa pitää olla niin hysteerinen. Hammasvalistus menny yli, otetaan ihan kirjaimellisesti. Mun lapsilla on ollu aina hyvät hampaat ja ovat normaalipainoisia ja melkein joka päivä jotain mehua tai keksiä ym on. Me nautitaan elämästä. Ja mäkin olen melkoinen herkkusuu mut me liikutaan sen verran et on varaa mässätä.

Syytti lastensuojelun ammattilaiset siitä, etten mä nipottanut nähtävästi tarpeeksi, ja siirsin oman kieroutuneen suhteeni ruokaan lapselle, koska mulle ruoka oli vain pakollinen polttoaine, eikä pyörinyt mielessä jatkuvasti.

Lapsellehan ei saa syöttää esim. pilttiä..

Itsekin kannatan aivan tavallista perusruokaa ilman mitään turhaa nipottamista. meillä leivotaan ja syödään herkkuja viikoittain, sokerijugurtit maistuu ja joskus tarjolla on jopa vaaleaa leipää!! Silti perheenjäsenemme ovat urheilullisia ja normaalipainoisia (noh, rehellisyyden nimissä..oma painoindeksini on 27..) ja terveitä. Haluan ennenkaikkea välittää lapsilleni mutkattoman tavan suhtautua ruokaan. Mitään ei tarvitse vältellä, kun pysyy kohtuullisissa määrissä.