Eriarvoisuus työpaikassa

Olen ihmetellyt samaa ja perustunee armeijan malliin. Se määrää muita, jolla on enemmän natsoja. Ne natsat ovat sitten aika epämääräisiä eikä todellakaan aina parempia palkka, parempi koulutus vaan ehkä pärstäkerroin.

Keskustelu - Eriarvoisuus työpaikalla | Aihe vapaa | Vauva https://share.google/3cG1d4Sg8c7FvtnDb

Aiheesta toinen keskustelunavaus jossa hyviä esimerkkejä siitä miten se näkyy työyhteisöissä.

Meillä se näkyy lähinnä miestenalalla ja naisten palvelualoilla (julkisen palveluntuottajafirmassa) eriarvoisena kohteluna, miesten ei tsrvitse noudattaa sääntöjä ja yhteisiä toimintatapoja. Miesten tekemättäjättämiset ja taloudellistakin tappiota aiheuttaneet sekoilut lakaistaan hys hys maton alle ja sille kaikkienkaveri naistennaurattaja tyypille joka asiasta on vadtuussa ei koskaan seuraa mitään, joku pelastaa aina hänet ottamalla vastuun ja peittelemällä hänen johtamistaidottomuuttaan = Loputonta "ymmärtämistä". Miesvaltainen organisaatio saa jopa lisäresursseja.

Naisvaltaisella sektorilla jaellaan kirjallisia huomautuksia töiden tai johtamisen laiminlyönneistä heti kättelyssä ilman etukäteiskeskusteluita, uhkaillaan seuraavilla muutosneuvotteluilla, armoa eikä pelastajaa löydy vaan syy on aina siinä kuka vastaa alueesta operatiivisellä tasolla. Väkeä vähennetään ja tahti vaan tiukkenee, ei puhettakaan että tulisi lisäresursseja. 

Pomo yrittää manipuloida sinua ihan selvästi, koska jos nää muut työntekijät ei ole yhtä tehokkaita kuin sinä niin työt ei tule loppuun tehtyä jos lähdet aiemmin. Voisitko saada jonkun toisen työpaikan jossa työnantaja arvostaa tehokkuuttasi eikä suosi laiskoja seisoskelijoita. Vaihda työpaikkaa, tehokas ahkera ihminen saa töitä muualtakin. Mutta toisten hunsvotteilua ei tarvi alkaa paikkaamaan. 

Yleensä se ketä juoksutetaan on se josta pomo ei pidä. Ja osa saa laiskotella. Ei kannata sanoa vastaan, kun tilanne vain pahenee 

Hyväsiskojärjestelmä toimii meilläkin. Johtajan suosikki nostetaan organisaatiossa ylöspäin aikamoisella harppauksella huolimatta siitä onko hän oikeasti pätevä (muutakuin koulutustason perusteella) ko erittäin vaativaan tehtävään. Puoli taloa on varmasti nostellut kulmiaan luettuaan päätöksestä ja voin vaan kuvitella niiden fiiliksiä jotka olivat hakeneet ko pestiin. Huh huh. Mutta, kun tietää kuka valinnan teki ni eipä yllätä, jännä että vielä tänääkään päivänä ei ymmärretä että ko pesti vaatii muitakin ominaisuuksia, jopa emotionaalista kyvykkyyttä kuin vain yhden alan substanssiosaamista, johtaminen ko roolissa on ihan jotain muuta ja vaatii eritäin vahvan terveen itsetunnon ja kyvyn pysyä siinä roolissa, ymmärtämystä (osaamista) nykypäivän asiantuntijaorganisaatioissa toimivien ihmisten johtamistyylistä. Enää ei johdeta samalla tavalla kuin 90 luvulla johdettiin suorittavaa työtä tekeviä määräämisellä, käskyttämällä, komentavalla autoritäärisellä tyylillä. 

Yleensä huonot johtajat antavat työyhteisön hankalien ihmisten käytännössä johtaa sitä työtä. Touhu tapahtuu tiettyjen työntekijöiden pillin mukaan ja kun ne pysyy hiljaisina (saavat etuoikeuksia muihin nähden), niin homma toimii. Sama nähty useammalla työpaikalla. Kummastakin olen lähtenyt.

Mun havainnointi tähän on se, että keistä miellytään enemmän niin heille ollaan suotuisia. Kuraa annetaan niskaan, jos joku ei miellytä olemukseltaan.

Itse oon harvemmin hyväksytty tyyppi.

Meillä yrityksen keskijohdossa päällikkö- ja esihenkilökin tasolla karrikoidusti sanottuna ja kiteytettynä näkyy siten, että naisilta vaaditaan enemmän ja parempaa laatua, tulosta ja raportointia kuin miehiltä. Miehet jättää asioita puolitiehen, raapasee vähän vasurilla sinne päin jotain diiba daabaa 3 lausetta (esim tuloskommentointi)  mutta siitä ei seuraa mitään. Samassa roolissa olevilta naisilta vaaditaan tarkkoja analyysejä joka kantilta katsottuna ja jos ei pomoa miellytä niin vielä lisäselvitys. Vastaavassa roolissa olevaa miestä vaan ymmärretään että kun hänellä on ollut nyt niin paljon kaikkea ja ollut viikko sitten lomallakin niin eihän hän ole ennättänyt edes tuloskommentoida... ja se on siinä, joka kk sama diiba daaba ilman mitää vaatimusta. Pikemminkin kiltti naisjohtajamme alkaa itse tekemään ko miehen raportit talon johdolle. 

Mitäs pahaa siinä on, että pääsee aikaisemmin lähtemään ? Sitä mäkin toivoisin ! Meillä on todella eri arvoisia henkilöitä kaikki. Jotkut pääsevät esim ensin syömään, eivätkä joudu jonottamaan (seisten) ja tuskin pesevät käsiään sitä ennen ! Istuvat vaan pöytään, kuin prinsessat, joita palvellaan. Muut, paljon sairaimmat henkilöt, kuten mä diabeetikkona, joudun odottamaan niin, että saan usein pjaska ruokani viimeisten joukossa ja olen nälkä kuoleman partaalla ! Hyvä, jos edes paikka löytyy........minne istua.......siellä pitäisi olla niin, että diabeetikot aina ensin syömään. Sitten vasta muut. Pitäisi myös olla sellainen numero lappu systeemi, et jokaiselle annetaan sellainen, ja sitten huudetaan se ja se numero, saa tulla syömään. Ja mulle on taas tullut tennis kyynärpää, se jo joku tulehdus kädessä, oikeaan käteen, kun joudun virkkaamaan monta kymmentä isoäidin neliötä ja yhdistää ne yhteen isoksi viltiksi, enää puuttuu 4 palaa. Kohta käteni on toimintakyvytön heidän ansiostaan !!!!!!!!!!!! Enkä saa edes mitään kunnon palkkaa, vaikka tekisin koko päivän samaa. Nykyään sitä on vähennetty, ennen se oli 14 €/VK, nyt n. 3,5 € vähemmän. Muut saavat paljon enemmän tekemättä mitään. Ja jotkut lähtevät sieltä liian aikaisin ja tulevat viimeisten joukossa. Pitää olla niin, että ensin tulleet pääsevät myös ensin lähtemään pois. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se ketä juoksutetaan on se josta pomo ei pidä. Ja osa saa laiskotella. Ei kannata sanoa vastaan, kun tilanne vain pahenee 

Toisin sanoen halutaan savustaa pois työpaikalta 

Tollasia kyttiä saakin hiostaa. Mitä se ap:lle kuuluu kauanko joku muu on tauolla. 

Töissä ollaan koko työaika! APlle tiedoksi. Ei lähdetä vähän aikaisemmin.

-Pomo

AP on tollo

Aina voi vaihtaa duunia jos työ ei miellytä!

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu - Eriarvoisuus työpaikalla | Aihe vapaa | Vauva https://share.google/3cG1d4Sg8c7FvtnDb

 

Aiheesta toinen keskustelunavaus jossa hyviä esimerkkejä siitä miten se näkyy työyhteisöissä.

Meillä se näkyy lähinnä miestenalalla ja naisten palvelualoilla (julkisen palveluntuottajafirmassa) eriarvoisena kohteluna, miesten ei tsrvitse noudattaa sääntöjä ja yhteisiä toimintatapoja. Miesten tekemättäjättämiset ja taloudellistakin tappiota aiheuttaneet sekoilut lakaistaan hys hys maton alle ja sille kaikkienkaveri naistennaurattaja tyypille joka asiasta on vadtuussa ei koskaan seuraa mitään, joku pelastaa aina hänet ottamalla vastuun ja peittelemällä hänen johtamistaidottomuuttaan = Loputonta "ymmärtämistä". Miesvaltainen organisaatio saa jopa lisäresursseja.

Naisvaltaisella sektorilla jaellaan kirjallisia huomautuksia töiden tai johtamisen laiminlyönneistä heti kättelyssä ilman etukäteiskeskusteluita, uhkaillaan seuraavilla muutosneuvotteluilla, armoa eikä pelastajaa löydy vaan syy on aina siinä kuka vastaa alueesta operatiivisellä tasolla. Väkeä vähennetään ja tahti vaan tiukkenee, ei puhettakaan että tulisi lisäresursseja. 

Niin totta. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä huonot johtajat antavat työyhteisön hankalien ihmisten käytännössä johtaa sitä työtä. Touhu tapahtuu tiettyjen työntekijöiden pillin mukaan ja kun ne pysyy hiljaisina (saavat etuoikeuksia muihin nähden), niin homma toimii. Sama nähty useammalla työpaikalla. Kummastakin olen lähtenyt.

Tämä! Sama pätee ihan päällikkö ja johtajatasollakin. Heikko osaamaton johtaja(tai päällikkö) hakee hyväksyntää ja päätöksiä muilta esim tukiyksiköiltä ja siellä vahvatahtoiset substanssin osaajat alkaa johtaa liiketoimintaakin. Tää on niin tuttua.

Meillä myös tilanne että hyvin heikkoitsetuntoinen ja epälooginen pomomme (päällikkö isossa yksikössä) joka ei uskalla itsenäisesti tehdä juuri mitään päätöksiä. Minä ja eräs toinen kollega alamme tekemään niitä, koska olen ollut aiemmin eri firmassa samassa roolissa kuin hän on nyt ja niin on kollegakin. 

Tiedän kyllä miten pitää toimia, olen varsin pätevä pitkällä kokemuksella ja koulutustaustallani tähän minulle aika vaatimattomaan työhön.  Minusta tuntuu että vähän väliä meillä on tilanne jossa minun tekisi mieli sanoa miten tämäkin xx case kannattaisi hoitaa, mitä ja millä systeemillä pitäisi raportoida, jopa neuvon häntä  taloushallinonasioissa ym ym ja joskus kävelen ihan sujuvasti hänen yli suoraan jonkun johtajan luo ja esitän asiani koska oman pomoni kautta esim toimenpiteitä vaativat asiat vaan katoaa eikä niihin palata, oma pomo on helv etin hidastempoinen hakee hyväksyntää kaikkialta eikä osaa vit tu edes päättää pikkuasioita mitkä tietää taatusti miten ne kuuluu hoitaa ja mikä on firman linjaus. 

Se mitä tästä on koitunut on se että pomoni on jotenkin alkanut jopa mielistellä minua, hän pitää minua jonain luottohenkilönään ikäänkuin kollegana, kertoo minulle juoruja ja avautuu omasta henk koht elämästään, yrittää utsia minun asioita. Näistä jutuista  en pidä kyllä yhtään. Tiedän kyllä että tässä on vaaran momentti ja yritän muistaa varoa häntä koska taustalla onnheikkoitsetuntoinen jopa teinin tadolle emotionaalisesti jäänyt pikkutyttö joka valta-asetelmansa turvin voi yhtäkkiä lääntää kelkkansa jos kokee minut ammatillisesti uhkaksi. Yritän pysyä roolissani vaikka tiukkaa joskus tekee.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä huonot johtajat antavat työyhteisön hankalien ihmisten käytännössä johtaa sitä työtä. Touhu tapahtuu tiettyjen työntekijöiden pillin mukaan ja kun ne pysyy hiljaisina (saavat etuoikeuksia muihin nähden), niin homma toimii. Sama nähty useammalla työpaikalla. Kummastakin olen lähtenyt.

Tämä! Sama pätee ihan päällikkö ja johtajatasollakin. Heikko osaamaton johtaja(tai päällikkö) hakee hyväksyntää ja päätöksiä muilta esim tukiyksiköiltä ja siellä vahvatahtoiset substanssin osaajat alkaa johtaa liiketoimintaakin. Tää on niin tuttua.

 

Meillä myös tilanne että hyvin heikkoitsetuntoinen ja epälooginen pomomme (päällikkö isossa yksikössä) joka ei uskalla itsenäisesti tehdä juuri mitään päätöksiä. Minä ja eräs toinen kollega alamme tekemään niitä, koska olen ollut aiemmin eri firmassa samassa roolissa kuin hän on nyt ja niin on kollegakin. 

Tiedän kyllä miten pitää toimia, olen varsin pätevä pitkällä kokemuksella ja koulutustaustallani tähän minulle aika vaatimattomaan työhön.  Minusta tuntuu että vähän väliä meillä on tilanne jossa minun tekisi mieli sanoa miten tämäkin xx case kannattaisi hoitaa, mitä ja millä systeemillä pitäisi raportoida, jopa neuvon häntä  taloushallinonasioissa ym ym ja joskus kävelen ihan sujuvasti hänen yli suoraan jonkun johtajan luo ja esitän asiani koska oman pomoni kautta esim toimenpiteitä vaativat asiat vaan katoaa eikä niihin palata, oma pomo on helv etin hidastempoinen hakee hyväksyntää kaikkialta eikä osaa vit tu edes päättää pikkuasioita mitkä tietää taatusti miten ne kuuluu hoitaa ja mikä on firman linjaus. 

 

Se mitä tästä on koitunut on se että pomoni on jotenkin alkanut jopa mielistellä minua, hän pitää minua jonain luottohenkilönään ikäänkuin kollegana, kertoo minulle juoruja ja avautuu omasta henk koht elämästään, yrittää utsia minun asioita. Näistä jutuista  en pidä kyllä yhtään. Tiedän kyllä että tässä on vaaran momentti ja yritän muistaa varoa häntä koska taustalla onnheikkoitsetuntoinen jopa teinin tadolle emotionaalisesti jäänyt pikkutyttö joka valta-asetelmansa turvin voi yhtäkkiä lääntää kelkkansa jos kokee minut ammatillisesti uhkaksi. Yritän pysyä roolissani vaikka tiukkaa joskus tekee.  

Eli sä teet työt ja pomo nostaa liksan. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Töissä ollaan koko työaika! APlle tiedoksi. Ei lähdetä vähän aikaisemmin.

-Pomo

Onneksi on myös toisenlaisia pomoja, jotka ymmärtävät, että tärkeintä on saada työt hoidetuksi ja tarvittaessa joustoa löytyy molemmin puolin.