Onko teillä perheellä yksi elintaso vai monta elintasoa?

ja toinen on kovapalkkaisessa työssä, niin onhan se työssäkäyväkin tavallaan sen kotivanmhemman "elätti", koska kotivanhemman työ mahdollistaa ansiotyön.



Ja tulot vaihtelevat. Aikanaan kun opiskeltiin minä tein hyväpalkkaisia sijaisuuksia, ja tietenkin "elätin" miestäni. Nyt hän ansaitsee enemmän joten hän maksaa enemmän. Koska mieheni on minua vanhempi jäänee hän eläkkeelle ennen minua ja silloin minä taas maksan enemmän. Tulisin hulluksi jos rahasta täytyisi taistella perheen sisällä!

joskin lasten harrastuksiin menee roimasti enemmän rahaa kuin aikuisten harrastuksiin.



Tienaame mieheni kanssa suurin piirtein saman verran. Muttei ollut elintasoeroja silloinkaan, kun olimme vuorotellen hoitovapaalla, jolloin vain toinen tienasi.

Asuvat toki samaa asuntoa, mutta veli käyttää autoa ensisijaisesti, ostavat itselleen ruokansa, kumpikin tekee kotityöt tasan ja veli harrastaa, matkustelee jne. Vaimo ei, koska ei ole varaa.



Tämä on veljeni ratkaisu siihen, ettei vaimo suostu opiskelemaan tai yrittämään edes saada töitä. Makaa kotona ja on valinnut sen, että ei sitten pääse mihinkään, ei saa mitään ja autoakin saa vain armosta lainaan. Onko tuo nyt avioliittoa??? Eroaisivat... Veljeni on oikeassa, ettei halunnut loista puolisokseen ja on tosi pettynyt. Mutta ei se tuollaista kidutustakaan saa elämä olla. Heillä ei siis ole lapsia, joten lusikat vaan jakoon.

Miehen menestyvän yrityksen takia elämme sellaisella tasolla, mille minulla ei olisi yksinäni mitään asiaa.



Minulla on bruttokk-tulot 3500e/kk, miehellä lienee liki kymmenkertaiset.



Ikinä koskaan ei ole rahasta tai sen käytöstä riidelty. Minä maksan kaikki lasten vaatteet ja omani, sekä käyn useammin ruokakaupassa. Mies maksaa aina lomat, autot, isot hankinnat yms.



En todellakaan koe olevani elätti, vaan meidän perheessä mies hokee aina, että kaikki on yhteistä, joka sentti. Ei halunnut edes avioehtoa, vaikka minä sitä ehdotin.

että Nipsulassa vois olla juur näin kiire, ettei kotona ehdi syömään:D

En ymmärrä sellaista, että perheessä on erilainen elintaso.

Itse olen persaukinen mutta pirun kiireinen yksityisyrittäjä enkä ehdi juuri kotitöitä tekemään. Miehellä taas on iso palkka, josta ostetaan mm. taloutemme kaikki ruuat ja maksetaan suurin osa elinkustannuksistakin. Kumpikin on tiensä itse valinnut, joten olisi mielestäni kohtuutonta vaatia miestä tinkimään elintasostaan minun hyväkseni. Tai tinkimään hän joutuu jo nyt (mistä minulla on huono omatunto), koska minulle käteen jäävät rahat eivät kerta kaikkiaan toistaiseksi riitä edes itseni elättämiseen. Toivomme kuitekin molemmat, että tilanne olisi vain väliaikainen.

Ymmärrän, että kaikki on yhteistä, jos toisen työnä on hoitaa kotia ja näin auttaa ja mahdollistaa toisen tulonhankkimista. Mutta meidän tapauksessamme, kun mies hankkii tulonsa aivan itse, ja on uraa valitessaan painottanut hyvää palkkaa työn mukavuuden yli, hänellä on mielestäni oikeus itse pitää rahoistaan niin suuri osa kuin mahdollista. Minä olen valinnut unelma-ammattini silläkin uhalla, että joudun taloudellisesti kitkuttelemaan vuosia. Miehen ei pitäisi minun valinnastani joutua kärsimään.

Pahin tilanne on mielestäni perheessä, jossa tuloerot ovat suuret, kaikki maksetaan puoliksi, ja suurituloinen määrä elintason.

Tässä perheessä vaimolla ei ole koskaan rahaa, sillä kaikki menee siihen elintason ylläpitämiseen.

Jos ovat esim. ostamassa sohvaa, haluaa mies parasta mitä rahalla saa ja vaimo tyytyisi edulliseen. Ostavat sen kalliin ja vaimo joutuu lainaamaan rahaa että saa maksettua puolikkaansa.

Ja sama asetelma kaikissa hankinnoissa, ruokakaupasta lähtien.

Ihmettelen miten vaimo suostuu tämmöiseen. Hän pystyisi elämään ihan mukavaa elämää itseksee. Nyt joutuu ostamaan kaiken kalleimman mukaan vaikka ei edes haluaisia ja kärsii jatkuvasta rahapulasta.

Tämä kuulostaa kyllä karulta. Meillä asia on sovittu niin, että yhteiset hankinnat maksetaan tulojen suhteessa. Jos siis miehen tulot ovat 10-kertaisesti minun tulojeni verran, hän maksaa esim. lomamatkasta 10 kertaa enemmän.

En kyllä suostuisi tuollaiseen toimintaan. Onko meillä siis sittenkään kaksi eri elintasoa vai yksi yhteinen, kun selkeä ero on vain omien hankintojen määrässä ja hinnassa (mies ostaa kalliita vaatteita jne.; itse en pysty ostamaan oikeastaan muualta kuin kirppiksiltä tai teen itse)?

Tällä hetkellä mies tienaa 4000e/kk ja minä kotihoidontuen eli sen nelisensataa + lapsilisät tulee myös mun tilille. Kaksi lasta. En ymmärrä tuollaista, että paremmin tienaava mies syö pihvejä ja kotiäiti makaronia ja ketsuppia - sehän on sen paremmin tienaavan suosimista, enkä ikinä suostuisi moiseen. Kotihommia&lapsia enemmän hoitava kun mahdollistaa sen paremmin tienaavan töissäkäymisen. Perhe on yksi yksikkö ja kaikilla pitää olla sama elintaso.



Meillä oli yhteiset rahat jo opiskeluaikoina, kun olimme vasta kihloissa ja olin 20v. Silloin mies oli vajaan vuoden ajan täysin tulottomana ja minä elätin häntä kesä- joulu- ja viikonlopputöilläni opintojen ohessa. Myöhemminkin minä olin useita vuosia pääasiallinen elättäjä, mutta nykyään miehen palkka on parempi. Itse saan 3300e/kk sitten kun joskus palaan töihin.

Kun mennään naimisiin ja perustetaan perhe, omaisuudesta tulee puolisoiden yhteistä (ellei avioehtoa, se ei päde muuhun kuin ennen avioliittoa hankittuun omaisuuteen).

Perhe on yksikkö, ei sen sisällä voi olla eri elintasoja. Jokainen perheenjäsen on osa yksikköä, puhalletaan yhteen hiileen. Ei perheessä elätä kuten sinkut, omaan pussiin. Se maksaa enemmän perheen yhteisistä jutuista, jolla on enemmän. Monesti naisen tulot ovat pienemmät siitäkin syystä, että työ- ja opiskeluvuosia on mennyt äitiyslomiin ja hoitovapaisiin. Jos aviopari elää "sinkkutaloutta", pitää työssäkäyvän alkaa maksaa kotona olevalle yhtisten lasten hoidosta palkkaa (oma osuutensa).

..loisia monet mammat ovat. Jos ukko kustantaa, hvyä! Mutta poistukaa välittömästi mun rahapussilta.

Raataja, joka elättää sinutkin!

Tai tinkimään hän joutuu jo nyt (mistä minulla on huono omatunto), koska minulle käteen jäävät rahat eivät kerta kaikkiaan toistaiseksi riitä edes itseni elättämiseen. Toivomme kuitekin molemmat, että tilanne olisi vain väliaikainen.

Onko tosiaan niin, että itselle hankittu materia tekee onnelliseksi? Vai voisiko onnellisuutta lisätä myös se, että auttaa rakasta puolisoaan tämän tiellä kohti unelma-ammattia/työtä?

Antaminenkin voi tuottaa onnea. Puolison onnellisena näkeminen voi tuottaa itselle onnea. En usko, että materia tuo mitään onnea muutoin kuin pienen hetken verran.

Antaminenkin voi tuottaa onnea. Puolison onnellisena näkeminen voi tuottaa itselle onnea. En usko, että materia tuo mitään onnea muutoin kuin pienen hetken verran.

[/quote]

Olen täysin samaa mieltä edellisen kanssa. Mieheni taas ei ole. Itse olen suurituloisempi, maksoin hoitovapailla ollessani osuuteni perheen kuluista. Annoin miehelleni kivoja, arvokkaitakin lahjoja merkkipäivinä. Nyt kun olen palannut töihin hoitovapaalta, ei mieheni muista edes merkkipäivääni.

Perhe on Oy Me Ab, yhteinen projekti johon kaikki osallistuu yhteiseksi hyväksi.

Maksaako miehesi sinulle 2500€/kk vai onko sulla pääomatuloja noin paljon?

Tuloni ovat vuokratuloa, mieheni ei minulle mitään maksa. Säästössä minulla sen verran ettei eläkeikä pelota. (Olen nyt 38-vuotias).

T: 26

mutta se johtuu siitä, että tienaamme molemmat yli 100 000 euroa vuodessa ja näin ollen minäkin pystyn ylläpitämään samaa, leveää lifestylea.



Olen monasti miettinyt, miten homma toimisi, jos olisin vaikka pienipalkkainen sairaanhoitaja, sillä mies on _todella_ tarkka rahoistaan (tienaa 50% enemmän kuin minä). En siis usko, että yöpyisimme kaukomailla viiden tähden hotelleissa, söisimme jatkuvasti ulkona ja shoppailisimme kaikkea kivaa, jos mies maksaisi minunkin osuuteni kokonaan.

Ollaan naimisissa. Miehellä iso palkka, mulla pieni. Mies käyttää omat rahansa ja minä omani

Esim. asuminen, ruoat jne.

terveydenhoitaja, ja teen vielä puolikasta työaikaa eli tulot 1200e/kk.Miehellä 10000 kk. Mutta elintasomme ovat samanlaiset. Mies maksaa autot, asumisen, vakuutukset ym. Itse ostan mitä haluan itselleni ja lapsille. Elämme leveästi ja matkustelemme. Mies laittaa tililleni riittävästi rahaa kaikkeen tarpeelliseen ja vähemmän tarpeelliseen. Olisi omituista jos minä joutuisin kituuttamaan ja mies ostelisi kallita vaatteita vain itselleen.Hoidan kodin ja lapset,mies tekee pitkää päivää.

eli minulla ja kahdella kouluikäisellä, mutta hyvä niin.



t.yh

Meidän perheessä on vain yksi elintaso, sama kaikilla. Mies erittäin hyvätuloinen, minä kotiäiti. Nettotuloni kuukaudessa vain n 2500 euroa, joista n 1000 euroa käytän ruokaan.

Maksaako miehesi sinulle 2500€/kk vai onko sulla pääomatuloja noin paljon?

Oli jopa silloinkin kun olin vuosia kotiäitinä ja tuloni olivat pyöreä nolla. Mies tienaa viisinkertaisesti minuun nähden, mutta on sitä mieltä että raha pitää mennä koko perheen hyödyksi.

mies tienaa 3300€ bruttona ja minä tulonsiirtoina 1500€ lapset elätämme puoliksi. Jos muuttaisimme yhteen, MINUN elintasoni huononisi huomattavasti ja joutuisimme maksamaan päivähoidostakin ja mies joutuisi elättämään kahta aikuista ja kaksi lasta. Kahden kodin periaateella meidän perheessä on lähes keskiluokkainen elintaso kaikilla.

Paitsi sillä erolla, että emme muuta yhteen, koska minulla lapsia myös entisestä suhteesta ja uusperhe-elämä on rankkaa kaikille. Kokeilimme sitä.

Nykyään asumme erillään ja "hengailemme" yhdessä. Joskus isä on yksin omien lastensa kanssa omassa asunnossaan, joskus ollaan koko poppoo meillä.

Näin menty jo kolme vuotta ja tämä on meille parempi ratkaisu kuin ne uusperheen riidat.