Lue keskustelun säännöt.
te, joille englannin kieli on tosi tosi vaikeaa
02.04.2012 |
Minkä uskotte olevan syynä? Ehkä jo joskus lapsena mennyt kouluopetus ihan vikaan? Tai ollut jotenkin inhottava opettaja, minkä vuoksi jäänyt "asennevamma" tai kammo kieltä kohtaan?
Mä oon siis vaan miettinyt, että voiko jollakulla olla luonnostaan niin heikko kielipää vai johtuuko se osaamattomuus jostakin muusta. Vanhemmilla ihmisillä nyt sen ymmärrän, jos on sen verran ikää ettei ole tarvinnut koko kieltä opiskellakaan.
Mutta kun ihan nuoremmissakin, pari-kolmekymppisissä tiedän näitä, jotka eivät ole meinanneet millään päästä ylioppilaaksi sen takia, että eivät pääse englannista läpi. Tai ei ymmärretä, jos jossakin purnukassa vaikka lukee "open", että mitä se tarkoittaa. Tai säilykepurkissa lukee "mushrooms" niin ei tiedetä mitä se sisältää jos ei ole kuvaa.
Se tuntuu musta jotenkin käsittämättömältä (vaikken itsekään mikään natiivitasoinen taituri ole) ja myönnän että se jopa ärsyttää. Ärsyyntyminen on tietysti ihan oma ongelmani, mutta siksi mua oikeastaan kiinnostaakin vähän valottaa itselleni tätä, että mitä syitä ihmisillä tähän totaaliseen englannin osaamattomuuteen on. Mikä on se suurin este oppia?
Kommentit (114)
Minäpä kerron. Kaikki ihmiset eivät ole samalla lailla rakennettuja. Minusta on outoa, että kaikki eivät sitä ymmärrä vaan luulevat, kun itse osaavat, miksi muut ei. Se on outoa. Miksi ihmiset luulevat, että kaikki ovat samanlaisia kuin he?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, nostan silti kun tätä just pähkäilen tätä elämässäni. Mulle kielissä, esim englannissa on tosi vaikeita nämä ihan perusjutut by, on, in, at, of, artikkelit yms. En vaan opi muistamaan niitä, tai ehkä jos mulla kirjoitan/on aikaa miettiä etukäteen mitä sanon, mutta spontaanissa puheessa kaikki menee helposti väärin. Unohdan oppimani helposti jos en käytä sitä. Muutama vuosi opintojen päättymisen jälkeen kielitaitoni on ihan surkea, kun ei vaan ole tarvinnut sitä missään. Pystyn kyllä edelleen lukemaan kirjoja ja katsomaan elokuvia tai luentoja englanniksi mutta oma puheen tuotto on tosi surkeaa, kun töissäkään ei tarvitse hokea kuin muutamia samoja fraaseja. Mitenköhän tätä saisi parannettua ja ennen kaikkea pidettyä yllä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta englannissa on vaikeinta ääntäminen. Vaikka periaatteessa tietäisinkin, miten sana äännetään, en vain saa muodostettua oikeita äänteitä peräkkäin. Erityisesti soinnillinen s ja soinnillinen suhu-s ovat minulle vaikeita, varsinkin silloin, kun ne tulevat heti d:n jälkeen. Tiedän täsmälleen, miten George pitäisi ääntää, mutta en vain saa sitä tehtyä suussani.
Mulla tämä sama. Kieli ON poikkeuksellisen vaikea suomalaiselle, koska siinä on niin paljon äänteitä joita meidän kielessä ei ole ollenkaan. Juuri tuo kuvaamasi, th-äänne kuten this-sanassa, aspiraatiolla äännetyt konsonentit, w ja v eri ääntämys, tavallinen s ja suhu-s samassa lauseessa jne. mun englanti on paljolti sitä tö pöt lajia, ei vaan luonnu nuo vieraat äänteet.
Täällä yksi joka ei ole koskaan oppinut yhtään Englantia. En ole päässyt yo-kirjoituksista läpi Englannin takia. Kirjoitin kaksi kertaa I--. Mun korvalle Englanti on äänimassaa. En erota siitä mitään sanoja enkä äänteitä. Luen Englantia yksi sana kerrallaan ja käännän sanan suoraan Suomeksi. Laitan sanat täysin samaan järjestykseen kuin ne ovat suomeksi ja lausun sanat niin kuin ne kirjoitetaan. Jos se on väärin, ongelma on Englannissa, ei minussa. Suutuin 9 vuotiaana marsu sanasta ja olen edelleen 39 vuotiaana Englannille vihainen. Pääsin Englannista koulussa läpi sanakokeiden ansiosta. Opettelin sanojen kirjaimet ulkoa. Mitään oppimisvaikeutta ei ole todettu. Mutta on täysin käsittämätöntä, että opettajat selittää jostain asiayhteydestä! Ei ole mitään asiayhteyttä, on vain kirjaimia ja sanoja peräkkäin. Korva kuulee mitä kuuluu laittaa. No ei kuule! Kuuntelu ovat täysin turhia, koska en ehkä kuunnellut. Vihaan Englantia!
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka ei ole koskaan oppinut yhtään Englantia. En ole päässyt yo-kirjoituksista läpi Englannin takia. Kirjoitin kaksi kertaa I--. Mun korvalle Englanti on äänimassaa. En erota siitä mitään sanoja enkä äänteitä. Luen Englantia yksi sana kerrallaan ja käännän sanan suoraan Suomeksi. Laitan sanat täysin samaan järjestykseen kuin ne ovat suomeksi ja lausun sanat niin kuin ne kirjoitetaan. Jos se on väärin, ongelma on Englannissa, ei minussa. Suutuin 9 vuotiaana marsu sanasta ja olen edelleen 39 vuotiaana Englannille vihainen. Pääsin Englannista koulussa läpi sanakokeiden ansiosta. Opettelin sanojen kirjaimet ulkoa. Mitään oppimisvaikeutta ei ole todettu. Mutta on täysin käsittämätöntä, että opettajat selittää jostain asiayhteydestä! Ei ole mitään asiayhteyttä, on vain kirjaimia ja sanoja peräkkäin. Korva kuulee mitä kuuluu laittaa. No ei kuule! Kuuntelu ovat täysin turhia, koska en ehkä kuunnellut. Vihaan Englantia!
Näyttää vahvasti siltä, ettet päässyt äikästäkään läpi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin äidinkielestä E.n. Lisäksi kaikki reaaliaineet olivat 9-10 arvosanoja lukiossa.
Kirjoitin äidinkielestä E.n. Lisäksi kaikki reaaliaineet olivat 9-10 arvosanoja lukiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englannin kuullun ymmärtäminen on minulle tosi vaikeaa. Se äänimassa ei jotenkin vaan katkea sanoiksi vaan se on sellaista venyvää pötköä. Muissa opiskelemissani kielissä on helpompaa. Sitten aina hoetaan, että puhu vaan rohkeasti! Joo, ehkä jotain saisin sönkötettyäkin, mutta paljonpa huvittaa, kun en ymmärtäisi vastauksesta tuon taivaallista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuorehko ihminen ei osaa englantia puhua eikä kirjoittaa, tulee helposti mieleen, että on joko todella tynnyrissä kasvanut tai jotakin outoa taustalla tai asunut jossakin entisessä itäblokin maassa lapsena. Todella harvoin törmää Suomessa siihen, että nuorehko ihminen ei osaa kunnolla englantia. Englantia on tullut joka tuutista lapsesta asti.
Itse pärjään englannilla ulkomaan lomamatkoilla mutta olen huono englannissa jos muihin yliopiston käyneisiin suomalaisiin ikätovereihin vertaa. Käytän tieteellisten artikkelien lukemiseen Google kääntäjää ja en todellakaan pärjäisi englannilla työkielenä. Yläasteella enkun numero oli 8 mutta lukiossa arvosana oli 6. En kirjoittanut englantia yo-kokeessa lainkaan. Lukiossa vaikutti varmaan se ettei minulla ollut harrastuneisuutta ko kieltä kohtaan. En siis lukenut englannin kielisiä kirjoja ja jos katsoin leffan siinä oli tekstitykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inglis with lyyssi, tö inglis juumor:
Hieman nostelen ketjua kommentteja varten.
Minusta englannissa on vaikeinta ääntäminen. Vaikka periaatteessa tietäisinkin, miten sana äännetään, en vain saa muodostettua oikeita äänteitä peräkkäin. Erityisesti soinnillinen s ja soinnillinen suhu-s ovat minulle vaikeita, varsinkin silloin, kun ne tulevat heti d:n jälkeen. Tiedän täsmälleen, miten George pitäisi ääntää, mutta en vain saa sitä tehtyä suussani.