te, joille englannin kieli on tosi tosi vaikeaa

että minun tapauksessani kyse ei ole laiskuudesta, vaan olen yksinkertaisesti kielellisesti lahjaton. Kirjoitin esim. ruotsin kielestä i:n, vaikka panostinkin siihen jonkin verran. Kielellinen lahjattomuuteni näkyi jo lapsena, minun oli esimerkiksi vaikeuksia oppia lukemaan ja vielä yliopistossakin lukunopeuteni ja tekniikkani kehittyi.



Matetaattisesti olenkin sitten melko lahjakas, mutta ei minua ärsytä jos joku ei vaikka prosenttilaskua hallitse.

mä pärjäsin siinä melko hyvin, JOS mulla oli sanat valmiina, mutta sanoja en jaksanut opetella. Niitähän luettiin vain sellaisina sanalistoina, joissa ei ollut mitään, mika auttaisi niitä jäämään mieleen. Toki saatoin jonkun listan oppia ulkoa nopeastikin, mutta ei se sitten enää seuraavan listan tultua paljon hyödyttänyt. Silloin opetettiin aivan liian vähän kielen käyttöä.



Myöhemmin puhumisen ja harjoittelemisen on estänyt se, että tiedän suurimman osan suomalaisista kuuluvan tuohon ryhmään kuin ap, että itseä huonomman kielen käyttäjät ärsyttää tai niille pitää nauraa tms. Käytän kyllä enkkua, jos yksikään suomalainen ei ole kuulemassa.



Mutta mä voisin sanoa samaa matikasta. Mä en ymmärrä, miten matikassa voi tehdä virheitä. Joka ikiseen asiaan on olemassa vastaus, mitään ei tarvitse osata ulkoa vaan kaiken voi laskea. 123+123, 220/4, 5*111 niihin kaikkiin on vain yksi vastaus, jonka voi vaikka hiekanjyvillä tarkistaa. Ja pätee myös vaikeampiin

Ei sanoja nyt todellakaan millään LOGIIKALLA opi, ne on opeteltava. Englannin kieli vielä on sikäli vaikea, että sitä oppii sähläten ymmärtämään suht helpolla, mutta koska siinä on kielioppisääntöjä aika vähän (ja nekin yleensä täynnä poikkeuksia), sitä tosiaan on vaan opeteltava, opeteltava ja opeteltava.

Jo sekin, että sanat kirjoitetaan eri lailla kuin lausutaan tuottaa vaikeuksia, ja vieläpä ihan natiiveille - senhän takia esim. Yhdysvalloissa järjestetään tavaamiskilpailuja, että sanojen oikea kirjoitusasu todella on opeteltava ulkoa.

Itse asiassa Britanniassa oli 60-luvulla ihan opettajien tukema liike, joka olisi halunnut kopioida äänne- ja kirjoitusasun vastaavuuden Suomesta!

Joku toinen kieli voisi olla helpompi sellaisille ihmisille, joille tuo ulkoaopettelu tuottaa harmaita hiuksia. Esimerkiksi ruotsi ja saksa ovat kielinä jo loogisempia... kielioppisääntöjä on, mutta poikkeuksia ei kovinkaan paljon.

Itse olen kuuden ällän yo ja käyttänyt englantia työkielenä jo 21 vuotta, joten minulla ei onneksi ole ongelmia englannin suhteen, mutta ymmärrän hyvin, että joku toinen on helisemässä. Hyvämuistisuus ja kielipää ovat avuksi, ja jos niitä ei ole, voi englanti olla vaikeaa.

en minä ole opetellut tai opetellut ulkoa englantia sen kummemmin. Oma "kielikorvani" toimii niin, että teen huomaamattani havaintoja vieraasta kielestä ja aivot kuin itsestään yhdistelevät palikat puolestani. Sitten kun pitää joku asia selittää vieraalla kielellä, päässä on valmiiksi jo rakenteet ja sanat. Ja kun luen vieraskielistä tekstiä, sanojen kirjoitusasu jotenkin kuvamuistimaisesti tarttuu kiinni. Toiset pääsee helpommalla kuin toiset. Pätee millä elämänalueella tahansa.

en usko että kielten opiskelu vaatisi jotenkin erityisen paljon ulkolukua verrattuna muihin aineisiin, erityisesti sellaisiin reaaliaineisiin kuin historia ja uskonto. Kielissä sentään on kielioppi, jossa on aina edes jokin logiikka, kun taas historia ja uskonto vaativat lähes yksinomaan sitä ulkolukua (pitää vain muistaa asioita, joiden tapahtumista ei voi loogisesti päätellä).

hyvin voi tänäkin päivänä olla oppimatta englantia. Kaikki kun eivät opi vain kuulemalla kieltä. Kaikkien korva vain ei ala huomaamaan miten joku asia kuuluu sanoa. Itse kuulun tähän joukkoon, jolle arkielämässä kuultu englanti ei vain tartu. Ei, vaikka kuinka kuuntelen, yritän ja keskityn. Minä vain en hahmota kieltä, enkä saa yksinkertaisistakaan lauseista kiinni. Minä opin lukemalla ja muodostamalla itse lauseita ja sitä kautta kehittyy myös kuulluymmärtämiseni. Oppimistyylejä on monia ja minun oppimistyyli ei ole se optimaalisin kieltenopiskeluun.

ei oikein nykypäivänä voi olla oppimatta. Sen verran iso osa tv-ohjelmista, musiikista yms. on englanniksi. Noin muuten voi toki pohtia onko amerikkalaisen viihteen ylivoima hyvä asia, mutta kielen oppimisen kannalta se on hyvä juttu.

Kieltä ei yleensä opi parhaiten pänttäämällä (kuten joku täällä kirjoitti), vaan se tarttuu. Sitä vain pikkuhiljaa korva alkaa huomaamaan miten joku asia kuuluu sanoa, vaikka säännöistä ei olisi mitään hajua.

Paljon vaikeita sanoja jotka ei jää päähän. Oudot lauserakenteet. Epäsäännölliset verbit

joillekin matematiikka tuottaa niin hirveästi vaikeuksia. Esim. käytännössä tulee huomattua, että jotkut tekevät liikaa lapsia, tulot eivät riitä huolehtimaan perheestä, vaan odotetaan että yhteiskunta tukee kaikessa. Myös lainanlyhennykset tuottavat vaikeuksia joillekin. Ärsyttää.

Pärjäsin kaikissa kouluaineissa, jotka eivät vaatinut mitään pänttäämistä, eli sellaiset joissa tunnilla kuunteleminen ja muistiinpanojen tekeminen valaisi riittävästi asiaa. Muistiinpanojakaan tuskin koskaan luin, jäi vaan asiat mieleen mitä olin kirjoittanut.



Mut kaikki kielet: Ei mitään kaavaa mitä voi noudattaa, ei mitään punaista lankaa josta olisi saanut vähän juonesta kiinni ja olisi itse voinut päättelemällä soveltaa loput. Ulkolukua, ulkolukua, ulkolukua. Ei kiitos.

Suurin este oppimiseeni on se, että en muista sanoja tarpeeksi hyvin.



Matematiikassa pärjään paremmin, kun siinä ei tarvitse muistaa niin paljon, vaan voi päätellä kun edes jotain ymmärtää.



Kielen oppiminen perustuu minun mielestäni enemmän muistamiseen, eikä pelkkä ymmärrys ja looginen päättelykyky riitä. Ehkä "kielipäätä" ei kaikilla ole niin paljon, että uusi kieli tarttuisi ja kieltämättä opetuksessakin on voinut olla puutteita.

en ole koskaan vaivautunut opislekemaan sanoja myönnän sen ja olen 16 vuotias tällä hetkellä,kaverit puhuuu hyvin englantia ja kirjoittavat mulle sitä joka päivä yms whatsapissa ja sitä kautta olen nyt lukiossa ja saanut englannista 9-10,aivan kuten openi sanoi että pyrämiidin voi aina rakentaa eteenpäin muttei koskaan tule hyvää ellei palaa takaisin korjaamaan virheen jtn tollasta joooo.......

Opettajalla ollut suuri vaikutus lukiossa ainakin. Kirjoitin c:n enkusta vain. Ruotsi ja Saksa laudatur. Ne vain jäivät paremmin päähän.

Minulle tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia kielen lausuminen. Siksi koko kieli tuntuu ja kuulostaa vastenmieliseltä. Yhdyssanattomuus on myös hankalaa. Ja ne hirveät enkunopet...

Asenneongelma ja se, että lausuminen on ylivoimaista :-( .

Englanninkielen vaikeus on merkki lukivaikeudesta. Ruotsi ei ole lukihäiriöiselle läheskään yhtä vaikea kieli.

Mä olen hyvä kirjoittamaan ja lukemaan englannin kieltä, mutta en ymmärrä sitä juuri yhtään varsinkaan natiivien puhumana, enkä osaa puhua sitä ollenkaan. Menee ejotenkin kieli solmuun ja ulos tulee pelkkää sössötystä, kun yritän ääntää englantia. Minkään muiden kielten kanssa minulla ei ole ollut ongelmia ymmärtämisen tai puheen tuottamisen kanssa, osaan englannin lisäksi myös ruotsia, saksaa, espanjaa ja italiaa. 

Ja tuo ongelma englannin kanssa ON nolo koska olen akateemisesti koulutettu ja töissä firmassa jonka virallinen kieli on englanti... 

Itselläni on lukihäiriö, jonka ansiosta vieraiden kielien opiskelu on ollut vaikeaa. Kuitenkin kirjoitin ylioppilas kirjoituksissa englannin, ruotsin ja venäjän kohtuu hyvillä arvosanoilla. Sen sijaan olen ollut kohtuullisen lahjakas reaali-aineissa. Matematiikkassa olen ollut lähinnä keskitasoa. 

 Näin kolmen lapsen äitinä, joista kahdella vanhimmalla on lukihäiriötä ( lapset ovat 15, 12 j 9 vuotta) olen huomannut ,että esikoinen (keskivaikea lukihäiriö) on erittäin lahjakas matematiikassa ja reaali-aineissa. Kokeista tulee aina ysiä tai kymppiä, kun taas englannissa ja ruotsissa kutosta ja seiska. Tyttöä selvästi harmittaa ja hävettää ettei opi kieliä vaikka kuinka pänttäisi sanoja ja kielioppiasioita. Motivaatio on lähes kadonnut ja stressi kokeista on valtava. Hänen kielten opettajat ovat kuitenkin erittäin ammattitaidottomia ja surkeita eivätkä he osaa opetaa, mutta on erittäin tiukka arviointi. Kuulemma tytön luokalta kaikkien arvosanat ovat laskeneet ylä-asteella englannissa ja ruotsissa.

Keskimmäisellä (vaikea lukihäiriö) on ollut kielten lisäksi vaikeuksia ymmärtää lukemaansa ihan suomen kielessä.  Poika on lahjakas reaali-aineissa ja matematiikassa, kuitenkin lukihäiriö heijastuu voimakkaasti myös näihin aineisiin, eli ei ymmärrä esim koe kysymyksiä, mutta kun hän ymmärtää kysymyksen ja saa keskittyä vastauksen kirjoittamiseen niin tulee oikeita vastauksia hyviä perusteluja. Numerot ovat kielissä kutosta ja muissa aineissa kasia ja ysiä. Pojan motivaatio opiskelua kohtaan on lähes kadonnut ja ainoa aine jossa hän tuntee itsensä hyväksi on liikunta.

  Nuorimmaisella ei ole lukihäiriötä ja hän on erittäin lahjakas englannissa alkoi nyt syksyllä kokeista on tullut ysiä ja kymppiä. Muistan kuinka melkein järkytyin kun nuorimmainen oppi lukemaan eskarissa ja tyttö luki jo ekalla kokonaisia kirjoja. Kun taas isompien kanssa olisi tehnyt mieli hakata päätä, kun piti opetella lukemaan, eikä siitä tullut mitään. Isommat oppi lukemaan vasta tokalla niin että ymmärsivät että mitä he olivat juuri lukeneet. Nuorimmaisella on kuitenkin hankaluuuksia matematiikassa ja reaali aineissa joten hänen kanssaan on saanut hakata päätä seinään näiden aineiden kanssa. 

eli ihmiset ovat lahjakkaita eri asioissa eikä se tee kenestäkään tyhmää tai kelvotonta :)

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella jo oli puutteellista opetusta, englannin sanoja osaan paljon mutta muiden kun peruslauseiden muodostus on vaikeata kun ei ole oppinut erilaisia lauseisiin liittyviä sääntöjä. Sen sijaan ruotsin kieli sujuu ongelmitta. :)

70-luvulla oli toisin, lauseen rakenteet opetettiin, puhuminen tai sanat oli toissijaisia, toki epäsäännölliset verbit piti osata.

Englannin opettaja vielä korosti, että englantilainen ei meidän möngerryksestä mitään tule ymmärtämään. Oikeastaan olen jälkeenpäin ilmetellyt mitähän varten englantia opetettiin, kun asenne oli tuo.

Onneksi opetettiin, skottiminiä kyllä ymmärtää möngerrystäni ja lapsenlapsetkaan eivät pysty keskenään englantia puhuen mummoa jymäyttämään.

Olen opettanut englantia yli 20 vuotta niin aikuisille kuin lapsillekin. Tänä aikana minulle on kokemuksen myötä vahvistunut käsitys, että ihmisellä on tavattoman monta erilaista älykkyyden lajia. Siksi on turha leimata ketään tyhmäksi, pitää vain löytää jokaisen oma älykkyyden alue.

Joillekin kielten opiskelu on tavattoman helppoa ja toisille vaikeaa, vaikka sen eteen tekisi paljonkin töitä. Toki nämä ääritapaukset eivät onneksi ole enemmistössä, vaan suurin osa opiskelijoista selkeästi hyötyy harjoittelusta ja oppii tasaiseen tahtiin, kun vain hoitaa hommansa.

Joillekin myös sopii jokin kieli selkeästi paremmin kuin toinen. Englanti on mielestäni "tippaleipäkieli" eli toimii ilman sen suurempaa logiikkaa ja on usein helpompaa henkilöille, jotka oppivat kieliä "luonnollisilla menetelmillä" kuten kuuntelemalla ja lukemalla. Heille on usein myös ominaista rohkea kielenkäyttö ja se, ettei murehdi virheitä liikaa.

Saksan kieli taas usein soveltuu loogisille ajattelijoille, jotka tykkäävät päntätä ja harjoitella sääntöjä, ja jotka varovat virheitä. Eteneminen on usein hidasta, mutta lopussa on palkintona hyvä kielitaito.

Kieltenopettajana minulle ykkösasia on säilyttää oppilaiden motivaatio opiskelussa. Siksi en kiinnitä virheisiin hirveästi huomiota ja siksi käytän ihan liikaa aikaa tuntieni suunnitteluun, koska haluan tarjota kaikille oppilailleni oikeantasoista ja motivoivaa tehtävää.

Hyvä ketju. Ei paikalla idiootiksihaukkujoita.

Englanti on helppo kieli lukea, luin graduunkin paljon englanninkielistä kirjallisuutta. Siedettävä kirjoittaakin. Mutta vaikea puhua. Just se lauseiden muodostaminen, verbit, sanajärjestys, ääntäminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut englantia yli 20 vuotta niin aikuisille kuin lapsillekin. Tänä aikana minulle on kokemuksen myötä vahvistunut käsitys, että ihmisellä on tavattoman monta erilaista älykkyyden lajia. Siksi on turha leimata ketään tyhmäksi, pitää vain löytää jokaisen oma älykkyyden alue.

Joillekin kielten opiskelu on tavattoman helppoa ja toisille vaikeaa, vaikka sen eteen tekisi paljonkin töitä. Toki nämä ääritapaukset eivät onneksi ole enemmistössä, vaan suurin osa opiskelijoista selkeästi hyötyy harjoittelusta ja oppii tasaiseen tahtiin, kun vain hoitaa hommansa.

Joillekin myös sopii jokin kieli selkeästi paremmin kuin toinen. Englanti on mielestäni "tippaleipäkieli" eli toimii ilman sen suurempaa logiikkaa ja on usein helpompaa henkilöille, jotka oppivat kieliä "luonnollisilla menetelmillä" kuten kuuntelemalla ja lukemalla. Heille on usein myös ominaista rohkea kielenkäyttö ja se, ettei murehdi virheitä liikaa.

Saksan kieli taas usein soveltuu loogisille ajattelijoille, jotka tykkäävät päntätä ja harjoitella sääntöjä, ja jotka varovat virheitä. Eteneminen on usein hidasta, mutta lopussa on palkintona hyvä kielitaito.

Kieltenopettajana minulle ykkösasia on säilyttää oppilaiden motivaatio opiskelussa. Siksi en kiinnitä virheisiin hirveästi huomiota ja siksi käytän ihan liikaa aikaa tuntieni suunnitteluun, koska haluan tarjota kaikille oppilailleni oikeantasoista ja motivoivaa tehtävää.

Luulen, että olet oikeassa. Minä olen matemaattinen tyyppi, ja saksa on ollut minulle aina helppoa, kun taas englanti vaikeaa. En ole englannissa lähellekään niin onneton kuin mistä ap puhuu, mutta siitä huolimatta minulla on töissä jatkuvasti harmia siitä, että en osaa englantia tarpeeksi hyvin. Luen kyllä sujuvasti englanninkielistä tekstiä, niin tieteellistä kuin romaaneja, mutta sekä englannin kirjoittaminen että erityisesti sen puhuminen tökkii.

Saksaa olen sen sijaan sekä puhunut että kirjoittanut sujuvasti, vaikka vähitellen vuosien varrella taito on ruostunut, kun saksan käyttämiseen ei ole ollut paljonkaan tilaisuuksia.