te, joille englannin kieli on tosi tosi vaikeaa
Minkä uskotte olevan syynä? Ehkä jo joskus lapsena mennyt kouluopetus ihan vikaan? Tai ollut jotenkin inhottava opettaja, minkä vuoksi jäänyt "asennevamma" tai kammo kieltä kohtaan?
Mä oon siis vaan miettinyt, että voiko jollakulla olla luonnostaan niin heikko kielipää vai johtuuko se osaamattomuus jostakin muusta. Vanhemmilla ihmisillä nyt sen ymmärrän, jos on sen verran ikää ettei ole tarvinnut koko kieltä opiskellakaan.
Mutta kun ihan nuoremmissakin, pari-kolmekymppisissä tiedän näitä, jotka eivät ole meinanneet millään päästä ylioppilaaksi sen takia, että eivät pääse englannista läpi. Tai ei ymmärretä, jos jossakin purnukassa vaikka lukee "open", että mitä se tarkoittaa. Tai säilykepurkissa lukee "mushrooms" niin ei tiedetä mitä se sisältää jos ei ole kuvaa.
Se tuntuu musta jotenkin käsittämättömältä (vaikken itsekään mikään natiivitasoinen taituri ole) ja myönnän että se jopa ärsyttää. Ärsyyntyminen on tietysti ihan oma ongelmani, mutta siksi mua oikeastaan kiinnostaakin vähän valottaa itselleni tätä, että mitä syitä ihmisillä tähän totaaliseen englannin osaamattomuuteen on. Mikä on se suurin este oppia?
Kommentit (114)
Ap, sinä itse et osaa kunnolla suomea, joten kysy hiljaa itseltäsi samaa. Onko kielipääsi heikko vai oliko opetus huonoa?
Tuo muisti on tosiaan hyvä pointti. Toisaalta kaikissa muistitesteissä mulla ainakin näyttää olevan tosi surkea muisti, se on aina heikoin osa-alue :D
Tuosta ulkoalukemisesta olen kyllä eri mieltä. Se on kyllä totta, että aivan itsestäänkään niitä kieliä ei opi. Eli täytyi niitä kappaleita lukea, että kieltä oppi, mutta en mä ainakaan niitä koskaan millään ulkoalukutekniikalla opetellut. Kun tekstin luki muutaman kerran läpi niin ne lauserakenteet ym vaan jotenkin "tarttui", ja sitten ne tulivat kuin itsestään jossain vaiheessa kun tarvittiin. Kielioppisääntöjä en ikinä opetellut.
ap
Olen tehnyt töitä tosi paljon kielten kanssa niin lapsena, nuorena kuin nyt ensin etäisyyttä otettuani aikuisena. Haluaisin osata ja tunnen jääväni paljosta paitsi ulkomailla ja ystävyyssuhteissa.
Tämän päivän koululaisena saattaisin jäädä kiinni lukihäiriöstä. Lisäksi kuulonvarainen oppiminen ja kuuloerottelu ovat minulle poikkeuksellisen vaikeita, ehkäpä kapea-alaiseksi häiriöksi asti. Kielten tunneilla tämä osoittautui erityisen hankalaksi. Vielä kun lisätään ykskantaan etenevä opetus, jossa erilaisia oppijoita ei osattu ottaa huomioon, oli soppa valmis. Tuloksena traumaattinen suhde kieliin.
Tyhmä en ole. Suoritin lukion, pääsin ylioppilaaksi (englannista hylätty), valmistuin yiopistosta ja olen menestynyt työurallani. Siitäkin huolimatta, että kielitaidottomuus on jarruttanut ja estänytkin monia juttuja.
lauserakenne on outo. Ei ole asennevamaa tai kammoa. Ja tietysti kieltä pitää käyttää ettei unohdu.
Mutta mä osaan prosenttilaskut :)
Tavalliset +/- laskutkin tuottaa vaikeuksia.
Totuus on se ettei kaikkea voi osata, eikä välttämättä oppiakaan. Se ei automaattisesti tarkoita sitä että ihmisessä olisi jotain vikaa.
Ap:kään ei varmasti osaa kaikkea ja ymmärrän sen hyvin. Kukaan ei ole täydellinen.
ja kirjoittamaan vasta ekan lopulla. Englannin opetus alkoi mielestäni liian aikaisin. Jäin kyydistä ihan alusssa... Muut kielet sujui ihan hyvin. Nyiyään englantikin sujuu, koska olen asunut ulkomailla vuosia.
siinä suhteessa. Matemaattisesti olen taas todella lahjakas ja reaaliaineissa.
Meillä 3 lasta, joista 2 lahjakasta kielissä, muissa aineissa ihan keskivertoa. Yksi perinyt minut eli kielet vaikeita, mutta matematiikka on lasten leikkiä.
Olisi toki hauska jos näitä tutkittaisiin meiltä tavallisiltakin ihmisiltä, joilla ei ole ns,oppimisvaikeuksia yms.
Ai niin, mies taas lahjakas kielissä ja siten 2 lapsista nähtävästi perineet häneltä nämä jutut.
Minkä uskotte olevan syynä? Ehkä jo joskus lapsena mennyt kouluopetus ihan vikaan? Tai ollut jotenkin inhottava opettaja, minkä vuoksi jäänyt "asennevamma" tai kammo kieltä kohtaan?
Mä oon siis vaan miettinyt, että voiko jollakulla olla luonnostaan niin heikko kielipää vai johtuuko se osaamattomuus jostakin muusta. Vanhemmilla ihmisillä nyt sen ymmärrän, jos on sen verran ikää ettei ole tarvinnut koko kieltä opiskellakaan.
Mutta kun ihan nuoremmissakin, pari-kolmekymppisissä tiedän näitä, jotka eivät ole meinanneet millään päästä ylioppilaaksi sen takia, että eivät pääse englannista läpi. Tai ei ymmärretä, jos jossakin purnukassa vaikka lukee "open", että mitä se tarkoittaa. Tai säilykepurkissa lukee "mushrooms" niin ei tiedetä mitä se sisältää jos ei ole kuvaa.
Se tuntuu musta jotenkin käsittämättömältä (vaikken itsekään mikään natiivitasoinen taituri ole) ja myönnän että se jopa ärsyttää. Ärsyyntyminen on tietysti ihan oma ongelmani, mutta siksi mua oikeastaan kiinnostaakin vähän valottaa itselleni tätä, että mitä syitä ihmisillä tähän totaaliseen englannin osaamattomuuteen on. Mikä on se suurin este oppia?
Ja se, kenellä lapsista sama juttu, on testattu huono lyhytmuisti. Olisiko sama minulla.
Eli sanat eivät jääneet vain mieleen. Mutta matikka ja reaali todella helppoja, kuten tällä yhdellä lapsellanikin.
Suurin este oppimiseeni on se, että en muista sanoja tarpeeksi hyvin.
Matematiikassa pärjään paremmin, kun siinä ei tarvitse muistaa niin paljon, vaan voi päätellä kun edes jotain ymmärtää.
Kielen oppiminen perustuu minun mielestäni enemmän muistamiseen, eikä pelkkä ymmärrys ja looginen päättelykyky riitä. Ehkä "kielipäätä" ei kaikilla ole niin paljon, että uusi kieli tarttuisi ja kieltämättä opetuksessakin on voinut olla puutteita.
mulle matikka ja reaalit oli tosi helppoja. ruotsi ja saksa sujui ok. Ainoastaan tuo kolmannella alkanut englanti oli ongelma.
siinä suhteessa. Matemaattisesti olen taas todella lahjakas ja reaaliaineissa.
Meillä 3 lasta, joista 2 lahjakasta kielissä, muissa aineissa ihan keskivertoa. Yksi perinyt minut eli kielet vaikeita, mutta matematiikka on lasten leikkiä.
Olisi toki hauska jos näitä tutkittaisiin meiltä tavallisiltakin ihmisiltä, joilla ei ole ns,oppimisvaikeuksia yms.
Ai niin, mies taas lahjakas kielissä ja siten 2 lapsista nähtävästi perineet häneltä nämä jutut.
Minkä uskotte olevan syynä? Ehkä jo joskus lapsena mennyt kouluopetus ihan vikaan? Tai ollut jotenkin inhottava opettaja, minkä vuoksi jäänyt "asennevamma" tai kammo kieltä kohtaan?
Mä oon siis vaan miettinyt, että voiko jollakulla olla luonnostaan niin heikko kielipää vai johtuuko se osaamattomuus jostakin muusta. Vanhemmilla ihmisillä nyt sen ymmärrän, jos on sen verran ikää ettei ole tarvinnut koko kieltä opiskellakaan.
Mutta kun ihan nuoremmissakin, pari-kolmekymppisissä tiedän näitä, jotka eivät ole meinanneet millään päästä ylioppilaaksi sen takia, että eivät pääse englannista läpi. Tai ei ymmärretä, jos jossakin purnukassa vaikka lukee "open", että mitä se tarkoittaa. Tai säilykepurkissa lukee "mushrooms" niin ei tiedetä mitä se sisältää jos ei ole kuvaa.
Se tuntuu musta jotenkin käsittämättömältä (vaikken itsekään mikään natiivitasoinen taituri ole) ja myönnän että se jopa ärsyttää. Ärsyyntyminen on tietysti ihan oma ongelmani, mutta siksi mua oikeastaan kiinnostaakin vähän valottaa itselleni tätä, että mitä syitä ihmisillä tähän totaaliseen englannin osaamattomuuteen on. Mikä on se suurin este oppia?
Ei sanoja nyt todellakaan millään LOGIIKALLA opi, ne on opeteltava. Englannin kieli vielä on sikäli vaikea, että sitä oppii sähläten ymmärtämään suht helpolla, mutta koska siinä on kielioppisääntöjä aika vähän (ja nekin yleensä täynnä poikkeuksia), sitä tosiaan on vaan opeteltava, opeteltava ja opeteltava.
Jo sekin, että sanat kirjoitetaan eri lailla kuin lausutaan tuottaa vaikeuksia, ja vieläpä ihan natiiveille - senhän takia esim. Yhdysvalloissa järjestetään tavaamiskilpailuja, että sanojen oikea kirjoitusasu todella on opeteltava ulkoa.
Itse asiassa Britanniassa oli 60-luvulla ihan opettajien tukema liike, joka olisi halunnut kopioida äänne- ja kirjoitusasun vastaavuuden Suomesta!
Joku toinen kieli voisi olla helpompi sellaisille ihmisille, joille tuo ulkoaopettelu tuottaa harmaita hiuksia. Esimerkiksi ruotsi ja saksa ovat kielinä jo loogisempia... kielioppisääntöjä on, mutta poikkeuksia ei kovinkaan paljon.
Itse olen kuuden ällän yo ja käyttänyt englantia työkielenä jo 21 vuotta, joten minulla ei onneksi ole ongelmia englannin suhteen, mutta ymmärrän hyvin, että joku toinen on helisemässä. Hyvämuistisuus ja kielipää ovat avuksi, ja jos niitä ei ole, voi englanti olla vaikeaa.
Jo sekin, että sanat kirjoitetaan eri lailla kuin lausutaan tuottaa vaikeuksia, ja vieläpä ihan natiiveille - senhän takia esim. Yhdysvalloissa järjestetään tavaamiskilpailuja, että sanojen oikea kirjoitusasu todella on opeteltava ulkoa.
Daily Mailin (englantilainen junttikansan lehti) kommenttilaatikoissa on kirjoitusvirheitä vähemmän kuin vauva palstalla. Kyllä natiivit osaa sanat kirjoittaa vaikkei osais tavata.
yksi asia sen oppimishaluun ala-asteella vaikutti, kun meillä oli koe ehkä 4. luokalla. Kokeessa maksimipisteet oli 100, ja minä sain luokan huonoimmat pisteet, 55 pistettä. Opettaja oli päättäny että se antaa numeron suoraa pisteistä, eli 90 pistettä oli 9, 85 pistettä 8,5 jne. No mun 55 pistettä oli sitten 5,5. Sillon tuli olo ettei tuota kieltä kannata edes opiskella ku vitosia vaan satelee. Ala-asteella mun englannin numero oli 6 tai 7, kun kaikki muut oli 8-10.
ei oikein nykypäivänä voi olla oppimatta. Sen verran iso osa tv-ohjelmista, musiikista yms. on englanniksi. Noin muuten voi toki pohtia onko amerikkalaisen viihteen ylivoima hyvä asia, mutta kielen oppimisen kannalta se on hyvä juttu.
Kieltä ei yleensä opi parhaiten pänttäämällä (kuten joku täällä kirjoitti), vaan se tarttuu. Sitä vain pikkuhiljaa korva alkaa huomaamaan miten joku asia kuuluu sanoa, vaikka säännöistä ei olisi mitään hajua.
ei oikein nykypäivänä voi olla oppimatta. Sen verran iso osa tv-ohjelmista, musiikista yms. on englanniksi. Noin muuten voi toki pohtia onko amerikkalaisen viihteen ylivoima hyvä asia, mutta kielen oppimisen kannalta se on hyvä juttu.
Kieltä ei yleensä opi parhaiten pänttäämällä (kuten joku täällä kirjoitti), vaan se tarttuu. Sitä vain pikkuhiljaa korva alkaa huomaamaan miten joku asia kuuluu sanoa, vaikka säännöistä ei olisi mitään hajua.
Eihän noista ohjelmista ja musiikista opi kuin sanoja, lauserakenteet ja kielioppi niissä on ihan päin honkia.
Eihän noista ohjelmista ja musiikista opi kuin sanoja, lauserakenteet ja kielioppi niissä on ihan päin honkia.
Ohjelmissa lauserakenteet päin honkia? Siis vaikka joku leffa. Kyllä ne mun mielestä suht normaalisti puhuu :D
Eihän noista ohjelmista ja musiikista opi kuin sanoja, lauserakenteet ja kielioppi niissä on ihan päin honkia.
Ohjelmissa lauserakenteet päin honkia? Siis vaikka joku leffa. Kyllä ne mun mielestä suht normaalisti puhuu :D
Eikö englannissa ole puhekieltä
Eikö englannissa ole puhekieltä
No riippuu tietenkin ohjelmasta. Mut siis ihan sama onko joku Hercule Poirot vai Die Hard, kyllä niistä molemmista kieli tarttuu..
se ei tietty estä oppimista, mutta oppiminen tapahtuu eri tavalla. Ja sitä opetusta ei tasapäistävä perusopetus anna eikä huomioi.
Sanat ei luettuna hahmotu, eikä niitä pysty puhutusta paperille kirjoittamaan, niin se vaan menee.
Kun keskityttäisiin puhumiseen, oppimiseen puhumalla ja suullisiin kokeisiin, unohdettaisiin se kirjoitukseen painottaminen, olisi englannin oppiminen edes jotenkin mahdollista.
heikko englannissa ja syyksi on nyt paljastunut työmuistin ongelmat. On siis oppimisvaikeus taustalla. Vaikeaahan se on sanastoja opetella jos sanat ei siirry pitkäkestoiseen muistiin muuten kuin jumalattomalla duunilla ja silloinkin muistettujen sanojen määrä on alle 50 prosenttia. Kielioppia saa tankata ja tankata eikä sekään yksin auta jos esim. ei muista verbejä lähes ollenkaan. Tämä voi siis olla joillakin syynä heikkoon englannin taitoon.
No miten nuo sanat lausutaan?