te, joille englannin kieli on tosi tosi vaikeaa

Jos kuulette englanninkielistä laulua niin erotatteko kaikki sanat?

mutta aina se kielten opiskelu on ollut yhtä painajaismaista!



Ongelmani on se, että vaikka kuinka lukisin ja lukisin esim. sanakokeisiin, niin muistan vain hyvin pienen osan lukemastani. Olen kokeillut erilaisia tekniikoita, mutta sanat eivät vain tartu muistiini. Samoin mielestäni on erittäin hankala hahmottaa miten lausuttu sana pitää kirjoittaa, milloin pitää laitta the ja milloin ei. Miten joillekin vain "korva" kertoo miten lause/sanat pitää kirjoittaa, se on minulle mysteeri.



Nykypäivänä on todella tärkeää osaa kieliä, maailma on kansainvälistynyt niin paljon. Oletetaan että kaikki vähintään puhuvat englantia. Oma huono englanninkielen taitoni hävettää minua, varsinkin kun työssäni tarvitsen sitä! Olen käynyt töissä työnantajani maksamilla kielikursseilla, mutta harmittaa se, että helposti unohdan taas kaiken v-a-i-v-a-l-l-a oppinmani kun esim. aikaa kuluu kurssista pari kuukautta, vaikka olen kerrannut asioita itsekseni. Ottaa päähän tämä mun huono muistini! Ja se koskee siis vain kieliä. Reaali-aineet olivat minulle taas koulussa helppoja, koska siihen ei tarvinnut mitään kielipäätä, luki vain asian tarpeeksi moneen kertaan niin osasi sitten.



Olkaa onnellisia te, joilla on kielipäätä!



Minulla ei ollut (oli myös lukihäiriö, jota on hoidettu koulussa)

Englannissa on paljon synonyymejä sanoille. Mulle tää on tuottanut tuskaa. Ala-asteella englannin opetus oli nopeatempoista. Ylä asteella olin hyvä ruotsissa ja saksassa, mutta englannissa edelleen heikompi. Lukiossa en ollut enää hyvä missään. Sanoisin, että opettaja vaikuttaa aika paljon. Mun kohdallakin on vanhemien kanssa päntätty sanoja, mutta en niitä kuitenkaan oppinut. Osaan kyllä epäsäännölliset verbit ja kielioppia aika hyvin. En mitään yksittäistä syytä osaa sanoa huonolle osaamiselle. Ehkä mulla oli väärät opiskelukeinot. Olisko mun aivojen rakenteessa jotain ihmeellistä? Pitkäkestoiseen muistiin painamisessa tms... Oikeastaan olen myöhemmin oppinut käytännössä todella paljon asioita, joihin mulla on mielikuva, että joskus koulussa on puhuttu niistä, mutta nyt ne jää jostain syystä paremmin päähän. Tosi asia on se, että ihmiset on erilaisia, jollekin joku asia on helppo, toiselle ei. Joku on hyvä jossain muussa kuin kielissä.

määrittelee meidät huonon kielipään omaavat esim laiskoiksi?

Itsellä siis huono kielipää, isälläni on myös. Äitini pitää kielistä ja mielellään puhuu makoilla eri kielillä mutta isäni sujuvasti käsillä. Naureskelin sitä nuorena, mutta pian huomasin, että nekin vähä mitä koulussa opin, haihtuivat päästäni hyvinkin pian. Olen ollut naimisissa ruotsinkielisen kanssa ja lapsemme ovat ruotsinkielisessä tarhassa. En ole oppinut ruotsiakaan, ei auta vaikka luen kaikki iltasadutkin ruotsiksi, mutta kun suljen kirjan, en osaa muodostaa itsenäisiä lauseita, ainakaan monimutkaisempia. No tämän kanssa on vain elettävä ja onneksi mies puhuu englantia sujuvasti, joten reisuilla on aina oma tulkki mukana.

Kun englantia alettiin opiskelmaan, niin lähes koko ensimmäinen vuosi oltiin ilman oppikirjoja ja työkirjoja. Lähdettiin ns. kuuntelemalla liikkeelle. Tämä vain ei onnistu minulta: auditiiviset taidot ovat minulla lähes olemattomia. minun on vaikea erottaa jopa uusista suomenkielisistä lauluista sanoja ja lauseita. Koska minkäänlaista visuaalista apua ei ollut, en voinut oppia asioita. tästä tietysti tuli itselle se asenne, etten englantia opi, vaikka kaikki muut akateemisia taitoja vaativat aineet ovat koulussa olleet vähintäin hyviä. Minä en siis opi kuulemalla vaikka töllöttäisin telkkaria päivät pääksytysten.



Sanat ovat vaikeammin muistettavia kuin esim ruotsin kielellä. Ruotsinkielellä kun kuulee sanan, niin sen voi suoraan visualisoida päässään tekstiksi. Kun olen nähnyt nuo ruotsin sanat mielessäni (eli visualisoinut ne mielessäni), niin olen oppinut ne sanat. englannin kielen sanat ovat paljon vaikempia visualisoida. Siellä on paljon enemmän ulkoaopittavia kirjoitustapoja.



Englannin kielellä käytetään paljon subtantiiveja. tämä tekee mielestäni tekstin vaikeammaksi lukea.

jonkun verran mun suullinen englanti, juurikin leffoista tuttuja "täytesanoja" tulee ihan luonnostaan, mutta ääntäminen on kamalaa. Natiivien puheen kuunteleminenkin on kauheaa, koska en saa siitä selvää. Puheen pitää olla artikuloitua ja hidasta, jotta siitä saa selvän. Olen työssä joutunut käyttämään englantia jonkin verran ja vältin viimeiseen puhelimessa puhumista.

t.46

Älä yleistä, esimerkiksi minä puhun aina kirjakieltä.

Ajatelkaa englannin kielista suomen opiskelijaa. Oppii kirjakielta jota kukaan ei puhu Suomessa.

"Mullon vittu karmee mutsi", etsikaapa sanakirjasta mita mullon tarkoittaa. Mistaan ei kayteta oikeata nimea vaan jotain makkari, olkkari, harkat vaannosta. Ei loydy sanakirjasta, ei.

Se on yleiskieli, jota puhutaan. todennäköisesti toinen ihminen, joka puhuu yhtä hyvää yleiskieltä kuin sinä, eroaisi puhetyyliltään kuitenkin reippaasti sinun tavastasi, jos hän tulisi ihan toiselta puolelta Suomea.

Älä yleistä, esimerkiksi minä puhun aina kirjakieltä.

Ajatelkaa englannin kielista suomen opiskelijaa. Oppii kirjakielta jota kukaan ei puhu Suomessa.

"Mullon vittu karmee mutsi", etsikaapa sanakirjasta mita mullon tarkoittaa. Mistaan ei kayteta oikeata nimea vaan jotain makkari, olkkari, harkat vaannosta. Ei loydy sanakirjasta, ei.

entisen työkaverini herkullinen runo:





SPELLISM



Some people find it hard to spell

While others do it very well.

The latter can be very quick

To criticise; they get a kick

From knowing how to spell a word

Of which most people haven't heard.



They like to think this proves they're clever,

Although they practically never

Stop to think if this is true

Or not. I recommend that you

And I should give some thought

To what it means to spell; we ought

To look at history - this will tell

That William Shakespeare couldn't spell

For peanuts, and his royal queen

(H.R.H. Liz one, I mean)

Was twice as bad.One can tell at a

Glance, though, that it didn't matter!



Dr. Johnson hadn't yet

Thrown his stiff, pedantic net

Over the language; he had not

Invented standard spelling - what

You wrote was what you thought looked best;

You simply wrote and left the rest.



You left the reading to the reader

Who, at this time, didn't need to get

a massive dictionary. (Which was

As well, you understand,

because there wasn't one as yet.)



You see, A writer, way back then, was free

To spell exactly how he liked.

His writing had not yet been spiked



By the debilitating fear

That folk might giggle, sniff or sneer

At what he'd written - for no better

Reason than they thought his letter

Patterns were a little odd

Compared to those laid down by God



(Or was it Dr Johnson) for

A standard spelling, evermore.

A “spellist” age we live in now,

Where you are often judged by how

You spell "liaise" or "guarantee",

"People" or "Arachnidae".



It's very easy to admit

You have more than a little bit

Of problem with your maths, and yet

There is no way that you would let

The knowledge that your spelling's bad

Get out at any price.



It's sad

To say this, but we know

That spelling well just doesn't show

Intelligence, for any fool

Can learn to spell in infant school -

Given the chance.



For reasons why

Some don't achieve this we should try

Examining the wider picture,

Which would make our theory richer.



As well as this, though, we should learn

How negative it is to spurn

A person (just as though he smells)

Simply because of how he spells.



Spelling is spelling, nothing more.

It isn't "authorship" and nor

Does it equate to writing; it

Isn't wisdom, truth or wit.



It is an unimportant skill,

A simple, boring memory drill;

Nothing to do, as you can see,

With art, or creativity.



Writing that's beautiful, or true,

Has its influence on you

Not, for heaven's sake, because

Of how the bloody spelling was!



Hugo Kerr

looginen kieli ja sanat jäi helposti päähän ja kielioppi aukesi ihan eri tavalla kuin englannissa.

mulle matikka ja reaalit oli tosi helppoja. ruotsi ja saksa sujui ok. Ainoastaan tuo kolmannella alkanut englanti oli ongelma.

siinä suhteessa. Matemaattisesti olen taas todella lahjakas ja reaaliaineissa.

Meillä 3 lasta, joista 2 lahjakasta kielissä, muissa aineissa ihan keskivertoa. Yksi perinyt minut eli kielet vaikeita, mutta matematiikka on lasten leikkiä.

Olisi toki hauska jos näitä tutkittaisiin meiltä tavallisiltakin ihmisiltä, joilla ei ole ns,oppimisvaikeuksia yms.

Ai niin, mies taas lahjakas kielissä ja siten 2 lapsista nähtävästi perineet häneltä nämä jutut.

Minkä uskotte olevan syynä? Ehkä jo joskus lapsena mennyt kouluopetus ihan vikaan? Tai ollut jotenkin inhottava opettaja, minkä vuoksi jäänyt "asennevamma" tai kammo kieltä kohtaan?

Mä oon siis vaan miettinyt, että voiko jollakulla olla luonnostaan niin heikko kielipää vai johtuuko se osaamattomuus jostakin muusta. Vanhemmilla ihmisillä nyt sen ymmärrän, jos on sen verran ikää ettei ole tarvinnut koko kieltä opiskellakaan.

Mutta kun ihan nuoremmissakin, pari-kolmekymppisissä tiedän näitä, jotka eivät ole meinanneet millään päästä ylioppilaaksi sen takia, että eivät pääse englannista läpi. Tai ei ymmärretä, jos jossakin purnukassa vaikka lukee "open", että mitä se tarkoittaa. Tai säilykepurkissa lukee "mushrooms" niin ei tiedetä mitä se sisältää jos ei ole kuvaa.

Se tuntuu musta jotenkin käsittämättömältä (vaikken itsekään mikään natiivitasoinen taituri ole) ja myönnän että se jopa ärsyttää. Ärsyyntyminen on tietysti ihan oma ongelmani, mutta siksi mua oikeastaan kiinnostaakin vähän valottaa itselleni tätä, että mitä syitä ihmisillä tähän totaaliseen englannin osaamattomuuteen on. Mikä on se suurin este oppia?

hyvin, sai haukkua meitä kielellisesti lahjattomia tyhmiksi ja heitä asia ärsytti.

Minua ei silti ärsyttänyt, vaikka samoja tyyppejä autoin aina matikan kokeisiin lukiessa kun eivät ihan peruslaskuja tajunneet.

Minä kirjoitin yleisarvosana laudaturin kaikesta huolimatta, vaikka silloin oli pakko kirjoittaa ruotsikin.

Tytöt, jotka oli kielissä hyviä, kirjoitti laidasta lukien cum lauden.

Ja oppimisen eroista. Meidän luokalla oli poika, kenellä oli kielitaito jotenkin ihan omaa luokkaansa. Osasi 9 kieltä ja harrasti niitä ihan huvikseen. Sanoi, ettei tarvitse niitä opetella vaan ne jotenkin jää vain hänen mieleensä. Mutta matikassa tunnilla autoin häntä jatkuvasti, koska ei ikinä esim tajunnut, paljon on 25% jostakin asiasta. Matemaattinen ajattelu ei vain häneltä onnistunut ilman konkreetista esimerkkiä. Eli otin 4 esinettä ja näytin, että yksi näitä on neljäsosa eli 25%. Muuten hän ei sitä tajunnut.

Joten älä ap turhaan kovin ärsyynny siellä meistä, jotka emme kielissä ole lahjakkaita. Kyllä me ihan voimme olla lahjakkaita jossain muussa asiassa, mikä sinulle tuottaa vaikeuksia. Ja lupaamme, ettemme ärsyynny sinulle siitä, että et osaa sitä asiaa.

että minun tapauksessani kyse ei ole laiskuudesta, vaan olen yksinkertaisesti kielellisesti lahjaton. Kirjoitin esim. ruotsin kielestä i:n, vaikka panostinkin siihen jonkin verran. Kielellinen lahjattomuuteni näkyi jo lapsena, minun oli esimerkiksi vaikeuksia oppia lukemaan ja vielä yliopistossakin lukunopeuteni ja tekniikkani kehittyi.

Matetaattisesti olenkin sitten melko lahjakas, mutta ei minua ärsytä jos joku ei vaikka prosenttilaskua hallitse.

joka sai alkunsa lukiossa vanhan ja huonon opettajan ansiosta. En jaksanut lukea ja sanasto jäi heikoksi. Toisaalta Saksa ja Ruotsi menivät läpi laudaturin arvoisesti ja niitä olenkin lukenut sen jälkeen yliopistossakin. Englantia kohtaan "pelko". En mielestäni osaa sitä puhua tms.

akateemisesti koulutettu joka ei osaa puhua englantia juuri yhtään. On noloa, olen nimittäin vielä töissä brittiläisessä pörssiyhtiössä jonka virallinen kieli on englanti, vaikka täällä Suomen yksikössä toki pääosin suomea puhutaankin.



Mun ongelma on ääntämys ja puhuminen. Osaan kirjoittaa englantia erittäinkin hyvin, olihan jo opinnoissa lähes kaikki oppimateriaali englanninkielistä. Ammattisanastoa en edes tunne suomeksi eikä monille asioille järkevää suomenkielistä termistöä olekaan. Mutta sitten kun pitäisi puhua sitä englantia, menee "kieli solmuun" ja ulos tulee noloa tankkaamista ja änkytystä pelkästään :( Tämä hävettää erityisesti, koska esim. asiakkaat odottavat sähköpostieni perusteella sujuvaa kielenosaamista, mutta sitten livetapaamisesa kohtaavatkin tyypin joka saa vaivoin muutaman hassun sanan ulos. Sitten kun se änkkäys menee päälle enkä löydä sanoja, alkaa jännittää ja nolostuttaa ja puhuminen käy vielä mahdottomammaksi. Olen joskus jopa purskahtanut itkuun tällaisen lukkotilanteen takia jossa paniikki vaan kasvoi kun en saanut sanoja ulos.

Opin lukemaankin "sujuvasti" vasta kolmannella ja samaan aikaan alkoi englanti... Matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa olen taas vedellyt kymppejä. Lukuaineet vain vähän tökkii. Olen kuitenkin valmistunut DI:ksi, mutta se oli erittäin pitkä ja kivinen tie.

mulle oli enkku vaikeaa koko koulu-urani ajan. jo heti kolmannelta alkaen. en pärjännyt sanakokeissa, en osannut lausua, en tajunnut kielioppia. enkku oli aina 5-7 aina lukion loppuun saakka. kirjoitin A:n. ruotsi ja saksa sujuivat paremmin, mutta en niistäkään koskaan saanut kasia parempaa.



lukion jälkeen päätin alkaa preppaamaan enkkua ja lähdin aupairiksi englantiin. yllättäen opinkin kielen tosi nopeasti, kun sitä päivittäin käytin. asuin myöhemmin myös saksassa ja senkin kielen opin helposti 'paikan päällä'.



yliopistossa kielten kanssa ei ole ollut enää mitään ongelmaa. tosin olen kyllä huomannut olevani parempi kielen puhuja kuin kirjoittaja. kirjoittaessani minun on aina pakko puhua teksti ääneen jotta saan lauserakenteet luonteviksi.



ihmiset oppivat kieltä eri tavoin. joillekin kielioppisäännöt jäävät hyvin päähän, mutta puhuminen ei luonnistu, ja vastaavasti toisinpäin.

Jo sekin, että sanat kirjoitetaan eri lailla kuin lausutaan tuottaa vaikeuksia, ja vieläpä ihan natiiveille - senhän takia esim. Yhdysvalloissa järjestetään tavaamiskilpailuja, että sanojen oikea kirjoitusasu todella on opeteltava ulkoa.

Daily Mailin (englantilainen junttikansan lehti) kommenttilaatikoissa on kirjoitusvirheitä vähemmän kuin vauva palstalla. Kyllä natiivit osaa sanat kirjoittaa vaikkei osais tavata.

sen verran on tullut tavisamerikkalaisten kirjoitustaitoa nähtyä, että tämän tiedän varmasti.

Miksi muuten luulet, että tavauskilpailut ovat siellä aivan aikuistenkin harrastama juttu - jos kerran mukamas oikeinkirjoitus on niin "helppoa".

Ei sanoja nyt todellakaan millään LOGIIKALLA opi, ne on opeteltava. Englannin kieli vielä on sikäli vaikea, että sitä oppii sähläten ymmärtämään suht helpolla, mutta koska siinä on kielioppisääntöjä aika vähän (ja nekin yleensä täynnä poikkeuksia), sitä tosiaan on vaan opeteltava, opeteltava ja opeteltava. Jo sekin, että sanat kirjoitetaan eri lailla kuin lausutaan tuottaa vaikeuksia, ja vieläpä ihan natiiveille - senhän takia esim. Yhdysvalloissa järjestetään tavaamiskilpailuja, että sanojen oikea kirjoitusasu todella on opeteltava ulkoa. Itse asiassa Britanniassa oli 60-luvulla ihan opettajien tukema liike, joka olisi halunnut kopioida äänne- ja kirjoitusasun vastaavuuden Suomesta! Joku toinen kieli voisi olla helpompi sellaisille ihmisille, joille tuo ulkoaopettelu tuottaa harmaita hiuksia. Esimerkiksi ruotsi ja saksa ovat kielinä jo loogisempia... kielioppisääntöjä on, mutta poikkeuksia ei kovinkaan paljon. Itse olen kuuden ällän yo ja käyttänyt englantia työkielenä jo 21 vuotta, joten minulla ei onneksi ole ongelmia englannin suhteen, mutta ymmärrän hyvin, että joku toinen on helisemässä. Hyvämuistisuus ja kielipää ovat avuksi, ja jos niitä ei ole, voi englanti olla vaikeaa.

en minä ole opetellut tai opetellut ulkoa englantia sen kummemmin. Oma "kielikorvani" toimii niin, että teen huomaamattani havaintoja vieraasta kielestä ja aivot kuin itsestään yhdistelevät palikat puolestani. Sitten kun pitää joku asia selittää vieraalla kielellä, päässä on valmiiksi jo rakenteet ja sanat. Ja kun luen vieraskielistä tekstiä, sanojen kirjoitusasu jotenkin kuvamuistimaisesti tarttuu kiinni. Toiset pääsee helpommalla kuin toiset. Pätee millä elämänalueella tahansa.

Ihan samalla lailla toiset oppivat ulkoa esim. biologiaa ja historiaa vain pitämällä korvat auki tunnilla - mutta ei se sitä poista, että siinä silti on pakko opetella ulkoa.

Siis pointtini oli, että englannin sanoja ei voi PÄÄTELLÄ, joten kyse ei siinä mielelessä ole loogiikasta. Vaan ne on opittava ulkoa. Me kielipäällä ja hyvällä muistilla varustetut opimme ne herkemmin ja liki huomaamattamme.

älykkäämmältä. Mitä nainen tekee hyvällä matikkapäällä ja hyvällä reaaliaineiden lukutaidolla ja ymmärtämisellä.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät osaa puhua englantia.

älykkäämmältä. Mitä nainen tekee hyvällä matikkapäällä ja hyvällä reaaliaineiden lukutaidolla ja ymmärtämisellä. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät osaa puhua englantia.

Ei tarvitse olla blondi aina, kun puhutaan vähänkään isommista luvuista "mitä, siis miljardeja, eikö miljoonia?" tai pitää laskea kaupassa, paljonko tuotteen hinnasta jääkään maksettavaksi 30% alennuksen jälkeen.

Matematiikka on oman kokemukseni mukaan aika tiukasti kytköksissä ylipäätään LOOGISEEN ajattelukykyyn. Matematiikassa onnettomat tumpelot ovat poukkoilevia ajattelussa ja puheessa syy-seuraussuhteet menevät helposti sekaisin.

Reaaliaineiden hallinta taas on täysin kytköksissä yleissivistykseen. Menevätkö DNA ja RNA sekaisin, ymmärtääkö ihminen ilmastonmuutoksen logiikkaa, tunteeko tärkeimpien Suomen sotien ajankohdat edes suurin piirtein, tietääkö missä on Slovakia ja missä Slovenia...

Joten en nyt mitenkään korottaisi sitä kielitaitoa ratkaisevaksi asiaksi.

älykkäämmältä. Mitä nainen tekee hyvällä matikkapäällä ja hyvällä reaaliaineiden lukutaidolla ja ymmärtämisellä.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät osaa puhua englantia.

Ai mitä matikkapäällä tekee? Mulle se on ainakin ollut tärkeä ja mahdollistanut hyvän elintason korkean palkan kautta. t. nais-DI