Viitaten aiempaan keskusteluun: saako teillä kotona kuka tahansa

esim minä alkaisin vaihtaa huonekalujen paikkaa neuvottelematta mieheni kanssa ensin. Normaalissa parisuhteessa vaan tällaiset asiat sovitaan yhdessä koska huonekaluja ei siirrellä joka viikko ja niiden täytyy olla siinä järjestyksessä että ne palvelevt/miellyttävät kummankin silmää ja eloa.

lapsetkin omissa huoneissaan.

Mähän sanoin, että kyseessä on _jo olemassa olevista_ huonekaluista. Ei uusista hankinnoista.

Uusista hankinnoista sovitaan yhdessä tietenkin. Ja jos me ollaan sovittu yhdessä uuden sohvan hankinnasta ja vielä yhdessä valittukin se, minusta olisi omituista jos mies sitten sitä hankeen tuuppaisi.

t.ap

eli jos mies rakastaa rumaa, rujoa sohvaansa, et pääse siitä millään eroon. Mies kun kantaa sen uudestaan ja uudestaan sisälle ja työntää uuden sohvan hankeen.

työhuoneen ja siirtää sängyt olohuoneeseen, koska siellä on telkkari ja muutenkin enemmän tilaa? Tai mies siirtää eteisestä kenkäkaapin keittiöön?

Kyse on siitä, aloittaisinko mä ikinä parisuhdetta miehen kanssa, jolla ei ole loogista ajattelua tai jolle huonekalujen tietty paikka ois pakkomielle. Tai että muuttaisinko sellaisen miehen kanssa ikinä yhteen. Mutta toisaalta. Miksi kenkäkaappi ei vois olla keittiössä? Miehellä on varmaan jokin hyvä selitys sille, miksi se on parempi siellä kuin jossain muualla. Ja jos ei ole, jos on kyse vain täysin päättömästä toiminnasta, niin en mä ois sellaisen ihmisen kanssa muuttanut saman katon alle. Samoin jos mies on niin itsekäs, että haluaa vain "oman työhuoneen" tai "oman harrastustilan" tai "oman sitä tätä ja tuota" yhteisessä taloudessa neuvottelematta siitä ensin, niin ei. En olis muuttanut yhteen, kyllähän tuo itsekkyys on nähtävissä jo aiemminkin. Sen sijaan joku sohvan paikka ei tee siitä olohuoneesta kenenkään "omaa", joten asia on täysin eri. ap

eli miehellä ei ole oikeuksia, sinulla on. Jos mies käyttää loogista ajatteluaan ja tekee makuuhuoneesta työhuoneen, koska entinen työpiste olohuoneessa on rauhaton, kyse onkin itsekkyydestä. Jos sinä siirtelet huonekaluja, kyse on sisustamisesta.

Mahtaako miehesi miettiä, oletko itsekäs, kun yhteisessä taloudessa neuvottelematta teet ratkaisuja, jotka vaikuttavat molempiin? Ja oletko ihan varma, että miehellä on kanssasi hyvä elää, kun vain sinä saat tehdä muutoksia, hän ei?

Mähän sanoin, että kyseessä on _jo olemassa olevista_ huonekaluista. Ei uusista hankinnoista. Uusista hankinnoista sovitaan yhdessä tietenkin. Ja jos me ollaan sovittu yhdessä uuden sohvan hankinnasta ja vielä yhdessä valittukin se, minusta olisi omituista jos mies sitten sitä hankeen tuuppaisi. t.ap

eli jos mies rakastaa rumaa, rujoa sohvaansa, et pääse siitä millään eroon. Mies kun kantaa sen uudestaan ja uudestaan sisälle ja työntää uuden sohvan hankeen.

päättää sen paikan? Eli mies haluaa, että vanha sohva jää paikalleen ja uusi laitetaan muualle (minne sinä haluat). Kyse on siitä, pitääkö miehen luopua omastaan, jotta uusi yhteinen hankinta saadaan mahtumaan kotiin (se mieshän ei tajua mitään sisustamisesta joten ei ymmärrä, että kaksi sohvaa on liikaa).

Mä en nyt oikein ymmärrä koko keskustelua. Jos mä haluan siirtää jotain rahia tai ompelukoria tai kokeilla, miltä joku pinnasänky tuntuisi lastenhuoneen toisessa nurkassa niin totta kai mä voin vaan mennä ja vaihtaa paikkaa, jos muut osapuolet eivät tykkää niin siitä vain siirtämään takaisin. Mut jos päättäisin vaikka vaihtaa olohuoneen järjestyksen, niin vaatisi jo hieman remontointiakin, meillä on varsin suuri olohuone/ruokailuhuone, jonka kalusteetkin ovat massiivisia ja aika lailla huolellisesti ollaan mietitty, miten sähköt on vedetty ja minne taulut ym. sijoitettu, miten perintöpiano sinne kaikkeen sopii keskelle, miten seinien efektit on maalattu ym. Seinähyllyt on aika lailla mallattu mahtumaan juuri tiettyyn kohtaan ja lamputkin ovat eri korkeuksilla ihan riippuen siitä, mitä alla on (ruokailupöydän yllä kruunu roikkuu suht. matalalla). Eli jos mä sohvan paikan päättäisin vaihtaa, niin koko homma menisi aika lailla uusiksi, ja vaatisi kyllä ihan käytännön ongelmien ratkaisunkin kannalta jonkinsorttista dialogia kumppanin kanssa. En mä tässä talossa yksin asu, ja tässä huushollissa on aika paljon muitakin hommia kuin jatkuva sisustusremontointi.

kalusteita ja sit siirtää takaisin jos toinen ei tykkää? Oikeesti onko tää aikuisten touhua? Mielummin neuvottelen asiasta heti toisen kanssa...millaista parisuhdetta te eräät oikein elätte jos tällaisista asioista ei voi sopia ensin toisenkin kanssa? Minä ainakin hermostuisin jos töistä kotiin tullessani esim sohva olisi eri paikassa enkä tykkäisi...

Nyt EI ole kyse seuraavista asioista

-uusien huonekalujen hankinta

-remontointi

-uusien huonejärjestelyjen tekeminen, esim. yhteisestä tilasta omaksi tilaksi (yhteinen makuuhuone--oma työhuone)

-entisten huonekalujen hävittäminen

-jne jne jne



Nyt ON kyse siitä, saako sohvan siirtää paikasta a paikkaan b ilman luvan kysymistä.



Ja jos sohvan siirtäminen aiheuttaa seinien siirtämistä tai tapetointia tai maalaamista tai hyllyjen irroittamista seiniltä ja kolojen paikkaamista jne, niin silloin on kyseessä taas ihan eri juttu.



Mä en käsitä, mikä määrä rautalankaa mun pitäis ottaa käyttöön että tää pointti kävisi selväksi.



Ja tietenkin siinä on kyse itsekkyydestä, jos ominpäin muuttaa yhteisen tilan _omaksi_ tilakseen. Teki sen sitten kuka tahansa. Vaikka minä itse. Mitä muutakaan se on? Eikä ainakaan mun taloudessani olohuoneen sohvan paikka määrittele sitä, onko tila yhteinen vai jonkun "oma".



Enkä mä ymmärrä sitäkään, että miksi ihmeessä mies haluaisi ostaa uuden sohvan, jos kuitenkaan vanhaa ei laiteta pois? Vai onko tässä nyt oletuksena joku kartanossa asuminen, jolloin huoneita sohvalle on enemmänkin kuin se yksi?

Kai ihmiset nyt yleensä ostaa huonekalunsa sillä pohjaolettamuksella, että sille on olemassa paikka jonne se hankitaan? Vai meettekö huonekalukauppaan ja valkkaatte sieltä uuden hyllykön tai sohvan tai sängyn, ja sitten kotona mietitte että minnekäs tämä laitettaisiin? Järjetöntä touhua.



ap

Mies päättää, että hänestä sille parempi paikka on muualla. Pieni juttu, suorastaan olematon, mutta saattaisi vaikuttaa sinuun, kun wc-paperirulla on tyhjä.



Olisiko kannattanut keskustella etukäteen vai onko OK?

Mies päättää, että hänestä sille parempi paikka on muualla. Pieni juttu, suorastaan olematon, mutta saattaisi vaikuttaa sinuun, kun wc-paperirulla on tyhjä.

Olisiko kannattanut keskustella etukäteen vai onko OK?

Trollaatko? Oikeasti?

Mulle ois ihan just se ja sama, missä sitä vessapaperia säilytetään :D Ei jumaliste.

Ei voi olla todellista. Ei vaan voi olla :D

Millaista sun elämä on, jos vessapaperirullien säilyttämisestäkin pitää keskustella etukäteen?

:D

Apua.

ap

koska miestä ei kiinnosta. Kysyn kuitenkin yleensä häneltä mielipidettä, koska haluan tietää, mitä hän ajattelee ja onko hänellä ehdotuksia. Mies itse ei oma-aloitteisesti huonekaluihin koske.

Nyt EI ole kyse seuraavista asioista -uusien huonekalujen hankinta -remontointi -uusien huonejärjestelyjen tekeminen, esim. yhteisestä tilasta omaksi tilaksi (yhteinen makuuhuone--oma työhuone) -entisten huonekalujen hävittäminen -jne jne jne Nyt ON kyse siitä, saako sohvan siirtää paikasta a paikkaan b ilman luvan kysymistä. Ja jos sohvan siirtäminen aiheuttaa seinien siirtämistä tai tapetointia tai maalaamista tai hyllyjen irroittamista seiniltä ja kolojen paikkaamista jne, niin silloin on kyseessä taas ihan eri juttu. Mä en käsitä, mikä määrä rautalankaa mun pitäis ottaa käyttöön että tää pointti kävisi selväksi. Ja tietenkin siinä on kyse itsekkyydestä, jos ominpäin muuttaa yhteisen tilan _omaksi_ tilakseen. Teki sen sitten kuka tahansa. Vaikka minä itse. Mitä muutakaan se on? Eikä ainakaan mun taloudessani olohuoneen sohvan paikka määrittele sitä, onko tila yhteinen vai jonkun "oma". Enkä mä ymmärrä sitäkään, että miksi ihmeessä mies haluaisi ostaa uuden sohvan, jos kuitenkaan vanhaa ei laiteta pois? Vai onko tässä nyt oletuksena joku kartanossa asuminen, jolloin huoneita sohvalle on enemmänkin kuin se yksi? Kai ihmiset nyt yleensä ostaa huonekalunsa sillä pohjaolettamuksella, että sille on olemassa paikka jonne se hankitaan? Vai meettekö huonekalukauppaan ja valkkaatte sieltä uuden hyllykön tai sohvan tai sängyn, ja sitten kotona mietitte että minnekäs tämä laitettaisiin? Järjetöntä touhua. ap

Aluksi kirjoitit "Oikeasti, ei ole ikinä tullut mieleenkään että jostain huonekalujen paikasta pitäisi pitää joku parisuhde- tai perhepalaveri ennenkuin sitä voi tehdä :O"

Nyt olet tullut siihen tulokseen, että kyse onkin sohvan paikasta.

Teillä siis ainoa huonekalu on sohva?

Toisaalta olet ristiriitainen. Sanot, että teillä "olohuoneen sohvan paikka ei määrittele sitä, onko tila yhteinen vai oma", mutta sänkyä ei voi olohuoneeseen siirtää, koska silloin sänky siirtyy omasta paikasta yhteiseen ja se ei sovi. Sohva ja sänky ovat huonekaluja, joita alunperin halusit siirtää paikasta toiseen, mutta kun sen tekisi mies, ei asia enää olekaan OK.

Ja kyllä aika moni mies "haluaa" ostaa sohvan, kun vaimo siitä aikansa valittaa. Mutta se ei merkitse sitä, että miehen mielisohva lähtisi kodista samantien. Ehei, mies olettaa, että koska vaimo haluaa vahvasti yksin vaikuttaa sisustukseen, niin vaimo myös keksii uudelle sohvalle paikan, jonka ansiosta vanhaa ei tarvitse kantaa ulos.

Kuten joku kirjoittaja tuossa kertoi, on heillä olohuone kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lamput, pistorasit, taulut jne. on mietitty tarkasti, ja huonekalujen siirtely aiheuttaisi välittömästi tarpeen isompaan remonttiin.

Mutta siirrä sinä rauhassa kotinne ainoaa huonekalua tyhjässä olohuoneessa paikasta toiseen.

Mies päättää, että hänestä sille parempi paikka on muualla. Pieni juttu, suorastaan olematon, mutta saattaisi vaikuttaa sinuun, kun wc-paperirulla on tyhjä. Olisiko kannattanut keskustella etukäteen vai onko OK?

Trollaatko? Oikeasti? Mulle ois ihan just se ja sama, missä sitä vessapaperia säilytetään :D Ei jumaliste. Ei voi olla todellista. Ei vaan voi olla :D Millaista sun elämä on, jos vessapaperirullien säilyttämisestäkin pitää keskustella etukäteen? :D Apua. ap

niin sinulle on OK, että mies siirtää ne eteisen siivouskaapin yläkaappiin? Kertomatta sinulle? Koska hänen mielestään niiden paikka on siellä. Ja kun rulla on loppu, sinä et pyyhi persettäsi, koska et löydä wc-paperia.

jos jompaa kumpaa ei kiinnosta, niin ei siitä varmaan sitten tartte mitään palaveria pitää...

Sitten taas, jos esimerkiksi siirrellään isompia huonekaluja, joiden nosteluun tarvitaan molemmat osapuolet, on mun mielestä ihan korrektia asiasta sanoa etukäteen... Ei se niin mene, että kesken vaikka jalkapallo-ottelun, jota mies katsoo, aletaankin rouvan päätöksellä siirtämään sohvaa ja telkkaria.

Eli ei nyt palaveria tartte pitää, mutta puheyhteys on hyvä säilyttää parisuhteessa ;)

Meillä homma meni niin (kun vielä olin naimisissa), että mä sain jonkun kuningasajatuksen uudesta järjestyksestä... Mies haki mittanauhan ja väänsi mulle ratakiskosta, ettei ne huonekalut mahdu, kuten haluan... Mä en oikeasti hahmota mittoja kauhean hyvin...

Plus että mun lapseni sai ihan hirveän raivarin, kun siirsin hänen huoneessaan huonekaluja (oli tuolloin hoidossa muualla). Aivan hirvittävä hepuli, kun lelulaatikot vaihtoi paikkaa ja olinpa vielä vaihtanut lelujenkin paikkoja, eli laatikoissa oli eri sisältö kuin ennen, lapsi oli siis 2 v... Huoh! Neitsytlapsi... Nykyään "neuvotellaan" lapsen kanssa asioista etukäteen (eli kerrotaan, mitä muutetaan, ennenkuin muutetaan).

Mulle kävi pari kertaa lapsena noin, että joku oli käynyt vaihtamassa ilman lupaa mun huoneessa järjestystä tai tuonut sinne jonkun uuden huonekalun ja sain aina hirveät kilarit, ja kyllä, mäkin oon neitsyt! :D

Minusta se on koko jutun pointti. Mies saa asua kanssasi, kunhan maksaa kulut?

En kysy lupaa, olen omassa kodissani, ja jos saan kuningasidean huonekalun siirtämisestä, kokeilen heti, miltä se näyttää. Kun mies tulee kotiin, kysyn, mitä on mieltä. Mies yleensä ei ole mitään mieltä ja itse sitten pähkäilen, jääkö sohva uudelle paikalleen vai ei.



Mies taas saattaa siirtää huonekaluja, jotta mahtuisi paremmin pelaamaan tai tekemään joitain harrastusjuttujaan. Tällöin siirtää ne vaikka tukkimaan kulkureittejä, joten ei, en anna niiden kovin kauaa olla uusilla paikoillaan.



Käytännössä meillä siirretään lähinnä vain lastenhuoneiden huonekaluja ja keittiön pöytää. Olohuone ja makuuhuone ovat sen mallisia, että kalusteita ei voi siirtää. Mies siirsi takkahuoneen sohvan keskelle huonetta ja se on tosi rumasti siinä, mutta perusteli sen niin, että pystyy katsomaan paremmin elokuvia videotykiltä ja tottahan se on, joten sohva on siinä nyt niin kauan, että remontoimme koko huoneen ja hankimme uudet huonekalut.



Keittiön pöydän käänsin toisinpäin ja miehestäkin se oli parempi uudella tavalla. Lastenhuoneiden huonekaluja siirtelen vähän väliä. Yleensä lapsi on mukana, kerran yllättyi mutta piti uudesta järjestyksestä.



Kun saan idean, en näe, miltä se ihan oikeasti siinä näyttää vaan aina on kokeiltava, sopiiko järjestys uudella tavalla. Jos ei mielestäni sovi, siirrän takaisin entiseen järjestykseen ilman, että kukaan perheessä edes välttämättä saa tietää kokeilust. Mielipiteensä pääsevät sanomaan vain, jos en tiedä, kumpi järjestys on parempi tai pidän uutta parempana. Samoin toimivat muutkin perheenjäsenet. Ehdotuksia kun meillä saa aina tehdä.

Mies päättää, että hänestä sille parempi paikka on muualla. Pieni juttu, suorastaan olematon, mutta saattaisi vaikuttaa sinuun, kun wc-paperirulla on tyhjä.

Olisiko kannattanut keskustella etukäteen vai onko OK?

Trollaatko? Oikeasti?

Mulle ois ihan just se ja sama, missä sitä vessapaperia säilytetään :D Ei jumaliste.

Ei voi olla todellista. Ei vaan voi olla :D

Millaista sun elämä on, jos vessapaperirullien säilyttämisestäkin pitää keskustella etukäteen?

:D

Apua.

ap

Mutta käytännössä muutokset tehdään yleensä yhdessä. Esim. sohva, sängyt ja pöydät ovat niin painavia ja hankalan muotoisia, ettei niitä meillä kukaan huvikseen yritä yksin siirrellä.



Miestä ei hirveästi kiinnosta sisustaminen sohvaa ja televisiotasoa lukuunottamatta, mutta yritän saada hänetkin mukaan, kun pitää päättää esim. uusista hankinnoista. Onneksi meillä kuitenkin on pääsääntöisesti suht samanlainen käytännönläheinen maku.



Mies saisi minun puolestani ihan vapaasti vaihtaa petivaatteet, jos huomaa niiden vaativan vaihtamista - siihen ei tarvita palaveria minun kanssani :). Niiden kohdalla tosin yleensä menee niin, että minä otan lakanat pyykkiin, kun ne ovat minusta likaiset ja laitan uudet lakanat sängyn viereen (aiemmin myös laitoin uudet lakanat tilalle, mutta sen olen nykyisin yleensä jättänyt miehelle tai yhdessä tehtäväksi). Mies on minua pidempi, joten patjan kääntäminen ja lakanoiden laittaminen käy paljon helpommin häneltä.



Muutenkin olen yrittänyt saada kotitöitä liu'utettua enemmän perheen yhteisiksi hommmiksi, koska ne helposti jäävät minun tehtäväkseni, jos muut eivät huomaa/viitsi/saa aikaiseksi niitä tehdä.

Sinä (tai joku muu) sanoi, että "Eli sinulle on OK, että mies tekee makuuhuoneestanne itselleen

työhuoneen ja siirtää sängyt olohuoneeseen.."



Tuossa lauseessa se pointti oli se, että "tekee itselleen". Eri asia, jos vaikka ihan yhteinen työhuone, niin joo, asia ois ihan sovittavissa ja tuskin haittais mua. Mutta jos se tekis sen itselleen, valtais ilman keskustelua itselleen yhteisestä kohdista oman huoneen, niin ei tietenkään ole ok. Ei kenenkään kohdalla.



Ja edelleenkään ei ole kyse jossain huonekalujen ostamisessa valittamisesta ja vinkumisesta. Kyse on kahden aikuisen parisuhteesta, jossa keskustellaan ja jutellaan ja päätetään yhdessä. Ei siis jyrätä, ei alisteta, ei kontrolloida, ei manipuloida.



Sä et nyt vaan halua millään käsittää.



Ja vessapaperirulla-asiaan. Edelleenkin mulle ois ihan just sama, vaikka mies haluais säilyttää paperit missä. Mulla on suu, ja mä osaan puhua. Joten mä voin myös kysyä että missä ne vessapaperit on. Ja jollei mulla just sillä hetkellä ole sitä paperia kun mä sitä tartten, mulla on suihku jota voi käyttää. Ei asiat oo noin vaikeita.



Eikä ole kyse siitäkään, ettenkö _haluaisi_ keskustella näistäkin asioista. Mä jo aiemmin sanoin että joo, keskustellakin voidaan, MUTTA mä en käsitä sitä että PITÄÄ PYYTÄÄ LUPA kääntää se hemmetin keittiönpöytä toisten päin, ennenkuin sen voi tehdä.



ap

mylläämään ja kääntelemään ensinnäkään yksinään. Eli jos koko huone suunnitellaan uusiksi, niin itse en kyllä mieheni arvioon sen tekemisessä luottaisi! :D



Ja itse en varmasti osaisi ottaa huomioon ylettääkö nuo miljoonat johdot sitten joka paikkaan niin että ne saa nätisti piiloon. Eli kyllä, me tehdään sitä yhdessä ihan luonnollisesti.



Petivaatteet vaihdan minä milloin haluan, jos mies joskus vaihtaa, elen iloinen. Vaikka olisin vaihtanut edellisenä päivänä. Ja oikea hetki syödä on silloin kuin ruoka on valmista.