Viitaten aiempaan keskusteluun: saako teillä kotona kuka tahansa

Etkös sä tee nyt tästä paljon vaikeampaa ja isompaa asiaa kun se onkaan?



Me soitellaan miehen kanssa monta kertaa päivässä muutenkin. Jos saisin idean kääntää olohuoneen sisustuksen, niin voisin ihan hyvin soittaa sille ennen hommaan ryhtymistä.



Minusta sinä teet tavallisesta keskustelusta nyt jotain feminististä itsemääräämisoikeuskysymystä, ihan turhaan.

Meillä kyllä huonekalujen siirtely on sen verran iso urakka, että kyllä me siitä keskustellaan. Sen lisäksi useammissa asioissa siirto aiheuttaa ketjureaktion, siis tyyliin jos siirrän kirjahyllyn, niin pitää taulut laittaa toisiin paikkoihin. Joka taas johtaa siihen, että pitää seinät maalata ja tasoittaa ne edelliset taulunreiät.



Tai jos päättäisin ottaa kaapin toiseen käyttöön, niin kyllä mun mielestä on vähintään kohteliasta kysyä, että mistä puoliso haluaa siinä kaapissa olevat tavaransa löytää.



Meillä kyllä tuollaisista keskustellaan ja ihan yhdessä sovitaan.



Meillä myöskin sovitaan ruoka-ajat, koska on tavoitteena, että syödään yhdessä.



Mun mielestä tällaisista asioista sopiminen on toisen huomioonottamista.

Mielipiteiden vaihto on kuitenkin eri asia kuin luvan kysyminen.



Ei mies kysynyt minulta lupaa, kun kantoi olohuoneeseen ison, mustan subwooferin. Siirsi valaisinta ja verhosi rikkeensä muratilla. En saanut pulttia vaan ison naurukohtauksen.



Muuta kertaa en kyllä muista, että meillä olisi kumpikaan tehnyt yhteisissä asioissa päätöksiä neuvottelematta. Meillä on ihan pakko palaveroida esimerkiksi aterioista ja muista aikatauluasioista jatkuvasti, koska vakioaikatauluja ei yrittäjäperheessä oikein ole.



Elämä koostuu pienistä asioista. Keskustellen kaikki vaan on niin paljon helpompaa. Ja miksemme juttelisi - minusta on ihan luonnollista pölöttää koko ajan suunnitelmistaan.

Sinä (tai joku muu) sanoi, että "Eli sinulle on OK, että mies tekee makuuhuoneestanne itselleen työhuoneen ja siirtää sängyt olohuoneeseen.." Tuossa lauseessa se pointti oli se, että "tekee itselleen". Eri asia, jos vaikka ihan yhteinen työhuone, niin joo, asia ois ihan sovittavissa ja tuskin haittais mua. Mutta jos se tekis sen itselleen, valtais ilman keskustelua itselleen yhteisestä kohdista oman huoneen, niin ei tietenkään ole ok. Ei kenenkään kohdalla. Ja edelleenkään ei ole kyse jossain huonekalujen ostamisessa valittamisesta ja vinkumisesta. Kyse on kahden aikuisen parisuhteesta, jossa keskustellaan ja jutellaan ja päätetään yhdessä. Ei siis jyrätä, ei alisteta, ei kontrolloida, ei manipuloida. Sä et nyt vaan halua millään käsittää. Ja vessapaperirulla-asiaan. Edelleenkin mulle ois ihan just sama, vaikka mies haluais säilyttää paperit missä. Mulla on suu, ja mä osaan puhua. Joten mä voin myös kysyä että missä ne vessapaperit on. Ja jollei mulla just sillä hetkellä ole sitä paperia kun mä sitä tartten, mulla on suihku jota voi käyttää. Ei asiat oo noin vaikeita. Eikä ole kyse siitäkään, ettenkö _haluaisi_ keskustella näistäkin asioista. Mä jo aiemmin sanoin että joo, keskustellakin voidaan, MUTTA mä en käsitä sitä että PITÄÄ PYYTÄÄ LUPA kääntää se hemmetin keittiönpöytä toisten päin, ennenkuin sen voi tehdä. ap

Jos sinä haluat siirtää huonekaluja mielesi mukaan, jotta sinulla ITSELLÄSI olisi kivaa, on se mielestäsi OK. Mutta jos mies tekee ihan saman, jotta hänellä ITSELLÄÄN olisi toimiva koti eli se hyvä työpiste, on se väärin.

Oletko nyt yhtään ajatellut, että sen sohvan siirtely olohuoneessa voi vaikuttaa esim. miehen työpisteen rauhallisuuteen ja toimivuuteen. Silloin mies huomaa, että siellä yhteisessä kodissa on pienempi tila, nykyinen makuuhuone, jossa työtila olisi rauhallisempi. Ei mies ajattele, että onko se omaa vai ei (ethän sinäkään, kaikki on sinulle yhteistä), joten hän tekee makuuhuoneesta työtilan ja siirtää sängyt olohuoneeseen, jossa on se televisiokin.

Siirtelemällä sitä sohvaa olet vallannut itsellesi huoneen, jossa määräät. Et ole kysellyt mieheltä, koska sinusta niin ei tarvitse tehdä. Tekemällä omat siirtonsa mies on toiminut samoin, ei hän mieti, että sinulle makuuhuone on omaa tilaa - ethän olohuoneessakaan kuunnellut häntä.

Kieltämällä mieheltä työhuoneen alistat, manipuloit ja jyräät, vaikka äsken teit ihan saman siellä olohuoneessa. Tai keittiössä, misstä kääntelit pöydän niin, että aina sen ohittaessaan lyö lonkkansa, Siitä sinä tosin et välitä, pääasia, että sait itse päättää.

"Kuka teillä määrää kaapin paikan?"

Kun mietin tarkkaan, niin meillä lopullisen päätöksen tekee mies. Minä yleensä ehdotan ja mies päättää. Luotan miehen arviokykyyn ja hän on aina hyväksynyt ideani, joissa on ollut järkeä. Koskaan ei ole tarvinnut tapella sisustusasioista.

Kyllä, jopa wc-paperin sijoituspaikan vaihtamisesta voi mainita toiselle, ettei se pöntöllä istuessaan ihmettele, että onko paperi loppu vai mihin helvettiin se on kadonnut.



En vaihtaisi olohuoneen järjestystä puhumatta miehelleni. Me yleensäkin keskustelemme keskenämme kotiin liittyvistä asioista. En ripustaisi edes taulua ilman että kysyn miehen mielipidettä ja päinvastoin.



Ei siitä kokousta tarvitse pitää, mutta toinen sanoo, että on miettinyt vaikka sohvan siirtämistä. Toinen voi kysyä, että mahtaako olla hyvä idea siirtää sitä ikkkunan alle, koska tuntuu niskaan kylmältä siinä istuessa. Tai että oletko huomioinut, että valo osuu suoraan telkkariin, jos se on tuossa jne. On aika iso projekti siirtää jotain täyttä kirjahyllyä, joten ei sitä huvikseen tee. Samoin telkkarin siirto vie hemmetisit aikaa kaikkien piuhojen kanssa, kun niittne halutaan kulkevan kiskoissa jalkalistaa pitkin, että ovat siististi.



Sisustuksen on oltava toimiva ja miellytettävä silmää, joten meillä se on pitkälle harkittu.

Kyllä, jopa wc-paperin sijoituspaikan vaihtamisesta voi mainita toiselle, ettei se pöntöllä istuessaan ihmettele, että onko paperi loppu vai mihin helvettiin se on kadonnut.

En vaihtaisi olohuoneen järjestystä puhumatta miehelleni. Me yleensäkin keskustelemme keskenämme kotiin liittyvistä asioista. En ripustaisi edes taulua ilman että kysyn miehen mielipidettä ja päinvastoin.

Ei siitä kokousta tarvitse pitää, mutta toinen sanoo, että on miettinyt vaikka sohvan siirtämistä. Toinen voi kysyä, että mahtaako olla hyvä idea siirtää sitä ikkkunan alle, koska tuntuu niskaan kylmältä siinä istuessa. Tai että oletko huomioinut, että valo osuu suoraan telkkariin, jos se on tuossa jne. On aika iso projekti siirtää jotain täyttä kirjahyllyä, joten ei sitä huvikseen tee. Samoin telkkarin siirto vie hemmetisit aikaa kaikkien piuhojen kanssa, kun niittne halutaan kulkevan kiskoissa jalkalistaa pitkin, että ovat siististi.

Sisustuksen on oltava toimiva ja miellytettävä silmää, joten meillä se on pitkälle harkittu.

Ei tulisi mieleenkään mennä lapsen huonetta sorkkimana hänen poissaollessaan. Minusta se on tosi loukkaavaa.