Kuka OIKEASTI ystävä exän kanssa?

[quote author="Vierailija" time="28.02.2012 klo 13:26"]
En ylipäänsä ymmärrä ihmisiä, joiden eksät yhtäkkiä muuttuvat hirviömäisiksi paskiaisiksi eron hetkellä. Minun eksäni ainakin ovat edelleen yhtä ihania ihmisiä kuin aikanaan heihin ihastuessanikin. Kusipäiden kanssa ei ole ollut tapanani seurustella.

[/quote]Ehkäpä et vain halua ymmärtää. Minun exäni esim. ei nähtävästi oikein kestänyt menetystä, ja ryhtyi eron aikoihin pakonomaisesti uskottelemaan itselleen ja muille, että olisin ollut jotenkin mahdoton elämänkumppani, kelpaamaton äidiksi ym. tuulestatemmattua skeidaa, joka ei kestä pienintäkään tarkastelua päivänvalossa. Hänelle on myös ihan välttämätöntä ylläpitää noita mantroja vielä kymmeniä vuosia myöhemmin - varmaan loppuelämän. Hänellä ei ole varaa kohdata todellisuutta eikä nähdä minua ja elämääni sellaisena kuin se oikeasti on. Miten hyvä "ystävä" itse olisit sellaisen kanssa, jolla on tunnetaidot ja ihmisyys tuota tasoa?

Niin myös minä ja miehenikin on mun exän kannssa ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 08:57"]

Mä olen. Ollaan exän kanssa oltu jo vuosia kuin sisko ja veli. 

[/quote] Sama, jo suhteen loppuaikana.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2012 klo 13:07"]

Me olemme parhaat ystävät ja nykyiselläni ei siihen ole mitään sanottavaa hän on sujut sen kanssa. Emme parisuhteessakaan mitään draamailleet, muttaa nyt olemme eron jälkeen todella hyvissä väleissä.
Onko täällä muita joiden ex ei ole k*sipää ja sinä et ole naputtava narttu :) ?

[/quote]

Minun mieheni ex on ollut vuosia hänen paras ystävänsä, enkä minä naputa asiasta. Ei ole mitään syytä, mukava ihminen.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2012 klo 13:26"]Miehelläni ei mitään valittamista tästä. Myös hänen eksänsä on hänen hyvä ystävänsä, ja nykyään minunkin.


En ylipäänsä ymmärrä ihmisiä, joiden eksät yhtäkkiä muuttuvat hirviömäisiksi paskiaisiksi eron hetkellä. Minun eksäni ainakin ovat edelleen yhtä ihania ihmisiä kuin aikanaan heihin ihastuessanikin. Kusipäiden kanssa ei ole ollut tapanani seurustella.
[/quote]

Tietkö, etten itsekään seurustele kusipäiden kanssa, mutta en käsitä niitä miehiä jotka saavat tavallaan luvan sikailuun kun erokortti on lyöty tiskiin. Mua on ihan turha syyllistää huonoista eroista ja ystävättömyydestä eron jälkeen. Enpä ole kauheasyi kaivannut edes.

Minä ainakin vihaan exääni. (Aiheesta) oksettaa ajatuskin, että tuhlasin häneen 8-vuotta elämästäni. En voi käsittää mitä aikoinani näin hänessä. Hyi himputti. Käsittämätöntä kuinka voi jokin jota joskus "rakasti" ällöttää näin paljon jälkeenpäin. Hrrr....

No mun ex petti työkaverin kanssa. Suhde oli itse asiassa vuosia ja me erottiin kun sain kuulla työkaveri odottaa vauvaa.

oltiin ex.n kanssa yhdessä yli 15 v, mieheni on ollut työpaikalla yli 10 v ja alkuaikoina vietimme paljon aikaa miehen työkavereiden kanssa.

 Eräs työkaveri epäili suhdetta mutta kun tieto raskaudesta tuli julki, hän kertoi minulle.

siinä kaatui paljon. Lapsilta ydinperhe , koti ja itse, minua sattui erityisesti pettäminen ja suhteen kesto.

kun lapsi syntyi, oli hän niin aasialaisen näköinen, perusverikoe todisti ettei lapsi voi olla ex.n.

ex kertoi ennen lapsen syntymää kuinka hän on löytänyt elämänsä naisen ja pari vkoa sitten hän tajusi ei ollut ainoa mies elämänsä naiselle,

lapset olivat aivan ihmeissään kun pikkusisko ei sitten ollutkaan pikkusisko. 

En tiedä kuinka hyvä kaveri tämän jälkeen vielä pitäis olla.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:55"]

Minä ainakin vihaan exääni. (Aiheesta) oksettaa ajatuskin, että tuhlasin häneen 8-vuotta elämästäni. En voi käsittää mitä aikoinani näin hänessä. Hyi himputti. Käsittämätöntä kuinka voi jokin jota joskus "rakasti" ällöttää näin paljon jälkeenpäin. Hrrr....

[/quote] Mulla on sama ajatus, jos kuvittelen esim. että vanha suola janottais tai pitäs jostain syystä sänkyyn mennä ja eron jälkeen noi ajatukset oli pahimmillaan, mutta aika teki tehtävänsä. t: 21

Alettiin nuorina seurusteleen, minä olin 13v ja eksä 15v. Oltiin yhdessä 18 vuotta, lapsia 3. Kasvettiin vaan erilleen, loppuvuosina oltiin kuin sisko ja veli (seksielämäkin täysin kuollutta), mutta oltiin tottu toisiimme ja oli yhteiset lapset, yhteinen yritys ja elämä mukavaa, mutta parisuhde ei vaan enää toiminut. Erosta nyt 7 vuotta aikaa, molemmat jo uusissa suhteissa ja molemmilla uusista suhteista kaksi lasta. Avioeron aikana (yhteinen päätös se ero) ja eron jälkeen ei olla riidelty kertaakaan. Lasten asiat ja omaisuuden jako meni hyvässä hengessä. Ollaan tehty yhteisiä lomamatkoja uusien perheiden kanssa, vietetään paljon aikaa muutenkin keskenään esim joulujakin ja on meillä vielä eksän kanssa yhteinen harrastuskin jota harrastetaan yhdessä. 

Meille tää on aika luontevaa ja luonnollista. UUsille puolisoille oli aluksi shokki meidän välit, mutta pian se siitä sitten luonnistu myös uusilta kumppaneilta kun tajusivat ettei tarvi mistään olla mustis (ei todellakaan tunneta eksän kanssa mitään vetoa toisiimme). 

Minkälaisia teidän suhteet ovat olleet jotka ovat ystävinä pysyneet?
Meillä ainakin oli tosi intohimoinen suhde, niin hyvässä kuin pahassa. Kun on tuollainen vetovoima välillä ei ystävyys toimi.
Nykyään exä minulle aika yhdentekevä mutten silti usko että meistä koskaan ystäviä voisi tulla.

Olimme exäni kanssa ystäviä siihen asti kun hän löysi uuden naisen. Tämä nykyinen ei voi sietää minua silmissään, emmekä voi olla exäni kanssa edes FB-kavereita. Tämä nainen ei ole edes koskaan sanonut minulle sanakaan, kai hän inhoaa minua koska olen ex, lumppu joka haluaa vain hänen miehensä kanssa sänkyyn. Ja tuohan ei pidä paikkaansa, elän avoliitossa itsekin, mutta en halua väkisin tunkea heidän elämäänsä. Harmittaa kyllä, exäni on aivan mahtava ihminen. Lapsia ei siis ole.

laittanut isänpäiväaterian exälleen ja nyxälleen, koko porukka, uudet ja vanhat lapset sekä heidän isänsä, istuivat pöydän ääressä.



Lisäksi nykyinen miesystäväni on hyvissä väleissä exänsä kanssa, olen myös tutustunut miehen exään ja hän oikeasti vaikuttaa miellyttävälle ihmiselle.



Oikeasti ihastuttava poikkeus, varsinkin kun oman exäni kanssa en ole edes tekstariväleissä.

Me olimme parhaita ystäviä parisuhteessa ja olemme sitä edelleenkin, 6 vuotta eron jälkeen. Parisuhteessa emme voineet emmekä koskaan voi jatkaa, emme sovi yhteen päivästä toiseen saman katon alla, mutta kun voimme tavata harvemmin ja ilman sitoumukia niin olemme tosi hyvät ystävykset.

hyvät ystävät. Naidaan vielä viikottain....

Exä on yksi parhaista ystävistäni ja puhumme lähes joka päivä toisillemme. En haluaisi häntä ikinä takaisin ja ei hänkään minua. Seurustelen onnellisesti, nykyinen on joskus vähän mustasukkainen, mutta ei yritä rajoittaa ystävyyttä.

Miehelläni ei mitään valittamista tästä. Myös hänen eksänsä on hänen hyvä ystävänsä, ja nykyään minunkin.



En ylipäänsä ymmärrä ihmisiä, joiden eksät yhtäkkiä muuttuvat hirviömäisiksi paskiaisiksi eron hetkellä. Minun eksäni ainakin ovat edelleen yhtä ihania ihmisiä kuin aikanaan heihin ihastuessanikin. Kusipäiden kanssa ei ole ollut tapanani seurustella.

Omassa lähipiirissämme olemme ainoat tässä tilanteessa ja voi sanoa että oikein surettaa niiden kaverien tilanne jotka tappelevat aina jopa lapsien nähden kun on palautus isäviikonlopulta :(

Toinen ääripää siis..



Niin ja emme harrasta seksiä kuten joku tässä ketjussa ilmoitti tekevänsä, kuukluko se muka ystävyyteen? Minusta silloin se on vieläkin suhde jos on intiimiä kanssakäymistä.



ap

Kyllä me joskus soitellaan ja laitetaan viestiä. Mutta ei se nyt paras kaverikaan ole. Syystä erottiin ja ikinä ei yhteen palata.

Soitin päivittäin kun exä sairasti, exä tekee mieheni kanssa remontit asuntoomme, käy pienempien lastensa kanssa meillä kylässä ja synttäreillä. Sittenkään hän ei ole ystävä. Nykyinen mieheni on paras ystäväni, samoin lapsuudenystäväni.

Mulla on kaksi kaveria, jotka ovat niin hirveästi ystävää eksiensä kanssa, mutta...



ei se kuvio nyt niin yksinkertainen ole. Toinen on ystävä, koska tarvii eksältä ylimääräistä rahaa ja kyytiä välillä. Eksä taas rajoittaa elämää ja on välillä ihan rikki siitä. Ulospäin teeskentelee "ollaan bestiksiä", mutta todellisuus on, että kokee eksän pyörimisen siinä ahdistavana. Toinen taas päätti jo ennen eroa, että ovat ystäviä eron jälkeen ja ei voi myöntää, ettei homma toimi. Ex-mies tekee elämästä tosi vaikeaa ja salailee muita miesjuttujaan edelleen kolme vuotta eron jälkeen, ettei eksälle tulisi paha mieli. Kun eksä sai tietää yhdestä, niin eksä oli alkanut murjottamaan ja masentui. Lisäksi tämä eksä elättelee toiveita yhteenpaluusta ja kaveri sanoo kyllä, ettei toiveita, mutta "ystävyyden" nimissä sitten antaa toisen roikkua siinä rajoittamassa omaa elämäänsä eli roikottaa toista löysässä hirressä toivomassa jotain.



Eli mun tuntemissa tapauksissa kummassakin se ystävyys-mantra ei ole aitoa vaan liittyy siihen naisen fiksaatioon pitää eksää ystävänä ja toisaalta ex-miehen sailaisiin haaveisiin palata takaisin yhteen.