Anoppi kauhuissaan, kun poikansa "joutuu" hoitamaan lapsia öisin

ja koulutunnit päättyvä klo 19.00. Jos perheessä on isompia lapsia, eivät he ikinä näkisi äitiä!

Enkä nyt ymmärrä, että jos se äiti on väsynyt, niin miten ihmeessä se jaksaa harrastaa ja olla ystävien kanssa? Eikö sen pitäisi vapaat aikansa pyrkiä nukkumaan, jolloin isä vastaa perheestä. Kun sen isän äsken piti valvoa yöt, jotta äiti saa nukkua niin nyt syynä onkin se, että äiti ei suostu nukkumaan kuin öisin, muulloin hän on isän ollessa kotona ystäviään tapaamassa.

Jos lapset valvottavat yöt, niin kyllä koko muu elämä on pakko laittaa narikkaan ihan fyysisistä syistä. Äsken väitettiin, että äidit eivät ilman unta jaksa. Nyt sinä olet sitä mieltä, että nukkuminen se vasta perkeleestä on, koska lapset ja ystävät tarvitsevat sitä äitiä enemmän kuin äiti unta.

Tuskin sen miehen elämä ihan sellaisenaan jatkuu, jos illat on lapsista vastuussa, että se äiti saa nukkua!

Kukaan ei väitä että nukkuminen on perkeleestä, päinvastoin. Mutta fakta on se, että tuollainen iltanukkuminen on lyhytaikainen ratkaisu ongelmaan. Ei voi olettaa, että nainen oikeasti kuukausitolkulla pistää kaiken muun elämän naftaliiniin vain sen takia, että miehen pitää saada nukkua joka yö täydet yöunet. Toki saa niinkin tehdä, ihan miten vain perheessä sovitaan mutta väitänpä että harvallla se oikeasti on toimiva ratkaisu ainakaan pidemmän päälle.

Edelleenkin kysyn, että mitenkäs sitten jos molemmat vanhemmat ovat työssä käyviä. Uhraako se äiti silloinkin yöunensa ja isä saa nukkua porskuttaa?

että näin kannattaa tehdä, jos se toimii, mutta meidän esikoinen heräili/heräilee siellä vieressäkin suunnileen yhtä tiheään ja lisäksi potkii, kierii, läpsii unissaan -> vielä vähemmän unta kuin jos hypätään nukuttamassa lapsen huoneessa.

Ja tosiaan, tuo nukuttaminen on ollut meillä sitä, että vauvana ja taaperona lapsi alkoi itkeä -> jos ei reagoinut sekunneissa niin, että nosti syliin ja alkoi heijata, niin yltyi raivokkaaseen huutoon mikä ei laantunut millään. Heijattiin ja tanssitettiin ja kanniskeltiin jne. Yritettiin erilaisia lempeitä unikouluja ja että olisi annettu huutaa jonkin aikaa yms. ei varmaan jaksettu tarpeeksi kärsivällisesti mutta siis apua niistä ei ollut. Kerrostalossa ei voinut oikein huudattaakaan miten paljon vain.

Sitten 2v-> lapsi edelleen heräsi joka yö 1-4 kertaa, huusi KOVAA surkeana ja onnettomana. Teimme sen virheen että menimme viereen ja olimme siellä kunnes nukahti (suostui sentään pysymään sängyssä). Jos yritimme lähteä niin huudosta ei tullut loppua. Yritimme joskus huudattaa mutta edelleen, kerrostalo, oma väsymys jne.

Nyt 3v-> olemme päässeet siihen, että yleensä yöllä riittää että käymme kysymässä mikä hätänä ja vakuuttamassa ettei tarvitse pelätä. Joskus saa vieläkin noita huutokohtauksia että pitää jäädä viereen. Joo olemme mokanneet varmaan alusta saakka kaiken mutta oikeasti voimavarat eivät riittäneet muuhun. Kokeilimme kyllä kaikkea mitä vaan jaksoimme.

mitä ne yöheräämiset käytännössä pitää sisällään teillä ihmiset? Istutteko siellä lapsen huoneessa vai? Meillä annetaan suosiolla lapsen tulla aikuisten sängyn reunaan nukkumaan jos sattuu heräämään ja kaikki jatkavat uniaan sitten. Musta ei kyl ois ollu ikinä tollaseen et joutuu pomppimaan yöllä sängystä ja keskeyttämään unensa vaikka lapsi ei edes syö enää yöllä. Monellahan on varmaan se periaate että lapsi nukkuu omassa sängyssään AINA, mutta mielestäni se on liian kova hinta jos jonkun pitää sen takia pärjätä 2 h yöunilla kun on valvonut lapsen kanssa.

ja koulutunnit päättyvä klo 19.00. Jos perheessä on isompia lapsia, eivät he ikinä näkisi äitiä! Enkä nyt ymmärrä, että jos se äiti on väsynyt, niin miten ihmeessä se jaksaa harrastaa ja olla ystävien kanssa? Eikö sen pitäisi vapaat aikansa pyrkiä nukkumaan, jolloin isä vastaa perheestä. Kun sen isän äsken piti valvoa yöt, jotta äiti saa nukkua niin nyt syynä onkin se, että äiti ei suostu nukkumaan kuin öisin, muulloin hän on isän ollessa kotona ystäviään tapaamassa. Jos lapset valvottavat yöt, niin kyllä koko muu elämä on pakko laittaa narikkaan ihan fyysisistä syistä. Äsken väitettiin, että äidit eivät ilman unta jaksa. Nyt sinä olet sitä mieltä, että nukkuminen se vasta perkeleestä on, koska lapset ja ystävät tarvitsevat sitä äitiä enemmän kuin äiti unta. Tuskin sen miehen elämä ihan sellaisenaan jatkuu, jos illat on lapsista vastuussa, että se äiti saa nukkua!

Kukaan ei väitä että nukkuminen on perkeleestä, päinvastoin. Mutta fakta on se, että tuollainen iltanukkuminen on lyhytaikainen ratkaisu ongelmaan. Ei voi olettaa, että nainen oikeasti kuukausitolkulla pistää kaiken muun elämän naftaliiniin vain sen takia, että miehen pitää saada nukkua joka yö täydet yöunet. Toki saa niinkin tehdä, ihan miten vain perheessä sovitaan mutta väitänpä että harvallla se oikeasti on toimiva ratkaisu ainakaan pidemmän päälle. Edelleenkin kysyn, että mitenkäs sitten jos molemmat vanhemmat ovat työssä käyviä. Uhraako se äiti silloinkin yöunensa ja isä saa nukkua porskuttaa?

Miehen tulee elättää perhe, valvoa yöt lasten kanssa ja hoitaa lapsia viikonloput. Vaimo kun ei vaan jaksa, koska hän haluaa säilyttää omankin elämän.

Onko se todella ihan mahdotonta nähdä, että jos on liian väsynyt valvomaan lasten kanssa niin silloin on liian väsynyt tapaamaan ystäviään tai harrastamaan. Väsynyt ihminen menee normaalisti nukkumaan, kun siihen on mahdollisuus. Sinun mielestäsi niin ei ole, sillä äiti ei oikeasti tarvitse lepoa vaan vanhan elämänsä takaisin.

Ja tuo iltanukkuminen oli vain esimerkki: jos lomittaa valvomiset järkevästi, ei kukaan menetä paljoa. Mutta kun se jousto ei ole nykyäidin mieleen, hän haluaa kaiken.

Miesten kannattaa tehdä kuten naapurimme eli asua muualla kuin perheensä. Silloin voi aina sulkea oven takanaan, kun kotiäiti aloittaa valituksensa siitä, että väsyttää.

Miehen tulee elättää perhe, valvoa yöt lasten kanssa ja hoitaa lapsia viikonloput. Vaimo kun ei vaan jaksa, koska hän haluaa säilyttää omankin elämän.

Kuka täällä on sanonut, että miehen pitää hoitaa lasta myös KAIKKI illat ja viikonloput. Täällä on puhuttu vuoroöin nukkumisesta. Ja sen sun mielestä tarkoittaa automaattisesti myös kaikkia iltoja ja viikonloppuja. Ja sitä että vaimo ei vain laiskuuttaan jaksa valvoa yö yön jälkeen.

Sinulla on selkesti jokin esimerkkitapaus hampaankolossa, josta vaahtoat täällä. Ja sen pohjalta tuomitset täällä kaikki perheet, joissa äiti ei valvo silmät ristissä kaikkia öitä lastensa kanssa vaan myös isä osallistuu, kuten hyvän isän kuuluukin.

kukaan ei ole sanonut, että työssäkäyvän tulisi hoitaa lapsia kaikki vapaa-aikansa, tai hoitaa kaikki yöheräilyt.

jankkaamisen uhallakin mua kiinnostaisi, että:

sanotaan, että lapsi herää vaikka keskimäärin 4 kertaa yössä (unohdetaan tässä nyt se mahdollisuus, että lapsella on joku sairaus, jonka hoito poistaisi heräilyt. Esim. meillä mitään sairautta ei ole paljastunut vaikka heräilyä on ollut about paljon tähän 3.5 v ikään saakka). Kumpikaan vanhemmista ei ole superihminen joka pystyisi vaikka kahden vuoden ajan heräämään joka yö keskimäärin 4 kertaa masentumatta ja toimintakyvyn laskematta. Toinen vanhemmista käy työssä, toinen on hoitovapaalla. Työssäkäyvä ei ole välittömästi vastuussa ihmishengistä.

Kumpi on oikea ratkaisu:

a) vanhemmat hoitavat heräilyt vuoroöin

b) kotona oleva hoitaa heräilyt joka yö ?

+ bonus: voiko mikään määrä yöheräämisten hoitoa olla työssäkäyvän vastuulla, vai onko se aina väärin?

Miehen tulee elättää perhe, valvoa yöt lasten kanssa ja hoitaa lapsia viikonloput. Vaimo kun ei vaan jaksa, koska hän haluaa säilyttää omankin elämän.

Kuka täällä on sanonut, että miehen pitää hoitaa lasta myös KAIKKI illat ja viikonloput. Täällä on puhuttu vuoroöin nukkumisesta. Ja sen sun mielestä tarkoittaa automaattisesti myös kaikkia iltoja ja viikonloppuja. Ja sitä että vaimo ei vain laiskuuttaan jaksa valvoa yö yön jälkeen.

Sinulla on selkesti jokin esimerkkitapaus hampaankolossa, josta vaahtoat täällä. Ja sen pohjalta tuomitset täällä kaikki perheet, joissa äiti ei valvo silmät ristissä kaikkia öitä lastensa kanssa vaan myös isä osallistuu, kuten hyvän isän kuuluukin.

Mutta voimia teille, tiedän oikeasti miltä uupuminen tuntuu. Ja koittakaa kestää anopinkin jutut. Pura sitten pahaa mieltä täällä.

Etkö parempaa keksinyt tällä kertaa vaan vanhan provon panit uusiksi?

ja mies parka joutuu vasyneena vahtimaan. Anopin pitaisi ymmartaa tukea eika vastustaa tata valvontatehtavaa.

äijä tulee töihin univelkaisena, työt ei luista ja jatkuvasti saa olla korjaamassa tekemisiään. Meillä on tehty tuoreille isille selväksi, että aika äkkiä ohjataan palkattomalle vapaalle, jos ei työt luista.



Ei pidä hankkia lapsilaumaa, jos puolisosta ei ole äidiksi.

kaverin mies oli kamalan kiukkuinen ja piti epäoikeudenmukaisena, kun joutui heräämään, vaikka vaimo oli äitiyslomalla. (Lapsi heräili usein ja äitinsä todella uupunut ja taapero lisäksi talossa.) Vaimo sai lopulta jonkun sekoamisen, joka laitettiin äitiysmasennukseksi. Mies sanoi muuttavansa lasten kanssa pois, jos ei nopeasti tokene. Parantui kyllä ja ollut terve jo 14 vuotta.



Kyllä näin voi ihan hyvin ajatella muutkin kuin anopit. Normaalia ajatella niin.