Äitini mielestä mies mukana synnytyksessä on täysin turhaa!

ja siis ottaa niin pirusti päähän ja tulee paha mieli kun joka kerta kun synnytys tulee äitini kanssa puheeksi niin se alkaa nauraa että mitä hemmettiä ne miehet siellä synnytyksessä tekee... ÄÄÄÄÄÄARGH!!! Tukee vaimojaan? Ehkäpä?

ei voi kuvitella muille yhtään mukavampaa synnytystä. Ota ihmeessä mies mukaan. Hoitohenkilökuntaakin on nykyään paljon vähemmän kuin silloin kuin sinä synnyit. Miehestä on ihan oikeasti siellä apua.

Kun äitisi synnytti, paapottiin äitejä vuoteeseen. Nyt äidit nousee ja hoitaa lapset itse. 20 vuotta sitten oli todellakin toisin.

Mulla on 3 lasta, vanhin jo 21v, eikä mies ollut mukana yhdessäkään synnytyksessä -mitä se siellä tekisi?



Ensimmäisellä kerralla olin osastolla yön yli, seuraavat 2 olivat poliklinikkasynnytyksiä eli suoraan salista kotiin. Ei mua kukaan paaponut missään vaiheessa.

Mikäli asia sinua hiukankin mietityttää niin ota se miehesi sinne mukaan. Kyllä sä sen saat sieltä tarvittaessa pois ajettua! Erityisesti ensimmäistä synnytystään on turha ihan hirvittävän tarkasti suunnitella, kun se on aika yllätys kuitenkin.



Ja miehelleni on ollut suuri elämys olla kaikkien lapsiemme synnytyksessä mukana. Hän on sanonut, että osaa arvostaa naisia paljon enemmän, kun on nähnyt tämänkin puolen naiseudessa eli sinnikkyydeen.



Vaikka olin kohtuullisen "vanha" ensisynnyttäjä ja yli 10 vuotta elänyt omassa huushollissani niin vasta ensimmäisen lapsen saannin jälkeen tajusin oikeasti itsenäistyneeni äidistäni. Vastuu pisti seisomaan omilla jaloilla. Äidillä oli paljon hyviä neuvoja, mutta osa niistä oli kyllä todella 70 -luvulta. Muista, että se on teidän perhe ja teidän perheenne valinnat!

korvaamaton apu. Ekasta synnytyksestä oppineena, luki sitä supistuskäyrää ja sanoi heti kun se pomppasi ylöspäin (se sekunti ennen kuin huomasin itse että rupeaa sattumaan) ja kun supistus kääntyi laskuun niin sanoi. Sain miehen avulla täyden hyödyn ilokaasusta ja selvisin sillä koko synnytyksen. Ekassa synnytyksessä myöhästyin usein tuon ilokaasun hengittelyn kanssa, joten hyötykin meni samalla - ilokaasussa kun se ajoitus on tärkeää. Oli myös kiva, että mies tulkkasi kätilölle pyyntöjäni, kun niitä siinä ilokaasu huurussa sepittelin.



Ota vaan se mies mukaan, voihan sen potkaista sieltä huoneesta pois, jos tuntuu ahdistavalta. Joillekin se miehen läsnäolo sopii (ja on korvaamaton apu, kuten minulle) ja joillekin ei. Synnytys on kuitenkin aika primitiivinen kokemus, eikä niitä tuntemuksia ja ajatuksia voi loppuunasti päättää etukäteen.

voiskos olla niin että silloin ei isät päässy saliin ja äitis on katkera!!Kyllä normaali isä haluaa nähdä oman lapsensa syntymän ja olla tukemassa vaimoaan.Eri asia jos pelko verta ja lääkärihommia kohtaan,,toisaalta ei siellä jalkopäässä tarvi roikkua ,vaan esim. tukea äitiä ja työntää takana vastaan kun ponnistaa!

Eka syntyi sektiolla, toinen normaalisti alakautta.Synnytyssalissa ollesani mies jossain vaiheessa kävi hakemassa kotoa työpaperit ja teki sit töitä tuntikausia, metriä lähemmäks ei kertaakaan mua tullut, ellei tehnyt töitä seisoi kädet puuskassa ja ihmetteli. Napanuorat sentään sai katkaistua molemmilta pojilta.

Alatiesynnytyksessä sain IV:n asteen repeämät ja kun mua lähdettiin tikkaamaan leikkaussaliin pyysi kätilö, että mies lähtis hänen mukaansa viemään vastasyntynyttä osastolle. Ukko sanoi siihen, että se kuuluu sun hommiis ja mä lähden nyt kotiin. Tuli sit seuraavana päivänä esikoisen kanssa seuraavan kerran katsomaan vauvaamme. Kätilö sanoi, ettei ole ikinä ennen vastaavaan mieheen törmännyt.

Synnytys on niin ainutkertainen kokemus että kyllä se mieskin siinä haluaa olla mukana ja minä halusin että mies näkee vauvan myös heti ja on mukana siinä



Äidilläsi on oma mielipide, muodosta sinä omat mielipiteet.Tämä on sinun symmytys, älä anna äidin mielipiteiden vaikuttaa, tämä on TEIDÄN perheen asia

sinun, miehen ja vauvan



Kysy vaikka äidiltäsi miksi on niin voimakkaasti sitä mieltä ettei miehet kuulu synnytykseen. Jos syy on pelkästään se että hänen mielestään miehellä ei tee siellä mitään niin sanot että minulle mies on tuki ja haluan että hän on paikalla. Hän ei tukea tarvinnut mutta sinä tarvitset, ei se tee sinusta heikkoa tai muuta, sanot että halutaan molemmat jakaa tämä kokemus.

Nuorimmaisen kohdalla annoin tulla mukaan,kun niin halusi. Huusin miehelle kuin heikkopäinen,kun eihän se muuta osannut kuin pitää kädestä ja jutella. Lehteä luki suurimman osan ajasta kun minä kärsin suppareista.

Toisille sopii toinen ja toisille toinen. Voihan sen miehen ulos heittää jos ei omalta tunnu. Äidilläsi ei ole mitään oikeutta noin puhua. Äläkä siitä hermojasi menetä. Sinä teet omat ratkaisusi.

Ei se koskaan mitään tukenut.

Mutta se on hyvä juttu, että näki mitä se on, että sattuu. Eipähän heti vängännyt pillua. Mutta ei se silti koskaan tajunnut että kotona vois vähän auttaa sitten jälkeen päin.



t. viiden äiti

oman lapsensa syntymän hetkellä läsnä.

Ottaa syliin, pestä, jne.

Jos kestät hyvin kipua, synnytys on nopea ja helppo etkä joudu tikattavaksi tai leikkaukseen, niin kaipa se mies voisi lukea niitä lehtiään yhtä hyvin kotona kuin siellä synnytyssalissakin.



Silti tuo kokemus on ainutlaatuinen MIEHELLE. Hän saa nähdä synnytyksen voiman, vaimonsa synnyttämässä yhteistä lastanne ja kaiken huipuksi oman ainutlaatuisen lapsensa syntymän. Vaikka siihen ei lataisi yhtään mitään tunnetta, on se silti varmasti miehen kaveripiirissä aikamoinen yleisolettamus, että siellä synnytyksessä ollaan oltu ja nähty - vähän niin kuin armeijakokemuskin. Kaikki eivät voi tai saa siellä olla, mutta kyllähän sellainen kokemus yhdistää kaveripiiriäkin.



Kokemus voi myöhemmin olla tärkeä myös LAPSELLE. Omat lapseni ovat jo kyselleet syntymästä ja olleet innoissaan, kun kysymyksessä on ollut tapahtuma, jonka isä ja äiti ovat jakaneet. Vaikka sitten vain toisen lueskellessa niitä lehtiä...



Minulle itselleni on ollut tärkeää, että mies on ollut mukana. Itse en muista synnytyksen kulusta niin tarkkaan, ja on ollut ihanaa kysyä mieheltä, jolla sitten sitä tietoa on enemmänkin. Ekassa synnytyksessä mies oli aivan korvaamaton, kun tuleva pelotti kovasti. Oli siellä sitten ensinnäkin henkisenä tukena ne ekat tunnit, jolloin supistukset olivat vielä siedettäviä. Lämmmitti lisäksi molemmissa synnytyksissä kaurapussia selkääni varten (minulla supistukset tuntuivat ristiselässä), koska kätilöt olivat liian kiireisiä. Kun päästiin ilokaasuvaiheeseen, tsemppasi hengittämään oikein ja luki, milloin supistus alkaa eli milloin sitä ilokaasua pitäisi jo henkäillä. Toinen synnytys päättyi hätäsektioon ja mies ei päässyt mukaan. Kun minä olin heräämössä ja vauva oli kärrätty teholle, mies kävi ottamassa videokuvaa vauvasta. Lohdutti kovasti, kun en pientä saanut vierelleni.



Ilmeisesti kaikki miehet eivät kykene tukemaan vaimojaan eli kaipa tämäkin on vähän miehestä johtuva juttu. Joka tapauksessa sen miehen voi heittää sieltä salista ulos, jos siltä tuntuu. Etukäteen en kyllä lähtisi siitä ajatuksesta, että synnytys on miehelle turha kokemus. Vaikka mies ei siellä olisikaan sinua varten, se on kokemuksena teitä yhdistävä ainutlaatuinen asia.

Mäkään en osaa ajatella niin, että se isä olisi jotenkin äitiä varten siellä synnytyksessä, vaan nimenomaan sen vauvan vuoksi. Kyllähän se syntymä ja ne ihan ensi hetket vauvan kanssa ovat isälle varmasti valtavan tärkeä kokemus ja merkittäviä kiintymyssuhteen kannalta.



Mä en haluaisi missään tapauksessa kieltää mieheltäni tuota. Kolme lasta olen synnyttänyt.

Nyt on tosiaan ihan viimeinen hetki nousta ap omille jaloilleen. Mä en antaisi äitisi mielipiteen vaikuttaa teidän perheen tärkeään ratkaisuun.

hyvä että pysyi pyörtymättä nurkassa hiljaa.En kyllä itsekkään ottanut häneen kontaktia vaan keskityin synnyttämään.Mulle oli ihan sama itseni puolesta onko hän siellä vai ei, mutta lapsen syntymä on niin ainutlaatuinen kokemus että halusin hänen sen kokevan.Tosin miehelle jäi synnytyksestä ikuiset traumat kun oli niin rajua.(Vaikka ei edes ollut, ihan normaali perussynnytys oli.)

hyvä että pysyi pyörtymättä nurkassa hiljaa.En kyllä itsekkään ottanut häneen kontaktia vaan keskityin synnyttämään.Mulle oli ihan sama itseni puolesta onko hän siellä vai ei, mutta lapsen syntymä on niin ainutlaatuinen kokemus että halusin hänen sen kokevan.Tosin miehelle jäi synnytyksestä ikuiset traumat kun oli niin rajua.(Vaikka ei edes ollut, ihan normaali perussynnytys oli.)

mutta miehelle se voi olla tärkeää. Itse tosin sanoit, ettei miehesi kovin innoissaan ole tulossa synnytykseen, mutta liekö osa tuosta innottomuudesta äitisi puheitten aikaansaamaa?



No oli miten oli, kerron mitä isäni on puhunut. Minä olen syntynyt 70-luvulla, jolloin isiä ei päästetty synnytykseen. Minun syntymänikin sai kuulla puhelimitse (soitti sairaalaan)... Kun siskoni syntyi 80-luvulla, isä olisi päässyt synnytykseen, mutta äitini oli kieltänyt. Isä on monta kertaa tuota harmitellut jälkikäteen.

tuki mua synnytyksen aikana. piti kiinni kun tuli supistuksia, ja oli vain läsnä, mikä oli mulle tärkeää! Ei se kätilö ehtinyt koko aikaa olla paikalla niin olisi ollut tosi kamalaa kestää ne kivut yksin.



Loppujen lopuksi vauva syntyi sektiolla, mutta leikkaukseen ei isää päästetty mukaan, ja se edelleenkin haittaa mua! Mä olisin niin kovasti tarvinnut sinne leikkaukseenkin sen tuen ja turvan, oli niin paha olo, eikä ollut ketään joka olisi helpottanut mun oloa! Kun ei ne hoitajat ja lääkärit ehtineet mua tukemaan, kun heillä on työnsä. Mieheni olisi ollut vain ja ainoastaan mulle!



Mun mieheni on onneksi myötätuntoinen ja on todella mun tuki, eikä se tee musta heikkoa, vaan pikemminkin hän antaa mulle voimaa jaksaa!



Oma isäni kertoo edelleen kuin sankaritarinaa siitä kuinka aikanaan olivat äitini kanssa mua synnyttämässä, kuinka isäni kuulemma nukkui synnytyspöydällä kun odotteli, että jotain tapahtuisi ja kommentoi sitä niin, että eihän hän ole kipeänä!! Minua tämä kommentti on aina oksettanut, ja kertoo paljon siitä, että isälläni ei ole toisia kohtaan myötätuntoa, ei varsinkaan naisia kohtaan. Olen itsekin tästä saanut kuulla osani mm. ollessani kipeänä isän mielestä kuvittelen vain...



Äitini ei juurikaan muiden lastensa synnytyksiin isääni ottanut mukaan...



Minä sanoin jo lasta suunnittellessa miehelle, että haluan hänet mukaan synnytykseen, ja jos hän ei siellä ole mun tukena, niin saa pakata tavaransa meidän kodista ja lähteä. Mä en sellaista miestä tarvitse, joka ei ole myötätuntoinen ja auta vaimoaa, kun sitä eniten tarvitsee! Onneksi mieheni ei ole niinkuin isäni. Minun mieheni osaa sekä puhua että pussata! Olemme toistemme tuki ja turva! ;)



Tee sinä oma valintasi, eikä sinun ole asiasta pakko puhua äidillesi. Olethan kumminkin aikuinen nainen, joten niin kuin joku aiemmin jo sanoi, niin päätös on sinun ja miehesi, eikä siihen kuulu muiden mielipiteet.

Luonnollisesti sama isosiskon kohdalla mutta pikkuveljen synnytykseen isä pääsi.



Anoppini joka on 10 vuotta äitiäni nuorempi ei halunnut ottaa synnytyksiin miestään, vaikka olisi kaikkiin saanut ottaa.



Kätilö kutsutaan huoneeseen, harvemmin kätilö on koko aikaa huoneessa. Minulle kätilö sanoi että ala vaan ponnistelemaan niin minä menen tästä ja kutsukaa kohta. ;)



Minusta mielenmuuttuminen on normaali asia. Ja sitä ei tartte kertoa etukäteen (tai mielessä pohtia). Teette kuten luonnolliselta tuntuu. Olennaista on myös mitä mies tahtoo.



Koska anoppini on vastustanut miehen paikallaoloa ja sen on lapset saanut kasvaessaan kyllä tietää niin minä joka pidin luonnollisena että mies on siinä tukena, vitsailemassa ja todistamassa kun lapsi alkaa henkeä vetämään jouduin melko isoon paineeseen kun koitin "todistella" miksi se syntymä on miehelle iso juttu.

Mies lähti synnytykseen mukaan ja yhä viidennessä raskaudessa kiusottelee että hän voi jäädä lapsien kanssa kotiin odottamaan mutta tiedän itse miten hän tykkää tilanteesta.



Minäkin olen ihan konkreettisesti pitänyt miestä APUNA katsomassa milloin supistuskäyrä alkaa nousemaan ja mies sanoo että nyt alkaa ja nappaan ilokaasua. Sen vaikuttaminen kun ei ihan heti ala, vaan vasta 20 sekunnin kuluttua ottamisesta niin se on tärkeä aika kun itselläni supistuksen kivun alun tunteminen tulee myöhemmin jolloin kipu on ihan kamala kun kaasu vaikuttaa jos ei mies ole sanomassa että ala ottamaan jo.

Tämä helpottaa paljon koko synnytystä koska kipu ei vedä jännitystilaan koska ehdin ottaa kaasua ennenkö kipu on hurja ja tämä taas tarkoittaa rentoutta joka nopeuttaa synnytystä.



Doula on aina yksi mahdollisuus mutta itse käyttäisin sitä jos mies ei tahdo mukaan enkä yksin tahdo lähteä.



Myös lapsenhoidossa mies on heti päässyt alkuun. Kun itse odottaa jälkeisien synnyttämistä niin lapsi punnitaan ja mies voi räpsiä kuvia ja auttaa pesemisessä tai pukemisessa.

Samoin pitää vauvaa sylissä kun pääset suihkuun.

Nämä on kallisarvoisia hetkiä.



Ehkä kuitenkin suurimman tuen miehestä saa jos jotain tapahtuu synnytyksessä? Lapsi vaikka kuolee tai hänelle tulee jokin vamma.



Kysele mitä mies tahtoo, kerro mikä sinulle on tärkeää (ette ajattele mitä muut tehneet, sanoneet tai pitävät itselleen tärkeänä) ja sitten kun synnytys alkaa niin tiedätte toistenne mielipiteitä mutta myös näette mitä todellisuudessa tapahtuu; koska voi olla että nyt ajattelet ottavasi kaikki mahdolliset kipulääkkeet muttei niin käykään -ihan sama se on tukihenkilön kohdalla. Kannattaa suunnitella asiaa muttei sitä tiedä ennenkö tapahtuu. Ja siis nimenomaan varsinkin nykyaikana kun VOI mies mennä sinne saliin.

Tämä on teidän asia, sinun ja miehesi. Kyllä se on oleellisempaa kuin yhdenkään sukulaisen oma kanta, hänen synnytys oli ja nyt on sinun aika!!

että synnytys ei ole mikään äidin egotrippi, jonne isä saa tulla jos äiti siitä hyötyy. Synnytys on lapsen syntymä, ja lapsella ja isällä on oikeus tutustua toisiinsa heti alusta, on siitä sitten äidille hyötyä tai ei.



Minkälainen ihminen estää mieheltään mahdollisuuden olla läsnä oman lapsensa syntymässä? Ja miksi ihmeessä?