Etälasten sängyt

Näyttäisit vaikka jostain esitteestä tai netistä kuvan millainen on parvisänky tai millaista kerrossänkyä olet suunnitellut ja pojat saisivat sanoa oman mielipiteensä.

Alkuun oman lapseni kanssa kerrossänky (eri sukupuolta). Vanhempana työhuoneessa nukkunut sohvalla. Omalapseni nukkunut isällään patjalla joka mielestäni ok. Lapsi ei ole kärsinyt mitenkään. Tuo patja tai varavuode voisi toimia teilläkin?

kuulostaa mielestäni parhaimmalta.

Sitten kun pojat ovat vanhempia kannattaa muuttaa sellaiseen asuntoon missä on yksi ylimääräinen makuuhuone.

kun lapsimäärä on ollut alusta asti tiedossa, niin miksi ihmeessä pitää ahtautua kolmioon. Neliössä se yksi huone voisi toimia työhuoneena, pelihuoneena, tietokonehuoneena, vierashuoneena ja vaikka minä, kun lapset eivät ole paikalla, mutta mikä ihana psykologinen merkitys sillä onkaan, että kuuluu perheeseen, kun on oma huone... Tämän sanon ihan kokemuksesta. Tuo yksi äiti hehkutti, miten on ok, että lapsi nukkuu patjalla. No, varmaan lapsesta on ok, kun ylipäätään näkee isää ja silloin on ihan sama, nukkuuko patjalla vai sohvalla. Mutta fakta on, että patjalla ja sohvalla nukkuminen varsinkin heti ensi hetkistä alkaen kertoo lapselle suoraan ja selvästi, että hän on vain vieras, etäinen ja kaukainen etävanhemmalle ja että häntä ei oteta huomioon ja perheeseen kuuluvaksi, kun esim. hankitaan asuntoa, huonekaluja tms. Ja tokihan lapsi tajuaa, että sen uuden naisen lapsi on tosi tärkeä ja ihana, kun saa ihan oman huoneen...



Niin, ei ole varaa ja plaaplaaplaa, mutta uusperheen perustamisen yhteydessä pitäisi miettiä, että tarjoaako lapselleen parasta vanhemmuutta vai vain jotain kivasukulainen-suhdetta. Kummin tai tädin tai sedän luona nukutaan patjalla, ei omien vanhempien luona! On se kumma, että ap:kin on varmaan yksinään tarjonnut lapselleen oman huoneen ja ap:n mies omille pojilleen oman huoneen/sängyt/oman tilan. Mutta kun muutetaan yhteen ja rahavarat tuplaantuvat, niin sitten ei ole varaa kuin valita se yksi lapsi, joka saa kaiken ja muut vain jämät. Huonoa vanhemmuutta, selitätte mitä tahansa käytännöstä tai varakkuudesta tai muusta yhtä kakasta. Selittelyä ja huonoa vanhemmuutta!



T. Yksi, joka nukkui patjalla, kun äitipuolen lapsilla oli omat huoneet

Itsekin olen patjalapsi ja ihan pidän sitä hyvänä vaihtoehtona. Meidän uusioperheessä ei esim. ole varaa muuttaa isompaan ja siksi meilläkin patjaratkaisu kun muuten ei sovi.

Itsekin olen patjalapsi ja ihan pidän sitä hyvänä vaihtoehtona. Meidän uusioperheessä ei esim. ole varaa muuttaa isompaan ja siksi meilläkin patjaratkaisu kun muuten ei sovi.

Mun mielestä tuollaista uusioperhettä ei pitäisi edes perustaa joissa lapsia ei voida pitää samanarvoisessa asemassa.

Itsekin olen patjalapsi ja ihan pidän sitä hyvänä vaihtoehtona. Meidän uusioperheessä ei esim. ole varaa muuttaa isompaan ja siksi meilläkin patjaratkaisu kun muuten ei sovi.

Mun mielestä tuollaista uusioperhettä ei pitäisi edes perustaa joissa lapsia ei voida pitää samanarvoisessa asemassa.

No itse asiassa lapset ovat samanarvoisia. Älä sinä ole noin kapeakatseinen vaikka joka ratkaisu ei sinulle sovikaan.

Olen myös itse nukkunut isäni luona yksiössä patjoilla kahden veljeni kanssa. Osa jopa eteisessä koska lattiapinta-alaa oli vähän. EN ikinä kokenut olevani ulkopuolinen tai ei haluttu vierailulle. Kyllä se ratkaisee isän asenne ja kiinnostus lapsiin kuin nukkumajärjestely.



Minusta on järjetöntä hankkia asunto jossa ylimääräinen huone etälapsille. Meillä sattuu olemaan se huone, mutta yhdessä tänne tullaan olemaan eikä omaan huoneeseen.

niiden parinkymmenen vuotuisen yöpymisen vuoksi. Pojilla on omat huoneet äitinsä luona, se on jo hyvä. Ei minunkaan lapsella ole edes sitä sänkyä isänsä luona. Eikä tarvitse olla. Jos olisi selkeämmin kaksi kotia, olisi asia eri. Ap.

Isäni valitsi kivasukulainen-suhteen isäsuhteen sijaan. Äitipuoleni piti tarkasti huolen, että omat lapset saivat kaiken sen, mitä minäkin, mutta lisänä tietysti kaikki ydinperheen edut. Isälläni ei ollut koskaan munaa edes vaatia minua mukaan etelänmatkoille, vaikka joskus hiukan ottaneena minulle sitä harmittelikin, kun olin teini-iässä.



Niin, isäni siis vaihtoi minut kahteen äitipuolen lapseen. Aluksi tyydyin, kun oli ihanaa nähdä isää, mutta murrosiässä tajusin kuvion. Ajattelin vain varoittaa, kun nuo patjalapsenne pääsevät murrosikään. Silloin tajutaan, minkälaista on, kun vanhempi ihan oikeasti rakastaa eikä etärakasta. Kaikista kipeintä on silloin, kun saa oman lapsen. Silloin vasta tajuaa.



Minun lapseni eivät ikinä eikä milloinkaan tule nukkumaan patjalla eikä varavuoteessa! Ei ennen kuin ovat täysi-ikäisiä tai itse sitä ehdottavat. Meillä vanhemmat nukkuvat olohuoneessa tai lähilapset samassa huoneessa tai otetaan iso velka ja eletään tiukemmin, mutta omat lapseni otan aina ykkösenä huomioon. Aina.



Kaikki patjavanhemmuutta toteavat saisivat hävetä - varsinkin kun pölistään, että ei ole varaa. Onko varaa viettää kesälomamatkoja? Matkustaa ulkomaille? Ostaa kalliita joululahjoja? Syödä monipuolista ruokaa ja pitää juhlia? Olisiko varaa ilman sitä uusperhettä? Kun oma mukavuudenhalu menee ohi lapsen tarpeiden, on kyseessä etärakkaus lapseen. Jotkut vanhemmat tyytyvät etärakastamaan, mutta minä en sellaisia vanhempia arvosta! Kun on itse valinnut nuo lapset tuoda tähän maailmaan, niin kyllä pitää itse valita niin, että lapsi ei joudu tekemään kompromisseja tapaamisissa ja asumisjärjestelyissä vaan nimenomaan vanhemmat. Häpeäisitte!

T. 6

Meidä lapsemme ovat 15- 16 vuotiaita. Osaavat siis kertoa jo mielipiteensä. Omalla lapsellani ei ole ongelmaa nukkua isänsä luona patjalla. HArvemmin enää käy, lähinnä iän vuoksi, kaverit tärkeitä. Mutta juuri oli isänsä luona ja kävivät yhdessä jääkiekko-ottelussa. Siitä lapsi puhui, ei patjalla nukkumisesta.



Lomalla käymme vaihtelevalla kokoonpanolla. Joskus mukana on yhteinen lapsemme ja "etälapsi", välillä yhteinen ja ja "minun" lapseni.



Tätä uusperhettä pyöritetty nyt 12-vuotta.



"hehkuttaja" äiti

Olen myös itse nukkunut isäni luona yksiössä patjoilla kahden veljeni kanssa. Osa jopa eteisessä koska lattiapinta-alaa oli vähän. EN ikinä kokenut olevani ulkopuolinen tai ei haluttu vierailulle. Kyllä se ratkaisee isän asenne ja kiinnostus lapsiin kuin nukkumajärjestely.

Minusta on järjetöntä hankkia asunto jossa ylimääräinen huone etälapsille. Meillä sattuu olemaan se huone, mutta yhdessä tänne tullaan olemaan eikä omaan huoneeseen.

nukkumassa patjoilla eteisessä? Onhan se ihan eri asia nukkua vaikka teltassa isän kanssa, jos se sattuu olemaan se etävanhemman asuinratkaisu, kuin että itse menisit sinne eteiseen patjalle kun muilla sisaruksilla ja vanhemmilla samassa taloudessa on omat huoneet.

Sinänsä uskon ja olen edellisen kanssa samaa mieltä, että monenlaiset järjestelyt saadaan toimimaan, kunhan suhteet muuten on kunnossa. Ehkä aloittajan tapauksessa antaisin poikien osallistua, kysyisin heiltä ainakin mielipidettä niihin määrättyihin vaihtoehtoihin. Sinänsä tilanne ehkä on helpompi, kun vakituisesti asuva lapsi on tyttö ja etälapset poikia, niin on helppo ymmärtää miksi eivät halua samassa huoneessa nukkua.

Ikävää, että sulla on tuollainen kokemus. Se ei tarkoita, että kaikki patjalapset olisivat samanlaisessa tilanteessa. Yöthän siellä vaan vietetään. Se perhe-elämä ja tärkeäksi tunteminen saadaan aikaan ihan muualla. Sitäkään sulla ei ilmeisesti ole ollut, sillä muuten tajuaisit vetäneesi ihan turhan suuren pultin asiasta.

Me nukuimme patjoilla. Ei häirinnyt silloinkaan, koska meillä oli äidin luona yhteinen huone.



Jos nukkumajärjestelyistä tulee noin pahamieli, on se pahanmielen aiheuttaja muualla. Siinä vanhempi-lapsi suhteessa. Sitä kanttaisi työstää ja opetella katsomaan maailmaa muualtakin kuin omien kokemusten kautta. Se mikä sinulle aiheuttaa tuon tunteen, voi toiselle oikeasti olla yhden tekevää.



hehkuttaja

omaa huonetta!



Jos lapset tosiaan noin 20 yötä vuodessa teillä, ei ole syytä hankkia isompaa asuntoa.



Osta 2 varavuodetta, jotka saa nätisti taitettua kahtia eli eivät vie tilaa silloin kun lapset eivät ole teillä.

Semmonen mikä sellaisella pumpulla täytetään. Jyskissä maksaa alle 50 e. Meillä on sellainen ihan varavuoteena ja toimii hyvin. Sen saisi aina "pois jaloista" sitten kun vierailijoita ei enäö ole.

Ikävää, että sulla on tuollainen kokemus. Se ei tarkoita, että kaikki patjalapset olisivat samanlaisessa tilanteessa. Yöthän siellä vaan vietetään. Se perhe-elämä ja tärkeäksi tunteminen saadaan aikaan ihan muualla. Sitäkään sulla ei ilmeisesti ole ollut, sillä muuten tajuaisit vetäneesi ihan turhan suuren pultin asiasta.

Kyllä minunkin äitipuoleni varmasti oli sitä mieltä, että vietin heillä hyvää perhe-elämää. Katselin, kun aamupalalla äitipuoli, isäni ja kaksi äitipuolen lasta joivat ja söivät samaan sarjaan kuuluvista aamiaisseteistä, lueskelin vessassa pyyhkeistä, ketkä kuuluvat perheeseen ja käytin itse vieraspyyhettä, tuijottelin hammasmukitelinettä neljine mukeineen ja erivärisine hammasharjoineen, kun itse sain varahammasharjan ja juomalasin pesualtaan reunalle.

Istuin sohvanreunalla kuin vieras, ellei kumpikaan äitipuolen lapsista kutsunut minua huoneisiinsa leikkimään. Niihin kun ei saanut ilman lupaa mennä eikä tavaroihin saanut koskea. Sen sijaan jos minä toin jotain omia leluja, ne olivat aina yhteisiä ja niitä piti lainailla tai sain saarnan itsekkäästä käytöksestä. Kyllä, katselin hyvää perhe-elämää sohvan reunalla ja aluksi vain ihmettelin, myöhemmin sitten rohkenin jotain jo ääneen sanoakin. Olin silloin se vaikea lapsi, se, jota ei haluta, jos en osaa käyttäytyä, ja kaikki olivat varmasti tyytyväisiä, kun suostuin tapaamaan lopulta vain isääni jossain kahvilassa tai heidän kodissaan silloin, kun muut olivat poissa. Näitä tapaamisia oli sitten murrosiässä ehkä neljä kertaa vuodessa.

Se, mikä aikuisesta on hyvää perhe-elämää, ei aina ole siitä lapsesta. Muistan esim. joskus alkuaikoina, että sain valita päiväruoan tai iltaelokuvan, koska olen vieras. Minut siis otettiin huomioon ja sain tuntea oloni tärkeäksi - ainakin äitipuoleni mielestä. Miksi sitten tuntsin itseni ulkopuoliseksi?

T. 6

Minusta tuo ketomasi on normaalia, sait hammasharjan. En ymmärrä miksi se pitäisi olla seinään kiinnitettynä? Tai miksi ei voisi käyttää vieraspyyhettä?



Astioiden suhteen en ymmärrä, jos aina sinä sait sarjaan kuulumattomat,kuulostaa typerälle ja tarkoitukselliselle. Samoin omien lelujen jakaminen ilman että kysytään, jos muiden kohdalla tämä vaatimus oli. Kyllä meillä minun biologisetkin lapset kysyvät luvan toisiltaan mennä toisen huoneeseen ja tavaroita ottaessa.



Tuo ruokien ja filmien valitseminen. Meillä ei etälapset tule viettämään superaikaa vaan normalia perhe-elämää. Ei täällä asuvatkaan valitse ruokia lounaalle. Yhdessä mietitään tai aikuinen miettii suhteuttaen budjettiin ja terveellisyyteen.



Ehkä sinulla on epärealistinen käsitys uusperheestä? Oletko nyt aikuisiällä elänyt ydinperheenä? Jotenkin tulee tunne, että et, koska moni noista asioista toimii ihan ydinperheessäkin noin.

mutta omat lapseni otan aina ykkösenä huomioon. Aina.

T. 6

miten tämä sinun ajattelusi eroaa hänen omastaan? On helppo soimata muita ja jättää huomaamatta, että niin ajattelee itsekin.

Minusta tuo ketomasi on normaalia, sait hammasharjan. En ymmärrä miksi se pitäisi olla seinään kiinnitettynä? Tai miksi ei voisi käyttää vieraspyyhettä?

Astioiden suhteen en ymmärrä, jos aina sinä sait sarjaan kuulumattomat,kuulostaa typerälle ja tarkoitukselliselle. Samoin omien lelujen jakaminen ilman että kysytään, jos muiden kohdalla tämä vaatimus oli. Kyllä meillä minun biologisetkin lapset kysyvät luvan toisiltaan mennä toisen huoneeseen ja tavaroita ottaessa.

Tuo ruokien ja filmien valitseminen. Meillä ei etälapset tule viettämään superaikaa vaan normalia perhe-elämää. Ei täällä asuvatkaan valitse ruokia lounaalle. Yhdessä mietitään tai aikuinen miettii suhteuttaen budjettiin ja terveellisyyteen.

Ehkä sinulla on epärealistinen käsitys uusperheestä? Oletko nyt aikuisiällä elänyt ydinperheenä? Jotenkin tulee tunne, että et, koska moni noista asioista toimii ihan ydinperheessäkin noin.

yritti sanoa, että olisi halunnut elää normaalia perhearkea, eikä valita vieraan ominaisuudessa elokuvia tai päivällistä.

En ymmärrä miksei se etälapsen hammasharja ja muki voineet olla samalla hyllyllä muiden mukien kanssa. Ja miksei lapsi saanut syödä samanlaisilta lautasilta kuin muutkin perheen jäsenet. Niinhän ydinperheessäkin asia menee.