Etälasten sängyt
Miehellä on 2 poikaa, jotka käyvät aika harvoin meillä yötä olemassa. Asumme kolmiossa, jossa yksi mh kuuluu tyttärelleni. Olen vähän miettinyt tuota poikien nukkumista. Kumpi teistä kuulostaa mukavammalta: pojille kerrossänky meidän makuuhuoneeseen (mahtuu kyllä ihan hyvin) vai leveä parvisänky tai 2 kapeaa parvisänkyä olohuoneeseen (mahtuu ja sopii suht hyvin)? Pojat ovat pieniä koululaisia.
Kommentit (55)
sama kokemus, en ikinä kokenut että olisi pitänyt olla sängyt tai omat huoneet isän luona (saimme myös vuorotellen nukkua isän vieressä, muut sohvalla ja patjalla). Mutta äitipuolta ja "uusia" lapsiakaan ei ollut, joten tilanne ei ole mielestäni vertailukelpoinen.
Vaikea juttu, jos lapset käyvät vaikka 4 yötä kuussa niin olishan se vähän kohtuutonta maksaa ns. ylimääräisestä huoneesta sen takia. Toisaalta pitäisi mielestäni pyrkiä siihen, että lapset olisivat tasaisemmin molemmilla vanhemmillaan.
eikä se haitannut yhtään. Mutta isäni asui yksin, joten tilanne oli eri.
Jos isäni olisi uudessa liitossa, jossa uuden lapsia, voisin kuvitella tilanteen vähän monimutkaisemmaksi. Kyse ei ole varmaankaan siitä patjasta tai omasta huoneesta vaan kokonaisuudesta. Tunteeko lapsi olevansa isälleen tärkeä ja osa perhettä? Helposti saattaa tulla syrjäytynyt olo, jos tuntee olevansa eri asemassa isänsä kotona kuin uuden lapset.
Ei ole niin helppoa yhtäkkiä laittaa _koko_ elämää uusiksi. Jos ajatellaan tavallista perhettä jossa hetkessä pääluku kasvaa 2-3 lapsella, se tietää isoja muutoksia koko perheelle.
Peheen lasten on ehkä vaikea jakaa huoneensa jos tottuneet omaan (etälapset patjalla olkkarissa), ja ei muutto isompaan sekään välttämättä ole hyvä ratkaisu (ehkä lapset joutuvat vaihtamaan koulua ja kavereita, miten vanhepien kulkeminen töihin ja lasten harrastuksiin jne. kun aina sitä isompaa ei naps vaan löydä ihan naapurista).
Lisäksi jos pitää vaihtaa auto tila-autoon, ostaa entisille etälapsille kerralla kaikki tarvitsemansa tavarat, alkaen ihan sängystä, koulupöydästä&tuolista, vaatekaapista mahdollisesti vaatteisiin jne. jne.
Yleensä yksi pieni makuuhuone lisää ei nosta paljon asunnon hintaa/vuokraa. Ja tuolle huoneelle usein on muutakin käyttöä etälasten ollessa poissa, se voi toimia työhuoneena, vierashuoneena, voi välillä kuivata vaikka pyykkiä siellä jne. mihin kukin lisätilaa ikinä tarvitsee (voi vaikka puoliksi koottua palapeliä säilyttää siellä lattialla jne.)
mutta mites meillä, kun minun (lähiäiti) luona ei ole omaa huonetta vaan jakaa minun kanssa huoneen (taapero kyseessä), mutta etäisin luona oma huone löytyy viimeisen päälle sisustettuna :D ei vietä siellä öitä kun yhden satunnaisesti :D
ap:lle mielipiteeni että patjat tai muu "piiloon laitettava" käy varmasti. ei minulla ainakaan lapsena ollut väliä missä nukuin isän luona. ne on ne kokemukset mitkä merkkaa :)
jos ei oo vuoroviikkosysteemi niin silloin mennään tavallaan kylään. ei sillon kuulu olla kaikkea tavaraa etävanhemman luona.
Pointti edelleen se, että jos vanhempi+lapsi/lapset asuvat keskenään ei ongelmaa ole. Siinä vaiheessa kun tulee mukaan nyxä ja sen lapset edellisestä liitosta on tärkeää olla tasapuolinen.
Vai mitä ajattelisit siitä että muutat yhteen miehen kanssa jolla n. samanikäinen taapero kun sinulla. Sitten elämänn menee niin, että miehen taaperolla on teidän kotonanne oma täydellisesti varusteltu lastenhuoneensa. Sinun taaperosi lelut taas ovat olohuoneen nurkassa yhdessä pikku korissa ja taaperosi patka sohvan alla mistä se kaivetaan esiin unien ajaksi.
Kyllä se perhe pärjää pienissäkin tiloissa, eivät lapset tarvitse omaa huonetta, mutta lapsia pitää kohdella tasapuolisesti. Eli niin että jokaisella on tunne että kuuluu tähän perheeseen eikä ole vain vieras.
Pointti edelleen se, että jos vanhempi+lapsi/lapset asuvat keskenään ei ongelmaa ole. Siinä vaiheessa kun tulee mukaan nyxä ja sen lapset edellisestä liitosta on tärkeää olla tasapuolinen.
Vai mitä ajattelisit siitä että muutat yhteen miehen kanssa jolla n. samanikäinen taapero kun sinulla. Sitten elämänn menee niin, että miehen taaperolla on teidän kotonanne oma täydellisesti varusteltu lastenhuoneensa. Sinun taaperosi lelut taas ovat olohuoneen nurkassa yhdessä pikku korissa ja taaperosi patka sohvan alla mistä se kaivetaan esiin unien ajaksi.
Kyllä se perhe pärjää pienissäkin tiloissa, eivät lapset tarvitse omaa huonetta, mutta lapsia pitää kohdella tasapuolisesti. Eli niin että jokaisella on tunne että kuuluu tähän perheeseen eikä ole vain vieras.
jos kaikki lapset asuvat saman katon alla 24/7, ovat sitten kenestä vaan syntyneet, niin tottakai jokaisella on samat oikeudet ja se hammasharja telineessä ja oma pyyhenaula yms.
mutta jos lapsi asuu esim äitinsä luona ja käy joka toinen viikonloppu isänsä luona, niin oli isällä uusia lapsia/nyxän lapsia tai mitä vaan niin kyllä sille "vierailevalle lapselle" käy se patja ja OMASTA KOTOA mukaan pakattu hammasharja.
t.47
Ja yleensä se etävanhemppikin haluaa että lapsensa tuntee olevansa kotonaan myös hänen luonaan. Toki moni lähivanhempi varmaan haluaa että lapsella olisi omasta mielestään vain yksi kotin, jotta se k*sipää eksä saisi "ansionsa mukaan". Mutta lapsi rakastaa MOLEMPIA vanhempiaan ja lapselle on parasta se että hänellä on kaksi KOTIA. Jos menee kummille yöksi, silloin pakkaa kotoa hammasharjan mukaan. Jos menee toiseen kotiinsa, siellä pitää sen hammasharjan olla valmiina, kuten muillakin siellä asuvilla on.
exien katkeraa vinkumista. Jos isän luona asuu isä, isän uusi vaimo ja näiden yhteiset lapset tai naisen lapset, niin yleensä näillä lapsilla on oma huone. Jos isän lapset vanhasta liitosta käyvät vieraisilla ehkä kerran pari kuussa, ei ole kohtuullista, että heillä on oma huone. Kaikilla ei ole siihen varaa. Silloin sitten nukutaan jossain patjalla, varavuoteella tai sohvalla, mihin nyt mahtuukin. Pitäisikö tässä sitten vaatia niitä isän ja uuden vaimon lapsia nukkumaan myös jossain lattialla, että katkera ex olisi tyytyväinen? Tuskin sitä lasta kamalasti kiinnostaa, että sisarpuolet nukkuvat omassa huoneessaan (onhan se tosiaan heidän kotinsa..) ja he kuitenkin vieraina nukkuvat muualla. Etäisän koti _ei_ ole lasten koti.
exien katkeraa vinkumista. Jos isän luona asuu isä, isän uusi vaimo ja näiden yhteiset lapset tai naisen lapset, niin yleensä näillä lapsilla on oma huone. Jos isän lapset vanhasta liitosta käyvät vieraisilla ehkä kerran pari kuussa, ei ole kohtuullista, että heillä on oma huone. Kaikilla ei ole siihen varaa. Silloin sitten nukutaan jossain patjalla, varavuoteella tai sohvalla, mihin nyt mahtuukin. Pitäisikö tässä sitten vaatia niitä isän ja uuden vaimon lapsia nukkumaan myös jossain lattialla, että katkera ex olisi tyytyväinen? Tuskin sitä lasta kamalasti kiinnostaa, että sisarpuolet nukkuvat omassa huoneessaan (onhan se tosiaan heidän kotinsa..) ja he kuitenkin vieraina nukkuvat muualla. Etäisän koti _ei_ ole lasten koti.
meilläkin siis eletään uusperhekuviota, jossa miehen lapset käyvät meillä 2x kuussa. Heillä on täällä omat vaatteet, hammasharjat ja muut tykötarpeet, mitään ei tuoda äidin luota paitsi ehkä jotain kausivaatteita mitä täällä nyt ei satu (vielä) olemaan. Omaa huonetta ei ole, koska meillä ei ole tilaa eikä varaa ylläpitää kolmiota, vaikka kuinka olisi lauma etälapsia. Isä kun ei saa senttiäkään lapsilisistä tai muista etuuksista, vaan kaikki menee hänen (opiskelijan) omasta pussista. Siinä ei myöskään paljon omia sänkyjä ostella.
Uskon, että nämä lapset mieltävät tämän kodin ihan yhtä lailla kodikseen kuin äidin kodin. Täällä on kaikki paitsi se helvetin kuuluisa oma huone, voi kamala.
Ihan omasta tahdostaan. Meiltä löytyy kyllä kahden lastenhuoneen lisäksi myös leikkihuone ja vierashuone mutta nämä alakouluikäiset minun omani sekä miehen äidillään asuvat lapset haluavat aina siskonpedit televisiohuoneen lattialle niinä viikonloppuina kun etälapset meillä tulevat. En tiedä miten sitten isompina, ehkä haluavat nukkua vierashuoneessa tai minun lasteni makuuhuoneissa tai sitten muutetaan leikkihuone etälasten huoneeksi.
Ap:n tapauksessa varmaan kyllä laittaisin väliaikaiset sängyt kun yöpymisiä on vähän, kasattavat vierassängyt, puhallettavat jne. Tai vaikka teltan lapsille olkkariin, se voisi olla jännä juttu että iskän luona olisi oma teltta nukkumista varten?
Ei lähi- eikä etälapsilla. Mutta etälapsi tarvitsee oman tilan, sellaisen mikä on vain hänen kun on etävanhemmalla. Jokainen ymmärtää, että oma sänky on sellainen, sinne voi pujahtaa jos jostain syystä kaipaa omaa tilaa. Ja yksi sänky ei paljoa tilaa vie, hankkii vaikka kerrossängyn, alapedillä lähilapsi ja yläpedille etälapsi ja sinne hänelle velä hylly tmv. missä voi pitää tavaroitaa (esim. kirjaa, lelujaan jne.) ja yläpeti on sen etälapsen "oma huone" eli oma tila.
olivat pienempiä, asuttiin ensin kaksiossa ja siellä lapset nukkuivat patjalla olkkarissa. Sitten muutettiin kolmioon, työhuoneessa oli heille kerrossänky ja toimi samalla leikkihuoneena. Meillä ei ollut tällöin yhteisiä lapsia.
Nyt toinen miehen lapsista on jo aikuinen ja toinen 12v. 12v käy aika harvoin, koska asuu kaukana.
Nykyäänkin asutaan kolmiossa,meillä on kaksi yhteistä lasta ja kolmas tulossa. Miehen tytön vieraillessa meillä, hän nukkuu patjalla lasten huoneessa ja meidän lapset meidän vieressä. Saa vähän omaa rauhaa näin. Mut mitään sänkyä en aio hommata, kun on niin harvoin meillä kuitenkin. Patja on ihan jees.
Ei mullakaan ollut lapsena isän luona omaa sänkyä, nukuin isän vieressä tai sitten patjalla lattialla.
exien katkeraa vinkumista. Jos isän luona asuu isä, isän uusi vaimo ja näiden yhteiset lapset tai naisen lapset, niin yleensä näillä lapsilla on oma huone. Jos isän lapset vanhasta liitosta käyvät vieraisilla ehkä kerran pari kuussa, ei ole kohtuullista, että heillä on oma huone. Kaikilla ei ole siihen varaa. Silloin sitten nukutaan jossain patjalla, varavuoteella tai sohvalla, mihin nyt mahtuukin. Pitäisikö tässä sitten vaatia niitä isän ja uuden vaimon lapsia nukkumaan myös jossain lattialla, että katkera ex olisi tyytyväinen? Tuskin sitä lasta kamalasti kiinnostaa, että sisarpuolet nukkuvat omassa huoneessaan (onhan se tosiaan heidän kotinsa..) ja he kuitenkin vieraina nukkuvat muualla. Etäisän koti _ei_ ole lasten koti.
vaan se, että ei kohdella perheen jäsenenä. Vaikka etälapsella on koti oman äitinsä luona, on melkoisen outoa ajattelua, että oman biologisen isän luona ollaan vain käymässä äidin ostama hammasharja taskussa... Tuolla tavalla meidän perheeseen tulevat serkut ja lapsen kaverit kyläilemään. Etälapsi ei ole kaukainen sukulainen tai kaveri vaan biologinen lapsi, jolla on samat oikeudet kuin muillakin perheen jäsenillä (ja samat velvollisuudet) ja joka on ollut olemassa ennen tätä uusperhettä, joten ei voi edes valittaa, että kyseessä olisi ylimääräinen taakka tai kuorma ostaa hammasharja ja muki kylpyhuoneen kaappiin ja raivata tilaa jostain hyllystä, jotta lapsi saa sinne omat vaatteensa ja tavaransa. Oma tila sillä lapsella pitää olla, on se sitten kerrossängyn yläsänky tai vierashuoneen sohva. Tila, jossa voi säilyttää varavaatteita ja leluja.
Ongelmana on tosiaan nykyvanhempien itsekkyys. Kunhan itse ollaan onnellisia, lapsista viis.
Meillä on miehen lapsilla omat hyllyt vaatekaapista, vaihtokenkiä ja ulkovaatteita, hanskoja ja pipoja muille jakaa, omat hammasharjat, tahnat ja suihkusaippuakin... Lelujakin löytyy iso laatikollinen. Enpä ole ajatellut, että tämä on jotenkin erityisen huomaavaista vaan pidän sitä normaalina. Tottakai heillä täytyy olla täällä omat vermeet, varsinkin kun pitkää matkaa kuljetaan niin olisi raskasta raahata tavaroita edes takas ja pyykkiäkin tulee sen verran ettei välttämättä aina ehdi pestä.
Minäkin kamalana ja hirvittävänä nyxä-horona pyrin siihen, että lapsilla on täällä kiva olla. Enpä tosin ole ajatellut, että se tulee materian kautta, nuo omat tavarat täällä vain helpottavat kaikkien elämää. Eiköhän se hyvä olo tule siitä, että saa olla isän kanssa rauhassa.
Omaa sänkyä tai huonetta ei ole.
kaksi vuodesohvaa tai kulmasohva jossa 2 eri nukkumapaikkaa?
kun olisikin rahaa tuohon. Asun mieheni kanssa kahdestaan kaksiossa, hänen lapsensa käyvät täällä kerran pari kuussa ja nukkuvat olohuoneessa patjalla. Ei meillä ole varaa asua missään kolmiossa sen takia, että lapset saavat sitten asuttaa sen ylimääräisen huoneen neljänä yönä kuukaudessa, varsinkin kun eivät he siellä edes olisi vaan hyörivät tietenkin mieluummin isänsä kanssa.
Ja meillä tuo lähilapseksi muuttuminen on kertaalleen koettu, kyllähän siinä eleli ja eleltäisiin vieläkin jos tilanne niin vaatisi. Ei se ole mikään maailmanloppu. Tilaa nyt ei oikein ole, mutta sille ei tässä tilanteessa mitään voi. Ihan ihme ajatuskuvioita.