Lue keskustelun säännöt.
Etälasten sängyt
07.01.2012 |
Miehellä on 2 poikaa, jotka käyvät aika harvoin meillä yötä olemassa. Asumme kolmiossa, jossa yksi mh kuuluu tyttärelleni. Olen vähän miettinyt tuota poikien nukkumista. Kumpi teistä kuulostaa mukavammalta: pojille kerrossänky meidän makuuhuoneeseen (mahtuu kyllä ihan hyvin) vai leveä parvisänky tai 2 kapeaa parvisänkyä olohuoneeseen (mahtuu ja sopii suht hyvin)? Pojat ovat pieniä koululaisia.
Kommentit (55)
Mahtavaa,että ilmaiset mielipiteesi siitä huolimatta, että nuita itsekeskeisen elämän puolustajia riittää.
Olet kokenut vääryyttä ja sinulla on täysi oikeus ilmaista se. Lisäksi on ihan aiheellista herätellä muitakin ihmisiä ajattelemaan muutakin kuin omaa napaansa. Hienoa, että jaksat pitää pienten ja heikoimpien puolta kokemuksestasi huolimatta.
Kaikkea hyvää elämääsi.
t.ammattilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei kannata sen vuoksi mitään kerrossänkyjä tai parvisänkyjä hankkia. Vievät turhaa tilaa ja ovat tiellä siivotessa. Levitettävä sohva, erilliset patjat tai retkisängyt ovat käteviä noin harvoin vieraileville etälapsille.
olla omat huoneet? Kerrossänky-ratkaisun vielä ymmärrän.
Näillä lapsillahan ON koti, se on vaan jossain muualla (äidin luona). Vieraisillehan he tavallaan tulevatkin. Mun mielipide.
hyvä ap, että ajattelet miehesi lapsia. tosi hyvä, että heille järjestetään asiat, että on kuin koti.
meillä minä olen siis se nainen, joka on heidän isänsä kanssa. isä ei katso tarpeelliseksi järjestää pysyviä tiloja, jotka omien lapsiensa vaan hänestä patjalla nukkuminen on ok. minun sydän valuu verta, koska luulen, että lapsilla on ulkopuolinen olo.
meillä asuu kaksi minun lasta. lapsilla on omat huoneet. mieheni eli siis ilmeisesti isäpuoli ei huomioi heitä ollenkaan ja elää kuin heitä ei olisi olemassa. katsoo lapsikseen vain omat lapsensa ja erittelee meidä eri leireihin.
eli tavallaan ei anna omien lastensa tulla meidän perheeseen eikä ota minun lapsia heidän perheeheen ja sitten minulla ja miehellä on siinä välissä parisuhde.
tätä on mennyt jo monta vuotta ja ero on käsillä, koska meistä ei ole onnistunut tulemaan perhettä.
kaikilla on huono olo: miehen lapset eivät halua kyläillä, minun lapset eivät tunne asuvansa hyvässä kodissa ja minua ahdistaa. loppujen lopuksi miestäkin ahdistaa, koska elämä ei menekään hänen mielensä mukaan vaan minun lapset on ja pysyy.
kysyinkin, milloin loppuu tämä erottelu sinun ja minun lapsiin ja hän ei halua edelleenkään olla missään tekemisissä lasteni kanssa esim. ei voida tehdä lomamatkoja.
Tasapuolinen kohtelu joka tilanteessa on mahdotonta! Ja ihmisten pitäisi tajuta se, että toisen vanhemman luo todellakin tullaan vaan vierailemaan. Koti on siellä, missä pysyvä osoite eli useimmiten äidillä. Ja mun mielestä lapsia on ihan turha viedäkään mitenkään 50-50 periaatteella sellaiseen paikkaan, missä ei normaali perhe-elämä onnistu. Parempi joka toinen viikonloppu jaa sen ajan isä viettää sitten laatuaikaa lapsensa/lastensa kanssa.
Valitettavaa uusperheiden lasten kannalta, mutta niin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä ap, että ajattelet miehesi lapsia. tosi hyvä, että heille järjestetään asiat, että on kuin koti.
meillä minä olen siis se nainen, joka on heidän isänsä kanssa. isä ei katso tarpeelliseksi järjestää pysyviä tiloja, jotka omien lapsiensa vaan hänestä patjalla nukkuminen on ok. minun sydän valuu verta, koska luulen, että lapsilla on ulkopuolinen olo.
meillä asuu kaksi minun lasta. lapsilla on omat huoneet. mieheni eli siis ilmeisesti isäpuoli ei huomioi heitä ollenkaan ja elää kuin heitä ei olisi olemassa. katsoo lapsikseen vain omat lapsensa ja erittelee meidä eri leireihin.
eli tavallaan ei anna omien lastensa tulla meidän perheeseen eikä ota minun lapsia heidän perheeheen ja sitten minulla ja miehellä on siinä välissä parisuhde.
tätä on mennyt jo monta vuotta ja ero on käsillä, koska meistä ei ole onnistunut tulemaan perhettä.
kaikilla on huono olo: miehen lapset eivät halua kyläillä, minun lapset eivät tunne asuvansa hyvässä kodissa ja minua ahdistaa. loppujen lopuksi miestäkin ahdistaa, koska elämä ei menekään hänen mielensä mukaan vaan minun lapset on ja pysyy.kysyinkin, milloin loppuu tämä erottelu sinun ja minun lapsiin ja hän ei halua edelleenkään olla missään tekemisissä lasteni kanssa esim. ei voida tehdä lomamatkoja.
kaikki mielipaha olisi vältetty sillä ettette olisi muuttaneet rakkauden huumassa yhteen.
Teillä olisi vielä toimiva seurustelusuhde, eikä lapset tuntisi oloaan kotonaan ulkopuolisiksi...
lukee tätä nykymenoa. Eksät, nyksät, mukeloita siellä ja mukeloita täällä...lapset ovat heittopusseja..olisipa luoja tehnyt teistä lisääntymiskyvytttömiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin usein olosuhteiden pakosta. Isoäidilläni oli kolme miestä ja kaikkien kanssa lapsia. Tosin kaksi ensimmäistä avioliittoa loppuivat leskeyteen.
Maailman sivu on syrjällään lehtolapsia ja uusperheitä.
Nykyihminen tosin on äärettömän itsekäs, tuijotellaan vaan omaa napaa ja omaa sydäntä, muista ei niin väliä. Vaikka omat lapset siinä sivussa kärsisivät niin pakosta ja välttämättä halutaan toteuttaan sitä omaa uutta rakkauttaan, näpäytetään vaikka samalla siinä vähän sitä eksääkin.
Tasapuolinen kohtelu joka tilanteessa on mahdotonta! Ja ihmisten pitäisi tajuta se, että toisen vanhemman luo todellakin tullaan vaan vierailemaan.
Valitettavaa uusperheiden lasten kannalta, mutta niin se vaan menee.
Näinhän se nykyään menee. Mutta miksi lapsen pitää olla se maksun maksaja? Miksi isän/äidin onni ja tarpeet menevät aina sen lapsen edelle? Se lapsi on hankittu ensin ennen mitään uusperhettä ja uusia kumppaneita. Jos vanhemmat eroavat, se lapsi on ja pysyy. MIksi on siis ok, että sen lapsen pitää kärsiä ja sille vain voivotellaan? Jos lapsia hankkii, pitää ymmärtää se hinta. Se hinta saattaa olla oma onni tai parisuhde tai sänky olohuoneessa.
Kysyn siis edelleen teiltä nykyajan itsekeskeisiltä ja omanapaisilta vanhemmilta: miksi lapsenne täytyy maksaa hinta teidän omista valinnoistanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tällä hetkellä etälapset ovat etälapsia, heistä voi hetkenä minä hyvänsä tulla lähilapsia. Kun uusperheen perustaa, siinä ei voi olla olettamuksena se että osa lapsista vierailee satunnaisesti olohuoneen nurkassa olevalla patjalla nukkumassa, vaan tuo lapsi/lapset saattavat jossain vaiheessa asua koko ajan perheessä.
On monia syitä miksi etälapsesta voi tulla lähilapsia, esim. lähivanhemman päihdeongelma, opiskelu/työ vie toisaalle ja lapsi ei halua muuttaa, ehkä lähivanhempi vain "kyllästyy" kantamaan sen päävastuun lapsesta, lähivanhempi voi kuolla tai vammatua jne.
Tuossa vaiheessa ne pari lasta jotka 20 yötä vuodessa köyvät kylässä, muuttuvatkin 24/7/365 lapsiksi.
On aika paha jos on tottunut siihen että vakituiseen kotona asuu esim. 4 ja se onkin yhtäkkiä 6, varsinkin jos talous on tiukilla jne. Menot kasvavat, vaikka etä alkaa saada lapsilisät ja elatusmaksua niin samaan aikaan moni meno kasvaa: isompi asunto, ruokamenot, vaatekulut, matkakulut, harrastusmaksut jne. jne.
Asiaa on helpompi käsitellä jos koko yhteinen elämä on alusta alkaen rakennuttu pitkälle niin että meitä on 6 hengen perhe ei 4 hengen. Eli tosiaan ne aamiaisetit on kuudelle, samoin pyyhekoukut kylpäärissä jne.
Vaikka tällä hetkellä etälapset ovat etälapsia, heistä voi hetkenä minä hyvänsä tulla lähilapsia. Kun uusperheen perustaa, siinä ei voi olla olettamuksena se että osa lapsista vierailee satunnaisesti olohuoneen nurkassa olevalla patjalla nukkumassa, vaan tuo lapsi/lapset saattavat jossain vaiheessa asua koko ajan perheessä.
On monia syitä miksi etälapsesta voi tulla lähilapsia, esim. lähivanhemman päihdeongelma, opiskelu/työ vie toisaalle ja lapsi ei halua muuttaa, ehkä lähivanhempi vain "kyllästyy" kantamaan sen päävastuun lapsesta, lähivanhempi voi kuolla tai vammatua jne.
Tuossa vaiheessa ne pari lasta jotka 20 yötä vuodessa köyvät kylässä, muuttuvatkin 24/7/365 lapsiksi.On aika paha jos on tottunut siihen että vakituiseen kotona asuu esim. 4 ja se onkin yhtäkkiä 6, varsinkin jos talous on tiukilla jne. Menot kasvavat, vaikka etä alkaa saada lapsilisät ja elatusmaksua niin samaan aikaan moni meno kasvaa: isompi asunto, ruokamenot, vaatekulut, matkakulut, harrastusmaksut jne. jne.
Asiaa on helpompi käsitellä jos koko yhteinen elämä on alusta alkaen rakennuttu pitkälle niin että meitä on 6 hengen perhe ei 4 hengen. Eli tosiaan ne aamiaisetit on kuudelle, samoin pyyhekoukut kylpäärissä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tällä hetkellä etälapset ovat etälapsia, heistä voi hetkenä minä hyvänsä tulla lähilapsia. Kun uusperheen perustaa, siinä ei voi olla olettamuksena se että osa lapsista vierailee satunnaisesti olohuoneen nurkassa olevalla patjalla nukkumassa, vaan tuo lapsi/lapset saattavat jossain vaiheessa asua koko ajan perheessä.
On monia syitä miksi etälapsesta voi tulla lähilapsia, esim. lähivanhemman päihdeongelma, opiskelu/työ vie toisaalle ja lapsi ei halua muuttaa, ehkä lähivanhempi vain "kyllästyy" kantamaan sen päävastuun lapsesta, lähivanhempi voi kuolla tai vammatua jne.
Tuossa vaiheessa ne pari lasta jotka 20 yötä vuodessa köyvät kylässä, muuttuvatkin 24/7/365 lapsiksi.On aika paha jos on tottunut siihen että vakituiseen kotona asuu esim. 4 ja se onkin yhtäkkiä 6, varsinkin jos talous on tiukilla jne. Menot kasvavat, vaikka etä alkaa saada lapsilisät ja elatusmaksua niin samaan aikaan moni meno kasvaa: isompi asunto, ruokamenot, vaatekulut, matkakulut, harrastusmaksut jne. jne.
Asiaa on helpompi käsitellä jos koko yhteinen elämä on alusta alkaen rakennuttu pitkälle niin että meitä on 6 hengen perhe ei 4 hengen. Eli tosiaan ne aamiaisetit on kuudelle, samoin pyyhekoukut kylpäärissä jne.
Syitä en tähän lähde erittelemään, mutta miehen lapsi edellisestä liitosta siirtyi nopealla aikataululla meille asumaan. Oli helppo siirto, kun oli jo valmiina oma huone ja omat tavarat.
Yhteenmuuttaessamme oli itsestään selvää, että lapsella on meillä oma huone, vaikkakin lapsi oli meillä vain joka toinen viikon loppu käymässä. Muuten huone seisoi tyhjillään.
Olemme miehen kanssa molemmat pienipalkkaisia, ja olisihan tuolle rahalle, jonka maksoimme tyhjästä huoneesta, ollut tietysti muutakin käyttöä. Mutta asennekysymys tämäkin, tingittiin sitten muusta.
Meillä aikanaan kun mies perusti vastaavalla tavalla uusperheen, teki nyxälleen selväksi, että kaikki lapset ovat samanarvoisia, oli niiden vanhempi sitten isä tai äiti. Joten siellä on lastenhuone, jossa kaikki 3 lasta asuvat. Sen on saanut nyxän tytär hyväksyä, jolla huone on lähes aina yksin käytössä. Mieheni ei hyväksynyt sitä, että tyttö saa oman huoneen, pojat eivät.
Ja meillä minä olin se eroon syyllinen, en kade nyxälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset tulevat, sinä nukut olohuoneen sohvalla ja isä ja lapset parisängyssä ja jos eivät mahdu toinen lapsi varasängyllä.
Yksinkertaista. Lapsilla on edes silloin yksinomainen oikeus isäänsä.
kovin vähän, aika normaali määrä. Omat lapseni ovat noin 24 yötä vuodessa isällään. Kaksi kertaa kuussa siis.
Ymmärrän tuota kutosta, omilla lapsillani on omat tavarat isällään. Hammasharjat, pyyhkeet, lakanat. Yksi huone on heille, toimii vierashuoneena. Huonetta ei etälapsi tarvitse, mutta ne omat tavarat jotka on siellä aina, ne tarvitaan.
Meillä menee niin, että huolimatta siitä että miehen lapselle on varattuna oma huone, hän nukkuu mieluummin patjalla olohuoneessa. Näin on ollut jo muutaman vuoden ajan, ja asia on meille ihan ok. Lapsi viihtyy kyllä muuten omassa huoneessaan mutta jostain syystä haluaa patjamajoituksen. Tiedä sitten miksi..
Vaikka tällä hetkellä etälapset ovat etälapsia, heistä voi hetkenä minä hyvänsä tulla lähilapsia. Kun uusperheen perustaa, siinä ei voi olla olettamuksena se että osa lapsista vierailee satunnaisesti olohuoneen nurkassa olevalla patjalla nukkumassa, vaan tuo lapsi/lapset saattavat jossain vaiheessa asua koko ajan perheessä.
On monia syitä miksi etälapsesta voi tulla lähilapsia, esim. lähivanhemman päihdeongelma, opiskelu/työ vie toisaalle ja lapsi ei halua muuttaa, ehkä lähivanhempi vain "kyllästyy" kantamaan sen päävastuun lapsesta, lähivanhempi voi kuolla tai vammatua jne.
Tuossa vaiheessa ne pari lasta jotka 20 yötä vuodessa köyvät kylässä, muuttuvatkin 24/7/365 lapsiksi.On aika paha jos on tottunut siihen että vakituiseen kotona asuu esim. 4 ja se onkin yhtäkkiä 6, varsinkin jos talous on tiukilla jne. Menot kasvavat, vaikka etä alkaa saada lapsilisät ja elatusmaksua niin samaan aikaan moni meno kasvaa: isompi asunto, ruokamenot, vaatekulut, matkakulut, harrastusmaksut jne. jne.
Asiaa on helpompi käsitellä jos koko yhteinen elämä on alusta alkaen rakennuttu pitkälle niin että meitä on 6 hengen perhe ei 4 hengen. Eli tosiaan ne aamiaisetit on kuudelle, samoin pyyhekoukut kylpäärissä jne.
Tulipa sitten ero, lisää lapsia, vähemmän lapsia, työttömyys, lottovoitto...
sama kokemus, en ikinä kokenut että olisi pitänyt olla sängyt tai omat huoneet isän luona (saimme myös vuorotellen nukkua isän vieressä, muut sohvalla ja patjalla). Mutta äitipuolta ja "uusia" lapsiakaan ei ollut, joten tilanne ei ole mielestäni vertailukelpoinen.
Vaikea juttu, jos lapset käyvät vaikka 4 yötä kuussa niin olishan se vähän kohtuutonta maksaa ns. ylimääräisestä huoneesta sen takia. Toisaalta pitäisi mielestäni pyrkiä siihen, että lapset olisivat tasaisemmin molemmilla vanhemmillaan.
Olen myös itse nukkunut isäni luona yksiössä patjoilla kahden veljeni kanssa. Osa jopa eteisessä koska lattiapinta-alaa oli vähän. EN ikinä kokenut olevani ulkopuolinen tai ei haluttu vierailulle. Kyllä se ratkaisee isän asenne ja kiinnostus lapsiin kuin nukkumajärjestely.
Minusta on järjetöntä hankkia asunto jossa ylimääräinen huone etälapsille. Meillä sattuu olemaan se huone, mutta yhdessä tänne tullaan olemaan eikä omaan huoneeseen.
nukkuu patjalla olohuoneessa tai meidän makuuhuoneessa. Sänkyjä ei tänne tule kun ei mahdu ja pari yötä nukkuu hyvin patjallakin.
En käsitä, miksi etälapsella ei voi olla omaa pyyhekoukkua tai omaa hammasmukitelinettä. Miten se haittaa normaalia elämää siellä kylpyhuoneessa? Sen sijaan se, että käyttää aina vieraspyyhettä ja hammasmukia altaan reunalla korostaa ilman muuta, ettei kuulu perheeseen, että on vain vieras ja käymässä.
Minusta ei ole missään tilanteessa oikein, että lapsi joutuu oman vanhempansa luona olemaan vieras. Hän ei olosuhteiden pakosta ole jatkuvasti läsnäoleva perheenjäsen, mutta aika pienillä rahallisilla panostuksilla hänestä voidaan silti tehdä se perheenjäsen siksi aikaa, kun hän on käymässä. Kysykääpä niiltä etälapsiltanne, haluavatko he sen hammasmukitelineen tai pyyhekoukun. Aika pienestä voi olla kiinni se, että lapsi tuntee olonsa kotoisaksi myös etävanhemman luona. Eikö se kuitenkin olisi tarkoitus?
En käsitä, miten ydinperheessä jollakin perheenjäsenellä ei olisi omaa pyyhettä tai omaa hammasmukia,jos muillakin on.