Mikä olisi paras tapa reagoida? Mies soitti ja ilmoitti

etukäteen menostaan vaan lähti noin vaan.

Mä suutuin, en siitä että meni, se olis sopinut mulle ihan hyvin. Suutuin siitä ettei mulle suvaittu kertoa asiaa etukäteen, lähdetään vaan. Meillä on yhteiset lapset ja niiden hoito on miehen vastuulla siinä kuin minunkin.

Toista kertaa mies ei ole moista tehnyt, tajus kyllä kerrasta kun väänsin rautalangasta. Ikinä en ole miehen menoja kieltänyt, enkä kiellä jollei siihen ole pakottavaa syytä. Mutta asioista keskustellaan etukäteen ja katsotaan onko meno mahdollinen vai ei. Ja säännöt on samat kummallekin, en minäkään voi vain häipyä noin vaan kertomatta ja sopimatta.

teidän suhde on aika heikolla pohjalla ja varsinkin, jos olet itsekin jo pohtinut, että onko hän se oikea. Minä ottaisin ja alkaisin rakentamaan tuossa tilanteessa omaa elämää, vaikka se olisi varmasti todella vaikeaa :(

aikoinaan rikoin miehen tietokoneen jouluna ja lupasin, että se korjataan viikossa, oli mikä tahansa. Löysin korjaamon, jonne saatoin koneen viedä uudenvuodenaaton aamuna. Istuin siellä odottamassa, kun vikaa etsittiin, aikaa kului ja kului ja kului ja yllättäen oli iltapäivä. Mies soitti ihmeissään, että missä olen ja missä ovat aaton ruuat (käväisin aamulla kaupassa).



Eli lähdin klo 8.00 kotoa, palasin illalla 19.00 ja koko päivä meni sitä konetta odotellessa.



Mies muistaa joka uusivuosi, miten "lähdin sanomatta sanaakaan tietokone kainalossa vieraan miehen luo ja hän jäi yksin kolmen pienen lapsen kanssa".

itsekin reissuun enkä ilmottaisi mitään lähdöstä. Lapsien kanssa olisi ihana lähteä vaikka kylpylään. Siinäpä sitten soitelkoon perään, kun koti onkin tyhjänä kun palailee kotia. Ja jos/kun soittaa, en olisi yhtään vihainen, kertoisin vaan että olen nyt täällä.

Mies kuitenkin onneksi soitti ja tuntui puhelimessa olevan hieman pahoillaan. Yritti selventää että hän on jo pitkään tahtonut olla kunnolla kavereidensa kanssa, kun tiesi etten olisi pitänyt tällaisesta ideasta (minulle hyvin sopii heidän aikaa vievät arkiharrastuksensa ja satunnaiset illat muutoin, mutta on totta etten olisi tykännyt ryyppyreissuideasta tällaisessa ajankohdassa)niin joutuu toimimaan "salaa".



Meillä oli sovittu lapset hoitoon uutenavuotena ja tarjoitus juhlia ystävien kanssa. Jos lähden yksin tai olen kuin hän olisi ilmaa, hän lähtisi tyytyväisenä jatkamaan rientojaan. Hän ei tuhlaa aikaa "kiukutteluihin" vaan omien sanojensa mukaan jättää minut yksinäni rauhoittumaan.



Tiedän vain että taas kun hän viikon tai parin kuluttua ehdottaa seuraavaa menoaan niin tulen katkeraksi. Ajatus erosta koskee, enkä haluaisi laskea häntä pois, sillä tiedän ettei hän jää minusta taistelemaan. Jos kerron että tämä oli nyt liikaa, niin hän sanoo selvä, ja lähtee rilluttelemaan. Näköjään silti emme ymmärrä toisiamme ollenkaan. En voi hyväksyä hänen halujaan olla muualla.. Täytyy nyt näinä parina päivänä miettiä tarkkaan.



ap

Ai perheellinen äijä luuhaa missä tykkää ja lähtee kuin varkain ilman lupaa ja sä mietit että uskallatko ostaa jotain ilman lupaa :D Vai että oli eilenkin liikentees ja uudeksi vuodeksi oli jo suunnitelmia ja tämä karkaa.. Hei mieti nyt vähän. Tuo ei oo ok, vaan sä oot täysin äijäs tossun alla, aivan säälittävä tapaus. Mä oisin lähtenyt jo lätkimään ajat sitten.

Ei ole vielä tajunnut sitä, että on isä ja aviomies.

ei varmaan toki ole ainoa, jolle toi kasvu vie aikaa.

hyvin tehdä vastaavaa, enkä todellakaan suuttuisi. Elämä se on hälläkin ja lupa tehdä joskus jotain spontaania. Pipoa löysemmälle.

En hyväksyisi. Toki aikuiset tekee niin kuin tahtovat ja on siihen täysi oikeus. Mutta (meidän tapauksessa) mies on myös halunnut lapsia ja lasten myötä tulevan vastuun. Jos siis mies tuosta vaan unohtaisi perhevastuunsa, ei tarvisi takaisin tulla.



Lapsettomille aikuisille...? Ei ehkä loppu suorilta, mutta vakava keskustelun paikka, kannattaako jatkaa.

Etenkään kun olitte tehneet yhdessä muut suunnitelmat! Olis avannut suun silloin. Nyt jättää sut kuin nallin kalliolle.



Lisämausteena se, että teillä on lapsia. Silloinhan jättää lastehoidon yllättäen täysin toisen vastuulle. Ei voi puhua että on aikuisella oikeus tulla ja mennä kun kerran toisen pitää ottaa ympärivuorokautinen vastuu lapsista.



Joko ihan teinipoika tai muuten vaan kypsymätön tapaus!

äiti-ihminen ja vaimo voisi tehdä vastaavaa ilman seuraamuksia? Itselle ei tulisi mieleenkään tehdä mitään tuollaista. En osaisi nauttia menostani. Vastuuntunto on ehkä liiankin kova.



Tee lähimmäiselle niin kuin toivot itsellesi tehtävän.

kärsit ne eron tuskat ja sit teette lastenvalvojalla virallisen sopimuksen, minuutintarkan, niin ei tuu enää tollasia ylläreitä.



Mun mielestä noin ei vaan tehdä. Tai tässä tapauksessa, kun on lapsia ja jo muita suunnitelmia, kysytään ainakin lupa ja tosiaan ollaan valmiita kieltäytymään menosta jos toinen ei anna lupaa.

Ellei sulla ole sitten tasavertainen oikeus elää yhtä itsenäistä elämää!!

ostamisjuttu on itse asiassa lemmikki, jota olen jo pitkään halunnut. Se on tooosi iso juttu, ja nyt olisi mahtava hetki oikeuttaa sen ostaminen (tälläkin tiukalla rahatilanteella) niin pakko minun nyt on vähän säilyttää vastuullisuutta. :P ehkä sen toteutan jos vaan näinä päivinä ehdin, mutta luultavasti nyt en.

Ja minä en ole enimmäkseen tossun alla. Mies on joutunut kieltäytymäänkin illanvietoista minun toiveestani. Useimmiten mies yrittää toimia toiveideni mukaisesti. Eilen oli koko illan poissa, ja itse asiassa minä itse ehdotinkin sitä, myöhään illalla tuli kotiin ja vielä sanoin, että kiva kun saitte tänään tehtyä omia juttujanne niin jaksetaan tehdä yhdessä jotain kivaa loput arkipäivät.. ja näin nyt kävi.

Tämä ei ole ok, mutta tiedän että jos teen eropäätöksen, saatan itse tulla katumapäälle. Se ei ole mies joka anoo jatkoa ja katuu tekemisiään. Tiedän että tulen heikoksi ja kaipaan hänet luokseni. Minulla ei ole ehkä voimaa selvitä pää pystyssä erosta, hän todennäköisesti aloittaisi nopeasti deittailun ja osaisi nauttia vapaudestaan ja kykenisi aina tekemään silloisenkin tilanteen parhaaksi itselleen. Kamala myöntää mutta yksi suurimmista asioista, jonka takia en eroa halua on yksinäisyydenpelko ja tieto siitä että hän olisi jonkun toisen kanssa. Lapsia ei voi hänen kontolleen jättää, hankkisi heti hoitajan jos haluaisi (on kyllä normaalissa arjessa hyvä vanhempi).

ap

Ai perheellinen äijä luuhaa missä tykkää ja lähtee kuin varkain ilman lupaa ja sä mietit että uskallatko ostaa jotain ilman lupaa :D Vai että oli eilenkin liikentees ja uudeksi vuodeksi oli jo suunnitelmia ja tämä karkaa.. Hei mieti nyt vähän. Tuo ei oo ok, vaan sä oot täysin äijäs tossun alla, aivan säälittävä tapaus. Mä oisin lähtenyt jo lätkimään ajat sitten.

hyvin tehdä vastaavaa, enkä todellakaan suuttuisi. Elämä se on hälläkin ja lupa tehdä joskus jotain spontaania. Pipoa löysemmälle.

Kyllä meilläkin spontaanisti lähdetään. Minä esimerkiksi olen pari kertaa soittanut miehelle kotiin, että kaveri osti risteilyliput ja heti pitäis lähteä, sopiiko että katsot lapsia pari päivää? Tai että kaverilla olis synttärit Helsingissä ja olis ihana yllättää, sopiiko että lähden? Ja mies tekee samanlailla, ja se on ihan ok lähteä spontaanisti, jos varmistaa että se on toiselle ok. Se on eriasia, että tietää, että toinen suuttuu, ja etukäteen on yhdessä suunniteltu jotain muuta, ja sitten salataan viimeiseen hetkeen ettei tarvitse asiasta keskustella, ja sitten vain ilmotetaan että lähin nyt.

että mies antaisi kyllä minun mennä. Ei ehkä olisi sillä aikaa itsekään kotona, mutta oikeastaan valittaa että miksi minä en koskaan mene minnekään (käymme kyllä usein yhdessä).

Kun sitten kerran järjestin itselleni oman iltamenon, miehelle oli tosi kova paikka jäädä kotiin lasten kanssa, kun hän olisi halunnut lähteä itsekin omille teilleen. Siitäkin koitui pieni draama kun itkua tihrustaen jouduin pyytämään häntä jäämään kotiin lupauksensa mukaisesti, kun yritti perua..



Hänellä on joku pieni kriisi, ei ole täysin valmis sitoutumaan ja näyttää tarvitsevan hirvittävästi kavereitaan ja sellaista hölmöilyä heidän kanssaan (ei ehkä muita naisia tms). Koska näköjään nuo harrastukset eivät riitä. Hänelle on tosi kova paikka kieltäytyä kavereidensa ehdotuksista (joita tulee usein) vaikka näkee heitä paljon arkisin ja muulloin. Syyllistää minua Paljon ettei ihan aina voi mennä miten tahtoo. Tämä on seurausta siitä.



Kysymys kai kuuluukin: onko tarpeen odottaa että mies ihan itse kasvaa ja alkaa ymmärtämään ettei

menetä mitään vaikkei menisi joka juttuun mukaan mitä kaveritkin tekee? Toinen kysymys: tapahtuuko se kasvu ikinä? Kolmas kysymys: Miten sitä voi edesauttaa?



ap

Alkaisin itse toimia täsmälleen samoin kuin mies. Olisin ystävällinen, kohtelias, asiallinen, tyylikäs, itsenäinen. Järjestäisin itselleni menoja, joita ei ole aikaisimmenin ollut. En mistään hinnasta antaisi miehen pyörittää maailmaani tai varsinkaan jäisi odottelamaan jospa Hän järjestäisi yhteista aikaa. Ostaisin haluamani asiat, jos minulla olisi rahaa. En kyselisi miehen mielipiteitä, mutta kertoisin ystävällisesti kyllä että muuten kolmen päivän päästä kun meillä on talviloma, olen lähdössä Pariisiin, mutta tulen sunnuntai aamupäivällä niin siinä on vielä iltapäivä aikaa olla yhdessä ennen töiden alkua - jos siis miehellä ei ole mitään menoja. Ai on? No itseasiassa minullakin on, joten menen sittenkin XXX. =) Koulutuksen paikka, tsemppiä!

meillä mies käy ulkona max 3 kertaa vuodessa ja aina yöksi kotiin. ei ikinä tekis tuollaista vaan aina yhdessä sovitaan käykö. Mä en tuollaista pönttöä katsois yhtään. Kamala ukko!

tosi onnelliselta ja tasapainoiselta tuo teidän suhde. Mies vastuuton eikä piittaa lapsistaan eikä susta ja sä olet läheisriippuvainen miehestäs. Missä on sun ITSEKUNNIOTUKSES???

että kun mies tulee niin koitan olla mahdollisimman neutraali, ehdotan että ollaan uudenvuoden ilta vain kotona muiden suunnitelmien sijaan (ei tee mieli minnekään juhlimaan), ja kerron että haluan miettiä asioita. En tiedä voinko hillitä itseni,etten ala vaatia häneltä lupauksia tulevasta. Toivoisin kovasti että hän lupaisi ettei enää koskaan tee noin, ja että valitsee paljon mielummin meidät kuin kaverinsa, että Nyt hän ymmärtää ettei tarvitse tuollaista. Turhako toive :) Mutta... mietittävää on.





Jotenkin sydämessäni tunnen, että minua varten voi olla jotain parempaa ja oikeampaa. Mutta toisaalta mietin, että voisinko tästä saada jotain parempaa ja oikeaa. Kuitenkaan pettämistä tms. ei ole (vielä?) tapahtunut ja useimmiten hän on meitä varten. Hän on lähinnä lapsellinen ja siksi toimii väärin.



ap

tai sitten ei ole nuori - on vain muuten henkisesti epäkypsä - jolloin ei ole toivoa. Haluatko ap toimia myös miehesi "kasvattajana", vai haluatko rinnallesi aikuisen miehen, joka toimii kuten vastuullinen kumppani ja isä toimii?

Mieti tätä lähipäivät. Mieti, miten kauan katselet tuollaista ja mitä jatkuva paha mieli SINULLE tekee.

että mies antaisi kyllä minun mennä. Ei ehkä olisi sillä aikaa itsekään kotona, mutta oikeastaan valittaa että miksi minä en koskaan mene minnekään (käymme kyllä usein yhdessä).

Kun sitten kerran järjestin itselleni oman iltamenon, miehelle oli tosi kova paikka jäädä kotiin lasten kanssa, kun hän olisi halunnut lähteä itsekin omille teilleen. Siitäkin koitui pieni draama kun itkua tihrustaen jouduin pyytämään häntä jäämään kotiin lupauksensa mukaisesti, kun yritti perua..

Hänellä on joku pieni kriisi, ei ole täysin valmis sitoutumaan ja näyttää tarvitsevan hirvittävästi kavereitaan ja sellaista hölmöilyä heidän kanssaan (ei ehkä muita naisia tms). Koska näköjään nuo harrastukset eivät riitä. Hänelle on tosi kova paikka kieltäytyä kavereidensa ehdotuksista (joita tulee usein) vaikka näkee heitä paljon arkisin ja muulloin. Syyllistää minua Paljon ettei ihan aina voi mennä miten tahtoo. Tämä on seurausta siitä.

Kysymys kai kuuluukin: onko tarpeen odottaa että mies ihan itse kasvaa ja alkaa ymmärtämään ettei

menetä mitään vaikkei menisi joka juttuun mukaan mitä kaveritkin tekee? Toinen kysymys: tapahtuuko se kasvu ikinä? Kolmas kysymys: Miten sitä voi edesauttaa?

ap