Mikä olisi paras tapa reagoida? Mies soitti ja ilmoitti

Olen pahoillani tiedän tilanteesta. Saan kuitenkin viesteistäsi sellaisen käsityksen, ettet suinkaan ole vielä väsynyt tilanteeseen, kun jaksat ajatella miehestä niin positiivisesti. Vai oletko vain tottunut pitämään normaalina noin outoa tilannetta?



Ehkä olet luonteeltasi sellainen, että suhtaudut huumorilla. Ehkä olet vain tosi rakastunut ja ehkä teillä on välillä oikeasti tosi mukavaa. Ehkä sinä olet läheisriippuvainen, ehkä mies on kaveririippuvainen (tai jotain).



Minusta vaikuttaa siltä, että suurin ongelma ei ole se montako iltaa viikossa mies on missäkin, eikä edes se missä välissä sinulle ilmoittaa. En valitettavasti usko, että joidenkin "pelisääntöjen" neuvotteleminen auttaisi mitään, tai että niitä ainakaan kovin pitkään seurattaisiin puolin tai toisinkaan. Kyse on asenteesta ja arvoista. Millä tavalla toiseen suhtaudutaan. Ihan käsittämätöntä settiä nuo jotkut kirjoittamasi miehen sanomiset, varmasti niitä olisi vielä lisää. Ja kun ei ole kyse yhdestä eikä kahdesta kerrasta, tiedät varmasti itsekin, ettei hän harkitsematta ole niitä sanonut.



Kuten taisit sanoa, mikään "miettimisaika" ei varmasti enää tunnu missään. Et myöskään saa mitään muutosta mihinkään aikaan, jos jätät miehelle mitään mahdollisuutta kuunnella sinun vuodatusta hiljaa, sanoa lopuksi "joojoo" ja ajatella, että sinä yrität taas määräillä häntä ja valitat turhasta.



Kuulostaa niiiin ärsyttävältä teinipojan käytökseltä, joka on tosi kaukana aikuisen perhettään arvostavan miehen toiminnasta! Kyse ei ole pelisääntöjen sopimisesta, vaan sinun (ja lasten) tarpeiden ilmaisemisesta. Eli että inhimillinen joustovara loppuu nyt, sehän on vain fakta eikä mitään kiristystä. Jos miehellä on yhtään selkärankaa, hän tajuaa että hänen perheensä on hajoamassa. Kertoisin mahdollisimman lyhyesti, että olen äärettömän surullinen ja kyllästynyt valehtelemaan hänen puolestaan lapsille, että isillä on töitä, kun todellisuudessa isiä ei kiinnosta perheensä paskan vertaa.



Jos mies ei pysty omilla aivoillaan ajattelemaan miten pitäisi tulla vastaan, jotta hänen perheensä voisi paremmin, niin se on hänen tappionsa. Sinä et voi suunnitella hänen elämäänsä hänelle valmiiksi ja olla neuvomassa miten toimia. Jos hän heittäytyy aivan avuttomaksi, ja sinulla on vielä kärsivällisyyttä, voit lyhyesti kertoa mitä sinä ja lapset tarvitsette, mutta et voi sanoa miten hänen tulisi toimia. Et pysty häntä rajoittamaan, et ole hänen äitinsä, joten kaikenlaiset "enintään kaksi kertaa viikossa ulos" ja "nyt tulet kyllä terapiaan" -sopimukset on ihan yhtä tyhjän kanssa. Vaikka mies niitä aikatauluja ihmeen kaupalla noudattaisikin, muuttuisiko hänen asenteensa miksikään? Eikö hän edelleen eläisi ns. kaksoiselämää ja sinä olisit vain odottamassa koska tuuli taas kääntyy ja hän taas hylkää sinut.



Jos sinä päätät, että tämä oli tässä, niin lähde äläkä katso taaksesi. Et voi silloin jäädä odottamaan, että mies tajuaa mitä menetti, etkä ikinä saa jälkikäteen varmuutta siitä että mies millään tasolla tajuaisi miksi sinä lähdit, vaan päästät vain irti ja katsot elämääsi eteenpäin. En usko että se miehen herääminen on kiinni sinun yrityksistäsi saada hänet tajuamaan, että olet ihan hyvä tyyppi. Ehkä hän tajuaa joskus kuolinvuoteellaan tai yksinäisenä krapula-aamuna, ehkä ei.



Jos taas et lähde samantien, vaan jätät seuraavan siirron miehelle, joudut myöskin vetäytymään ja odottamaan mitä hän tekee. Minusta sinun ei tarvitse hänelle antaa mitään aikarajaa, että katsotaan nyt kuukausi tai viikko, koska mitä se auttaa jos hän viikon kärvistelee esittäen kilttiä. Kannattaa silti mielessäsi päättää jonkin lyhyen ajan, jonka jälkeen alat valmistella omaa siirtoasi, mikäli mikään ei ole muuttunut. Kannattanee pitää päiväkirjaa, jotta tiedät mitä olet sanonut ja miten mies on reagoinut.



Kuulostaa siltä, että yrität epätoivoisesti saada hänet arvostamaan sinua enemmän kuin niitä kavereitten muka superkivoja tyttöystäviä. Siitä sinun täytyy joka tapauksessa päästä irti, jäitte sitten yhteen tai erositte, et voi olla hakemassa hänen hyväksyntäänsä koko ajan, sillä se on sama kuin löysässä hirressä roikkuminen. Jos mies riidan jälkeen peruu pahoja sanojaan sinun pyynnöstäsi, se on ihan yhtä tyhjän kanssa, valheellista katumusta.



Sinä et voi myöskään itse käyttäytyä niin, että neljän tai viiden tai kymmenen päivän päästä kaikki on taas hyvin, ja voitte jatkaa niin kuin ennenkin. Jos oikeasti haluat jotain muutosta (en ole varma että haluat, vaikka lastenkin vuoksi pitäisi), sinä itse olet ainoa henkilö, jonka käyttäytymiseen voit ainoastaan vaikuttaa. Sinä voit mahdollistaa tai estää tämän oudon asetelman jatkumisen. Mies on vapaa tekemään mitä tykkää.



Vaikuttaa siltä, että olet älykäs ja hieno nainen ja äiti, mutta sinulla on ongelma tuon läheisriippuvuuden tai lähisokeuden suhteen. Ehkä ensimmäisenä siirtona sinun kannattaa maanantaina hakea apua, ota vaikka yhteyttä perheneuvolaan.

... Että jos päädyttekin "miettimisaikaan", ja maltat mielesi niin pitkään, että mies ottaa itse yhteyttä ja kysyy joko keskustellaan, niin teet sitten vain niin, että istut alas hänen kanssaan, kysyt mitä asiaa hänellä oli, ja odotat. Mies ehkä toivoisi, että sinä aloittaisit taas saarnasi ja hän voisi myötäillä ja asia olisi sillä selvä, tai sitten hän yrittää puhua itsensä ulos tilanteesta, vedota tunteisiin jne.



Jos ei tule mitään konkreettista parannusehdotusta, josta voisitte jatkaa keskustelua eteenpäin, voit ihan hyvällä omalla tunnolla valitella ajan haaskaamista ja lähteä pois. Se järjen pitäminen päässä olisi helpompaa, jos tunteesi olisivat kuolleet ja halveksisit miestäsi, mutta näin ei taida olla.

kiitos erityisesti 178 hyvistä sanoistasi. Olet oikeassa,kaikki olisi helpompaa jos osaisi toista vihata. Ja kuten olen sanonut,meillä on myös paljon hyvää. Niistä nyt vain ei tässä ole tullut juurikaan puhuttua.

Lapsista en nyt sen enempää ole puhunut kuin mikä jo on selvää. Yritän parhaani että heillä on mukavaa, eikä heidän tarvitse murehtia. Mies on heidän kanssaan mielellään ja hyvin läsnä niinä päivinä kuin on kotona. Valitettavasti monella ei ole edes niitä muutamia päiviä viikossa mahdollisuutta tällaiseen.



No mutta: mies sitten tuli, niin kuin hieman jo ennakoin. Hyvällä mielellä ja kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän tuli luokseni ja kysyi että noh,onkos illaksi suunnitelmia. Voi ärsytystä! Kysyin vastakysymyksenä että onko sinulla mitään sanottavaa, ja hän ei näytä käsittävän mitä pitäisi sanoa. Kerroin etten tahdo järjestää mitään riitaa, mutta toivoisin että hän voisi ihan hetken miettiä miltä minusta tämä tilanne tuntuu. Mies oli puolusteleva ja koki että hän vain teki mitä oli pakko, mutta pahoitteli sitä että minulla näytti olevan paha mieli. Sanoin että tämä on vakava tilanne, ja että näin ei ikinä koskaan pitäisi tehdä toiselle, kerroin että olen paljon miettinyt tilannettamme, ja toivon, että hän nyt voisi miettiä ihan rauhassa mikä on hänelle tärkeää, onko valmis elämään meidän kanssamme tekemättä enää koskaan tuollaista, vai ovatko kaverit tärkeämpiä. Koitin olla asiallinen, mutta miehestä ei juurikaan saanut mitään reaktioita. Sanoi vain ettei hänen mielestään ole sen kummempaa mietittävää, että eikö voitaisi vaan olla.

No,lopputuloksena pyysin miestä kuitenkin uhraamaan edes pienen hetken miettimään menneitä vuosia ja tulevia, mitä tahtoo niihin kuuluvan. Hän meni makuuhuoneeseen nukkumaan, ja siellä on.



ap

Miehesi ei rakasta teitä. On ehkä täysin kykenemätön. Te vain sovitte hänen suunnitelmiinsa, siinä kaikki.



Nyt kun vain sinulla olisi voimia lähteä, ihan juuri nyt, kun mies nukkuu. Pakkaat itsellesi ja lapsillesi vaatteita ja muutatte asumaan muualle. Jos se ei herättäisi miestä, voisit järjestää asiat pysyvästi.



Mutta et taida siihen kyetä. Harmi.

onko sun miehen kaverit lapsettomia ja ehkä vielä sinkkujakin? Mun miehellä ollu kauhee tarve todistella omille sellaisille kavereilleen, ettei ole muuttunu vaikka ensin rupes suhteeseen ja sittemmin isäks. Jotkut miehet on tajuttoman lapsellisia, paitsi tietenkin av-mammojen kotikissamiehet jotka uhraa itsensä isyydelle. Älä liikaa kuuntele niitä mammoja, mut usko tai älä, eron jälkeen voi alkaa parempi elämä ja aikuinen ja yh löytää tosirakkauden. Surkeeta jos pysyt suhteessa vain ettei mies löytäis uutta! Puhu sille suoraan, älä pelaile, miehet ei tajua ku lyhyitä lauseita, ei pelejä yhtään. Erolla ei kannata uhkailla ellei ole valmis toteuttamaan. Selvitä rakastaako se sua.

ei ole noin helppoa vain ottaa ja lähteä. Ja jos ja kun joku lähtee, niin se on mies. Tämä on ensisijaisesti minun ja lasten koti. Vaikka tietenkin rahapolitiikka pistää monessa kohti hanttiin ja siinä mielessä miestä täällä tarvittaisiin (= yksi syy lisää olla tekemättä nopeita lopullisia päätöksiä).

Lisäksi edelleen: hän ei ole pettänyt, ei ole hakannut, ei ole alkoholisti. Hän on vain kerta kaikkisen typerä ja tietämätön. En tiedä onko se heti selkeä syy eroon, kun hyviäkin asioita on. Itselläni olo ei ole selkeä. Ehkä hän itse nyt "miettiessään" oivaltaa että lähtee mieluiten kavereidensa matkaan ja asia ratkeaa siinä.



ap

ei ole noin helppoa vain ottaa ja lähteä. Ja jos ja kun joku lähtee, niin se on mies. Tämä on ensisijaisesti minun ja lasten koti. Vaikka tietenkin rahapolitiikka pistää monessa kohti hanttiin ja siinä mielessä miestä täällä tarvittaisiin (= yksi syy lisää olla tekemättä nopeita lopullisia päätöksiä).

Lisäksi edelleen: hän ei ole pettänyt, ei ole hakannut, ei ole alkoholisti. Hän on vain kerta kaikkisen typerä ja tietämätön. En tiedä onko se heti selkeä syy eroon, kun hyviäkin asioita on. Itselläni olo ei ole selkeä. Ehkä hän itse nyt "miettiessään" oivaltaa että lähtee mieluiten kavereidensa matkaan ja asia ratkeaa siinä.



ap

tehdä hätiköityjä päätöksiä, niin kannattaa ongelmaa alkaa purkamaan sieltä mistä on mahdollista. Eli sä alat kasvattamaan itseäsi henkisesti, kannattaisi varmaan ihan terapeutin pakeilla tehdä se. Et ainakaan siinä menettäisi mitään.



Matkan varrella ehkä lakkaisit rakastamasta miestäsi tuolla riippuvalla tavalla ja olisit vapaa aikka asuisittekin yhdessä.

mutta lisäbonuksena mies oli alkoholiin menevä, uhkapeluri ja lisäksi oli fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja erittäin pahaa mustasukkaisuutta, tenttausta yms. Mies siis just teki tasan tarkkaan noita juttuja, mitä ap on tässä selostanu.



KAIKKI, tarkoitan KAIKKI MUIDEN HYVÄT PUHEET JA SAARNAT, kuinka minun pitäisi erota, meni kuuroille korville.



Tiedän KOKEMUKSESTA, että sen erohalun on lähdettävä itsestään, se ei tule, vaikka muut saarnaisivat vuoden jokaisena päivänä.



Minä sain lähdettyä.



Kerronpa miten se onnistui. No ensinnäkin meillä ei ollut lapsia, onneksi. En halunnut tuollaisen kanssa niitä. Olin 24-vuotias, kun lähdin katsomatta taakseni.



Miten se onnistui. No ihan yksinkertaisesti siten, että mies oli niin kauan niin kusipää, että mun rakkaus yksinkertaisesti kuoli. Se tulenpalava roihuava rakkaus vain yksinkertaisesti kuoli. Yhdessä ehdittiin olla 6 vuotta.



Sit vaan muutto, kaikki tiedot salaisiksi ja that´s it. Uusi elämä alkoi. Siitä on jo 10 vuotta. En koskaan katunut lähtöäni, olen ainoastaan katunut sitä, miksen tehnyt sitä aiemmin.



Eli nyt ap:n on vain otettava tota paskaa vastaan, ehkä pari vuotta, ehkä kymmenen vuotta. Kunnes se intohimoinen rakkaus ihan oikeasti kuolee. Sit on helppo lähteä. Usko pois.

Jos et halua eroa (ja ymmärrän kyllä ettet halua, kaikesta huolimatta), sinun täytyy vain luopua niistä epärealistisista odotuksista sen suhteen, mitä tältä kyseiseltä mieheltä voi odottaa.



Vaikuttaa siltä, että hän on jotenkin tunne-elämältään vajaa. Millainenkohan isän malli hänellä on lapsuudessaan ollut? Tai sitten esittää viimeiseen asti välttelevää ja sinua syyllistävää rooliaan, että saisi kaikesta parhaat puolet irti. Jos mies ei ole ihan niin tyhmä kuin miltä vaikuttaa, hän manipuloi sinua tavalla, jonka tavoite on saada sinut epäilemään itseäsi ja pitämään miehen suunnittelemaa kuviota normina.



Minä koittaisin vielä sitä lasten näkökulman alleviivaamista. Jos mies on jo ihan turtunut tähän "parisuhdelöpinään", lasten etu voisi jollain tasolla herättää. Voisit kertoa vielä, että hän petti lapset kun häipyi omille teilleen, lapsille tuli paha mieli kun isä lähti ja suunnitelmat peruuntui, ja että sinä olet tähän asti valehdellut että isillä on pakollisia töitä. Voit vaikka sanoa, että nyt et enää valehtele hänen puolestaan, vaan hoitakoon itse välinsä lapsiinsa. He on jo tarpeeksi isoja ymmärtääkseen itsekin, ettei isää kiinnosta viettää aikaansa heidän kanssaan. Jos miestä ei tämä hetkauta yhtään, voit vielä sanoa että hän ei ole näkemässä lasten ilmeitä silloin kun on itse poissa, mutta sinä alat kyllästyä siihen lasten pettymykseen.



Jos mies ei välitä, kerrot selvästi että luottamus on mennyt jo kauan sitten, ja nyt lopetat hänen pelastelemisen. Sinun pitäisi itsesi takia päästä siitä pelosta, että mitä jos mies taas häipyy. Jos päätät jäädä, se uhka on aina olemassa, etkä voi sitä mitenkään omalla käytökselläsi pienentää. Se ei auta vaikka olisit kuinka pirteää ja mukavaa seuraa. Sinun täytyy lakata pelkäämästä. Mies lähtee jos on lähteäkseen, älä sinä tee enää suunnitelmia luottaen siihen, että hän olisi paikalla tai ilmoittaisi ajoissa ettei olekaan. Suunnittelet kaikki asiat niin, että sinä ja lapset osallistutte, miehen osallistuminen riippuu hänestä itsestään. Lapsille et sano miehen mukaan tulemisesta mitään, mikäli ei olla jo autossa ja mies kyydissä. Totta kai jos mies on suurimman osan ajasta kuitenkin muonavahvuudessa, perheessä joutuu hänetkin ottamaan huomioon, mutta joissain asioissa voit keventää omaa huolehtimistaakkaasi jättämällä miehesi oman onnensa nojaan. Lakkaa tekemästä hänen elämäänsä liian helpoksi petaamalla kaikki valmiiksi, niin että hän voi tulla sieltä reissuiltaan ja kotona on kaikki kuin hän ei olisi ollutkaan poissa. Sinä olet ilmeisesti jo pitkään erityisesti tunnepuolella esittänyt ja miettinyt miten pitäisi olla miestä odottamassa, jotta mies ei enää lähtisi. Jos selkeällä tunteiden ilmaisullakaan ei saa mitään vastakaikua, ei kannata luottaa enää pätkääkään siihen, että mieheen pystyy vielä jollain tavalla vaikuttamaan.



Joten jos et halua erota, alat elää elämääsi jatkossa nauttien ehkä niistä hyvistä hetkistä, mutta murehtimatta huonoista.



Ota yhteyttä oman terveyskeskukseesi tai seurakuntaasi tms. terapiamahdollisuuksien selvittämiseksi. Parisuhdeterapiassa voi käsittääkseni usein käydä myös yksin, saatatte saada jopa apua.



T. 178

juhuu ap miten vuoden vaihtuminen sujui??

oliko mies teidän kanssa??

että ostat sinäkin mitä haluat miehestä piittaamatta. Kyllähän tuossa on miehen puoleltakin itsekkyyttä ja piittaamattomuutta, joten toimi sinä niinkuin sinusta hyvältä tuntuu, ja miehen palattua voitte keskustella parisuhteenne rajoista ja säännöistä.

MIkään ei riivaa miestä niin paljon kuin se, että vaimo käyttäytyy kuin hän olisi palannut töistä tms. kuin ei olisi poissa ollutkaan. Ei mykkäkoulua, ei riitoja, ei kysymyksiä, ei vaatimuksia vaan jatkatte siitä, mihin jäitte eli niistä suunnitelmista.



Tällöin mies joutuu koko ajan pelkäämään, mitä seuraavaksi tapahtuu, koska olet niin tyyni ja rauhallinen.



Eri asia sitten on, jos mies ottaa menemisensä puheeksi ja haluaa aidosti keskustella, silloin tietty keskustelet, mutta jos mies kysyy, että "ei kai haitannut, kun olin kavereiden kanssa" niin siihen vastataan rauhallisesti, että "ai jaa, olit vai, ei se minua haittaa, oli niin paljon muuta tekemistä".



Jos sinä olet miehelle ilmaa, anna miehen tekemisten olla sinulle ilmaa eli älä huomaa niitä.



Mutta jos teillä on yhteinen tili, tyhjennä se heti!

En suostuisi jatkamaan tuollaisessa suhteessa.

Kamalaa ettei se arvosta sua tuon vertaa. Koita jaksaa. Ala ottamaan selvää asunnoista jos et voi lunastaa miestä asunnostanne.

Pane rattaat pyörimään. Tuollainen käytös viittaa jo tosi vaikeaan tilanteeseen parisuhteessa. Ei mitään kunnioitusta, välitystä miltä susta tuntuu tms.

Siis että toinen vaan ilmoittaisi että lähti nyt pariksi päiväksi vaikka olisi ollut muita suunnitelmia. Se ei vaan ole minun mielestäni normaalin parisuhteen merkki (vaikka kuinka jonkun mielestä vain omaa napaa tarvitsee tuijottaa puolisosta välittämättä).



Sanoisin että tuollainen tilanne saisi minut, jos ei nyt suorastaan eroamaan (ainakaan jos olisi ainutkertainen juttu) mutta ainakin ottamaan asian todella vakavasti. Varmaan myös suuttuisin ihan tosissani, mielestäni tuo on myös hyvin törkeää käytöstä toista kohtaan.

Tuollaisten juttujen pitää toimia molempiin suuntiin ja yhteisymmärryksessä, joko niin että kummankaan ei tarvi koskaan kysellä "lupaa" mihinkään tai sitten molemmat kysyy aina ja neuvottelee yhdessä mikä sopii teille pariskuntana ja perheenä.

Ilmeisesti on, koska mies ei kutsu sinua mukaan?



Jos näin, niin tekisin seuraavaa. Pakkaisin laukkuni, ja lähtisin lasten kanssa muualle uudeksi vuodeksi. En ilmoittelisi miehelle. Saisipa siinä sitten ihmetellä kotiin tullessaan missä perhe on. Voi olla, että ilkeyttäni en vastaisi puhelimeenkaan ihan ensiyrittämällä.



Toinen vaihtoehto on, että lähtisin esim. uudenvuodenaattona "kauppaan" tms., kun mies jää lasten kanssa kotiin. Soittaisin tietenkin sitten parin tunnin päästä, että "ai niin, lähdenkin tästä pariksi päiväksi vähän juhlimaan"...



Ihan syystä olet vihainen, en ymmärrä miten kestät tuollaista mieheltä! On ihan törkeää käytöstä tuo!

itselleni viikonlopuksi menoa ja tulisin kotiin vasta sunnuntaina. miksi pitäisi kotona kykkiä, jos toinenkin menee?

vaikka parisuhteessa ei pitäisi kysyä lupaa niin silti omista menoista jutellaan ja infotaan ja myös keskustellaan, että onko ne ok.

Se on toisen kunnioittamista ja arvostamista, tasa-arvoa.



Ja siinä vaiheessa kun on lapsia niin tuo on erityisen tärkeää, olisi kaameaa jos toinen vain olettaisi toisen hoitavan kaiken ja itse menisi miten haluaisi.



Ehkä sinun kannattaa tehdä se päätös nyt, turhaa tuossa on enää roikkua.

Sillä aikaa kun hän on pois, järjestät itsellesi samanlaisen reissun. Tai jos et samanlaista halua niin kuitenkin jonkun pienen loman ja ilmoitat että sä lähdet nyt myös kaveriporukalla juhlimaan (vaikka et siis meniskään, mut siis pääasia että lähdet kotoa pois). Kun mies tulee, ilmoitat että on sun vuoro lähteä ja jätät lapset ja huushollin miehelle. Laitat puhelimen kiinni ja pysyt pois muutaman päivän.

Jos ei, niin unohtaisin tuollaisen miehen, enkä ainakaan ikinä perhettä perustaisi!



Jos on lapsia, niin keksisin meille ja lapsille tekemistä, viettäisin mukavat päivät (ja uv:n osalle tekisin uudet suunnitelmat) ja sit kun mies palaisi, niin reissussa tapahtuneiden asioiden perusteella tekisin päätöksen jatkosta.