Mikä olisi paras tapa reagoida? Mies soitti ja ilmoitti

Mies on vastuuton mutta HARVOIN, 90 % toimii meidän parhaaksi ja on valmis kompromisseihin ja olemaan meidän kanssamme. Tällaiset temput eivät ole jokaviikkoisia. Ehkä vain keksin tekosyitä jotta voisin jatkaa ja jatkaa suhdetta. ap

tosi onnelliselta ja tasapainoiselta tuo teidän suhde. Mies vastuuton eikä piittaa lapsistaan eikä susta ja sä olet läheisriippuvainen miehestäs. Missä on sun ITSEKUNNIOTUKSES???

Tuntuu nyt kuitenkin olevan teidän perheessä sellainen valta-asetelma, että sinun viime kädessä tulee lapsista ja kodista vastata. Miehesi potee ns. vapaa mies -syndroomaa, jossa hän kuvittelee, että on vielä nuori jätkä, että miehuus on siellä, missä muutkin miehet, ja että hän jää jostakin paitsi, jos ei ole siellä AINA.



Eli se, että odotat hänen kasvamistaan, ei välttämättä auta. Koska se kasvu ei välttämättä tapahdu ikinä. Ja tarkoitan, että ei nyt ainakaan odotellessa. Ja ainakaan et pysty tekemään asialle mitään.



Eli joko olet kärsivällinen ja annat hänen olla se mikä on ja mennä, ja opettelet tyytyväisyyttä elämäänne sellaisena kuin se on, ja tasapainottelet sitä vastuuta lapsista välillänne, tai - no. Listaat paperille, mitä todella tarvitset, punnitset näitä asioita, tarkastelet, missä kohtaa miehesi _todella_ toimii epäreilusti, ja sitten keskustelet asiasta hänen kanssaan.



Mulla on menevä mies, edellinen oli vielä menevämpi - alkoholisti. Lapsia mulla ei ole, mutta sellanen kutina, että tämä nykyinen jätkä saattaa niistä nykyisistä menoistaan huolimatta kyetäkin huolehtimaan kanssani tasaveroisesti. Katsotaan nyt.



Itsekin olen ollut ja pyrin olemaan sen verran menevä nainen, etten aivan jäisi kotiin märehtimään sitä, mitä hauskaa ja kamalaa toinen ulkona tekee. Toistaiseksi onnistunutkin.



Oman elämän hankkimista suosittelen kaikille, mutta ei hammasta purren ja väkisin. Takertuminen parisuhteessa ei koskaan ole hyvä vaihtoehto.

Vietä huomenna oikein kiva päivä (lasten? kanssa), käyt syömässä ja muuten retkellä jossain kivassa kaupungissa. Ehkä kylpylässä? Ostat tietysti tuliaisia. Ehkä itselläsikin on niin kivaa, että ajattelet irtioton tekevän vain hyvää.

Täällä palstalla on pajon puhuttu siitä, että aikuinen aivan itse tekee päätöksensä ja saa mennä jos haluaa, mutta minun on vaikea suhtautua tähän hyvin.

millainen puoliso haluaa mennä, jos suhteessa on ollut jotain ongelmia ja/tai puoliso voisi loukkaantua siitä...Menemisissäkin on rajansa...Sanot esim. "monet illat kavereidensa kanssa..." ei kaikkea tarvitse hyväksyä.

Näet itsekin miten asiat ovat, tiedät sen sisimmässäsi että mies ei jäisi itkemään perääsi vaan alkaisi heti deittailemaan muita. Olen muuten melko varma että tekee sitä nyt, katoamistemput vaikuttaa ihan siltä.

Älä jää tuollaiseen suhteeseen. Se sattuu hitosti, mutta jotain on tehtävä. Etsi vaikka ensin toinen mies, niin ehkä ymmärrät että tuo nykyinen ei ole mikään kultakimpale josta kannattaa pitää kiinni. Helpompi laskea menemään.

ostamisjuttu on itse asiassa lemmikki, jota olen jo pitkään halunnut. Se on tooosi iso juttu, ja nyt olisi mahtava hetki oikeuttaa sen ostaminen (tälläkin tiukalla rahatilanteella) niin pakko minun nyt on vähän säilyttää vastuullisuutta. :P ehkä sen toteutan jos vaan näinä päivinä ehdin, mutta luultavasti nyt en.

Ja minä en ole enimmäkseen tossun alla. Mies on joutunut kieltäytymäänkin illanvietoista minun toiveestani. Useimmiten mies yrittää toimia toiveideni mukaisesti. Eilen oli koko illan poissa, ja itse asiassa minä itse ehdotinkin sitä, myöhään illalla tuli kotiin ja vielä sanoin, että kiva kun saitte tänään tehtyä omia juttujanne niin jaksetaan tehdä yhdessä jotain kivaa loput arkipäivät.. ja näin nyt kävi.

Tämä ei ole ok, mutta tiedän että jos teen eropäätöksen, saatan itse tulla katumapäälle. Se ei ole mies joka anoo jatkoa ja katuu tekemisiään. Tiedän että tulen heikoksi ja kaipaan hänet luokseni. Minulla ei ole ehkä voimaa selvitä pää pystyssä erosta, hän todennäköisesti aloittaisi nopeasti deittailun ja osaisi nauttia vapaudestaan ja kykenisi aina tekemään silloisenkin tilanteen parhaaksi itselleen. Kamala myöntää mutta yksi suurimmista asioista, jonka takia en eroa halua on yksinäisyydenpelko ja tieto siitä että hän olisi jonkun toisen kanssa. Lapsia ei voi hänen kontolleen jättää, hankkisi heti hoitajan jos haluaisi (on kyllä normaalissa arjessa hyvä vanhempi).

ap

Ai perheellinen äijä luuhaa missä tykkää ja lähtee kuin varkain ilman lupaa ja sä mietit että uskallatko ostaa jotain ilman lupaa :D Vai että oli eilenkin liikentees ja uudeksi vuodeksi oli jo suunnitelmia ja tämä karkaa.. Hei mieti nyt vähän. Tuo ei oo ok, vaan sä oot täysin äijäs tossun alla, aivan säälittävä tapaus. Mä oisin lähtenyt jo lätkimään ajat sitten.

Jos se ei itse tajua tilannetta keskustelujen jälkeen, muutatte hetkeksi erilleen. Sitten saa mennä miten haluaa.

näkemyksistänne. Tiedän että vaadin ehkä jopa liikaa omistautumista (en paljoa vähempää kuin 100?). Otan henkilökohtaisena loukkauksena jos mies inttää kuinka mielummin tahtoo rellestämään kuin olla meidän kanssamme... Mutta toisaalta en ole valmis laskemaan vaatimustasoani, en pysty sielussani hyväksymään ja olemaan onnellinen pakottamalla itseni antamaan toisen mennä miten tahtoo, koska minusta tällainen ei ole oikein. Ei hän kuitenkaan missään vankilassa elä (vaikka niinkin joskus dramaattisesti kertoo), vaan saa harrastaa ja tavata ystäviään ja olla menoissaan, kun yhdessä sovitaan.



Olemme alle 30-vuotiaita. Voiko suhteessa olla kompromissia?



ap

ostamisjuttu on itse asiassa lemmikki, jota olen jo pitkään halunnut. Se on tooosi iso juttu, ja nyt olisi mahtava hetki oikeuttaa sen ostaminen (tälläkin tiukalla rahatilanteella) niin pakko minun nyt on vähän säilyttää vastuullisuutta. :P ehkä sen toteutan jos vaan näinä päivinä ehdin, mutta luultavasti nyt en.

Ja minä en ole enimmäkseen tossun alla. Mies on joutunut kieltäytymäänkin illanvietoista minun toiveestani. Useimmiten mies yrittää toimia toiveideni mukaisesti. Eilen oli koko illan poissa, ja itse asiassa minä itse ehdotinkin sitä, myöhään illalla tuli kotiin ja vielä sanoin, että kiva kun saitte tänään tehtyä omia juttujanne niin jaksetaan tehdä yhdessä jotain kivaa loput arkipäivät.. ja näin nyt kävi.

Tämä ei ole ok, mutta tiedän että jos teen eropäätöksen, saatan itse tulla katumapäälle. Se ei ole mies joka anoo jatkoa ja katuu tekemisiään. Tiedän että tulen heikoksi ja kaipaan hänet luokseni. Minulla ei ole ehkä voimaa selvitä pää pystyssä erosta, hän todennäköisesti aloittaisi nopeasti deittailun ja osaisi nauttia vapaudestaan ja kykenisi aina tekemään silloisenkin tilanteen parhaaksi itselleen. Kamala myöntää mutta yksi suurimmista asioista, jonka takia en eroa halua on yksinäisyydenpelko ja tieto siitä että hän olisi jonkun toisen kanssa. Lapsia ei voi hänen kontolleen jättää, hankkisi heti hoitajan jos haluaisi (on kyllä normaalissa arjessa hyvä vanhempi).

ap

Ai perheellinen äijä luuhaa missä tykkää ja lähtee kuin varkain ilman lupaa ja sä mietit että uskallatko ostaa jotain ilman lupaa :D Vai että oli eilenkin liikentees ja uudeksi vuodeksi oli jo suunnitelmia ja tämä karkaa.. Hei mieti nyt vähän. Tuo ei oo ok, vaan sä oot täysin äijäs tossun alla, aivan säälittävä tapaus. Mä oisin lähtenyt jo lätkimään ajat sitten.

ja pahasti altavastaajana teidän suhteessa. Siis sanoit, että kiva kun ehti olla kavereiden kanssa koko illan niin jaksetaan yhdessä tehdä asioita?? Siis miehesi tulee käydä kavereidensa kanssa jotta jaksaa sinun kanssasi??

Noin vaikka keskimäärin tunteina viikossa?

huomaatko ap itse, että kuinka kamalan epätoivoiselta tuo kuulostaa???

muutosta ja kasvua voi tapahtua mutta ei sitä kukaan takaa... meillä tapahtui... päälle 30 kuitenkin... alku oli aika hankalaa mutta olin itsekin nuori enkä mitenkään kypsä. Nyt muistelen kauhulla:)

on noin pari iltaa viikossa muualla, joko parisen tuntia tai koko illan (saattaa olla yönkin kaverillaan arki-iltana), harrastavat kuntosalia ja pelaamista jne. Joskus on vain yhden illan, mutta joskus ehkä enemmänkin. Joskus ehdotankin että käy harrastamassa, eikä tuollaiset menot yleensä mitään haittaa. Arkimenojen lisäksi n. joka toinen viikonloppu viettää illan kavereidensa kanssa. Pyydän kyllä että sieltä tulee yöksi kotiin viikonloppuisin. Joskus noita viikonloppumenoja tuntuu olevan jatkuvasti ja ne aiheuttavat riitaa. Kuitenkin käymme "tuulettumassa" yhdessä yhteistenkin ystävien kanssa, joten ei sinänsä mitään lapsivapaita tarvitse. Lisäksi "vaadin" että tehdään asioita yhdessä yhteisinä iltoina (pelejä, leffoja..), ja usein sujuu hyvin ja mieskin tykkää.

ap

Kuinka paljon mies on pois kotoa (töiden lisäksi)? Noin vaikka keskimäärin tunteina viikossa?

joskus seurustelun alkuaikoina "katosi" pariksi päiväksi - ryyppäämään, tietenkin. Oli kuulemma tehnyt tuollaista jatkuvasti edellisessä suhteessa ja siksi jäänyt tuollainen ikään kuin päälle. En siis kuullut miehestä mitään 2-3 päivään, toisen käden tietoja sain hänen siskoltaan että mies on ylipäätään hengissä. Kolmantena päivänä menin miehen luo tai hän tuli minun luokseni, en nyt muista tarkkaan, todennäköisesti minä menin hänen luokseen. Oli kyllä helvetin kova paikka ja ylpeys sai aikamoisen kolauksen, kun alennuin edes miettimään missä hän on ja vielä soittelemaan perään.



Tuosta sitten selvittiin, nykyään mies vastaa puhelimeensa jos on jossain ryyppyreissulla, eikä edes juo enää lähes koskaan. Jos kuitenkin juo, puhelimeen vastataan tai ei hyvä heilu ja tämän tietää mieskin.



Tuntui kyllä arvottomalta että mies vain karkaa ja minä itkeskelen kotona, että missä mies mahtaa olla.

Siis mies "ei anna sinun ostaa" jotain, kun suunnittelet nyt ostavasi jotain kallista, omilla rahoillasi?



Mutta mies saa hillua ihan missä vaan omalla ilmoituksella?



Olisko teillä nyt keskustelun paikka ja vaihtoehtoja olisi periaatteessa kaksi: kumpikin tekee ihan mitä itse tahtoo toisen mielipiteestä välittämättä, tai sitten toisen mielipide ja "lupa" otetaan aina huomioon.



Kannattaako asua yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi viettää aikaa yhdessä? Tämä kysymys on hyvä esittää miehellesi.

En saa sitä mitä tunnen tarvitsevani, mutten ole valmis luopumaan siitä mitä meillä jo kuitenkin on. Pitää koittaa hahmottaa vaihtoehtoja.. Kun jo kauhulla mietin seuraavaa kertaa kun mies ilmoittaa lähtevänsä jonnekin, niin en melkein edes halua oppia suhtautumaan siihen hyvin. Tuntuu nololta(?) päästää mies aina menoihinsa.. ja jäädä yksin. En ilmeisesti oikein hahmota tunteitanikaan. Rehellisesti kai haluaisin jotenkin pakottaa miehen muuttumaan, muttei sekään ole mahdollista eikä oikein.



ap

on noin pari iltaa viikossa muualla, joko parisen tuntia tai koko illan (saattaa olla yönkin kaverillaan arki-iltana), harrastavat kuntosalia ja pelaamista jne. Joskus on vain yhden illan, mutta joskus ehkä enemmänkin. Joskus ehdotankin että käy harrastamassa, eikä tuollaiset menot yleensä mitään haittaa. Arkimenojen lisäksi n. joka toinen viikonloppu viettää illan kavereidensa kanssa. Pyydän kyllä että sieltä tulee yöksi kotiin viikonloppuisin. Joskus noita viikonloppumenoja tuntuu olevan jatkuvasti ja ne aiheuttavat riitaa. Kuitenkin käymme "tuulettumassa" yhdessä yhteistenkin ystävien kanssa, joten ei sinänsä mitään lapsivapaita tarvitse. Lisäksi "vaadin" että tehdään asioita yhdessä yhteisinä iltoina (pelejä, leffoja..), ja usein sujuu hyvin ja mieskin tykkää.

ap

Kuinka paljon mies on pois kotoa (töiden lisäksi)? Noin vaikka keskimäärin tunteina viikossa?

Lapsettomalle taloudelle tuo olisi vielä melko vähäistä poissaoloa miehen taholta. Mutta kun on lapsia, niin homma pitää sopia selväksi, ettei tule riitoja. Ja ehdottoman väärin mies teki, kun ei etukäteen kysynyt onko menonsa ok.

tämä teidän suhde.

Sulla on selkeästi läheisriippuvuusongelma, ja sun miehes luulee että perheellisenä _voi_ mennä ja tulla ihan miten vaan kun se on hänen oikeus. Missä sun oikeudet on?



Kyllä jokaisen ihmisen tulee saada myös ottaa sitä oimaa aikaa ja tavata kavereita, mutta kunnollisessa parisuhteessa nämä asiat sovitaan ennalta. Joskus saatetaan saada se spontaani idea mutta _siltikin_ puolisolta varmistetaan että asia on ok. Nyt taidat olla vain se kotitalousrobotti ja ilmainen lapsenvahti kotona, eihän mies paljon sun mielipiteistä näytä välittävän ja vielä jopa salailee asioita.



Toivoisin että pystyt kunnolla miettimään että mitä sinä ansaitset ja miten haluat tulla kohdelluksi. Sitten vertaa sitä tähän nykyhetkeen. Miltä näyttää?

Kostaisin ja tekisin kaikkea itsekästä. Ekana ostaisin jotain kallista ja kivaa itselleni.

jos sillä on toinen nainen? Aika epäilyttävältä kuulostaa jatkuvat poissaolot, yötäkin muka kaverin luona säännöllisesti, hmp...

jää kotiin, jatkaa miehen kanssa, mies ei edes joudu tuosta tempustaan vastaamaan. Varmaan ostaa ap:lle jonkun lahjan ja kertoo kuinka rakastaa ja kaikki jatkuu samaan malliin.. Mulla on yks tuttu, jolla neljä lasta miehensä kanssa ja aina koittaa miestä miellyttää ettei mies vaan kyllästy perhe-elämään ja lähde lätkimään. Mies käy kavereiden kanssa laivalla jne. Ja tuttu vaan on onnessaan miehen kans ja aina kun tavataan niin puhuu miehestään jne.