Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi paras tapa reagoida? Mies soitti ja ilmoitti
29.12.2011 |
ettei tulekaan töistä kotiin, vaan saapuu mahdollisesti vasta lauantaina, sillä lähti kaveriporukalla juhlimaan pariksi päiväksi. Ei ollut aiemmin kertonut minulle, koska pelkäsi ettei se sovi (oli juuri ollut toisella reissulla ja monet illat muualla kavereidensa kanssa, mm. eilen).
Täällä palstalla on pajon puhuttu siitä, että aikuinen aivan itse tekee päätöksensä ja saa mennä jos haluaa, mutta minun on vaikea suhtautua tähän hyvin. En suoraan pelkää pettämistä, mutta pakko tiedostaa aina se mahdollisuus kun on alkoholia ja vaimo kaukana.. Luottamus ei ole ihan kunnossa. Lisäksi uusivuosi on viikonloppuna ja meillä oli suunnitelmia, nyt hän palaa mahdollisesti kovassa krapulassa (tai sitten ilmoittaakin viettävänsä uv:nkin poissa?)
Tulin ensin vihaiseksi, sitten pettyneeksi ja surulliseksi. Sanoin silti, että kaikki on ok, katsotaan tilanne sitten kun hän palaa.
Tunnen oloni petetyksi ja loukatuksi? Tuntuu että hän ansaitsisi opetuksen tai jotain. Mieleni tekisi kostaa, esimerkiksi hankkia kallis asia jota olen jo pitkään halunnut, mutta mies vastustanut. Ajattelen jopa, että olisiko tällainen toiminta merkki siitä, ettemme kuulu yhteen? Olen juuri viime päivinä pohtinut tätä erittäin paljon,ja miehen puhelu tuntui jo lähes merkiltä pohdintoihini.. On tosi vaikea koota itseni ja pakottaa luopumaan ideasta olla joko mykkäkoulussa, vihaisena ja masentuneena ja syyllistävänä tms kun hän tulee.. Miten sinä tekisit?
Kommentit (200)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n vastauksista että mies ei todellakaan välitä vaimostaan kovin paljon. Tuntuu todella hurjalta ajatus että mies ei tosiaan välittäisi vaikka vaimo sanoisi että haluaa erota?! Mistä sellainen kertoo muusta kuin siitä että vaimo on miehelle vain väliaikainen hyödyke jota käytetään niin kauan kuin vaimo on kiltisti ja nalkuttamatta? Miten on mahdollista että parisuhteessa ei saisi sanoa toiselle jos joku loukkaa tai on jostain eri mieltä ilman että se on "turhaa nalkuttamista"?
Sanoisin että jos ei ole kyseessä ihan narsisti niin niitä piirteitä kuitenkin löytyy. Vähintäänkin hyvin itsekäs kakara kyseessä.
Mikäli oikein ymmärsin, on hän tällä viikolla ollut jo yhden illan poissa ja nyt sitten to-la poissa. Milloin hän näkee lapsia? Viettää heidän kanssaan aikaa? Leikkii? Vie ulos? Laittaa nukkumaan? Pukee, syöttää, vaihtaa vaipat?
Vai onko niin, että mies on se vierailija omassa kodissaan, jonka ei tarvitse huolehtia perheen käytännön asioista vaan voi huoletta istahtaa sohvalle tuijottamaan televisiota, kun lapsiperheen arki soljuu sopivasti vaimennettuna ohi hänen korviensa?
En käsitä, miten voit, ap, hyväksyä, että lapsiasi kohdellaan noin ala-arvoisesti. Jos itse hyväksyt tuollaisen vallankäytön, ok, mutta lapsesi ansaitsevat parempaa. Heidän kuuluu voida luottaa siihen, että isä tulee kotiin, kun on luvannut tulla, vie harrastuksiin, leikkii ja pelaa ne leikit, mitkä pitikin ja sinun on voitava luottaa, että hän hoitaa lapset siinä missä sinäkin.
Nyt mies tietää, että sinun on sopeuduttava hänen oikkuihinsa tai hän lähtee kävelemään. Ja hän tietää, että sitä sinä et anna hänen tehdä. Miten voit elää noin alentuvassa suhteessa? Vaikka mies osaisi kuinka lässytellä sinulle sopivia niinä iltoina kun vaivautuu olemaan kotona ja kun sinä jaksat hymyillä hänelle ja olla kiinnostavaa seuraa, niin eihän tuo ole parisuhdetta eikä lapsiperheen arkea. Miehen kuuluisi olla sinua auttamassa ja tukemassa, jakaa arjen huolet, kokkailla, siivota, pestä kakkapyllyjä siinä missä sinäkin. Hänen kuuluisi jaksaa kuunnella sinun kiukuttelut ja pahatmielet ja olla siinäkin tukena. Jos joudut nielemään kaiken harmin ja mielipahan, minkä miehesi sinulle aiheuttaa, elät läpi näytelmää, jossa et saa olla oma itsesi. Olet myös ottanut lapset osaksi tätä näytelmää. Hymyilkää tai isi lähtee...
Mieti nyt vähän itsekin!
Mies tekee noin, koska hän voi. Ap, sinä sallit itseäsi ja lapsiasi kohdeltavan noin. Älä ole kynnysmatto.
Kova kovaa vastaan - ero tai sitoutuminen vastuulliseen perhe-elämään. Jos mies innoissaan valitsee eron, niin mieti miksi haluaisit jäädä roikkumaan mieheen, joka vain odottaa tilaisuutta päästä teistä eroon?
Sillä siitähän tuo kielii, sekin ettet saa näyttää nyreää naamaa hänelle edes silloin, kun hän on ollut täysi sika sinulle. Koska muuten hän lähtee. Ja sinä hymyilet.
joka ei halua olla -minun- kanssani. Puhut koko ajan, että mies ei halua olla teidän kanssa. Minkä teidän? Parisuhteessa on mies ja nainen. Lapset on yhteisiä, ei lapset ole naisen osa.
Sinä et ketään voi muuttaa, mutta voit kyllä päättää, millaisia ihmisiä pidät lähelläsi.
Puolustelet nyt jo miestäsi, et ole vielä saanut tarpeeksi.
häipyisi tuolla tavalla, niin näyttäisin ovea aika nopeasti. Totta kai omiakin menoja saa ja pitää olla, mutta niistä pitää sopia yhdessä ja etukäteen, ei vain yhtäkkiä ilmoittaa häipyvänsä jonnekin pariksi päiväksi!
Minusta ap:n suhde ei kuulosta ollenkaan tasapuoliselta, eikä mies oikein vaikuta siltä, että olisi sitoutunut perhe-elämään. Tuossa tilanteessa miettisin kyllä todella tarkkaan, kannattaako tuollaisen ihmisen kanssa ylipäätään olla, varsinkaan kun mies ei itse tajua miksi ap on tyytymätön tilanteeseen. Toisen puolesta on tietenkin paha sanoa mitään, mutta jos olisin ap, jättäisin miehen ja alkaisin elää omaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin, että ei kai se ongelma ole siinä, millaisia pelejä sinun pitää nyt pelata että loukkaat miestä mahd. paljon, vaan miksi miestä ei haittaisi jos haluaisit erota hänestä? Onko hän vain ihminen, joka ei välitä kenestäkään kovin paljoa vai missä mättää?
ihmeessä haluat olla miehen kanssa, jota ei haittaisi erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselleni viikonlopuksi menoa ja tulisin kotiin vasta sunnuntaina. miksi pitäisi kotona kykkiä, jos toinenkin menee?
Itse en jotenkin osais jättää lapsia vihaiselle, hämmentyneelle puolisolle. En vaikka mimmonen riita ois takana. Pelottais lasten puolesta, kun ei psyykkinen jaksaminen oo taattu.
Ja oman mieheni kanssa puhuisin vakavasti, että tajuaako mimmosen helvetin myös lapset kokee, kun uus vuosi pilataan heiltä isän takia? Että äiti on huolissaa, surullinen? Jos miehelle ois tuossakin tapauksessa aivan sama, niin sitten on kyllä aika pahat ongelmat teillä..
Jos te eroatte, niin mistä vetoa, että miestä alkaa yhtäkkiä kummasti kiinnostaa lapset ja hän alkaa vinkua lähihuoltajuutta "kun mä rakastan niitä niin paljon ja lapset on aina olleet mulle tärkeitä ja kaikkeni olen niiden eteen tehnyt". Ja jos lähdet kerrankin johonkin tuulettumaan ennalta ilmoittamatta ja jätät miehen lasten kanssa, niin eron jälkeen hän ruikuttaa kaikille sukulaisille ja tuttavilleen, kuinka se "Marja vaan otti ja lähti bilettämään ja minä jouduin kantamaan vastuuta".
Olet itkenyt kätesi paskaan, otan osaa. Ei auta, vaikka kuinka Laasasen Henkka tulisi esittämään argumentteja feministien salaliitosta tässäkin tapauksessa. Sulla on mies, joka uhriuttaa aina itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyse siitä, että olemme useammankin kerran vuosien varrella riidelleet sotaisasti. Pienistä asioista on huomaamatta paisunut suuri, joka johtaa siihen, että jompi kumpi (useammin ehkä minä) sanoo, että nyt riitti, ja sitten mies on ollut muutaman päivän poissa, jonka jälkeen jompi kumpi (jälleen useimmin minä) sopii asian. Eli erosta puhuminen ei ehkä ole vakavastiotettavaa ja molempia kyllästyttää nuo tilanteet niin paljon, ettei niihin osaa enää suhtautua vakavasti.
Joskus valitan miehen mielestä pienistä asioista, jolloin ei jaksa kuunnella jankutuksia enää isommistakaan asioista. Osittain uskon että tuossa on perää.. vaikka tietysti itseni mielestä en vaadi aivan liikoja.
Uskon että jos mies pyynnöstäni lähtisi, hän alkuun odottaisi että jälleen pyydän hänet kotiin, sitten ehkä hän joku kerta soittaisi että no tulenko jo kotiin, ja minä kysyn häneltä että no oletko miettinyt meidän tilannetta, hän sanoo ettei ole mitään mietittävää, minä sanon että kylläpä on, hän suuttuu eikä tule... ja sitten jos en taas kutsu miestä ikävissäni kotiin, me vain hiivumme erillemme. Minä tuskissani ja mies huomaamattaan omissa riennoissaan.
Tällä hetkellä parhaalta ratkaisulta ehkä tuntuu se, että koitan tosiaan unohtaa kaikki suuremmat tunnepurkaukset. Rauhallisesti ilmaisen että olen todella loukkaantunut ja hän toimi väärin, ja ehdotan että rauhallisesti mietitään vähän aikaa mitä hän on valmis tekemään jne yhdessä kotona. Haluaisin kovasti kuulla kun hän saapuu, että toimiko hän omasta mielestään oikein ja onko vielä odotettavissa vastaavaa toimintaa..
ap
mietin, että ei kai se ongelma ole siinä, millaisia pelejä sinun pitää nyt pelata että loukkaat miestä mahd. paljon, vaan miksi miestä ei haittaisi jos haluaisit erota hänestä? Onko hän vain ihminen, joka ei välitä kenestäkään kovin paljoa vai missä mättää?
Kysyisin sinuna mieheltäsi, että kuinka usein hänestä on sopivaa olla poissa viikolla perheen luota? Ja kuinka monta yötä viikossa tuntee tarvetta olla muualla? Ja sitten tekisin selväksi, että niin paljon kuin hänelle on sopivaa myös sinun kuuluisi saada yhtäläinen vapaus. Ja sitten vielä kysyisin, että kuinka paljon lapset ansaitsisivat koko perheen yhteistä aikaa? Vai haluaako jakaa viikon kahtia, että aina olisi toinen vanhemmista poissa. Niistä vastauksista sitten päättäisin, että jatkuuko yhteiselo.
Jos hän ei olisi valmis samoilla "säännöillä" kuin mitä itse vaatii sinun menoihin tai ajattelee, että perhe ei tarvitse yhteistä aikaa, niin antaisin olla ihan yksin.
Tiedän, että et tarvitse sitä omaa aikaa samalla tavalla, mutta kokeilu ja toiselle näyttömielessä voisi tehdä hyvää, että hänkin joutuisi niin usein jäämään edes 1kk aikana lasten kanssa keskenään kuin sinä usein jäät. Mitä enemmän miehesi jäisi lastensa kanssa keskenään, sitä enemmän hän tajuaa sinun asemasi ja myöskin lähenee kenties lastensa kanssa ja oppii arvostamaan yhteistä aikaa heidän kanssaan.
Mielestäni nämä asiat kun selvitätte olet paljon kypsempi tekemään jatkopäätöksen. Ja kuitenkin se joka saa elää lastensa kanssa on aina voittaja. kaikki muu on paljon vähempiarvoista. Vai vaihtaisitko jonkun seurustelusuhteen omien lasten kanssa vietettyyn arkeen, jota ei koskaan saa takaisin. Puhumattakaan ryyppybileistä ja muusta mitättömästä. Jos miehesi osaa valita perheen ja kavereiden väliltä järkevää tasapainoa, niin se on lopulta hänen menetyksensä. Kuitenkin voit tuolla hetkellisellä kokeilulla viettää aikaa muualla (esim. kyläilet kk aikana kaikkien kavereiden luona) antaa miehellesi mahdollisuuden nähdä virheensä ja tajuta mikä elämässä on tärkeintä. Eli lapset ja perhe. Perheelliselle miehelle riittää hiukan vähempikin. Kovasti jaksamista! Ja muista, että jos eroaa huonosta miehestä, ei se jälkikäteen kaduta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä on nyt ap kaikkein surullisinta se, että sinä et voi suhteessasi olla oma itsesi. Joudut nytkin miettimään jatkuvasti miten voit itse reagoida/tehdä/tuntea, jotta mies ei lähtisi kävelemään. Tajuatko, miten raakaa vallankäyttöä tuo on mieheltäsi?!
Haluatko ihan rehellisesti olla parisuhteessa, jossa sinä joudut keksimään kaiken maailman konsteja ja venymään loputtomiin, jotta mies suvaitsisi viihtyä seurassanne hetken?? Haluan sanoa sinulle, että olen ollut samankaltaisessa suhteessa. Se päättyi mielisairaalaan (jonne jouduttuani mies tietysti jätti minut, koska en totisesti ollut kiinnostavaa seuraa).
Nyt on kaikki täysin eri lailla, olen onnellinen ja arvostettu sellaisena kuin olen!! Ei pelejä eikä manipulointia. Mieti, jooko?
...se ero ei oikeasti tuntunut pahalta kuin ehkä päivän, sen jälkeen tajusin kuinka vapaasti hengitin!!!
Tietysti teidän tilanne voi olla erilainen...mutta aika samankaltaiselta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..haluaisin niin kovasti selvän ratkaisun. Mutta nytkin: en saa unta, ahdistaa. Välillä unohdan kokonaan missä mies on, ja sitten se taas iskee, ettei hän olekaan kohta tulossa kotiin, tai edes huomenna. Kun mietin että kaikki iltani olisivat tällaisia jos mies ei olisi paikalla, ja kenties pahempia todellisen sydänsurun vuoksi, niin minusta tuntuu, että mielummin siedän mieheltä kurjuuksia kuin jään itse yksin kokonaan. Eikö ole kamalaa? En ymmärrä miten saisin voimaa ajatella viisaammin.
Juuri näiden tunteiden vuoksi epäilen olisiko ero oikea ratkaisu sittenkään. Varmaan katuisin sitä, ja ehkä pitäisin elämäni suurimapana virheenä. Luoja suo, että ehkä ratkaisu löytyy ennen lauanataita..
ap
omalla kohdallani parisuhde päättyi eroon. mies teki mitä lystäsi ja perusteli kaiken sillä että olisin jokatapauksessa suuttunut vaikka olisi kuinka aikaisin kertonut. onneksi meillä ei ollut lapsia! aikani jaksoin taistella, mutta kun huomaa hakkaavansa vain omaa päätään seinään niin jossain vaiheessa sen jo tietää mitä tuleman pitää. ikäviä tilanteita, mutta pidemmän päälle elämällä on tarjottavana kyllä jotain paljon parempaa. voimia sinulle omassa taistelussasi :)
Jälkikäteen kun katsot taaksepäin, toivot että olisit ollut rohkeampi ja jättänyt tuhlaamatta kallisarvoista aikaa.
kun luet tätä ketjua joskus ajatuksella, huomaat, mitä niin moni on yrittönyt tässä sanoa sinulle! Miehen käytös ei ole oikein!
Sinä vastasit johonkin kysymykseen, ettet voi tehdä samoin, koska mies lähtee sitten vain menemään ja pitämään hauskaa. Tai jos sanot hänelle asiasta, olet vain nalkuttava vaimo ja mies lähtee taas menemään.
Tajuatko sinä ap, että olet aivan miehesi vietävissä? Tajuatko, ettei normaalit perheenisät käyttäydy näin? Miksi sinä syytät itseäsi siitä jo valmiiksi, jos olet vihainen miehellesi, johon sinulla kyllä on täysi oikeutettu?
Miksi sinulla on niin kova pelko sanoa vastaan, NYT ei sovi ja sillä sipuli! Pelkäät siis, että mies jättää sinut jos näin teet. Annan sinulle yhden neuvon. Et menetä mitään, jos mies on tuommoinen.
Voimia!
Olisin luultavasti ollut myös mielisairaalassa jos olisin suhteessa jatkanut. Ei sitä tajua, että miten rankkaa kaikki loppujen lopuksi on, ennenkuin on laittanut sen viimeisen pisteen ja kunnolla ottanut etäisyyttä. Voin myös sanoa olevani onnellisempi, tasapainoisempi, ja enemmän kuin koskaan ennen oma itseni nyt kun olen yksin. Välillä kaiholla muistelen entisiä aikoja, mutta onneksi aina tulee vastaan tilanteita jotka muistuttavat omista nurkkaan ajetuista ja maahan tallotuista "merkityksettömistä" mielipiteistäni ja tilanteista, joista en enää koskaan halua itseäni löytää.
hengailee, kun heillä on noin paljon yksityistä aikaa? Vai ovatko muut poikamiehiä? Koululaisia lomalla?
Miehesi on jo irrottautunut perheestänne. Hän ei mielestään ole lapsistaan vastuussa, vaan sinä olet. Hänellä ei ole ikävä, ei huolta, ei huonoa omatuntoa. Peter Pan viettää kissanpäiviä.
Muista, että lapsenne oppivat teiltä, miten ollaan miehiä ja vaimoja, isiä ja äitejä.
Mikäli oikein ymmärsin, on hän tällä viikolla ollut jo yhden illan poissa ja nyt sitten to-la poissa. Milloin hän näkee lapsia? Viettää heidän kanssaan aikaa? Leikkii? Vie ulos? Laittaa nukkumaan? Pukee, syöttää, vaihtaa vaipat?
Vai onko niin, että mies on se vierailija omassa kodissaan, jonka ei tarvitse huolehtia perheen käytännön asioista vaan voi huoletta istahtaa sohvalle tuijottamaan televisiota, kun lapsiperheen arki soljuu sopivasti vaimennettuna ohi hänen korviensa?
En käsitä, miten voit, ap, hyväksyä, että lapsiasi kohdellaan noin ala-arvoisesti. Jos itse hyväksyt tuollaisen vallankäytön, ok, mutta lapsesi ansaitsevat parempaa. Heidän kuuluu voida luottaa siihen, että isä tulee kotiin, kun on luvannut tulla, vie harrastuksiin, leikkii ja pelaa ne leikit, mitkä pitikin ja sinun on voitava luottaa, että hän hoitaa lapset siinä missä sinäkin.
Nyt mies tietää, että sinun on sopeuduttava hänen oikkuihinsa tai hän lähtee kävelemään. Ja hän tietää, että sitä sinä et anna hänen tehdä. Miten voit elää noin alentuvassa suhteessa? Vaikka mies osaisi kuinka lässytellä sinulle sopivia niinä iltoina kun vaivautuu olemaan kotona ja kun sinä jaksat hymyillä hänelle ja olla kiinnostavaa seuraa, niin eihän tuo ole parisuhdetta eikä lapsiperheen arkea. Miehen kuuluisi olla sinua auttamassa ja tukemassa, jakaa arjen huolet, kokkailla, siivota, pestä kakkapyllyjä siinä missä sinäkin. Hänen kuuluisi jaksaa kuunnella sinun kiukuttelut ja pahatmielet ja olla siinäkin tukena. Jos joudut nielemään kaiken harmin ja mielipahan, minkä miehesi sinulle aiheuttaa, elät läpi näytelmää, jossa et saa olla oma itsesi. Olet myös ottanut lapset osaksi tätä näytelmää. Hymyilkää tai isi lähtee...
Mieti nyt vähän itsekin!