Mikä olisi paras tapa reagoida? Mies soitti ja ilmoitti

eli en myöskään usko miehen olevan narsisti. Ei hän minua estä tekemästä mitään asioita. Voin siis ihan yhtä lailla tavata ystäviäni ja harrastaa. Minulla vain ei ole sellaiseen niin paljon tarvetta ja siksi mies menee arkisin enemmän. Ja se on ok.

Meillä on ýhteistä yhdessäkin. Harrastamme yhdessä lukemista jne. Teemme arkena paljon asioita yhdessä, kahdestaan, sekä perheenä. Ei ole siis mikään jatkuva toivoton tilanne päällä. Minusta vain hän voisi ainakin ne 3 viikonloppua olla kotona kuukaudesta tai sitten ainakin enemmän arkipäiviä.

Ja ei toki kaikki illat kulu minun valittaessani, aiemmin tarkoitin, että kun mies sattuu soittamaan, että mitäs jos menisi taas tänään illaksi muualle, ja jos sanon jotain vastaan, niin hän saa siitä hyvän syyn olla tulematta kotiin kun olen kerran jo valittavalla tuulella :) Ovela oravanpyörä.

Olen tosiaan aika varma, etten nyt "kerrasta poikki" rohkene laittaa ellei mies todella huonolla asenteella saavu (tai jätä saapumatta kokonaan). Sillä harkinta- ja keskustelulinjalla lähdetään. Oikeastaan ajattelin että kun hän tulee niin jos mahdollista, kysyn ensin häneltä miten olettaisi minun nyt ajattelevan ja tuntevan. Olisiko hänellä mitään hajua...

ap

En voi muuta kuin pyöritellä täällä silmiäni suu auki. Siis voi tziisus nainen, mihin sä oikein alennut? Siis etkö sä vaadi parisuhteelta mitään? Siis miten sä voit edes olla onnellinen tuollaisen miehen kanssa?! Eiköhän toi ole ihan selvää, mies ei ole sitoutunut teihin kylliksi.

Ap käy vastailemassa silloin tällöin ja aina samaan naiiviin läheisriippuvaiseen tapaansa ja saa koukutettua teidät kaikki!



Muahhahahahhhaaa!

Varaa itsellesi viikon loma ulkomailla. Sanot lähteväsi kauppaan tai jos olet töissä, niin sitten vaan lähdet suoraan töistä - otat itsellesi sieltä viikon loman.



Sitten soitat lentokentältä, että heippa, lähden nyt viikoksi Timbuktuun. En uskaltanut ottaa puheeksi, kun jos suutut. Mutta ei kai se haittaa, kun sinäkin teit näin pari viikkoa sitten, joten sinusta tällainen käytös varmaan ok.



Sitten laitat puhelimen viikoksi kiinni ja nautit lomastasi.

mutta on oikeasti ihan kammottavaa, jos joku suostuu elämään tuollaista elämää.



Kirjoitin jo aiemmin lasten oikeudesta isään, mutta ilmeisesti ap:tä ei kiinnosta lastensa hyvinvointi. MIes saa siis pitää ap:tä lastenhoitajana ja palvelijanaan ja mennä ja tehdä mitä lystää, ja kotona odottaa nöyrä ja kiltti ap, joka muistaa vielä lapsillekin hyssytellä, että olkaapa nyt kiltisti tai isi lähtee heti uudestaan.



Melkein ls-ilmon paikka, kun on noin munaton äitikin. Eivät ole raukat saaneet kovin kummoisia vanhempia eikä kovin hyviä eväitä elämää varten. Oppivat vain, että parisuhteessa on ok kohdella toista kuin roskaa ja on ok olla myös se roska. Miksi olette lisääntyneet, kun kumpikaan ei selvästi koskaan mieti lasten parasta????

lapset kyllä kasvavat kieroon tuollaisessa perheessä ja kierre jatkuu

aiemmin saavansa kyydin tämän aamun aikana, muttei ole vielä palannut. Lapset lähtivät käymään serkuilla syömässä ja leikkimässä vähän aikaa... olisi hyvä jos mies ehtisi tulla sillä aikaa.

En vielä yhtään tiedä miten käy.



Alennuin kyllä laittamaan hänelle viestin, että monelta tulee, muttei ole vastannut mitään. Valitettavsti tässä "viime hetkillä" tulee jo mieleen kaikenlaisia vaihtoehtoja. Mutta koitan olla epävarmistumatta enempää ja koitan luottaa että sitten tiedän mitä tehdä kun mies tulee.



ap

Miehellä on kyllä kissanpäivät. Saa elää poikamieselämää, mutta on perheellisen edut. Huolto pelaa, ruokaa, puhtaita vaatteita ja paremman puutteessa seksiäkin saa ilman monimutkaisia vonkaamisia. Jos on pari päivää rilluttelemassa, ei tarvii kuin kuunnella mamman ystävälliset ja hillityt nuhteet, ennen kuin pääsee nukkumaan krapulaa pois. Järjestä nyt saatana sille aina edes helvetillinen kotiintulo. etkö tiedä, että tollasia äijiä pitää odottaa kaulimen kanssa? Eikä mitään nukkumisia. Kakarat saa mekkaloida täysillä, kutsu vielä kaveritkin.

Miehellä on kyllä kissanpäivät. Saa elää poikamieselämää, mutta on perheellisen edut. Huolto pelaa, ruokaa, puhtaita vaatteita ja paremman puutteessa seksiäkin saa ilman monimutkaisia vonkaamisia. Jos on pari päivää rilluttelemassa, ei tarvii kuin kuunnella mamman ystävälliset ja hillityt nuhteet, ennen kuin pääsee nukkumaan krapulaa pois.

Järjestä nyt saatana sille aina edes helvetillinen kotiintulo. etkö tiedä, että tollasia äijiä pitää odottaa kaulimen kanssa? Eikä mitään nukkumisia. Kakarat saa mekkaloida täysillä, kutsu vielä kaveritkin.

Helkkarin hyvin kirjoitettu! Lisätään listaan vielä imurin pauhuuttaminen ja telkkariin kunnolla volyymiä.

Kovasti puhut kokoajan mitä hän tekisi ja miten hänellä asiat hoituisi eron jälkeen. Puhut myös omasta yksinäisyydenpelosta. Ei ihminen ole koskaan yksin. Se on vain illuusio ja sinun täytyy ensin oppia rakastamaan itseäsi ettet ajattele mitä sinun täytyy tehdä ettei muut ajattele sinusta jotenkin väärin.



Elä omaa elämääsi ja kohtele itseäsi kuten haluat muiden kohtelevan sinua.



Nuo ovat arvokkaita kokemuksia ja ehkä miehesi viestittää juuri omalla käytöksellään että sinäkim voisit ottaa rennommin.



Erittäin hyvä kuitenkin että kun lapsia matkassa mukana niin vastuullisuutta täytyy löytyä.



Älä kuitenkaan elä elämää miehesi kautta ja varsinkaan ajattele että katuisit eroa sen takia että miehesi jatkaa täyttä elämää eron jälkeenkin. Elämä jatkuu joka tapauksessa sinullakin ja tuli ero tai ei niin elä täysillä, enkä tarkoita kuin viimeistä päivää.

Ei pari- ja perhesuhteessa vastuullinen puoliso voi ilmoitusluontoisesti lähteä äkkilähdöllä viettämään aikaa kavereiden kanssa. Joku tuossa mainitsikin sinkkuelämästä perhe-elämän eduilla....



Sellaistakin aikaa toki tarvitaan, sekä miehelle, että naiselle, mutta kyllä perheelliset nämä menot suunnittelevat etukäteen ja yhdessä.



Meidän perheessä varataan aikaa 1) Työlle 2) Perheen yhteiselle ajalle 3) Lasten harrastuksille 4) Puolisoiden yhteiselle ajalle ja 5) kummankin puolison omille menoille.



Käytämme ajan suunnittelussa yhtiestä perhekalenteria, johon kaikki menot on kirjattu. Lisäksi viikon aluksi käymme aina läpi tulevan viikon ohjelman, jotta ei ole tullut vahingossa päällekkäisyyksiä tai muuta yllättävää.



Vastaavaan tyyliin toimitaan myös useimmissa ystäväperheissämme.

Ohis: Onpa kiva kerrankin lukea ketjua joka on täynnä kannustusta ja positiivista henkeä (negatiivisesta aiheesta huolimatta). Näin se av:kin osaa yllättää!

Meillä ei mene kotihommat (lastenhoito ym) ihan tasan, joten mulla on samanlaisia tuntemuksia kuin ap:llakin ja ketju on herättänyt mussa monenmoisia mietteitä. Lapsi on niin vaativa, että yksin en hänen kanssaan pärjää joten ero ei ole mahdollisuus.





Tein itse uuden vuoden lupauksen: enemmän aikaa itselle. Mies saa hoitaa lasta enemmän, ja imurikin saa tulla tutuksi. Ja tuo perhekalenteri, sen aion lanseerata heti. Kiitti vinkistä.

ja esim loma-aikoina vaimo hoitaa lapsia eikä kysyttäessä tiedä missä mies oikeastan on. Kuitenkin heillä on ihan kiva perhekuvio eikä mies vaikuta miltään pettäjältä ainakaan, on vaan aika originelli tyyppi.

kaltaista elämää :( Ymmärrän varovaisuutesi, ei se välttämättä ole alistumista.

http://sartsi.blogspot.com/

kaltaista elämää :( Ymmärrän varovaisuutesi, ei se välttämättä ole alistumista. http://sartsi.blogspot.com/

Huh,huh:( voimia sulle irtautua tuosta suhteesta!!

moni tuntuu sanovan ap:n miestä kakaraksi. Ja siltä hän kyllä totisesti vaikuttaakin, mutta, niin myös mielestäni ap kans.



Jotenkin saan sen vaikutelman, että ap pitää perhe-elämää jonain ihmeen suoritteena: on pakko koko perheen kesken pelailla ym ym, ja kovasti koitat pakottaa miestäsi tiettyyn isämuottiin, jonka kuuluu haluta kaikkea samaa kuin ap:kin. Ei se mene niin. Et sinä voi miestäsi pakottaa olemaan tietynlainen. Toki voit toivoa, ja mielestäni miehesi pitäisi tajuta itsekin muuttaa käytöstään ja ajatus- ja arvomaailmaansa, mutta väkisin sitä on vähän hankala sinun tehdä.



Ja sitten nuo teidän menemiset; ihan kuin se osapuoli joka jää lasten kanssa kotiin toisen mennessä juhlimaan, kokisi kotona olemisen jonain ihmeen rangaistuksena. "No nyt se meni, munki on pakko päästä ku seki pääs". Todella lapsellista.



Mä en kyllä kattelis tommosta miestä. Enkä haluaisi olla tollaisessa suhteessa. En tiedä miten pääsisit eroon läheisriippuvaisuudestasi ja mustasukkaisuudestasi, mutta tee töitä että pääsisit.

Kun mies päivällä soitti, pyysin häntä kotiin, ja kysyin miksi hän nyt tekee näin. Jouduimme lopettamaan puhelun hieman kesken, ja sen jälkeen laitoin hänelle viestin että kaikki on minulla ok, katsotaan tilanne sitten kun hän palaa. Ja häneltä tuli takaisin hyväntuulinen viesti. En ota häneen mitään yhteyttä, vaan saa itse ilmoitella kuulumisistaan jos tahtoo.



Normaalissa arjessa hän kyllä näyttää välittävänsä, on hellä ja kaipaa minulta läheisyyttä, on usein järkevä jos minä olen stressaantunut turhasta jne. Eli ei meillä ole pelkkää kamalaluutta, juuri tämä asia on sellainen, jossa hän kokee toimivansa oikein ja minä koen sen vääränä. Ei siis tahallaan satuta, vaan aidosti on sitä mieltä että minä ylireagoin ja hänen kuuluu saada asettaa kaverimenot meidän edelle. Siksi tiedän ettei itkut ja selitykset auta. Hän ei jaksa kuunnella "turhaa nalkutusta".



Ja mikä "pahinta", jos minä näyttelisin onnellista, menisin menoissani ja olisin itsenäisempi niin mies olisi vain iloinen (hänenkin menonsa olisivat oikeutettuja, hänkin voisi mennä entistä enemmän jne)!



Marttyyriasenne ja vihoittelu toisi minulle vain enemmän yksinäisyyttä ja katkeruutta miestä kohtaan, koska hän ei reagoi siten mitä sellaisessa tilanteessa odottaisi.





ap

ettei minulle kotiin jääminen ole rangaistus, en yleensäkään käy missään omissa menoissani, koska en koe sellaiselle tarvetta (siis iltamenoja ilman miestä). Ehkä juuri siksi on vaikea hyväksyä, ettei mies koe samoin.

Ja nuo yhteiset peli- jne hetket, kyllä ne on minusta tärkeitä. Liian helposti arjet valuvat siihen ettei tehdä mitään yhdessä ja koitan välttää sitä. Ei nuo illat ole mitään pakkopullaa ja tuskaa, vaan oikeasti kivaa, mutta sellaista vaan ei tule tehtyä ellei joku sellaista ehdota. Mies myös ehdottaa tekemisiä ja on mukana perheen jutuissa, silloin kun kotona on. Teemme myös usein ihan kahdestaan asioita.

Meillä on moni asia niin hyvin, että harmittaa todellisesti kun tämä yksi ongelma varjostaa enemmän kuin ansaitsisi.

ap

Jotenkin saan sen vaikutelman, että ap pitää perhe-elämää jonain ihmeen suoritteena: on pakko koko perheen kesken pelailla ym ym, ja kovasti koitat pakottaa miestäsi tiettyyn isämuottiin, jonka kuuluu haluta kaikkea samaa kuin ap:kin. Ei se mene niin. Et sinä voi miestäsi pakottaa olemaan tietynlainen.

Ihan kuin se osapuoli joka jää lasten kanssa kotiin toisen mennessä juhlimaan, kokisi kotona olemisen jonain ihmeen rangaistuksena. "No nyt se meni, munki on pakko päästä ku seki pääs". Todella lapsellista. Mä en kyllä kattelis tommosta miestä. Enkä haluaisi olla tollaisessa suhteessa. En tiedä miten pääsisit eroon läheisriippuvaisuudestasi ja mustasukkaisuudestasi, mutta tee töitä että pääsisit.

että sulla on ihan täysi ja rehti oikeus olla vihainen! Tottakai miehen pitää saada käydä ulkona, jos se on hänelle tärkeää, mutta eihan perheessä nyt kadota päiviksi ilman että asiasta sovitaan yhdessä!



Kuten sanoit, av:lla on aina paljon puhetta siitä, kuinka "aikuisella ihmisellä on oikeus päättää itse menemisistään ja kuinka toista ei saa rajoittaa". Olen vastannut tähän argumentointiin ennenkin, ja vastaan nytkin niin, että nimenomaan, aikuisella, ja AIKUISMAISELLA TAVALLA KÄYTTÄYTYVÄLLÄ ihmisellä on oikeus olla joutumatta rajoitetuksi.



Tosiasia on, että tosi suuri osa miehistä ei ole sillä tavalla aikuisia, että ymmärtäisivät huomioida toisten tunteet ja tarpeet, ja ottaa vastuuta omista tekemisistään, kuten esim. siitä, että on sattunut perustamaan perheen ja siinä samalla sitoutunut tiettyihin asioihin, esim. siihen, että vastuu arjesta jaetaan yhdessä lasten äidin kanssa. Tälle on monia syitä, joita en nyt ala tässä eritellä (sukupuolentutkimukseen sekä käyttäytymis- ja yhteiskunta tieteisiin perehtyneenä kuitenkin voin sanoa, että miehiä ja naisia koskevat erilaiset normatiiviset säännöstöt, joista johtuen miehet ylipäänsä on ainakin tähän asti kasvatettu kasvatettu tavalla, joka ei kannusta tai ohjaa em. käyttäytymismalleihin). On toki paljon miehiä, jotka ovat empaattisia ja vastuuntuntoisia. Päinvastainenkin käytös on kuitenkin hyvin yleistä (myös lukemattomien, ihan validien tutkimustenkin mukaan).



Voimme tietysti av:lle tyypilliseen tapaan syyttää ap:tä (ja uskoisin että ketjussa on jo niin tehtykin)siitä, että on ottanut miehekseen moisen moukan. Itse ajattelen, että on turha syyllistää, kun vahinko on jo tapahtunut. Ehkä ap on ollut nuori tai muuten arviontikyvytön silloin, kun on miehen valinnut. Tai ehkä kyseiset piirteet ovat tulleet esiin vasta myöhemmin. Sitä paitsi, jos kukaan nainen ei naisi näitä mammanpoikia, mihin ne kaikki miehet sitten laitettaisiin? :) Johan se olisi yhteiskunnankin kannalta riski, että tuolla pyörisi joka nurkassa tyhmäilemässä näitä selkeästi kaitsentaa kaipaavia yksilöitä :)



Joka tapauksessa, naisten yleensä, ja myös sinun ap, pitää mielestäni, jos se maito on jo kaatunut, KOULUTTAA näitä urpoja.



Ei kannata reagoida ihmeemmin nyt, kun mies on ryyppyreissulla. Kännissä tuskin ottaa vastaan mitään kritiikkiä. Kun tulee kotiin, näytä selkeästi, että tällainen EI KÄY. Yritä keskustella rakentavasti siitä, millaiset säännöt pärisuhteessa sopivat teille molemmille, ja mistä kummankin on oltava valmis tinkimään. Mieti etukäteen, mitkä ovat sinun "dealbreaker -asiasi", ja mistä voit joustaa. Uskoisin, että esim. se, että aiheuttaa toiselle suurta huolta ja mielipahaa ja pilaa lisäksi yhteiset juhlapyhäsuunnitelmat mielijohteen takia, ei ole sinulle ok. Kerro miehelle rauhallisesti, miltä sinusta tuntuu, ja kehota häntä pohtimaan oman käyttäytymisensä oikeutusta. Jos normaali viestintä ei toimi, voit kyllä minun mielestän turvautua "voimakeinoihin", kuten mökötykseen. Mikö nyt sitten sinun äijääsi toimiikin.



Kyllä parisuhteeseen kuuluu vapauden lisäksi myös se, että toista kohdellaan kunnioittavasti, ainakin silloin kun se toinenkin niin tekee. Tsemppiä ap.

Tämä ei ole ok, mutta tiedän että jos teen eropäätöksen, saatan itse tulla katumapäälle. Se ei ole mies joka anoo jatkoa ja katuu tekemisiään. Tiedän että tulen heikoksi ja kaipaan hänet luokseni. Minulla ei ole ehkä voimaa selvitä pää pystyssä erosta, hän todennäköisesti aloittaisi nopeasti deittailun ja osaisi nauttia vapaudestaan ja kykenisi aina tekemään silloisenkin tilanteen parhaaksi itselleen. Kamala myöntää mutta yksi suurimmista asioista, jonka takia en eroa halua on yksinäisyydenpelko ja tieto siitä että hän olisi jonkun toisen kanssa. Lapsia ei voi hänen kontolleen jättää, hankkisi heti hoitajan jos haluaisi (on kyllä normaalissa arjessa hyvä vanhempi).

ap

Ai perheellinen äijä luuhaa missä tykkää ja lähtee kuin varkain ilman lupaa ja sä mietit että uskallatko ostaa jotain ilman lupaa :D Vai että oli eilenkin liikentees ja uudeksi vuodeksi oli jo suunnitelmia ja tämä karkaa.. Hei mieti nyt vähän. Tuo ei oo ok, vaan sä oot täysin äijäs tossun alla, aivan säälittävä tapaus. Mä oisin lähtenyt jo lätkimään ajat sitten.

Olen itsekin ollut samassa tilanteessa. Minun mielestäni kannattaa miettiä, haluatko olla parisuhteessa, jossa on noin selkeä "valtakuvio". Ei sen, että toinen ottaa puheeksi tai syyttää toist selkeästi inhottavasta käyttäytymisestä, pitäisi tarkoittaa sitä että se toine kohauttaa olkiaan ja totetaa, että "ei sitten". Kyllä ihmisen pitää haluta olla suhteessa sen verran, että ei aiheellisen kritiikin takia lähde lätkimään.

Itse myös aikoinani pelkäsin hurjasti yksin jäämistä. Sitten kuitenkin totesin, että vaikka se mies ei selvästi arvostanut minua niin minä arvostan! Lähdin, itkin eroitkut, jatkoin elämää, kasasin itselleni itsetunnon, enkä jäänyt lopullisesti yksin :) Suosittelen lämpimästi, jos edellisen kirjoittaja periaatteessa hyvät neuvot ei toimi. Tsemppiä täältäkin!