Lue keskustelun säännöt.
Tilanne, johon olen "joutunut"
29.12.2011 |
Miten tätä oikein jaksaisi ja saisi itsensätsempattua uskomaan, että kaikki kannattaa? Olen siis uusperheen äiti (ja äitipuoli). Lapsia yhteensä viisi, joista kaksi yhteistä, yksi minun ja kaksi miehen.
Alunperin tilanne oli sellainen, että miehen tytöt (nyt 7 ja 5) asuivat vuoroviikoin äidillään ja vuoroviikoin meillä. Äiti ei kuitenkaan jaksanut olla kiinnostunut tyttöjen tapaamisista eikä oikein jaksanut hoitaa käytännön äitiyttäkään. Esim. minä jouduin hoitamaan kaiken pyykkihuollon ja kaiken mahdollisimman ostamisen. Kyllähän isänsä huolehti myös hyvin, mutta minä vastaan meillä esim. lasten vaatteiden ostosta, parturikäynneistä, harrastuksista yms. koska se toimii paremmin niin. Olen itse töissäkäyvä, mutta yrittäjänä voin määrätä työaikani, joten siksi. Tilanne luisui siihe, että lapsipuolteni äiti otti heitä enää joka toinen viikonloppu, vaikka koitimme rohkaista enempään. Tapaamisia peruuntui, koska hän oli esim. humalassa tai hirveässä krapulassa. Pikkuhiljaa tilanne meni siihen, että hän saa tavata lapsia vain viranomaisten valvonnassa (mutta milloin haluaa ja vaikka useamman yön kerrallaan). Jonkin aikaa toimi näin, mutta nyt ei suostu tekemään minkäänlaista tapaamissopimusta (ei esim. sellaistakaan, että saa itse määrätä tapaamisten ajan ja keston) vaan hänen pitäisi saada päättää täysin vapaasti. Noh, tämä ei tietenkään enää viranomaisten kanssa toimi, joten ei ole nähnyt lapsiaan nyt 8 kuukauteen. Äidin sukulaiset eivät halua tavata lapsia, koska eivät voi tehdä sitä enää äidin asunnolla.
Lapsipuolteni käytännön asiat ovat nyt muuten hoidettu, mutta oma jaksaminen välillä mietityttää. Nuorempi näistä tytöistä on erityislapsi ja tarvitsee esim. eskarissa henkilökohtaista avustajaa. Lisäksi minun näkökulmastani hänellä on haastava luonne; suuttuu helposti, on pahantuulinen, etsii asioista aina huonot puolet. Vanhempi tytär pärjää joten kuten koulussa, mutta ei ole saanut kavereita, koska ei juuri juttele kenellekään eikä luota kehenkään (johtuu tapahtumista, joita joutuivat kokemaan äitinsä kanssa ennenkuin saimme viranomaiset puuttumaan). Molemmille tytöille on järjestetty terapiat, joita asiantuntijat ovat arvioineet heidän tarvitsevan.
Sitten minulla on vielä tämä oma lapseni, joka on meillä ihan 24/7 sekä kaksi pienintä yhteistä lasta. Tilanne on siis haastava, koska asiat eivät olleet lainkaan näin silloin, kun hankimme yhteiset lapset. emmekä osanneet odottaa, että miehen lasten äidille olisi tulossa noin suuria ongelmia. Harmittaa omien lasteni puolesta, että joudun miehen lapsiin käytetty aika on aina heiltä pois. Tottakai yritän touhuta lasten kanssa niin paljon yhdessä kuin mahdollista. Käytännössä nämä isommat vievät kuitenkin kaiken huomion esim. kiukuttelulla tai muulla. Välillä minua suututtaa ja vituttaa tilanne todella paljon. Ja paljosta olen joutunut itsekin luopumaan. Lapsipuolilta en odota koskaan saavani kiitosta, sillä eivät varmaan tule ymmärtämään kuviota kunnolla koskaan. Minun on vaikea kiintyä heihin tai tuntea oikeastaan mitään. Vastuuta ja velvollisuutta tunnen kyllä täysin. Ja välillä on hyviä hetkiä. Osoitan hellyyttä myös fyysisesti, vaikka se tuntuu itsestäni vaikealta ja välillä epämiellyttävältä. Olen yrittänyt kaikkea, jotta kiintyisin heihin enemmän; mielikuvaharjoituksia, lukenut kaikki alan kirjat, perheneuvolaa. Prheneuvolassakin vain keskityttiin siihen, että tukisin lapsipuolten äitiä ja heidän suhdettaan. Lasten asiat ja heidän perhesuhteensa on jo hoidossa ammattilaisten kanssa. Itselle en saa siis mistään apua. Haluaisin vain keskustella omista tuntemuksistani, vitutuksesta, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteista. Kukaan tuttavistani ei ole samassa tilanteessa eikä oikein osaa suhtautua tähän mitenkään; pitävät vaan luonnollisesti minun puoliani ja sanovat, että keskittyä vain omiin lapsiin enemmän. Muttta jos jätän lapsipuolet täysin isän vastuulle, joutuu koko perhe kärsimään siitä.
Onko kukaan samassa tilanteessa ja saanut jostakin apua itselle?
Kommentit (132)
Minusta on typerää odottaa 7v ja 5v lapsiltajotain kiitosta äitipuolena olostasi.Sen kyllä varman tiedostat itsekin, että kys. lapset ovat miehesi lapsia ja miehesi on otettava heistä vastuu. Myös sinun täytyy ottaa vastuuta, koska olet perhettä ruvennut perustamaan miehen kanssa, jolla lapsia on ennestään.
odotan biolapsiltani kiitosta,mitä teenkin heidän eteensä.Ja ap on ainoa joka ottaa edes jotain vastuuta,joten s*** the f*** up!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä heidät hankit, eikä vanhemmuudesta saa vaatia kiitollisuutta!
Ap ei ota minkään valtakunnan vastuuta.
Minusta on typerää odottaa 7v ja 5v lapsiltajotain kiitosta äitipuolena olostasi.Sen kyllä varman tiedostat itsekin, että kys. lapset ovat miehesi lapsia ja miehesi on otettava heistä vastuu. Myös sinun täytyy ottaa vastuuta, koska olet perhettä ruvennut perustamaan miehen kanssa, jolla lapsia on ennestään.
odotan biolapsiltani kiitosta,mitä teenkin heidän eteensä.Ja ap on ainoa joka ottaa edes jotain vastuuta,joten s*** the f*** up!
ne omat herrantertut eivät annakaan kiitosta. Ja adoptio/lapsipuoli taas saattaa hyvinkin olla kiitollinen saamastaan huolenpidosta ja välit olla läheiset.
Pelottaisi ajatella äiti-ihmistä jolla on noin vaikeita ongelmia...
Sinä heidät hankit, eikä vanhemmuudesta saa vaatia kiitollisuutta!
Ap ei ota minkään valtakunnan vastuuta.
ruokapöydässä että ruoka on pahaa,koska olen sen vaivalla tehnyt.Jotkut päästävät lapsensa vähällä,ja sitten korjataan sitä satoa,kun ei osata alkeellisimpiakaan käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä heidät hankit, eikä vanhemmuudesta saa vaatia kiitollisuutta!
Ap ei ota minkään valtakunnan vastuuta.
ruokapöydässä että ruoka on pahaa,koska olen sen vaivalla tehnyt.Jotkut päästävät lapsensa vähällä,ja sitten korjataan sitä satoa,kun ei osata alkeellisimpiakaan käytöstapoja.
yhtään mistä on puhe.
Te olette kaikki samaa perhettä.
Tuskin äitipuolen ongelmat tuli hetkessä.
Kun lapsia tehtaillaan, niin kyllä perheeseen lasketaan mukaan myös ne miehen lapset entisestä liitosta.
En tarkoita ap, mutta aina jutuissa sama kuvio, että äitipuoli ei rakasta miehensä lapsia.
Kyllä te apua saatte, kun annatte huostaanottaa lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä heidät hankit, eikä vanhemmuudesta saa vaatia kiitollisuutta!
Ap ei ota minkään valtakunnan vastuuta.
ruokapöydässä että ruoka on pahaa,koska olen sen vaivalla tehnyt.Jotkut päästävät lapsensa vähällä,ja sitten korjataan sitä satoa,kun ei osata alkeellisimpiakaan käytöstapoja.yhtään mistä on puhe.
odottaa biolapsiltaan kiitosta asioista,joita heidän eteensä teen.Et taida itse olla kartalla.
Nyt ei keskustella siitä, että lasten pitää kiittää, kun äiti tarjoaa klimppisoppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: viestissä lukee
"Tilanne on siis haastava, koska asiat eivät olleet lainkaan näin silloin, kun hankimme yhteiset lapset."
Lukekaa edes se aloitus kunnolla, syyllistävät ääliöt!
Aina on se mahdollisuus että biovanhempi esim. delaa.
Ja tässä tapauksessa ap:n kannattaisi miettiä myös sitä mitä tytöille tapahtuu jos ap:n mieskin vielä tähän päälle delaa....
Te olette kaikki samaa perhettä.
Tuskin äitipuolen ongelmat tuli hetkessä.
Kun lapsia tehtaillaan, niin kyllä perheeseen lasketaan mukaan myös ne miehen lapset entisestä liitosta.
En tarkoita ap, mutta aina jutuissa sama kuvio, että äitipuoli ei rakasta miehensä lapsia.Kyllä te apua saatte, kun annatte huostaanottaa lapset.
Kyllähän tässä se bioäiti ei lapsiaan rakasta! Ap ja miehensä hoitavat ja huolehtivat ja marttyyriäiti rellestää...
Itse olen ihan ydinperheen äiti mutta jos alkaisin alkoholistiksi niin toivoisin että mieheni heittäisi minut ulos ja ottaisi ap.n kaltaisen äitipuolen tilalle. Lapset ovat kuitenkin egoani tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei keskustella siitä, että lasten pitää kiittää, kun äiti tarjoaa klimppisoppaa.
nuija sanoi ettei miehen lasten tarvitse tuntea kiitollisuutta mistään äitipuoltaan kohtaan.Lue koko ketju,niin ei tarvitse ihmetellä.
Te olette kaikki samaa perhettä.
Tuskin äitipuolen ongelmat tuli hetkessä.
Kun lapsia tehtaillaan, niin kyllä perheeseen lasketaan mukaan myös ne miehen lapset entisestä liitosta.
En tarkoita ap, mutta aina jutuissa sama kuvio, että äitipuoli ei rakasta miehensä lapsia.Kyllä te apua saatte, kun annatte huostaanottaa lapset.
Kyllähän tässä se bioäiti ei lapsiaan rakasta! Ap ja miehensä hoitavat ja huolehtivat ja marttyyriäiti rellestää...Itse olen ihan ydinperheen äiti mutta jos alkaisin alkoholistiksi niin toivoisin että mieheni heittäisi minut ulos ja ottaisi ap.n kaltaisen äitipuolen tilalle. Lapset ovat kuitenkin egoani tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se äitipuoli on ollut tietoinen niistä aivan pienistä lapsista, jotka kuvioon sotkee.
miehen lasta kuin omaansa 12v. Lapsi tapaa äitiään silloin tällöin, mutta käytännön asiat hoidetana me miehen kanssa, ja koska mies reissaa paljon, niin yleensä ne lääkäri/koulu/muut asiat ovat minun hoidossa. Hankalaakin on välillä ollut, vaan on niitä hyviäkin hetkiä, joten ei täm mikään surun ja murheen laakso ole :) Nyt pojalla on lievää masennusta ja sitä kautta selvitettäviä asioita, mutta tukena tässä on oltava, ihan kuin olisin omillekin lapsille. Itse toivon että lapsipuolen ollessa aikuinen ja perustaessa omaa perhettään, voisin olla se varamummi, joka saa osallistua pojan elämään, vaikka en biologinen sukulainen olekaan.
Ap vaikuttaa tunnolliselta ja järkevältä. Kyllä, nyt katsoen ne yhteiset lapset olisi voinut harkita tarkemmin.
Se, mikä vähän tökkii, on tuo lasten luokitteleminen sun ja mun. Teillä on viisi lasta (siis viisi alle 8-vuotiasta!!) perheessä ja siinä on turha miettiä, kenen tekemä kukakin on. Ja niitä vaikeuksissa olevia tuetaan ja yritetään samalla ottaa ne muutkin huomioon. Vaikeaa se on, vaikeaa olisi myös ydinperheessä tuollaisella lapsimäärällä samassa tilanteessa.
Mutta ei ap:n tarvitse jaksaa yksin, vaan mies on saatava mukaan. Minulle ei selvinnyt miten paljon mies on käytännön arjessa mukana, mutta ilman muuta hänen on otettava vastuuta kaikesta. EI ehkä niin, että molemmat hoitaat kaikkea, vaan jaatte esimerkiksi noiden tukea vaativien lasten kuviot toinen toiselle tms.
Vaan ihan selväjärkisesti pyydän ap:ta miettimäön valintojaan ja mitä haittaa niistä on ympäristölle voinut koitua. Täällä tuntuu olevan paljon äitipuolia kirjoittamassa ymmärtämässä äitipuolen asemaa, eikö kellekään tule mieleen, että avain tähän kaikkeen löytyy nimenomaan, niin kuin perheneuvolassakin osataan opastaa, bio-äidin ja hänen lastensa suhteesta?
Miten täällä voidaan tuomita tuo bio-äiti vain äiyipuolen puheen perusteella? Entä, jos tuo bio-äiti on muuttunut itsetuhoiseksi kaiken tapahtuneen jälkeen ja tarvitsisi paljon apua? Ihmisen mieli on herkkä. Jos tuon bio-äidin elämän saa kuntoon, lapset voisivat asua hänen luonaan pysyvästi. Jokainen lapsi ansaitseen, joka rakastaa häntä oikeasti, eikä ainoastaan toimi velvollisuudesta. Millainen elämä on muuten lapsilla ilman tätä pohjaa?
AINA, AINA tämmöisissä kuvioissa pitää ottaa huomioon muuttuvat olosuhteet.
Vierailija - 29.12.11 12:32 (ID 13976500)
Ap: viestissä lukee "Tilanne on siis haastava, koska asiat eivät olleet lainkaan näin silloin, kun hankimme yhteiset lapset." Lukekaa edes se aloitus kunnolla, syyllistävät ääliöt!
Aina on se mahdollisuus että biovanhempi esim. delaa. Ja tässä tapauksessa ap:n kannattaisi miettiä myös sitä mitä tytöille tapahtuu jos ap:n mieskin vielä tähän päälle delaa....
Voihan sitä kuka tahansa sairastua, jäädä työttömäksi tai kuolla ennenaikaisesti. Tuolla mentaliteetilla kukaan EI SAISI lisääntyä!
Ei elämä ole ruusuilla tanssimista!
Mielestäni ap vaikuttaa oikein mainiolta ihmiseltä, miehen exä EI.
Ei ap:n pidä kantaa syyllistyä miehensä exän toilailuista, vastuuttomuudesta tai mistään muustakaan.
Kannatan ydinperheeksi "ryhtymistä"!
lukea kaikkia viestejä, on taas selvästi hourupäiden kokoontumisajot menossa. Äitipuoli saa vääntäytyä mille mutkalle vaan, aina on joku urputtamassa. Olen itse äitipuoli kahdelle lapselle, joista toinen asuu jo omillaan ja toinen meillä. Äidillä on mt-ongelmia ja häntä kyllä tuettiin sossun ym. puolesta niin vallan mahdottomasti mm. syöttämällä lapselle lääkkeitä, jotta jaksoi pers.häiriöistä äitiään. Onneksi jollain sossulla lopulta lamppu syttyi ja tajusi, kumpi on sairas. Nykyisin lapsi asuu meillä ja on ihan tavallinen teini. Varmasti hän tulee oireilemaan sitä, että äiti hänet hylkäsi (ei siis suostu soittamaan tai tapaamaan), mutta tutuksi on siis tullut tuo, että biologista äitiä hyysätään loputtomiin lapsen kustannuksella. Oman jaksamiseni avain lienee se, että en ikinä ole pakottanut itseäni kiintymään lapsipuoliin. Toimin mielestäni ihan aikuismaisesti ja reilusti ja kiintymyksen tunteita tulee ihan itsestään, kun lopettaa pingottamisen. Eipä kai ennen noita tunteita analysoitu edes omienkaan lasten suhteen.
kuulostaa siltä, että tuo ap:n mies ja ap ovat suhteellaan saaneet bio-äidin elämän sortumaan! Bioäiti ei ap:n mukaan ollut heti alkoholisoitunut, vasta myöhemmin. Tätähän ap halusit, murtaa bio-äidin minuuden ja koko elämän varastamalla häneltä perheen. Etkö ole nyt saanut sen, mitä halusitkin? Vai onkohan jo karman laki sun kohdalla voimassa. Häpeä omaa aiempaa käytöstäsi ja ota nyt vastuu valinnoistasi. Perheneuvola on täysin oikeassa: ainoa, kuka todella voi rakkaudella olla äiti noille vanhemmille, pienille, lapsille on heidän oma muserrettu äitinsä. Sinä aiheutit sen nykyisen miehesi kanssa, joten sinun tulee myös korjata asia. Teet kaikkesi, että saat näiden lasten äidille apua, ehkä sitten voit joskus katsoa itseäsi peiliin ilman tunnontuskia sydämessä.
T. Ehjän perheen äiti