Tilanne, johon olen "joutunut"

Jos ei alkoholistiksi ei tulla alkoholia juomalla niin miten sitten? Alkoholia alkaa vain mystisesti kertymään elimistöön? Kyllä ihmisen täytyy humaltuakseen itse se alkoholia juoda ja hankkia eikä se tapahdu tiedostamatta tai harkitsematta. Olet varmasti minua niin paljon fiksumpi että osaat kertoa tapahtumista joissa alkoholia joutuu päivittäin ihmisen elimistöön ilman ihmisen omaa myötävaikutusta?

Alkoholisti voi olla ennen ensimmäsitä ryyppyä. On sellainen neurokemia, että alkoholi antaa niin paljon poisitiivista palautetta, etä addiktio on voimakas.

TOki tahdonvoimalla voi päästä irti, mutta kaikilla ei vain ole sitä tarpeeksi. Ei vaikka olisi miten hyvä motivaatio.

Nuorimmat lapset 1 ja 2, seuraavat viiden. Eli edellisen liiton lapsi on ollut korkeitaan 3 vuotta vanha kun uutta on laitettu putkeen uuden kumppanin kanssa.

Siis ap:n ja miehen nuorempi lapsi ovat olleet 3-vuotiaita (!?), kun ensimmäinen yhteinen lapsi on syntynyt. En siis ymmärrä miten tuo perhetilanne on voinut mitenkään olla niin vakiintunut, että kaksi uutta lasta on pitänyt pukata. Toki on oikeus lisääntyä, mutta tuossa kuviossa ei ole mitään järkeä!

nämä neuvot ovat hyviä ja rakentavia. Mutta se, mihin kiinnitin huomioni on se, että näissä koko ajan jaetaan lapset alkuperänsä mukaan. Onko se fiksua, korostetaan vain entisestään sitä sun/mun -ajattelua?

Toki se ap:n lapsi käy isällään yksin (vai olisiko kiva ottaa joskus se toinen 5-v mukaan, jos isälle on ok), mutta muuten: hoitaja hakee ne kaksi koulust... Eikö se ap:n 5-v ole samassa päiväkodissa tms.? Miksi ihmeessä hän jäisi pois puistokeikalta?

Kokemusta uusperheistä ei ole, mutta noin arkijärjellä lasten hitsaaminen sisaruksiksi voisi auttaa tilannetta. Ovat niin nuoria kaikki kuitenkin. Teinien kanssa olisi ihan eri juttu.

Hankkikaa miehen lapsille tukiperhe. Nämä vierailisivat siis tukiperheessä esim. kerran kuukaudessa viikonlopun verran, ja ap saisi sitä laatuaikaan vain omien lastensa kanssa. Joillakin paikkakunnilla tukiperheen saanti on vaikeaa, mutta luulisi, että erityislapsi ja melko epäsosiaalinen siskonsa saisivat helposti tukiperheen, koska tukiperheessäkin saattaa olla lapsia. Suosittelen tätä. Tukiperheestä voi muodostua tytöille ihania aikuiskontakteja ja toisaalta sitten ap saa miehineen keskittyä näihin pieniin lapsiinsa. Toinen, mitä suosittelen, on ap:n oma loma esim. kerran kuukaudessa vain näiden pienten lastensa kanssa. Esim. lähdet omien vanhempiesi luo ja vietät siellä laatuaikaa kahden nuorimman kanssa. Oma lapsesi voi olla silloin isällään ja miehesi hoitaa näitä kahta omaansa. Kolmas neuvo: hankkikaa luotettava hoitaja, jolle maksatte vaikka vähän extraa siitä, että on teidän apunanne. Esim. pari kertaa viikossa tämä hoitaja hakee miehen lapset esikoulusta ja koulusta ja vie esim. puistoon, harrastuksiin, luistelemaan, pyöräilemään jne. Tuo sitten lapset kotiin silloin, kun mies tulee töistä. Olen varma, että tämäkin helpottaisi ap:n jaksamista. Joskushan hoitaja voisi olla teillä kotonakin vain ylimääräisinä käsipareina auttamassa. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että nämä uusperhekuviot ovat aina haasteellisia ja ap:n tapauksessa jo heti alkuun tuomittu katastrofiin.Sekä ap:n että miehen nuorin lapsi ovat olleet 2-vuotiaita, kun ap on aloittanut odottaa yhteistä lasta. Siihen kun lisää yhteenmuuton ja seurustelusuhteen aloittamisen sekä avioeron, eivät nämä lapset ole ehtineet elää varmaan päivääkään normaalia uusperhearkea vaan koko ajan on ollut totuttelua uusiin asioihin. Kyllä ihan käytännön järjelläkin tajuaa, että vanhempien uusiin seurustelukumppaneihin tutustutaan rauhassa ehkä vuoden verran, ennen kuin mietitään yhteenmuuttoa. Ja yhdessäkin asutaan vuosia ennen uuden lapsen mukaanottoa. Tai oirehditaan, väsytään eikä kukaan ole onnellinen. Ainoat toimivat uusperheet ovat niitä, jotka ovat koko ajan jaksaneet ottaa jokaisen jäsenensä hyvinvoinnin huomioon ja on maltettu edetä askel kerrallaan. Ap ja miehensä ovat harpponeet sellaisia askelia, että samalla tahdilla jo ydinperheessäkin nikoteltaisiin. Kulutatte rakkautenne loppuun, jos ette saa nopeasti apua tilanteeseenne. Suosittelen uhraamaan ihan rahaakin siihen, että saatte apua, koska perheenne on tosiaan vaarassa. Kohta isommat lapset kokevat uuden eron, kun kukaan perheessä ei voi hyvin. Mietin nimittäin mielessäni, miten tuo isäkään jaksaa töiden jälkeen hoitaa erityislastaan, oirehtivaa lastaan, kahta pientä kaikkine tarpeineen ja vielä vaimon lasta kaupan päälle. Saattaa olla, että jaksaminen loppuu sielläkin päässä. Kuka sitten jaksaa? Miksi ihmeessä väkisin tungette itsenne tilanteisiin, joissa uusperheellä ei ole kestävää ja vankkaa pohjaa kohdata kriisejä? MIksi kuvittelette, että perheen vierailevat lapset eivät olisi perheenjäseniä, joiden tarpeet voivat äkistikin muuttua? Miksi ei varauduta etukäteen jo monenlaisiin muutoksiin? Ymmärrän, että et jaksa näitä miehen lapsia ja että heidän rakastamisensa tai edes pitämisensä on äärimmäisen haasteellista. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Miehesi hoitaa jo aika ison osan heidän tarpeistaan, sinä lähinnä huollat heitä. Onko pyykkien pesu ja esikoulusta ja koulusta haku raskasta? Tähän voitte hankkia hoitajan tekemään nämä asiat. Mieti, mikä näissä miehen lasten hoitamisessa on se raskain juttu, ja ulkoistakaa se. Jos mies kerran hoitaa terapiat, neuvolat yms. niin sittenhän jää jäljelle ruokailut, pyykkihuolto ja iltapäivät. Iltaisinhan taisit olla töissä. Ei siis kovin pitkää aikaa olla näiden lasten kanssa ainoana aikuisena. Neljä tuntia? Siihen voi palkata lisäapua. Elämä helpottuu varmasti jo siitä, kun hyväksyt, ettet näitä lapsia rakasta, koska he eivät ole omiasi. Hyväksy vielä se, että sinun ei tarvitse rakastaa heitä eikä edes pitää heistä. Voit mennä siitä, mistä aita on matalin. Heidän ei myöskään tarvitse rakastaa sinua tai osoittaa kiitollisuuttaan. Olette vain olosuhteiden pakossa toisissanne kiinni vielä hetken. Hyväksy se, ja varmasti jo helpottaa. Nyt tunnet tästä syyllisyyttä ja ehkä sinua vähän hävettääkin se. Turhaan! Lapset eivät ole omiasi eikä toisten lapsista välttämättä edes pidä. Muista se. Toivon tsemppiä, vaikka suorasanainen olinkin. Uuspe4rhekuviot, joissa mennään nopeasti vain aikuisten ehdoilla, saavat hiukseni nousemaan pystyyn, mutta enää tilanteelle ei voi muuta kuin yrittää selviytyä. Toivon lastenne takia, että selviydytte.

Hankkikaa miehen lapsille tukiperhe. Nämä vierailisivat siis tukiperheessä esim. kerran kuukaudessa viikonlopun verran, ja ap saisi sitä laatuaikaan vain omien lastensa kanssa. Joillakin paikkakunnilla tukiperheen saanti on vaikeaa, mutta luulisi, että erityislapsi ja melko epäsosiaalinen siskonsa saisivat helposti tukiperheen, koska tukiperheessäkin saattaa olla lapsia. Suosittelen tätä. Tukiperheestä voi muodostua tytöille ihania aikuiskontakteja ja toisaalta sitten ap saa miehineen keskittyä näihin pieniin lapsiinsa.

Toinen, mitä suosittelen, on ap:n oma loma esim. kerran kuukaudessa vain näiden pienten lastensa kanssa. Esim. lähdet omien vanhempiesi luo ja vietät siellä laatuaikaa kahden nuorimman kanssa. Oma lapsesi voi olla silloin isällään ja miehesi hoitaa näitä kahta omaansa.

Kolmas neuvo: hankkikaa luotettava hoitaja, jolle maksatte vaikka vähän extraa siitä, että on teidän apunanne. Esim. pari kertaa viikossa tämä hoitaja hakee miehen lapset esikoulusta ja koulusta ja vie esim. puistoon, harrastuksiin, luistelemaan, pyöräilemään jne. Tuo sitten lapset kotiin silloin, kun mies tulee töistä. Olen varma, että tämäkin helpottaisi ap:n jaksamista. Joskushan hoitaja voisi olla teillä kotonakin vain ylimääräisinä käsipareina auttamassa.

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että nämä uusperhekuviot ovat aina haasteellisia ja ap:n tapauksessa jo heti alkuun tuomittu katastrofiin.Sekä ap:n että miehen nuorin lapsi ovat olleet 2-vuotiaita, kun ap on aloittanut odottaa yhteistä lasta. Siihen kun lisää yhteenmuuton ja seurustelusuhteen aloittamisen sekä avioeron, eivät nämä lapset ole ehtineet elää varmaan päivääkään normaalia uusperhearkea vaan koko ajan on ollut totuttelua uusiin asioihin. Kyllä ihan käytännön järjelläkin tajuaa, että vanhempien uusiin seurustelukumppaneihin tutustutaan rauhassa ehkä vuoden verran, ennen kuin mietitään yhteenmuuttoa. Ja yhdessäkin asutaan vuosia ennen uuden lapsen mukaanottoa. Tai oirehditaan, väsytään eikä kukaan ole onnellinen. Ainoat toimivat uusperheet ovat niitä, jotka ovat koko ajan jaksaneet ottaa jokaisen jäsenensä hyvinvoinnin huomioon ja on maltettu edetä askel kerrallaan. Ap ja miehensä ovat harpponeet sellaisia askelia, että samalla tahdilla jo ydinperheessäkin nikoteltaisiin.

Kulutatte rakkautenne loppuun, jos ette saa nopeasti apua tilanteeseenne. Suosittelen uhraamaan ihan rahaakin siihen, että saatte apua, koska perheenne on tosiaan vaarassa. Kohta isommat lapset kokevat uuden eron, kun kukaan perheessä ei voi hyvin. Mietin nimittäin mielessäni, miten tuo isäkään jaksaa töiden jälkeen hoitaa erityislastaan, oirehtivaa lastaan, kahta pientä kaikkine tarpeineen ja vielä vaimon lasta kaupan päälle. Saattaa olla, että jaksaminen loppuu sielläkin päässä. Kuka sitten jaksaa?

Miksi ihmeessä väkisin tungette itsenne tilanteisiin, joissa uusperheellä ei ole kestävää ja vankkaa pohjaa kohdata kriisejä? MIksi kuvittelette, että perheen vierailevat lapset eivät olisi perheenjäseniä, joiden tarpeet voivat äkistikin muuttua? Miksi ei varauduta etukäteen jo monenlaisiin muutoksiin?

Ymmärrän, että et jaksa näitä miehen lapsia ja että heidän rakastamisensa tai edes pitämisensä on äärimmäisen haasteellista. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Miehesi hoitaa jo aika ison osan heidän tarpeistaan, sinä lähinnä huollat heitä. Onko pyykkien pesu ja esikoulusta ja koulusta haku raskasta? Tähän voitte hankkia hoitajan tekemään nämä asiat. Mieti, mikä näissä miehen lasten hoitamisessa on se raskain juttu, ja ulkoistakaa se. Jos mies kerran hoitaa terapiat, neuvolat yms. niin sittenhän jää jäljelle ruokailut, pyykkihuolto ja iltapäivät. Iltaisinhan taisit olla töissä. Ei siis kovin pitkää aikaa olla näiden lasten kanssa ainoana aikuisena. Neljä tuntia? Siihen voi palkata lisäapua.

Elämä helpottuu varmasti jo siitä, kun hyväksyt, ettet näitä lapsia rakasta, koska he eivät ole omiasi. Hyväksy vielä se, että sinun ei tarvitse rakastaa heitä eikä edes pitää heistä. Voit mennä siitä, mistä aita on matalin. Heidän ei myöskään tarvitse rakastaa sinua tai osoittaa kiitollisuuttaan. Olette vain olosuhteiden pakossa toisissanne kiinni vielä hetken. Hyväksy se, ja varmasti jo helpottaa. Nyt tunnet tästä syyllisyyttä ja ehkä sinua vähän hävettääkin se. Turhaan! Lapset eivät ole omiasi eikä toisten lapsista välttämättä edes pidä. Muista se.

Toivon tsemppiä, vaikka suorasanainen olinkin. Uuspe4rhekuviot, joissa mennään nopeasti vain aikuisten ehdoilla, saavat hiukseni nousemaan pystyyn, mutta enää tilanteelle ei voi muuta kuin yrittää selviytyä. Toivon lastenne takia, että selviydytte.

Jos ei alkoholistiksi ei tulla alkoholia juomalla niin miten sitten? Alkoholia alkaa vain mystisesti kertymään elimistöön? Kyllä ihmisen täytyy humaltuakseen itse se alkoholia juoda ja hankkia eikä se tapahdu tiedostamatta tai harkitsematta. Olet varmasti minua niin paljon fiksumpi että osaat kertoa tapahtumista joissa alkoholia joutuu päivittäin ihmisen elimistöön ilman ihmisen omaa myötävaikutusta?

ihan hieno neurokemia tms. on kaatanut sitä viinaa kurkkuun, ei tietenkään bioäiti ole mihinkään syyllistynyt... jep, tosi paska ap, kun hoitaa lapsia, jotta bioäiti voi ryypiskellä rauhassa ja nauraa partaansa krapulassa.

paijati paijati näitä kukkahattuja...

Alkoholisti voi olla ennen ensimmäsitä ryyppyä. On sellainen neurokemia, että alkoholi antaa niin paljon poisitiivista palautetta, etä addiktio on voimakas.

TOki tahdonvoimalla voi päästä irti, mutta kaikilla ei vain ole sitä tarpeeksi. Ei vaikka olisi miten hyvä motivaatio.

Adoptio ei valitettavasti ole käypä ratkaisu ap:n ongelmaan, koska adoptio edellyttää, että biologisten vanhempien on luovutettava kaikki oikeutensa lapsiin. Alkoholistit eivät juuri koskaan ole valmiita tähän, eikä varmaan ap:n ex-mieskään siitä huolimatta, ettei tapaa lapsiaan. Adoptio on erittäin lopullinen ratkaisu vanhemman kannalta, ja todella harva antaa siihen luvan.



Adoptoimiseen ei siis riitä halu adoptoida.

Enkä minäkään tunne sympatiaa suuremmin. Mutta fakta on, että alkoholistin juomisen lopettaminen ei ole ihan sama kuin se, että sinä tai minä päätämme, että nyt ei maistu. Alkoholiaddiktio on täysin verrattavissa vaikka heroinistin tilanteeseen.

Muuten kommentoin jo aiemmin, että isän saaminen mukaan arkeen on tärkeintä nyt ja tässä. jos etä-äidistä ei ole vanhemmaksi, edes isän pitäisi tajuta ottaa vastuuta.

voi että no nyt mä kyllä vain säälin ja sympateeraan bioäitiä...

Jos ei alkoholistiksi ei tulla alkoholia juomalla niin miten sitten? Alkoholia alkaa vain mystisesti kertymään elimistöön? Kyllä ihmisen täytyy humaltuakseen itse se alkoholia juoda ja hankkia eikä se tapahdu tiedostamatta tai harkitsematta. Olet varmasti minua niin paljon fiksumpi että osaat kertoa tapahtumista joissa alkoholia joutuu päivittäin ihmisen elimistöön ilman ihmisen omaa myötävaikutusta?

ihan hieno neurokemia tms. on kaatanut sitä viinaa kurkkuun, ei tietenkään bioäiti ole mihinkään syyllistynyt... jep, tosi paska ap, kun hoitaa lapsia, jotta bioäiti voi ryypiskellä rauhassa ja nauraa partaansa krapulassa. paijati paijati näitä kukkahattuja... Alkoholisti voi olla ennen ensimmäsitä ryyppyä. On sellainen neurokemia, että alkoholi antaa niin paljon poisitiivista palautetta, etä addiktio on voimakas. TOki tahdonvoimalla voi päästä irti, mutta kaikilla ei vain ole sitä tarpeeksi. Ei vaikka olisi miten hyvä motivaatio.

kuulostaa siltä, että tuo ap:n mies ja ap ovat suhteellaan saaneet bio-äidin elämän sortumaan! Bioäiti ei ap:n mukaan ollut heti alkoholisoitunut, vasta myöhemmin. Tätähän ap halusit, murtaa bio-äidin minuuden ja koko elämän varastamalla häneltä perheen. Etkö ole nyt saanut sen, mitä halusitkin? Vai onkohan jo karman laki sun kohdalla voimassa. Häpeä omaa aiempaa käytöstäsi ja ota nyt vastuu valinnoistasi. Perheneuvola on täysin oikeassa: ainoa, kuka todella voi rakkaudella olla äiti noille vanhemmille, pienille, lapsille on heidän oma muserrettu äitinsä. Sinä aiheutit sen nykyisen miehesi kanssa, joten sinun tulee myös korjata asia. Teet kaikkesi, että saat näiden lasten äidille apua, ehkä sitten voit joskus katsoa itseäsi peiliin ilman tunnontuskia sydämessä. T. Ehjän perheen äiti

Vaikka olisit mitä mieltä tahansa ap:n tekemisistä ja tekemättä jättämisistä niin tällä viestilläkö meinasit parantaa näiden lasten elämää?

Latistamalla ja haukkumalla sen ainoan ihmisen joka yrittää hakea lapsille apua ja huolehtia perheestään.

Voimia ja halauksia sinulle ap ja kyllä se jossakin vaiheessa helpottaa. Pakko painaa eteenpäin vaikka hammasta purren.

ratkaisu on se, että miehesi alkaa ottaa enemmän vastuuta lapsista. Aloita vaikka näyttämällä tuo alkuperäinen viestisi hänelle.

Voimia ja respect, olet tehnyt jo noiden miehen tyttöjen puolesta enemmän kuin ehkä nyt tajuatkaan (tarkoitan että olet todella auttanut heitä ja todennäköisesti vaikuttanut heidän tulevaisuuteensa todella myönteisesti).

Nyt kerrot tämän saman miehellesi. Ja sen, että et jaksa moista yksin. Eikä sinun tarvitse edes jaksaa, muista se! Jos mies ei tajua en nää mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota. Kohta kellään näistä lapsista ei ole äitiä, koska poltat itsesi loppuun.

Olet hyvä ihminen sen huomaan kyllä. Ehkä liiankin hyvä? Nyt muistat myös itsesi!!!!

sairaus tai ei,mutta itse siitä on selvittävä.Itse lopetin huumeiden käytön,elämäni paras päätös.Toki jälkivaikutukset hieman erilaiset,kun jollain alkkiksella joka muutaman vuoden jälkeen voi parantua helposti.Tahtoa se vaatii ja paljon,mutta hyvä motiivi helpottaa-omat lapset nimittäin.

miehesi ex-vaimo ryyppäämään eron takia? Pettikö miehesi häntä? Haiskahtaa siltä, että hänen maailmansa sortui siihen paikkaan. Hänellä oli nelihenkinen perhe, joka tuhottiin. kamala tilanne!



:´´( Lapsi parat. Toivottavasti heistä kasvaa kuitenkin normaaleja ihania ihmisiä. Pidetään peukkuja että apua löytyy.



Hienoa kuitenkin että olet paljon tekemisissä kaikkien lasten kanssa, etkä syrji.

jo ennen eroa ja missä vaiheessa tämä uusi suhde alkoi.



Ei tässä kyllä mitään tasapainoista ja normaalia tilannetta ole ulkopuolisen silmissä ollutkaan ajatellen uusien lapsien tekemistä.



Ap on yrittäjäkin vielä. Luulisi olleen haasteita elämässä muutenkin. Mutta ehkä se aika tuli pitkäksi kotona niillä viikoilla kuin oli vain se oma lapsi siellä. Olisi kannattanut ennemmin keskittyä siihen yritystoimintaan kuitenkin vielä jonkun aikaa.