Lue keskustelun säännöt.
Tilanne, johon olen "joutunut"
29.12.2011 |
Miten tätä oikein jaksaisi ja saisi itsensätsempattua uskomaan, että kaikki kannattaa? Olen siis uusperheen äiti (ja äitipuoli). Lapsia yhteensä viisi, joista kaksi yhteistä, yksi minun ja kaksi miehen.
Alunperin tilanne oli sellainen, että miehen tytöt (nyt 7 ja 5) asuivat vuoroviikoin äidillään ja vuoroviikoin meillä. Äiti ei kuitenkaan jaksanut olla kiinnostunut tyttöjen tapaamisista eikä oikein jaksanut hoitaa käytännön äitiyttäkään. Esim. minä jouduin hoitamaan kaiken pyykkihuollon ja kaiken mahdollisimman ostamisen. Kyllähän isänsä huolehti myös hyvin, mutta minä vastaan meillä esim. lasten vaatteiden ostosta, parturikäynneistä, harrastuksista yms. koska se toimii paremmin niin. Olen itse töissäkäyvä, mutta yrittäjänä voin määrätä työaikani, joten siksi. Tilanne luisui siihe, että lapsipuolteni äiti otti heitä enää joka toinen viikonloppu, vaikka koitimme rohkaista enempään. Tapaamisia peruuntui, koska hän oli esim. humalassa tai hirveässä krapulassa. Pikkuhiljaa tilanne meni siihen, että hän saa tavata lapsia vain viranomaisten valvonnassa (mutta milloin haluaa ja vaikka useamman yön kerrallaan). Jonkin aikaa toimi näin, mutta nyt ei suostu tekemään minkäänlaista tapaamissopimusta (ei esim. sellaistakaan, että saa itse määrätä tapaamisten ajan ja keston) vaan hänen pitäisi saada päättää täysin vapaasti. Noh, tämä ei tietenkään enää viranomaisten kanssa toimi, joten ei ole nähnyt lapsiaan nyt 8 kuukauteen. Äidin sukulaiset eivät halua tavata lapsia, koska eivät voi tehdä sitä enää äidin asunnolla.
Lapsipuolteni käytännön asiat ovat nyt muuten hoidettu, mutta oma jaksaminen välillä mietityttää. Nuorempi näistä tytöistä on erityislapsi ja tarvitsee esim. eskarissa henkilökohtaista avustajaa. Lisäksi minun näkökulmastani hänellä on haastava luonne; suuttuu helposti, on pahantuulinen, etsii asioista aina huonot puolet. Vanhempi tytär pärjää joten kuten koulussa, mutta ei ole saanut kavereita, koska ei juuri juttele kenellekään eikä luota kehenkään (johtuu tapahtumista, joita joutuivat kokemaan äitinsä kanssa ennenkuin saimme viranomaiset puuttumaan). Molemmille tytöille on järjestetty terapiat, joita asiantuntijat ovat arvioineet heidän tarvitsevan.
Sitten minulla on vielä tämä oma lapseni, joka on meillä ihan 24/7 sekä kaksi pienintä yhteistä lasta. Tilanne on siis haastava, koska asiat eivät olleet lainkaan näin silloin, kun hankimme yhteiset lapset. emmekä osanneet odottaa, että miehen lasten äidille olisi tulossa noin suuria ongelmia. Harmittaa omien lasteni puolesta, että joudun miehen lapsiin käytetty aika on aina heiltä pois. Tottakai yritän touhuta lasten kanssa niin paljon yhdessä kuin mahdollista. Käytännössä nämä isommat vievät kuitenkin kaiken huomion esim. kiukuttelulla tai muulla. Välillä minua suututtaa ja vituttaa tilanne todella paljon. Ja paljosta olen joutunut itsekin luopumaan. Lapsipuolilta en odota koskaan saavani kiitosta, sillä eivät varmaan tule ymmärtämään kuviota kunnolla koskaan. Minun on vaikea kiintyä heihin tai tuntea oikeastaan mitään. Vastuuta ja velvollisuutta tunnen kyllä täysin. Ja välillä on hyviä hetkiä. Osoitan hellyyttä myös fyysisesti, vaikka se tuntuu itsestäni vaikealta ja välillä epämiellyttävältä. Olen yrittänyt kaikkea, jotta kiintyisin heihin enemmän; mielikuvaharjoituksia, lukenut kaikki alan kirjat, perheneuvolaa. Prheneuvolassakin vain keskityttiin siihen, että tukisin lapsipuolten äitiä ja heidän suhdettaan. Lasten asiat ja heidän perhesuhteensa on jo hoidossa ammattilaisten kanssa. Itselle en saa siis mistään apua. Haluaisin vain keskustella omista tuntemuksistani, vitutuksesta, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteista. Kukaan tuttavistani ei ole samassa tilanteessa eikä oikein osaa suhtautua tähän mitenkään; pitävät vaan luonnollisesti minun puoliani ja sanovat, että keskittyä vain omiin lapsiin enemmän. Muttta jos jätän lapsipuolet täysin isän vastuulle, joutuu koko perhe kärsimään siitä.
Onko kukaan samassa tilanteessa ja saanut jostakin apua itselle?
Kommentit (132)
Jos kerran äiti on rappioalkoholisti, joka ei lapsia viranomaistenkaan mielestä saa tavata kuin viranomaisen läsnäollessa, eikä äiti ole tähän pystynyt epävakautensa takia sitoutumaan... Isä on lasten huoltaja, joten ei voi vaan lähettää heitä jonnekin.
saan sellaisen tunteen että sinun pitäisi lopettaa kokonaan noista miehesi lapsista huolehtiminen omien lapsesi mielenterveyden takia sillä lapsetkin jo varmasti sinusta aavistavat tuon stressin ja ahdistuksen..voi olla että lasten biologinen äiti alkaisi ottaa enemmän vastuuta jos näkisi että kukaan muu ei oo huolehtimassa niistä ja tulis sitä vastuuntuntoa lapsiaan kohtaan. pois vaan ja pirun äkkiä ennenkuin omat lapsesi alkaa oirehtia.Jos tilanne on noin paha niin kyllä miehesi pitäisi ymmärtää että haluat oman kodin ja energiaa hoitaa omat lapsesi. En minäkään äitipuolena osannut odottaa että joudun kantamaan niin paljon vastuuta tuosta miehen lapsesta jonka äiti tällä hetkellä näkee lastaan vain 1 kerran vuodessa, erityislapsi siis hänkin..tästä jos tilanne yhtään vaikeutuu niin oman kodin etsiminen muualta on kyllä lähellä ja mies saa valita jatkaako elämää kanssani vaikka erillään asutaankin.. rakkautta tai mitään muutakaan en tuota lasta kohtaan pysty vaan tuntemaan vaikka kuinka olen yrittänyt jo 5 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnollinen ja huolehtivainen miehesi lapsia kohtaan. Itse en pystyisi, enkä pysty samaan, minun mieheni kahden tyttären oleminen joka toinen viikonloppu on lähinnä välttämätön paha...
nyt vakava keskustelun paikka isän kanssa, hänen on ehdottomasti otettava vastuu lapsistaan. Olet jo jaksamisesi rajoilla, jos sulta loppuu voimat, on siinä sitten jo useampikin lapsi kohta vaarassa jäädä heitteille.
Tsemppiä ja voimia sinulle!
Ne kaikki viisi kuuluu nyt teidän perheeseen, se on yhtenäinen paketti, jonka sait vaikket tilannutkaan... Etkö voisi saada ladtenhoito- tai kodinhotoapua? Jos miehesi ei voi osallistua aktiivisesti lastenhoitoon, niin voisitteko palkata apua? Kuullostaa todella rankalta tuo sun tilanne. Miehesi lapset kuuluvat minusta perheeseen, ja heitä olis kohdeltava samalla tavalla kuin yhteisiäkin... Vai miten miehesi suhtautuu sun tyttäreesi? Ihan luonnollista, ettet voi suhtautua miehen lapsiin aivan samalla tavalla kuin omiisi. Hienoa että kuitenkin yrität. Tärkeintä, että olet turvallinen ja tasapuolinen heitä kohtaan.
-- hankkikaa nyt ihmeessä sitä apua, vaikka pariksi päiväksi viikossa
Mistä löytyisi teille joku perheen tukihenkilö, joka tulisi viikonloppuna tai viikollakin auttamaan lasten ja kodin kanssa. Sellainen lämmin vanhanajan kotihengetär, joka touhuaisi yhdessä lasten kanssa ja antaisi sulle hengähdystauon. Sano miehellesi, että tässä tilanteessa nyt tarvitaan tällaista apua. Varmaan maksaa jotain, mutta mieluummin laittaisin rahaa tuollaiseen kuin johonkin omaan terapiaan.
En nyt tarkoita mitään sossutätiä, vaan ihan kotiapulaista.
Olet selvästi hyvä ihminen. Tsemppiä!
Ap, ymmärrän kyllä että sinun pitää saada apua itsellesi joten puhu miehellesi ja hannkkikaa sitä, vaikkapa ystityisiä kanavia pitkin. Mutta sydämeni itkee niiden kanden vanhemman lapsen puolesta, siis he ovat VASTA 5 ja 7! Ajattele, ihan muutaman vuoden sisään he ovat menettäneet bioperheensä, sitten saaneet äitiopuolen, kaksi sisarpuolta ja sitten menettäneet äitinsä! Toivottavasti he saavat myös jotain apua/terapiaa. Ja ajattele mitä tapahtuu jos sinä ap vielä hylkäät heidät?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä on ollut vääntää niille pienille jo KAKSI pikkusisarustakin??
Lasten isä OTTAA vastuuta. Hänen on kuitenkin käytävä töissä (päivätyö), jolloin minä olen tietysti kaikkien lasten kanssa. Minä ole iltaisin töissä, jolloin mieheni hoitaa kaikkia lapsia, myös minun lastani. Mies laittaa ruokaa, siivoaa oma-aloitteisesti joka päivä, on minua ja lapsia kohtaan todella hellä ja ymmärtäväinen. Lisäksi hän hoitaa kyllä esim. omien lastensa kaikkien terapioitten, neuvolakäyntien yms. sopimiset ja tapaamiset. Me olemme perhe ja olen huomannut, että tämä ei toimisi, jos lapsia alettaisiin jaotella. Lapset pitävät toisiaan täysinä sisaruksina. Ja olisin uskonut, että te äitinä ymmärrätte, että naiset nyt luonnostaan ovat parempia huolehtimaan joistakin asioista. Mies tietää kaikesta, jopa siitä, että minun on vaikea kiintyä hänen lapsiinsa.
Olisi mukava löytää jostakin vertaistukea tai saada oikeasti sitä apua ITSELLEKIN. Ja tiedän, että lapset kasvavat kyllä. Nyt pitäisi vaan jaksaa tämä raskas vaihe..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ero tuli?
Ja miksi teillä on jo kaksi yhteistä lasta, kun se nuorimmainenkin on vasta viisi?
Ap: viestissä lukee
"Tilanne on siis haastava, koska asiat eivät olleet lainkaan näin silloin, kun hankimme yhteiset lapset."
Lukekaa edes se aloitus kunnolla, syyllistävät ääliöt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap on hosunut kieli vyön alla ne uudet lapset, kun koko tilanne on ollut täydellisen sekasortoinen, eikä siinä ole vielä voinut mitenkään tietää edes miten asiat olivat tai eivät olleet!
Herran jumala sentään - eikö voi yhtään ajatella etukäteen?!
Kukaan ei kyseenalaista hänen päätöstään alkaa alkoholistiksi ja hylätä lapset. Hänen ei olisi tarvinnut aloittaa juomista ja voisi milloin tahansa lopettaa. Olisi jättänyt lapset tekemättä tai tehnyt ja odottanut alkoholismin aloittamista kunnes lapset ovat aikuisia.
Olisi saattanut jopa ydinperhe säilyä juopottelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hosuminen ei ole.
Ja onhan ne lapset silti isän, oli äiti millainen tahansa - ja jos ero on tullut äidin sairauden takia, sitä suurempi syy miehen panostaa niihin aiempiin lapsiinsa.
Niin ja siinähän syyllistätte, ei tunnu missään. Jos kirjoitan, että tilanne ei ollut ollenkaan tällainen tavatessamme, niin terve ihminen ei ala kyllä syyllistää toista. Tai sitten teillä on joku ihme tarve tehdä se.. mene ja tiedä.
Miehen lapset ovat siis 5 ja 7. Oma lapseni 5 ja yhteiset lapset 1 ja 2. Ja jos jollakulla on vaikeuksia laskea niin raskaana olo kestää n. 10 kk.
Toivoisin asiallista keskustelua. En ole tämän maan ainoa ihminen, joka on välillä lujilla. Ja en kyllä taatusti ala ottmaan kaikkia ongelmiani omaan piikkiini. Ei elämässä voi kaikkea mahdollista ottaa etukäteen huomioon; tai sitten pitäisi jättää ne lapset kokonaan tekemättä. Tämä on niin tätä äitipuolena oloa; jos ottaa miehen, jolla on lapsia niin auta armias sitä kritisointia, jos menet tekemään yhteisiä. Myös biologisen äidin mokat kaadetaan silloin niskaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap on hosunut kieli vyön alla ne uudet lapset, kun koko tilanne on ollut täydellisen sekasortoinen, eikä siinä ole vielä voinut mitenkään tietää edes miten asiat olivat tai eivät olleet!
Herran jumala sentään - eikö voi yhtään ajatella etukäteen?!
kadonnut osapuoli on vastuussa,lopettaisi sen dokailun,niin sillä siitä selviäisi.Ap ja miehensä ansaitsivat uuden mahdollisuuden perheenä,se juoppo eksä pitäisi laittaa nyt ruotuun.
Täälläkään ei kukaan sanallakaan sitä äitiä moiti,ainoastaan aapeetä joka sentäs yrittää oman jaksamisensa rajoilla.Hävetkää!
Mies nippa nappa eronnut ja kuopuksensa kaksi, kun uutta on jo pukattu!
Kyllä VANHEMMUUS on ennen kaikkea vastuullisuutta, eikä tuossa ole kyllä yksikään aikuinen osoittanut nyt vastuullisuuden häivääkään!
Ei miehen ex, ei mies, etkä sinä!
Eli ap on hosunut kieli vyön alla ne uudet lapset, kun koko tilanne on ollut täydellisen sekasortoinen, eikä siinä ole vielä voinut mitenkään tietää edes miten asiat olivat tai eivät olleet!
Herran jumala sentään - eikö voi yhtään ajatella etukäteen?!
Vaan jälkiviisaus on aina turhaa, se ei auta ketään. Paitsi ehkä niitä, jotka nyt saattavat hetkeksi jäädä ajattelemaan, että mitäs jos sitä onnen täydellistäjää tai useampaa ei tehtailtaisi heti putkeen, kun on muutenkin pieniä lapsia kuvioissa.
Mutta ap:n asiaan, hae itsellesi tosiaan keskusteluapua! Ja kuten sanottu, jos se pienempikin on jo eskarissa, niin kyllä se elämä kohta helpottaa, kun koulu alkaa.
Musta tuntuu,että sun olisi nyt syytä jättää se liika pohtiminen ja syyllistyminen vähemmälle. Myöskin sen asian jatkuva pohtiminen, että voi kun MINUN lapseni nyt sitä ja tätä tota. Ihan tavallisessa ydinperheessäkin on tilanteita, joissa yksi lapsi vie enemmän voimavaroja, ja muut jää vähän paitsioon, sellaista se vaan on.
TUo on nyt teidän perhe. Siinä olevia jäseniä tulee kohdella tasapuolisesti, vaikka ei kaikkia sydämestään rakastaisikaan. Kuten tiedät, et voi alkaa erotella lapsia, koska sen jälkeen miehelläsi olisi oikeus myös syrjiä sinun lastasi. Ihan samalla tavalla hänen hoitamisensa on pois miehen lapsilta.
Joka tapauksessa, voimia! vaikka ihan jokainen olisi oma, on 5 lasta joka tapauksessa sellainen paketti, että siinä helposti väsyy.
ajattelematon kusipää on lasten biologinen äiti.
Kummallista tämä AV:n logiikka: pari lasi viiniä nauttivaa äitiä syyllistetään täysillä ( "et ole oma itsesi, laiminlyöt lapsiasi kun rentoudut puolikkaan viinipullon ääressä joka toinen joulu ).
Mutta auta armias kun äitipuoli kehtaa mainita, että lasten biologinen äiti retkahti juomaan niin sehän on herttileijaa ihan vain sairaus ja reppana on täysin syytön kaikkeen, lykätköön lapsensa vaan muiden hoitoon ja jatkakoon ryyppäämistä.
luulisi, että neuvolassa tajuavat, että tarvitset vertaistukea ja keskusteluapua. Oudolta kuulostaa, että perheneuvolan mielestä sinun pitäisi tukea miehesi lasten äitiä ja hänen äitilapsisuhdetta. Jospa yrität saada heidät kerta kaikkiaan tajuamaan, että olet henkisesti loppu ja tukea ja ymmärtäjää tarvitset sinäkin.
Toivotan sulle jaksamista
(ja minusta on kiva, että joku jaksaa ja haluaa lapsia tehdä, vaikka isommat olisivat kenen ja minkä hyvänsä ikäisiä, höh, en myöskään ymmärrä tuota syyllistämistä lasten tekemisestä. Miksi haluatte ilkeillä? Saatteko tyydytystä siitä?)
eikä vain tehtailla.
Eikö edes sen viidennen hankkimista olisi voinut HIEMAN siirtää...
Jos hankkii lapsia, pitää tajuta ottaa vastuu, eikä vain joutua ja ajautua tilanteisiin.
Nyt kerrot tämän saman miehellesi. Ja sen, että et jaksa moista yksin. Eikä sinun tarvitse edes jaksaa, muista se! Jos mies ei tajua en nää mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota. Kohta kellään näistä lapsista ei ole äitiä, koska poltat itsesi loppuun.
Olet hyvä ihminen sen huomaan kyllä. Ehkä liiankin hyvä? Nyt muistat myös itsesi!!!!