Sukulaiseni on kotiäiti, vaikka lapset

Ei kaikki miehet vaihda nuorempaan.

ovat jo 12 ja 16. Hän itse on 50. Hän on ollut kotona siitä saakka, kun esikoinen syntyi. Ammattiaan vastaavaa työtä tai oikein mitään muutakaan, alkaa olla kohta vaikea saada. Ei hän kyllä mitään töitä haekaan, odottaa lapsia kotiin ruuan kanssa ja siivoaa ja laittaa kotia ja pihaa. Kuka voi tehdä tällaisia ratkaisuja elämässään? Kaikki miehen varassa. Tunnetteko tällaisia naisia?

Lapsia tosin on 10 (eivät ole lestiksiä). Ja nuorin vasta 7-vuotias.



Vanhemmat n. 50-vuotiaita, äiti on ollut 26 vuotta kotona.

jos ei olisi hyvä toimeentulo sen varassa.

Itsekin voisin olla jos mies tienaisi tarpeeksi.

Olosuhteiden vuoksi, vaikka yliopistotutkinto onkin. Elämä ei mene aina suoraviivaisesti, sillä tavalla kun odotetaan. Kyllä kaikki tulevat tämän jossain vaiheessa elämäänsä huomaamaan. Pitää elää niillä korteilla, mitkä on annettu. Aina ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan, turhaan.

ja opettele rakastamaan lähimmäistäsi. Eli lakkaa louskuttamasta ja leikkimästä jotain naurettavaa kukkulan kunkkua! Kuuluuko sulle? No ei.



Onko siis kaikkien ihmisten todellakin pakko olla samasta muotista valintoineen? Mitäpä jos he ovat onnellisia juuri noin! Onko se sulta pois? Ihan pakko kysyä se klassinen; oletko kateellinen? Koita vähän kasvaa henkisesti, yritä nyt edes.



Hanki ihan joka tapauksessa omaa elämää tarpeeksi, niin silloin on oikeasti aika helppo antaa muidenkin elää niillä omilla tavoillaan! Vaikka et itse tekisikään samoin. Kun muut ei ole yhtä kuin sä, koita nyt tajuta.

Eikä elämä välttämättä ole miehen varassa. Osa on perinyt ja sijoittanut perintönsä. Käytännössä mies maksaa nyt kaiken ja jos se ero tulisi, menisi yhteinen omaisuus puoliksi ja peritty olisi omaa, koska sitä ei avio-oikeus koske (testamentti).

ja opettele rakastamaan lähimmäistäsi. Eli lakkaa louskuttamasta ja leikkimästä jotain naurettavaa kukkulan kunkkua! Kuuluuko sulle? No ei. Onko siis kaikkien ihmisten todellakin pakko olla samasta muotista valintoineen? Mitäpä jos he ovat onnellisia juuri noin! Onko se sulta pois? Ihan pakko kysyä se klassinen; oletko kateellinen? Koita vähän kasvaa henkisesti, yritä nyt edes. Hanki ihan joka tapauksessa omaa elämää tarpeeksi, niin silloin on oikeasti aika helppo antaa muidenkin elää niillä omilla tavoillaan! Vaikka et itse tekisikään samoin. Kun muut ei ole yhtä kuin sä, koita nyt tajuta.

Kiitos tästä.

Se kotiäiti olen minä :D

Sitä ennen teki töitä epäsäännnöllisesti, silloin kuin huvitti. Esim. opetustöitä. Humanistinen koulutus.



Eläke ei luultavasti ole valtava, mutta ei äiti sitä tunnu kaipaavankaan.

[/quote]

Kiitos tästä.



Se kotiäiti olen minä :D

[/quote]

On sun ja sun miehesi asia päättää miten teidän yhteisessä kodissa asiat parhaiten sujuvat. :D

Oma äitini oli yli 20 vuotta kotona, lapsia kolme. En siltikään pidä häntä kovinkaan hyvänä äitinä, koska hän ei ollut meidän lasten kanssa juuri ollenkaan vaan puuhaili koko ajan omiaan. Me lapset olimme vain siinä sivussa. Tästä syystä minua huvittaa kotihoidon puolesta kohkaajat. Ei pelkkä kotiäitiys tee kenestäkään hyvää äitiä, vaikka tälläkin palstalla niin kuvitellaan

Mutta nimen omaan noille lapsille. Ei meillä ollu kukaan ruuan kanssa vastassa ku tultiin koulusta. -Mikroon sai pistää eilen tai aamupäivällä tehtyä jos sitä oli vielä jäljellä...

Vaikeaa tajuta, jos itse on tosi rahanahne ja esim. vallanhaluinen??

ja me kaikki lapset olemme jo vuosia sitten muuttaneet pois kotoa. Äidin oli alunperin tarkoitus palata töihin, mutta hänen työhönsä tarvittavia pätevyyksiä muutettiin ja hänen olisi pitänyt käydä muutama vuosi koulutusta ennen kuin olisi voinut palata töihin. Ei siitä koulunkäynnistä sitten "vanhoilla" päivillä (nelivitosena) enää oikein mitään tullut, äiti oli niin tottunut jo olemaan rauhassa kotona. Ja sitten hän sairastuikin, ei niin pahasti, että pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta sen verran pahasti, että se hankaloitti liikaa opiskeluja ja ne jäivät. Kannan kyllä huolta äidin pärjäämisestä, en tiedä miten hän selviäisi, jos isälle tapahtuisi jotain tai he eroaisivat.

10v olen ollut kotona, lapset ovat alaluokilla.

Työpaikkaa ei tietenkään ole odottamassa, eikä ammattiani vastaavaa työtä ole edes kauempanakaan, joten uudelleenkouluttautuminen odottaa, jos joskus vielä aion töihin ruveta.

Minulla on myös kaksi kroonista sairautta, niinkuin jonkun äidillä yllä, eivät niin pahoja, että pääsisi eläkkeelle, mutta sen verran että kaikki on suht raskasta:-/

Haluatko kysyä jotain?

meillä vähän eri asia toisaalta mutta samoin taas toisaalta.



Olen ollut mielestäni paljon työssä, mutta välillä huonompina aikoina työttömänä, koska työmatkat ilman ajokorttia vaikeat, alaani ei ole kaikissa kaupungeissa eikä omilla kotikonnuillani. Ansiosidonnaisella olen voinut osaksi osallistua perheen menoihin, mies suurimman osan.



Lapsia olen synnyttänyt 17 vuodessa kuuusi, joten aikoinaan ilman kotihoidon tukeakin olen ollut kotiäitinä miehen huolehtiessa kaikista juoksevista laskuista jne.



Kun polveni rasittui vaikean työmatkan takia, kuljin kuudella eri kulkuneuvolla päivittäin, niin jäin kotiin ensin sairaslomalle ja odottamaan työttömyyseläkettä, johon just vielä minun syntymäaikani oikeuttaa. Mies on maksanut kaikki taas.



Vaikka saan vajaan 1 000 €/kk bruttona, ei se riitä sähkölaskuun (160m2 300€/kk) vakuutus talosta ja mökistä, vesimaksu, jätelasku jne. Ruuat, lääkkeeni, vaatteeni ja jotain kotiin pystyn hoitamaan, välillä osan esim. sähkölaskusta jne.



Olen saanut olla kotiäitinä muutamalle "iltikselle" kouluikään asti, vain n. parina vuotena työssä.



Mies on aina halunut että olen kotona mahdollisuuksien mukaan, hänen mielestään kotityöt ovat ihan arvostettavaa ja omien lasten hoito ja läsnäolo koulupäivänkin jälkeen.



Laskimme kerrankin mistä säästetään ja mitä karsitaan että voisin olla kotona äitiysloman jälkeen...vaatimattomalla elämäntyylillä olen voinut olla. Ei meillä pankkitilillä ole omaisuutta, talo maksettu ja kesämökistä velkaa.

ja suoraan sanottuna hänen "kotirouvailuaan" ihmettelee moni ihminen. Ammattikorkean käynyt, oman alansa töitä(tai töitä yleensäkään) tehnyt maksimissaan yhteensä pari vuotta. Kaikki lapset jo koululaisia ja rouvalla ikää n. 40v.



Mies työssä jatkuvasti ja tekee myös pimeää bisnestä lisäksi.

Eikö teitä kotirouvia mietitytä olematon eläke, tai esim. avioero?

freelancerina tuloni olivat toisinaan pienemmät kuin työttömyyskorvauksella, joskus sitten ihan ilman miäänkin kotirouva-freen piti tulla toimeen. Tulin. Lapsilisät lapsille, miehen palkka elämiseen ja omat kaikkien muiden menojen paikkaamiseen. Jokainen taaplaa tavallaan ja tilanteet muuttuvat. Mitäs tuossa nyt lopultakaan on ihmettelemistä?

tai mietittekö koskaan, että koulutuksenne on mennyt hukkaan?

Kaipaatteko töihin? Tai yleensäkään kuulumista työyhteisöön?

Nämä kysymykset niille, joiden lapset ovat jo isoja ettekä tee mitään ansiotyötä.

Kiinnostaa tietää.