Hohhoijaa mun anoppia...
... siis on aina ollut itsekeskeinen, tilaavievä ja teräväkielinen ihminen. Siksi olemmekin nähneet viime vuosina hyvin vähän ja silloin muodollisella kohteliaisuudella menty puolin ja toisin.
Tähän liittyy muutakin, perintösotkuja yms., mutta olen itse yrittänyt pysyä etäällä noista kuvioista ja antanut mieheni hoidella oman sukunsa puolen asiat. Mä en halua enkä odota anopilta mitään, ja olen löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan tän asian suhteen.
Mutta mutta, tänä jouluna sain taas hyvän esimerkin siitä, että kun ihminen on vaikea ja itsekeskeinen, se pulpahtaa aina pintaan ennemmin tai myöhemmin.
Olimme miehen suvun puolen isoissa juhlissa, jossa istuttiin "pöytäkunnittain" 6 hengen pöydissä. No, minä, mieheni ja meidän pienet lapset täytimme yhden pöydän, aluksi pari tyhjää tuolia jäi, ja istuimme siis tuntikausia maljapuheita kuunnellen jne. Jossain vaiheessa iltaa eräs pariskunta tuli vaihtamaan kuulumisia kanssamme ja he istuivat meidän pöytään täyttäen ne tyhjiksi jääneet tuolit. Juttelimme ja nauroimme vilkkaasti ja pitkään.
Anoppi oli parkkeerannut viereiseen pöytään ja kurotteli ja huiskutteli sieltä näyttävästi miehelleni vähän väliä - selvästi häntä pänni se, että me tulimme perheenä ja istuimme erillään hänestä + meidän pöydässä naurettiin paljon.
No, annas olla kun minä läksin hakemaan seisovasta pöydästä kaffea ja jälkiruokaa - toin pari lautasta kerralla, itselleni ja toiselle lapsista. Tuolini täydessä pöydässä jäi luonnollisesti kahdeksi minuutiksi tyhjäksi, ja kun tulen takaisin lautaset ja täpötäysi kahvikuppi käsissä, niin ei jumalauta - anoppi on hyökännyt omasta pöydästään meidän pöytään, mun paikalle istumaan. Keskustelu oli katkennut, nauru lakannut, ja pahinta - anoppi ei hievahdakaan vaikka mä seison siinä käytävällä serviisit kädessä... :-) Aivan kuin komediasta siis, miniä työnnetään kirjaimellisesti "ulos" omasta perheestään.
No, tilanne laukesi vasta kun pöytäämme tulleen pariskunnan rouva tajusi tilanteen, nousi ja tarjosi mulle ystävällisesti oman paikkansa, että pääsin tarjoilemaan lapselle ja kahvittelemaan... Ja anoppi istui jaarittelemassa miehelleni noin puoli tuntia jäädyttäen koko pöytäkeskustelun.
Nauratti ja vähän loukkasikin, vaikka sinänsä pieni juttu. Olisitko sinä tuntenut samoin?
Kommentit (46)
sukupolvien kuilu ja se, kuinka nuorempi väki ei välttämättä tajua vanhoja käytösnormeja.
Autossa etupenkkipaikkaa "kuuluu" tarjota vanhemmalle/arvokkaammalle henkilölle, tässä tapauksessa anopille. Anopin mielestä miniä, joka paikkaa ei tarjoa, on käytöstapoja ymmärtämätön, itsekäs moukka.
Sukujuhlissa taas "kuuluu" kierrellä viereisissä pöydissä juttelemassa muidenkin kuin oman pöytäseurueen kanssa. Ja tämä nimenomaan kahvin aikana, ei ennen. Lapsenakin se oli juhlan paras osa kun aikuiset joivat (kiertelivät) kahvien kanssa ja lapset saivat touhuta vapaasti!
Ottamatta kantaa anopin muuhun v:maisuuteen väittäisin, että ylläolevissa tilanteissa anoppi toimi (vanhan) etiketin mukaan ja miniä tökerösti.
-kulttuurihistorioitsija
Kaikenlaisia törppöjä sitä onkin olemassa. Sen saa taas tätä ketjua lukiessaan huomata.
Lautasten kanssa ei vaellella muihin pöytiin.
Ap on ihan oikeassa.
Ap:na olisin pyytänyt miestäni hakemaan pöytään yhden lisätuolin ;-))
Pekka, voisitko hakea minulle tuolin.....kröhm!
Sukujuhlissa taas "kuuluu" kierrellä viereisissä pöydissä juttelemassa muidenkin kuin oman pöytäseurueen kanssa. Ja tämä nimenomaan kahvin aikana, ei ennen. Lapsenakin se oli juhlan paras osa kun aikuiset joivat (kiertelivät) kahvien kanssa ja lapset saivat touhuta vapaasti!
Ottamatta kantaa anopin muuhun v:maisuuteen väittäisin, että ylläolevissa tilanteissa anoppi toimi (vanhan) etiketin mukaan ja miniä tökerösti.
-kulttuurihistorioitsija
tilannetajuton kylddyyrihistoristoriikko palstalla:D
Kaikenlaisia törppöjä sitä onkin olemassa. Sen saa taas tätä ketjua lukiessaan huomata. Lautasten kanssa ei vaellella muihin pöytiin. Ap on ihan oikeassa. Ap:na olisin pyytänyt miestäni hakemaan pöytään yhden lisätuolin ;-)) Pekka, voisitko hakea minulle tuolin.....kröhm!
Sukujuhlissa taas "kuuluu" kierrellä viereisissä pöydissä juttelemassa muidenkin kuin oman pöytäseurueen kanssa. Ja tämä nimenomaan kahvin aikana, ei ennen. Lapsenakin se oli juhlan paras osa kun aikuiset joivat (kiertelivät) kahvien kanssa ja lapset saivat touhuta vapaasti! Ottamatta kantaa anopin muuhun v:maisuuteen väittäisin, että ylläolevissa tilanteissa anoppi toimi (vanhan) etiketin mukaan ja miniä tökerösti. -kulttuurihistorioitsija
Kyllä tuollaisissa juhlissa nimenomaan otetaan kahvi ja kahvileipä ja mennään rupattelemaan muiden kanssa eikä nyhjätä oman perheen kanssa!
Eikä missään nimessä pyydetä hakemaan lisätuolia (mistä ihmeestä, napataanko se viereisestä pöydästä?) vaan tuossa ap:n tapauksessa kun pöytään ensin rupattelemaan tulleet tajuavat, että hieman tyhmähkö ap palasi takaisin eikä tajunnut mennä muille juttelemaan, niin heidän olisi pitänyt lähteä. Ehkä seuraavaan pöytään nauramaan, miten ap ja miehensä ovat niin juntteja, etteivät kykene keskustelemaan kuin keskenään ja ne 3v ja 4v lapsetkin täytyy vielä syöttää.
Yleensä kun ruokaa tai kahvia mennään hakemaan pöytäkunnittain, ihan jo liikkumisen ja pöytiin palaamisen takia. Näin varmistetaan, että ruokailu voidaan aloittaa suunnilleen samaan aikaan eikä pöydästä osa syö ja osa ryntäile ympäriinsä.
Voisiko olla, että pöytä vaikeni, koska he pöyristyivät huonoista tavoistasi? Lähdit yksin hakemaan kahvia ja jälkiruokaa eli osoitit muille, että seuransa ei ole kovinkaan tärkeää ja toisaalta et tajunnut edes kysyä, lähdetäänkö ottamaan kahvia.
Missä junttilassa olet kasvanut?
Sun nyt vaan aikuisena naisena ja lastesi äitinä tuossa tilanteessa olisi pitänyt pyytää anoppia siirtymään omalle paikalleen! Tosin miehesi olisi voinut olla ajan tasalla ja tehdä sen puolestasi! Kyllä hän varmasti näki että seisoit siinä.
Se asia voidaan tehdä asialisesti sanomalla vaikka huomaatko, että odotan pääsyä omalle paikalleni. Jos ei reagoi täytyy vain pokkana jatkaa ole hyvä ja anna mulle paikkani.
Sillä ei ole mitään merkitystä jos anoppi suutahtaa. Olkoon suuttuneena mitä sitten! Ja tämän kirjoittaa anoppi, jolla kivat lasten puolisot:)
Yleensä kun ruokaa tai kahvia mennään hakemaan pöytäkunnittain, ihan jo liikkumisen ja pöytiin palaamisen takia. Näin varmistetaan, että ruokailu voidaan aloittaa suunnilleen samaan aikaan eikä pöydästä osa syö ja osa ryntäile ympäriinsä.
Voisiko olla, että pöytä vaikeni, koska he pöyristyivät huonoista tavoistasi? Lähdit yksin hakemaan kahvia ja jälkiruokaa eli osoitit muille, että seuransa ei ole kovinkaan tärkeää ja toisaalta et tajunnut edes kysyä, lähdetäänkö ottamaan kahvia.
Yleensä kun ruokaa tai kahvia mennään hakemaan pöytäkunnittain, ihan jo liikkumisen ja pöytiin palaamisen takia. Näin varmistetaan, että ruokailu voidaan aloittaa suunnilleen samaan aikaan eikä pöydästä osa syö ja osa ryntäile ympäriinsä. Voisiko olla, että pöytä vaikeni, koska he pöyristyivät huonoista tavoistasi? Lähdit yksin hakemaan kahvia ja jälkiruokaa eli osoitit muille, että seuransa ei ole kovinkaan tärkeää ja toisaalta et tajunnut edes kysyä, lähdetäänkö ottamaan kahvia. Missä junttilassa olet kasvanut?
välillä tämä palsta hämmästyttää. Toki noin toimitaan, jos kyse on isoista pöytäkunnista ja varsinaisesta ruokailusta. Kuuden hengen pikkupöydissä ja epävirallisissa sukujuhlissa ei ole ihan niin selkeää, miten homma pyörii, edes aikuisten kanssa.
Lapset ovatkin sitten oma juttunsa. Ihanko tosi, että ne pikkuipanat olisi pitänyt viedä sinne jonottamaan ja jalkoihin pyörimään? Vai jättää pöytään odottelemaan?
On ihan normaali tapa, että lapsille haetaan sapuska ja joku toinen on lasten kanssa sen aikaa. Pienimpien kanssa jopa vanhemmat joutuvat syömään ja hakemaan omat sapuskansa vähän eri tahtiin, kun toinen auttaa lapsia.
eikä kukaan sitä huonona paikkana pidä.
Ja varmasti olisin tuntenut samoin.
tilannetajuton kylddyyrihistoristoriikko palstalla:D
heh, minulla jos jollakin on tilannetajua. Lisäksi myös tietoa tavoista ja niiden historiasta. Tavat muuttuvat, anoppi tässä edusti niitä vanhoja, nyt jo (näköjään) edesmenneitä tapoja.
- historioitsija, ei tosin Perähikiältä, koska siellä ei valitettavasti ole yliopistoa jossa voisin työskennellä. Muuten voisin toki sinne muuttaakin - jos sellainen paikka olemassa olisi:)
Minä e kyllä voisi koskaan paitsi sairaana ja raskaan ollessani, istua autossa parhaalla paikalla edessä, jos huomattavasti minua vanhempia olisi kyydissä.
Mutta ajat muuttuu ja ihmisillä on nykyään erilaisia käytöstapoja, millä ei mitään pahaa tarkoiteta ollaan vaan ajattelemattomia.
- historioitsija, ei tosin Perähikiältä, koska siellä ei valitettavasti ole yliopistoa jossa voisin työskennellä. Muuten voisin toki sinne muuttaakin - jos sellainen paikka olemassa olisi:)
Tutkipas vähän karttoja. Hikiä on olemassa. Oittia sanotaan myös Taka-Hikiäksi, eikös se ole sama kuin Perähikiä. Ja sieltä ajelee kivasti junalla pääkaupunkiin ja yliopistoon. Eli muuta vaikka sinne.
Bemböle on sitten Hölmölä.
t. Taka-Hikiällä käynyt.
Kyllä juhlissa keskimäärin halutaa jutella muidenkin kuin sen oman ihana pienen ydinperheen kanssa. Kohtelias ihminen kiertelee ja keskustlee kaikkien läsnäolevien kanssa, jos se on vaan mahdollista. Kotona teidän ihana pieni rakas perhe voi sitten tuijotella toisiaan pöydän yli.
SKyllä hän varmasti näki että seisoit siinä.
AP:tä harmittaa, koska sisimmässään tuntee, ettei miehensä puolusta häntä. Eli Ap:n ongelma on parisuhde, ei anoppi. Tuskin jonkun muun sukulaisen vastaava käytös johtaisi noin isoon kiinnostukseen ap:n taholta.
- historioitsija, ei tosin Perähikiältä, koska siellä ei valitettavasti ole yliopistoa jossa voisin työskennellä. Muuten voisin toki sinne muuttaakin - jos sellainen paikka olemassa olisi:)
Tutkipas vähän karttoja. Hikiä on olemassa. Oittia sanotaan myös Taka-Hikiäksi, eikös se ole sama kuin Perähikiä. Ja sieltä ajelee kivasti junalla pääkaupunkiin ja yliopistoon. Eli muuta vaikka sinne.
Bemböle on sitten Hölmölä.
t. Taka-Hikiällä käynyt.
Niin, Perähikiä on olemassa vain kuvainnollisesti, valitettavasti. Vaikka välillä mieli tekis muuttaa paikkaan jossa ei ois näin älyltään rajoittunutta porukkaa:DDD Oiskohan tuo paikka se Perähikiä, jonne tollot eivät ole vielä rantautuneet.
- kyldyrelli historioitsija
Opettele käytöstavat ITSE nesin ja vaadi sen jälkeen muilta!
Mikä järki on mennä juhlii, jossa tuijotetaan sitä omaa ukkoa ja omia mukeloita. Sen voi tehdä kotonakin!
Jos ruokailun ja kahvin välissä on pitkä jakso, paikkoja vaihdellaan hetkeksi ja anteeksipyydellen, jos joku tulee takaisin vanhalle paikalleen. Ne paikat on usein ihan tarkoituksella valittu esim. lapsiperheet kauempana hääparista, heillä mahdolliset syöttötuolit ja leveämmin tilaa jne.
Kun kahvit on juotu ja muu ohjelma alkaa, paikat sekoittuvat ja on luonnollistakin, että joku saattaa viedä paikan. Kahvia hakevalta EI KOSKAAN MINKÄÄN VALTAKUNNAN KÄYTÖSTAPOJEN MUKAAN VIEDÄ PAIKKAA. Siinä vaiheessa on tarkoitus istua niillä paikoilla, joissa on ruokailtukin. Seurustelu tapahtuu vasta tuon jälkeen.
Minulla on sukulaistäti, joka ei vain tajua hyviä käytöstapoja missään sukujuhlissa. Hänestä kiertely pöydästä toiseen on niin ihanaa, että hän rynnii ensimmäinen hakemaan itselleen ruokaa (jopa ennen syntymäpäiväsankaria/ hääparia). Sitten hän parkkeeraa itsensä sen synttärisankarin/hääparin viereen ja jututtaa syödessään näitä. Kun muut ovat lähteneet hakemaan ruokaa, on täti syönyt ja parkkeeraa itsensä seuraavaan pöytään välittämättä vähääkään, kenen paikan vie. Jopa suorat kehoitukset mennä pois toisen paikalta kaikuvat kuuroille korville, kun hän kovaäänisesti kehottaa ruokailijaa siirtymään seuraavalle vapaalle paikalle. Ja ketjureaktio on valmis... Tämä on idioottimaista käytöstä! Pöytäjärjestys on tehty monista eri syistä, ja varsinkin vieraammissa juhlissa on mukavaa, että toisiaan tuntevat istuvat edes lähipöydissä. Tätini on karkottanut ventovieraita syömään yksinään (mm. veljeni uusi avokki).
Tapoihin kuuluu odottaa sitä seurustelua kahvin jälkeiseen aikaan, jolloin käsissä siis on yleensä enintään boolilasi. Olen joutunut raahaamaan syöttötuolissa istuvaa lastani toiseen pöytään, kun täti ei suostunut siirtämään omaa ahteriaan siitä minun paikastani mihinkään. Ja meilläkin siis oli kahvit kesken ja olin hakenut lapselle kakkua ja käynyt nopeasti vain hakemassa itselleni kahvin.
En voi kuvitella mitään moukkamaisempaa kuin kesken aterioinnin toisen paikan viemisen sillä varjolla, että pitäisi muka seurustella toisten kanssa. Se paikka viedään sellaiselta, joka on jo juonut kahvinsa ja on itsekin seurustelemassa muualla. Yksinkertaista, eikö totta? Opetelkaa niitä hyviä tapoja ihan oikeasti eikä vain keksitysti!
Mikä järki on mennä juhlii, jossa tuijotetaan sitä omaa ukkoa ja omia mukeloita. Sen voi tehdä kotonakin!
Ruokailuaikana (johon kahvittelukin kuuluu) istutaan pääasiassa omasssa pöydässä, mutta toki naapuripöytään voi pyörähtää kahvinsa kanssa, jos siellä on tilaa. Ennen ja jälkeen ruokailun on aikaa seurustella ja olla sosiaalinen.
Nythän anoppi kiilasi ap:n paikalle, kun ap poistui hakemaan lapsille syötävää, ja jutteli oman poikansa kanssa. Sekö on sitten kivaa vieraiden kanssa seurustelua ja minglailua?
Opettele käytöstavat ITSE nesin ja vaadi sen jälkeen muilta!
Mikä järki on mennä juhliin, jossa tuijotetaan sitä omaa ukkoa ja omia mukeloita. Sen voi tehdä kotonakin!
vai mistä katkeruus aapeetä kohtaan?
Minusta hänen toiminnassaan ei ole mitään ihmeellistä. On fiksua opettaa lapsille, että ruokailu tehdään omalla paikalla eikä lähdetä ramppaamaan ees taas. Tää on tietty ylivoimaista näille moitiskelijoille joten helpompi kivittää aapeetä kuin kasvattaa omat lapset pysymään paikallaan eikä riehumaan pitkin juhlatilaa jossa aikuiset kulkee kuumat kahvikupposet käsissään jne.
Itsekin omaan käytöstavat, mutta missä oli aapeen anopin? Eikö hänen tarvitse ottaa muita huomioon? Eihän tuon anopin tarvitse olla kuin esim 45v ja aape 25v joten millä oikeudella anoppi nyt "vanhana" olisi superpassattavien kerhossa? (en muista enää mainittiinko anopin ikää ees) Olkoon anoppi kiitollinen saamastaan kyydistä ja palveluksista ja lopettakoon turhat kuningattaren elkeet. Ihmissuhteet on vastavuoroisuutta, häntä on autettu, mutta kovin nihkeää on takaisinpäin antaminen.
Aapee ei mitenkään rumasti sanonut anopilleen, vaikka valtasikin paikkansa pöydässä, oishan sitä palstatyyliin voinu tokasta, et "painu vi**tuun lehmä siitä, se oli mun paikka!" ja nykästä tuolin anopin alta. Miinuksen annan aapeen ukolle, jonka olisi pitäny hoitaa tilanne. Ehkä ois pitäny sitä ukkoa hieman töytäistä kylkeen ja yskästä ja mulkaista anoppia sillailla et mieskin ois tajunnu vihjeen.
Älä aapee välitä, näitä vallankipeitä anoppeja on aina. Meillä mies on laittanu rajat vanhemmilleen mihin asti saa meidän perheen asioihin puuttua. Sen jälkeen oli paljon helpompaa ja tulemme anopin kanssa hyvin juttuun. Vaadi mieheltäsi enemmän perheensä = sinun ja lasten puolustamista!