Lue keskustelun säännöt.
Hohhoijaa mun anoppia...
27.12.2011 |
... siis on aina ollut itsekeskeinen, tilaavievä ja teräväkielinen ihminen. Siksi olemmekin nähneet viime vuosina hyvin vähän ja silloin muodollisella kohteliaisuudella menty puolin ja toisin.
Tähän liittyy muutakin, perintösotkuja yms., mutta olen itse yrittänyt pysyä etäällä noista kuvioista ja antanut mieheni hoidella oman sukunsa puolen asiat. Mä en halua enkä odota anopilta mitään, ja olen löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan tän asian suhteen.
Mutta mutta, tänä jouluna sain taas hyvän esimerkin siitä, että kun ihminen on vaikea ja itsekeskeinen, se pulpahtaa aina pintaan ennemmin tai myöhemmin.
Olimme miehen suvun puolen isoissa juhlissa, jossa istuttiin "pöytäkunnittain" 6 hengen pöydissä. No, minä, mieheni ja meidän pienet lapset täytimme yhden pöydän, aluksi pari tyhjää tuolia jäi, ja istuimme siis tuntikausia maljapuheita kuunnellen jne. Jossain vaiheessa iltaa eräs pariskunta tuli vaihtamaan kuulumisia kanssamme ja he istuivat meidän pöytään täyttäen ne tyhjiksi jääneet tuolit. Juttelimme ja nauroimme vilkkaasti ja pitkään.
Anoppi oli parkkeerannut viereiseen pöytään ja kurotteli ja huiskutteli sieltä näyttävästi miehelleni vähän väliä - selvästi häntä pänni se, että me tulimme perheenä ja istuimme erillään hänestä + meidän pöydässä naurettiin paljon.
No, annas olla kun minä läksin hakemaan seisovasta pöydästä kaffea ja jälkiruokaa - toin pari lautasta kerralla, itselleni ja toiselle lapsista. Tuolini täydessä pöydässä jäi luonnollisesti kahdeksi minuutiksi tyhjäksi, ja kun tulen takaisin lautaset ja täpötäysi kahvikuppi käsissä, niin ei jumalauta - anoppi on hyökännyt omasta pöydästään meidän pöytään, mun paikalle istumaan. Keskustelu oli katkennut, nauru lakannut, ja pahinta - anoppi ei hievahdakaan vaikka mä seison siinä käytävällä serviisit kädessä... :-) Aivan kuin komediasta siis, miniä työnnetään kirjaimellisesti "ulos" omasta perheestään.
No, tilanne laukesi vasta kun pöytäämme tulleen pariskunnan rouva tajusi tilanteen, nousi ja tarjosi mulle ystävällisesti oman paikkansa, että pääsin tarjoilemaan lapselle ja kahvittelemaan... Ja anoppi istui jaarittelemassa miehelleni noin puoli tuntia jäädyttäen koko pöytäkeskustelun.
Nauratti ja vähän loukkasikin, vaikka sinänsä pieni juttu. Olisitko sinä tuntenut samoin?
Kommentit (46)
Mieheni oli niin syventynyt keskusteluun sen pariskunnan miehen kanssa niin ettei huomannut tilannetta heti.
Tilanteesta tuli mieleen myös huvittava muisto takavuosilta, jolloin olimme menossa erääseen tilaisuuteen meidän autolla niin, että annoimme anopille kyydin ja menimme noutamaan häntä kotoaan. Mies ajoi, mä istuin apumiehen paikalla ja anopille jäi takapenkki. Aluksi en tajunnut, että asetelma otti häntä päähän, koska tottakai HÄNEN olisi pitänyt saada istua parhaalla paikalla. Bongasimme kuitenkin matkalla pari tuttua daamia matkalla samaan tilaisuuteen, ja mieheni pysähtyi tarjotakseen heillekin kyydin, jolloin anoppi kiekaisi voitonriemuisena takapenkiltä, että "nyt xx:n ainakin pitää väistyä kun nuo tulevat kyytiin!" Silloin mieheni totesi rauhallisesti, että kelpo paikkoja ne takapenkilläkin ovat, rouvat kömpivät kyytiin ja matkaa jatkettiin ilman että mun tarvitsi siirtyä. Anoppi murjotti mulle 2 päivää...
t. ap joka anoppinsa mielestä selvästi on AINA väärällä paikalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä sama juttu kappalejaoin niinkuin normaalit ihmiset tekee.
Pistä sama juttu kappalejaoin niinkuin normaalit ihmiset tekee.
Se on muuten tosi työlästä lukea ilman kappalejakoja!
koska ette selvästi tajunneet, miten systeemi menee. Eli ruokailun jälkeen on tarkoitus vaihtaa pöydästä toiseen ja mennä juttelemaan muiden kanssa, ei jäädä omaan pöytään kuin tatit. Nähtävästi se tuttavapariskunta oli aikansa seurannut teitä ja sitten päättänyt, että koska te ette nähtävästi tajua etikettiä, niin he nyt yrittävät edes jotenkin keskustella.
Kahvin ja pullan kanssa EI palata samaan pöytään, josta lähdettiin (ellei olla vanhuksia) vaan mennään muihin pöytiin juttelemaan. Nähtävästi anoppi oletti, että ymmärtäisit asian.
Kaltaisiasi näkee aina joskus juhlissa. Nähtävästi olet niitä, joiden vanhemmat piti sukujuhlia parisuhdeterapiana eli jätti lapset kotiin. Jos olisit ollut nuorempana mukana, tajuaisit tavat.
koska ette selvästi tajunneet, miten systeemi menee. Eli ruokailun jälkeen on tarkoitus vaihtaa pöydästä toiseen ja mennä juttelemaan muiden kanssa, ei jäädä omaan pöytään kuin tatit. Nähtävästi se tuttavapariskunta oli aikansa seurannut teitä ja sitten päättänyt, että koska te ette nähtävästi tajua etikettiä, niin he nyt yrittävät edes jotenkin keskustella.
Kahvin ja pullan kanssa EI palata samaan pöytään, josta lähdettiin (ellei olla vanhuksia) vaan mennään muihin pöytiin juttelemaan. Nähtävästi anoppi oletti, että ymmärtäisit asian.
tapa tuollainen on?
Nevöhööd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinne juhliin ole menty oman perheen kanssa kököttämään vaan muiden kanssa olemaan ja se sujuu varsin mainiosti ruokailun jälkeen pöytiä vaihtamalla. Näin on tehty Hämeessä satoja vuosia ja hyvin toimii.
Ei sinne juhliin ole menty oman perheen kanssa kököttämään vaan muiden kanssa olemaan ja se sujuu varsin mainiosti ruokailun jälkeen pöytiä vaihtamalla. Näin on tehty Hämeessä satoja vuosia ja hyvin toimii.
Kait oli tarkoitus heille vielä syötävää ja valvoa/auttaa syömisessä?
Niin toki jos Hämeessä tehdään noin niin sitten pitää muuallakin jättää lapset oman onnensa nojaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska ette selvästi tajunneet, miten systeemi menee. Eli ruokailun jälkeen on tarkoitus vaihtaa pöydästä toiseen ja mennä juttelemaan muiden kanssa, ei jäädä omaan pöytään kuin tatit. Nähtävästi se tuttavapariskunta oli aikansa seurannut teitä ja sitten päättänyt, että koska te ette nähtävästi tajua etikettiä, niin he nyt yrittävät edes jotenkin keskustella.
Kahvin ja pullan kanssa EI palata samaan pöytään, josta lähdettiin (ellei olla vanhuksia) vaan mennään muihin pöytiin juttelemaan. Nähtävästi anoppi oletti, että ymmärtäisit asian.
Kaltaisiasi näkee aina joskus juhlissa. Nähtävästi olet niitä, joiden vanhemmat piti sukujuhlia parisuhdeterapiana eli jätti lapset kotiin. Jos olisit ollut nuorempana mukana, tajuaisit tavat.
pöytiä vaihdellakin, mutta ei lapsiperhe noin vaan kaikkine kuppeineen ja laseineen pöytiä kiertele. Olet sinäkin aika pölijä :) ettet vaan olis ap:n anoppi? On muuten aika epäkohteliasta mennä toisen paikalle kysymättä että sopiiko se.
...teksti virtasi niin valtoimenaan.
Etiketistä ei ollut kyse, valtaosa vieraista kökötti omilla paikoillaan koko illan.
Ja meillä tosiaan pöydässä 4 ja 3-vuotiaat, joiden ei haluttu lähtevän omin päin juoksentelemaan pitkin juhlatilaa.
Ja itse luen aina tilannetta niin, että jos toisella kantamusta tms., niin se ihminen, jolla vapaat kädet, kohteliaisuussääntöjen mukaan väistää. Eikä toisen paikkaa viedä kysymättä, jos toinen poissa vain pari minuuttia. ;-)
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anopin vastuulle, eli tullut pöytään, antanut tuomasi pullat tms anopille ja sanonut, että nyt kun kerran istut siinäminun paikallani, niin voitkin vahtia että A ja B(lapset) syö nätisti. Sitten olisit voinut itse lähteä rentoutumaan ja juttelemaan muille sukulaisille kaikessa rauhassa.
Ei sinne juhliin ole menty oman perheen kanssa kököttämään vaan muiden kanssa olemaan ja se sujuu varsin mainiosti ruokailun jälkeen pöytiä vaihtamalla. Näin on tehty Hämeessä satoja vuosia ja hyvin toimii.
Kait oli tarkoitus heille vielä syötävää ja valvoa/auttaa syömisessä? Niin toki jos Hämeessä tehdään noin niin sitten pitää muuallakin jättää lapset oman onnensa nojaan..
Isä ja lapsi, äiti ja lapsi lähtevät kiertämään eli seuraavaan pöytään äiti ottaa kahvinsa ja lapsensa ja rupattelee mukavia suvun kanssa.
Miksi ylipäätään mennä sukujuhliin, jos nököttää perheenä koko illan? Ja jos 3v on vielä niin avuton, että ei kykene syömään ilman äidin apua, niin eiköhän ap:n perheellä ole apuvälineitä jne. sen verran, että edes isä pääsee vaihtamaan pari sanaa tuttujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi sairaana ja raskaan ollessani, istua autossa parhaalla paikalla edessä, jos huomattavasti minua vanhempia olisi kyydissä.
ja lähteä siitä sitten minglaamaan. Jos ap ei osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippumatta siitä pidänkö ihmisestä vai en, niin automaattisesti tarjoan vieraalle, etenkin vanhemmalle ihmiselle etupenkkiä. En voisi kuvitellakaan istuvani itse edessä ja tarjoamalla esimerkiksi omalle äidilleni takapenkkiä!
paitsi sairaana ja raskaan ollessani, istua autossa parhaalla paikalla edessä, jos huomattavasti minua vanhempia olisi kyydissä.
Eikö se ole jo kohteliasta, että autottomille ylipäätään tarjotaan kyytiä?
Riippumatta siitä pidänkö ihmisestä vai en, niin automaattisesti tarjoan vieraalle, etenkin vanhemmalle ihmiselle etupenkkiä. En voisi kuvitellakaan istuvani itse edessä ja tarjoamalla esimerkiksi omalle äidilleni takapenkkiä!
Ap:n anoppi vaikuttaa egoistilta, joka on neuroottisen kiinni pojassaan eikä anna miniän rauhassa edes istua huolehtimassa omista lapsenlapsistaan.
Ja mistä palstalla meuhkataan? Siitä, ettei ap osaa tehdä kappalejakoa. Siitä, ettei hän älynnyt lähteä minglailemaan kesken lasten syömisen. Siitä, ettei hän tarjoa omaa paikkaansa autossa egoistianopilleen.
Prkl tätä palstaa!
Riippumatta siitä pidänkö ihmisestä vai en, niin automaattisesti tarjoan vieraalle, etenkin vanhemmalle ihmiselle etupenkkiä. En voisi kuvitellakaan istuvani itse edessä ja tarjoamalla esimerkiksi omalle äidilleni takapenkkiä!
paitsi sairaana ja raskaan ollessani, istua autossa parhaalla paikalla edessä, jos huomattavasti minua vanhempia olisi kyydissä.
Minä taas olen 180 pitkä, pitkäjalkainen eikä koivet pikkuautossa oikein mahdu takapenkille. Anoppi taas on 160 pitkä, hoikka ja hyväkuntoinen ja kyllä meillä hän metkustaa takana. Tosin itse aina ilmoittaa, että menee taaken, ei sitä ole tarvinnut pyytää.
Oma äitini taas istuu edessä, koska ei saa polveaan kunnolla koukkuun ja isommasta etuovesta on monivaivaisen muutenkin helpompi kulkea.
Juhlissa istutaan omassa pöydässä eikä vilkuilla muihin. Ei puhuta muille, ei kunnolla edes tervehditä. Levittäydytään niin, että 6 hengen pöytään ei jää kahta vierekkäistä vapaata paikkaa vaan kaksi "irtopaikkaa".
Jos joku tulee juttelemaan, nauretaan teennäisen kovaa ääneen ja puhutaan honottaen pahaa muista, mielellään juuri anopista tai ainakin päivänsankarista. Rupattelemaan pistäytyneitä ei päästetä jatkamaan seuraavien tuttujen kanssa vaan "puhutaan pitkään".
Kotona ihmetellään, miksi juhlissa oli niin tylsää eikä tuttuja ennättänyt tapaamaan. No ei varmaan, kun ei itse tehdä elettäkään siihen suuntaan, että haluttaisiin muille puhua ja ne harvat, jotka lähelle uskalsivat, lähes tukahdutettiin omilla pahoilla puheilla ja sillä ap:n kaipaamalla naurulla.
Nähtävästi kyseessä on perhe, jossa vanhemmat eivät kykene puhumaan muille mitään ilman, että puoliso roikkuu koko ajan vierellä.
Kuulostaa erittäin samantyyliseltä kuin mun anoppini. Tosin mun mieheni olisi käskenyt äitinsä pois mun paikalta... jolloin todennäköisesti anoppi olisi häätänyt sen pöytään tulleen pariskunnan pois tyyliin "Nää ei tainneet ollakaan teidän omat paikat?"
EIkiö miehesi hoksannut tilannetta vai eikö kehtaa sanoa äidilleen? MInäkään en olisi itse kehdannut häätää anoppia.